Siem Reap, kelluva kyla ja Angkor Watin temppelit

Eli siis ensimmainen paiva taalla Siem Reapissa meni ihan pelastusarmeijalle. Sain kuitenkin hurjat viime tekstissa sanotut tavoitteet saavutettua eli ostettua kirjan ja lakattua varpaankynnet. Aika rankkaa oli kylla. Kavin kappailemassa kaapunnilla ja alennuin jopa ottamaan erittain epareppureissumaisen manikyyrin! Hintaa hurjat $3 eli joku 2,5egia, joten ei paha. Nyt on kylla jo taas kynnenaluset niin taynna paskaa, ettei uskois, etta niille on mitaan hetkeen aikaan tehty. Mutta kivasti kuitenkin on hiotut. :)
Keskiviikkona otin aamun rauhallisesti ja lahinna vaan kollottelin. Nam. Iltapaivalla klo 14 maissa olin sopinut, etta tuktuk tulee mua tasta guest houselta hakemaan ja niinhan se tuli. Kuljettaja oli mukava nuori heppu Vishna, joka puhui hyvin englantia ja jutteli kaikkea mukavaa. Ensin mentiin n.10km:n paahan Siem Reapista katsomaan paikallista nahtavyytta eli floating villagea (=kelluva kyla). Matka itse kylaan sujui sellasella turistikuljetusveneella, josta veloitettiin ihan alyton hinta - en halua edes muistella kuinka paljon. Paadyin veneeseen yksinani kuskin, kuskin kahden lapsen ja yhden paikallisen kundin kanssa, joka oli menossa katsomaan mummoaan joka asui kylassa. Venematka kylaan kesti n.20min mutaista, likaista kanavaa pitkin. Syysta tai toisesta, jota en ymmarra, osa ihmisista haluaa asua jarvessa eli keskella jorpakkoa isoissa veneissa ja lautoilla. Nousuveden ja monsuunin nostaman veden mukaan kaverit muuttaa asumuksiaan vahan paikasta toiseen eli heittaa asuntoyksikkonsa moottoriveneen (sellasen put-put-mallisen) peraan, joka vetaa asumukset jonnekin muualle. Juuri mun siella ollessa oli parilla muuttoaika meneillaan, siella tuli kivasti perassa mita ihmeellisimmilla kelluvilla systeemeilla tavarat, lapset, koirat, kasvimaa ja kalaverkot. Paasin nakemaan vahan muutakin kuin vain turistialuetta kelluvasta kylasta, kun kaytiin viemassa se paikallinen poika sinne mummonsa luo. Siella mentiin pienen pienia vaylia talojen valissa ja etsittiin oikeaa "taloa". Osoitteita ei ole, mutta kun tietaa kuka asuu kenenkin naapurissa, niin silla loytyi mummo. Sen jalkeen mentiin kelluvan kylan turrepuolelle, jossa oli saalittava kauppa/ravintolalaiva, jossa naytilla jotain kaloja ja krokotiileja (vai onko ne taalla alligaattoreita?). Matkalla nahtiin myos paikallinen poliisiasema, pari kirkkoa ja terveyskeskus - kaikki siis erinakoisilla lautoilla ja laivoilla. Interesting.
Reissun jalkeen oma tuktukini odotteli minua satamassa ja suunnattiin kohti Angkor Watin temppelia. Sain yhdelta turisti-infohepulta kuulla, etta kun ostaa illalla klo 17 jalkeen lipun Angkoriin paasee jo illalla katsomaan auringonlaskua temppeleilla. Yhden paivan lippu temppeleille maksoi $20. Lippukassalla otettiin kuva digitaalikameralla, joka sitten tuli lippuun. Voitte vaan arvata kuinka edustava kuva tuli kolmen tunnin taydessa arskassa hikoilun jalkeen - veri nais. Syysta tai toisesta paikalla oli myos n.miljardi muuta turistia. Ehdin hetken aikaa kierrella temppelia ja sit jain ihastelemaan auringonlaskua. Pakko sanoa, etta olin aika pettynyt auringonlaskuun, se ei ollut mitaan verrattuna ihaniin auringonlaskuihin esim.Thaimaan saarissa. Mutta sain jotain kivoja kuvia, laittelen niita sitten joskus jonnekin naytille. Sitten tuktukilla takaisin kaapuntiin, iltapalaa nassuun ja nukkumaan.
Tanaan aamulla varhain heratys klo 5 ja Vishna tuli tuktukin kanssa hakemaan klo 5:30. Suuntana taas Angkor Wat ja talla kertaa auringonnousu. Nyt paikalla oli n.sata miljardia ihmista, mutta silti sain otettua jotain ihan kivoja kuvia. Siita jatkoin paatemppelin ihmettelemista ja kun se oli nahty matka jatkui kohti seuraavaa temppelia. Valimatkat mentiin aina tuktukilla, valimatkat temppeleiden valilla on useita kilometreja. Onneksi lahdin liikkeelle heti aamusta, jo klo 8 aikaan oli niin kuuma, etta hiki vaan tippui. Mulla oli vetta mukana ja ostin matkan varrelta pari kertaa lisaakin, mutta kylla taa vaan on uuvuttavaa taa kuumuus!! Tehtiin ns. pieni kierros temppeleilla eli nain joku vajaa kymmenen eri temppelia. Osa enemman ja osa vahemman raunioina, osaan piti kiiveta AIVAN JARKYTTAVAT portaat ylos. Aivan uskomattomia juttuja, ei sita voi pieni ihminen kasittaa miten aikoinaan ne on saatu rakennettua ilman minkaanlaista konevoimaa. Nahtavaa olisi vaikka kuinka pitkaksi aikaa, mutta mulle riitti toi 8,5h:n kiertely ihan ok. Niita temppeleita ei voi sanoin kuvata, jatan edes yrittamatta. Aivan uskomattomia. Ja niita riitti ja riitti ja riitti ja riitti.
Takaisin kaupungissa olin joskus kahden maissa. Suihku, valikuolema, ruokaa guest housen ravintolassa, valikuolema 2 ja sitten kaapunnille. Kavin vahan shoppaamassa, edelleen etsinnassa housut/shortsit/jotain alaosaa peittavaa. Ostin sillon joku paiva sellaset hassut kherilaishousut, mutta on ne niin hassut, etta taitaa jaada multa kayttamatta. Nyt loysin yhdet housut, jotka sain tingattua halpaan hintaan ja sitten kans sellasen paidan - ku sai niin halvalla. Kavin vahan syopottelemassa ja juopottelemassa ja kiertelin viela hetken iltatorilla kahtelemassa. Paatin kuin paatinkin ottaa taalla erittain suositun "fish massagen" eli kalojen suorittaman jalka"hieronnan". Eli jalat altaaseen, jossa on piljoona pienta kalaa (n.5cm kaloja) ja kalat imeskelee ja pureskelee jaloista kuollutta ihoa ja paskoo pois. Voi kalaraukkoja! Se tuntui aluksi aika hassulta, kutitti ja kihelmoi, mutta hetken paasta siihen tottui. Lopuksi sai viela hoitoa isommilta kaloilta (n.10-15cm), jotka pureskeli ja imi vaan vahan kovempaa. :) Koko homma kesti 20min, hinta $2,5 ja hintaan sisaltyi kylma kalja. Me likey!! Jalat tuntui kylla ihan kivoilta sen jalkeen, en tieda oliko siita mitaan hyotya.
Nyt nettia ja ostin tassa samalla lipun huomisen aamun bussiin. Eli matka jatkuu huomenna klo 7 Phnom Pehniin eli Kambutsean paakaupunkiin. Pitaa menna kokeilemaan noita ostamiani vaatteita ja ehka vahan suunnittelemaan pakkaamistakin. Sitten aatuutilullaa, etta jaksaa huomenna taas istua 4-5 tuntia bussissa (eli luultavasti menee vahintaan 6-7h :)).