Siem Reap, Kambutsea

No niin, taalla ollaan. Ja miten tanne on paasty...?
Maanantai-aamuna oli taas vahan huono olo. Oksensin kertaalleen, mutta paatin silti, etta matka jatkuu. Jatin bajamaja2:n ja suuntasin paatielle klo 7 maissa odottelemaan kimppataksikyytia satamaan. En tietenkaan kysynyt, kun kaikki jai samassa satamassa pois, joten paadyin maksamaan uudestaan menolipustani mantereelle. Ko Changilla on kaksi isoa satamaa ja mun jo tullessa ostettu menopaluu-lippu oli just sielta toisesta satamasta lahtevalle lautalle. No ihan sama, en jaksanu alkaa sekoilemaan, vaan maksoin 100bhatia (=pari euroa) lipustani takaisin mantereelle.
Mantereella alkuperainen tarkoitus oli, etta menen Tratin kaupunkiin ja siella rauhassa katselen vaihtoehtoja Kambutseaan pain tulemisessa. Kysyin kuitenkin yhdelta sataman matkanjarjestajalta ja he lupasivat minibussi/bussikuljetuksen Siem Reapiin 900bhatilla. Olisin kuitenkin yksin matkustaessani joutunut lopulta maksamaan suunnilleen samoja hintoja (20euroa), joten ostin heilta lipun. Puolisen tuntia hopoteltyani mukavan kanadalaisen miekkosen kanssa (joka odotti omaa bussiaan Bangkokiin) tulikin paikalle turisteilla loadattu minibussi ja matka kohti rajaa paasi alkamaan joskus puoli kymmenen maissa.
Ajeltiin pitkin poikin Thaimaan maaseutua, paaosin ihan hyvia teita. Kyydissa oli pari tsekkipoikaa, pari saksalaista, muutama venalainen ja itavaltalainen Toni. Matka meni lahinna torkkuen, kunnes joskus puoli yhden maissa saavuttiin Arahyaprathetin kaupunkiin Thaimaan ja Kambutsean rajalle. Minibussi pysaytti paikallisen matkatoimiston toimistolle, jonka kautta hoidettaisiin meidan viisumit. Taas soi paassa "Apinaa koijataan, apinaa puijataan....", mutta mukana mentiin. Tayteltiin hakemuksia, lippusia ja lappusia, annettiin passimme ja odoteltiin. Toimiston yhteydessa oli ravintola, joten lounastaminen onnistui katevasti siina samalla. Ihmisia tuli ja meni ja me odoteltiin. Lopulta joskus puoli neljan aikaan meidat loudattiin uuteen minibussiin ja silla mentiin 10min matka rajalle. Rajalla loyhkas aivan SIETAMATTOMALTA, hyi kettu! Meille jaettiin meidan passit takaisin ja pari kaveria lahti meita saattelemaan rajavelvollisuuksien lapi. Ensin mentiin Thaimaan rajan lapi ihan heittamalla, Kambutsean rajalla meni terveystarkastuspapereitten ja viisumi-tsekkausten kanssa n.30min. Porukka keraantyi taas Kambutsean puolella odottelemaan uutta minibussia, jolla mentiin paikalliselle bussiasemalle. Bussiasemalla vaihdoin rahaa ja minusta tuli melkein miljonaari. 1euro on n.5700 rielia. Ja kaiken sekoittaa viela siihen paalle se, etta kaikki hinnat Kamputseassa merkitaan US dollareina. Argh. Pienen himmailun jalkeen vihdoin isoon bussiin ja kohti Siem Reapia sai alkaa! Perilla Siem Reapissa siis piti alkuperaisen suunnitelman mukaan olla klo 17 ja lahdettiin ajelemaan rajalta joskus puoli viiden maissa. Muilta meinas menna herrrmo, mina ja itavaltalainen Toni vahan naureskeltiin partaamme toisten hermollisuutta. Mañana, mañaja, we'll be there when we get there. Osa oli jo rajalta hankkinu itelleen taksin Siem Reapiin, hintaa 1300bhatia/auto eli ei sekaan nyt niin hirveesti olis maksanu. Mutta bussissa oli ilmaistointi, joka oikeasti toimi ja hyvin tilaa, etta sai leveilla, joten paremmasta ei minulle valia! Bussissa juttelin parin englantilaisen kanssa, jotka oli omatoimisesti hankkineet rajalta viisumit ja he olivat siella joutuneet odottelemaan ei-ilmastoiduissa oloissa 4h ja maksaneet viisumista 200b (4e) vahemman kuin mina. Joten ei apinaa ehka koijattukaan ihan hirveasti...
Kamputsean puolella maisemat tien varressa muuttui karummaksi ja kylapahaset koyhemmiksi. Tuli ihan hirvea ikava takaisin Afrikkaan ja varsinkin "oikeiden ihmisten" pariin. Taalla kuitenkin reissatessa on niin kiinni tassa turistielamassa, ei paase sinne savimajoihin notskin viereen istumaan ja olemaan mukana sita ihan oikean ihmisen arkea. Ihmiset on mukavia joo, mutta kylla sen huomaa, etta ne saa siita palkkaa. Eniten mua ottaa aivoon se, etta paikalliset kohtelee mua parempana, jotenkin korkeampi arvoisena kuin he ovat. Ma taas aina reissatessani yritan ajatella, etta olen itse taalla heidan maassaan vieraana ja he ovat niita isantia ja emantia. Ymmarran kylla, etta se on vain kunnioitusta mita suuri osa turisteista odottaa, mutta ma en itse sita osaa ottaa oikealla tavalla vastaan. Aivoissa alkoi taas pitkasta aikaa muhimaan ajatus uudesta Afrikan reissusta, siis sellasesta "oikeesta" reissusta, etta paasis ihan sinne ruohonjuuritasolle taas touhuamaan.
Niin, matkalla Siem Reapiin pysahdyttiin kertaalleen keskella ei mitaan jossain ravintola-hassakassa, etta kuski sai ruokaa. Bussin ymparille tuli heti joukko pienia tyttoja kyselemaan "Hello! What's your name? Can we be friends?". Puhuessaan tytot solmivat ranteen ymparille ystavyysnauhan "For free, for good luck and fortune", mutta parin minuutin paasta sitten jo pyydettiin rahaa. Osa meni tahan lankaan ja kun olivat ihan sekaisin paikallisesta rahasta (ja vasta vaihtaneet rahanvaihdossa rahaa eli heilla oli vain isoja seteleita) antoi tytoille aivan mielettomia summia rahaa. Senhan takia tama kannattaa, vaikka vain yksi koko bussilastista menisi jekkuun.
Matka jatkui kuskin puolen tunnin lakisaateisen jalkeen klo 19 maissa (ja siis perillahan meidan piti olla klo 17...). Aurinko oli laskenut eika maaseudulla nakynyt juuri muita valoja kuin nuotiot pienten hokkeleiden edustalla ja tietenkin ihana taysikuu. Kun lahestyttiin Siem Reapia joskus kahdeksan jalkeen (siis perilla piti olla klo 17...) alkoi teiden varret olla tulvillaan toistaan hienompia hotelleja koristeltuina toistaan hirveimmilla valokoynnos-hassakoilla. Kaupunki itsessaan on aika vaatimattoman oloinen, osa kaduista edelleen hiekkaa. Majoituttiin Tonin kanssa ihan paakadun viereen Popular Guest houseen, josta sai ihan ok huoneen suihkulla+vessalla 21 000 rialilla (=reilu 4 euroa). Illan paatteeksi kappailtiin vahan kaupungilla ja kaytiin syomassa, nukkumassa olin jo heti kymmenen jalkeen. Koko paiva meni tien paalla ja se vasyttaa ihan uskomattoman paljon! On kuuma ja hiki ja reppu kannossa jne.
Tanaan nukuin pitkaan, laiskottelin, luin, kavin aamiaisella guest housen ravintolassa ja tulin tahan nettiin. En siis ole tehnyt yhtaan mitaan ja kello on jo yli kaksi iltapaivalla. Ihan sama. Taman paivan tavoitteet oli 1)matkapaivakirjan paivittaminen, 2)kirjan hankkiminen, 3)varpaan kynsien lakkaaminen. Aika rankka paiva tulossa, kaksi naista asioista on nimittain viela tekematta. Pitaa varmaan menna hetkeksi paivaunille asiaa suunnittelemaan ja tehda sen jalkeen jonkin asteinen sotasuunnitelma. Huomenna sitten mahdollisesti ehka suunta joko kelluville markkinoille (Floating Markets) tai Angor Watin temppeleille. Tai sitten vasta torstaina. Kattellaan...