Sunflower Orphanage ja ISOT lahjoitukset!

Eilen aamulla laskeskelin yhteen kerattyja lahjoituksia ja summaksi tuli uskomaton 241euroa!! Kiitos siita kuuluu (ei missaan erityisessa jarjestyksessa) Tuulalle&Tanelle, veljen perheelle, siskon perheelle, isille&aitille, Leena-tatille, Aijalle, Elinalle, Outille, Heikille&Pauliinalle, Eerolle, Eijalle ja Aiti Teresan peittokerhon mummuille (ja aitille, joka heita rahasti). Erityiskiitos viela entiselle tyokaverilleni Tiaisen Jaanan pienille pojille, jotka lahjoittivat osan viikkorahoistaan hyvaan tarkoitukseen (ja toki kiitos myos Jaanalle). Laitoin itse summaan viela lisaa niin, etta yhteensa kaytettiin shoppailuun ym. n.$430. UPEETA!!
Aamulla siis orpokodin "isa" Len tuli taas hakemaan mua mopollaan ja kassit heiluen suunnattiin kohti orpokotia. Matkalla pysahdyin nostamaan rahat paivan shoppailua varten. Kun saavuttiin perille lapset olivat koulussa, paitsi yksi tytto oli kotona kipean kurkun takia ja pieni poika kuumeen, suukivun ja korvasta valuvan vihrean mommon takia. Varsinkin tama pieni poika oli aivan ihanan liikkis - kiipesi heti syliin ja melkein nukahti siihen saman tien. Toinen oli ihan pipi. :( Selailtiin hanen kanssaan mun tuomia kirjoja, piirrettiin tussitaululle mun tuomilla tusseilla ja vaan syliteltiin. Ihana mussukka! Kotiin jaaneen tyton kanssa katseltiin tuomastani lasten sanakirjasta (englanti-khmer) mita kaikkea halutaan ostaa markkinoilta - varsinkin hedelmia sisaltava sivu tuli selattua hyvin tarkkaan. :)
Sitten lahdettiinkin Lenin kanssa shoppailemaan. Kotona kurkkukivun takia ollut tytto tuli mukaan assistentiksi ja oli aika innoissaan. Mentiin Lenin mopolla laheiselle torille ja siella Len vasta tajusi, kun selitin, etta ihan oikeasti tarvitaan tuktuk tai joku tuomaan kaikki ostokset takaisin orpokodille. Riisiputiikissa Len nieleskeli kyyneileitaan, kun sanoin, etta ihan oikeasti voidaan ostaa vaikka kuusi 50kg:n sakkia riisia ($30/kpl). Siita riittaa orpokodin lapsille syomista kahdeksi kuukaudeksi, joten se on suuri murhe pois Lenin hartijoilta! Han kertoi, etta riisin myyja aina valilla antoi hanelle velaksi riisia, kun ei ole rahaa sita ostaa. Riisi on kuitenkin tarkein osa lasten ravintoa ja he syovat sita PALJON!!
Sen jalkeen kierreltiin ostamassa kaikkea tarpeellista mita Len vain pystyi kuvittelemaan. Se ei millaan meinannut tajuta, etta voidaan oikeasti ostaa iso laatikko pyykinpesuainetta ja monta pulloa shampoota, se oli aivan ymmallaan. Mina vaan, etta joojoo, ostetaan nyt mita tarvitsette. Sen jalkeen viela vihanneksia, hedelmia ja lihaa. Jaakaappia ei tietenkaan ole, joten enempaa ei voi ostaa kuin paivan satsit.
Tassa lista siita mita ostettiin (saattaa olla, etta unohdan jotain...):
-300kg riisia
-vihanneksia ja hedelmia
-lihaa
-anjovista (jota lapset kuulemma syovat aamiaiseksi riisin kanssa)
-maustekastikkeita (soijakastiketta ja taalla hyvin yleisesti kaytettya osterikastiketta)
-Coca-Colaa (jota lapset rakastaa)
-kekseja
-karkkia (pari ihan pienta pussia)
-kaksi moskiittoverkkoa (heille on teetetty kaksi isoa moskiittoverkkoa, mutta niihin tarvittiin viela kaksi pienempaa lisaksi)
-pyykinpesuainetta (jota ilmeisesti kaytetaan myos lattianpesuun)
-tiskiainetta
-shampoota
-2 pesukinnasta (tytoille ja pojille omat)
-kaksi pyykkikoria
-ihonhoitotuotteita (desinfiointiainetta, Bepanthenia, laastareita, kasidesia, pumpulipuikkoja)
-kolme erivarista taulutussia (lapset rakastaa piirrella taululle!)
-paljon paperia, kolmea eri varia (lapsille piirtamiseen ja askarteluun seka lastenkodin varainkeruu flyereitten printtaamiseen)
-kaksi isoa pakettia puuvareja ja teroitin
-kaksi pienta palloa
-vanhimmalle tytolle kaunis perhoshiussolki
-pienemmille tytoille lasiset rannerenkaat (oli tosi halvat, tahan ei mennyt paljon rahaa)
-tytoille kaksi pulloa punaista ja pinkkia kynsilakkaa
-pojille kaksi pienta purkkia hiusgeelia
Lisaksi jatin Lenille rahaa lasten vuosittaista Sihanouksvillen reissua varten. (Sihanouksville on Kambutsean etelapuolella oleva merenrantakaupunki, turistikohde) Len yrittaa joka vuosi vieda lapset jonnekin reissuun, mutta isolla porukalla kuljetukset, majoittuminen, ruoat yms. maksaa paljon. Uskon (ja toivon), etta rahat menevat oikeaan kayttoon. Len oli lapsille kuin isa ja lapset tykkasivat hanesta todella paljon, ja han tekee palkatta toita jarjeston eteen. Toivottavasti raha menee oikeaan kayttoon.
Markkinoilta lahtiessamme oli yksi tuktuk tupaten taynna tavaraa ja ruokaa.


Lahdettiin markkinoilta samoihin aikoihin, kun lapsilla loppui torin vieressa koulu. Len pyysi toista tuktuk kuskia viemaan lapsia kotiin ja lapset halus valttamatta mut heidan kyytiinsa. Ihania ovat. Edellisen illan vesisateen vuoksi (joka siella oli ollut kuulemma paljon pidempi ja rankempi kuin taalla kaupungissa) tiet orpokodille oli aivan surkeassa kunnossa (mutaa), joten tuktuk ei tavaroitten kanssa paassyt perille asti. Lapset ottivat kaikki tavaraa kantaakseen ja Len&tuktuk-kuski kantoivat kaikki kuusi 50kg: riisisakkia orpokodille asti. Huh heijaa, tuli vahan lammin. :)


Lapset olivat aivan ihmeissaan, etta mista kaikki tama tavara on tullut ja oli vaikeaa saada heidat rauhoittumaan lounaan syontiin. Lounaan kanssa he saivat myos Coca-Colaa ja jalkiruoaksi tuoretta mangoa. Lounaan jalkeen he halusivat valttamatta kaikki piirtaa mulle kiitokseksi piirustukset ja tulikin hienoja teoksia!

Lapset piirrustuspuuhissa

Lakkasin samalla tyttojen kynsia uusilla kynsilakoilla ja olivat aika ollakseen.

Kynsilakkaa tytoille! (en saa kaannettya kuvaa, sori)

Yhden aikaan lahdettiin sitten Lenin ja kolmen pojan kanssa kaupunkiin. Mentiin kahden pojan kanssa tuktukilla ja yksi pojista Lenin kyydissa motskarilla. Huomasin tuktukissa, etta pojat oli kayneet vahan laittelemassa tukkaansa uuteen uskoon uudella hiusgeelilla - taisi siis olla mieluinen lahja. :)

Ja kuten kuvasta huomaa hiusgeelia pojille!

Toinen orpokodissa talla hetkella oleva vapaaehtoinen Casey (Kanadasta) oli jo aamusta lahtenyt kaupunkiin asioille, joten tavattiin hanet National Museumin edessa, jossa orpokodilla on melkein paivittain porukkaa keraamassa orpokodille varoja. Paikalla oli kolme orpokodin poikaa, Len, Casey ja amerikkalainen Kate. He juttelevat turisteille ja pyytavat lahjoituksia, kutsuvat ihmisia kaymaan orpokodissa, myyvat t-paitoja (joista orpokoti saa pari dollaria voittoa) ja lasten piirtamia postikortteja tai lasten digitaalikameralla ottamia maisemakuvia, jotka on tehty postikortin malliin. Postikortin hinta on $1 - silla ruokkii yhden lapsen yhden vuorokauden. Paivassa lahjoituksia saadaan kuulemma n.$10-50, joskus harvoin $100, eli silla orpokoti ei pysy pystyssa. Mutta ainakin he yrittavat! Itse en enaa jaksanut jaada sinne hommiin, tuli kuuma ja vatsa taas vahan ilmoittelee olemassaolostaan arsyttavaan tapaan (vatsakramppeja ja ripulia ajoittain). Palasin siis guest houselle ja jatin hyvastit Lenille, Caseylle ja lapsille.
Ilta meni vaan loysaillessa, jonkun leffan taisin ehka katsoa siina meidan guest housen laiturilla. Sama meininkin jatkui tanaan - nukuin pitkaan, kavin tassa nettikahvilassa polttamassa kuvia cd:lle, latasin Facebookkiin muutaman kuvan (5 kuvan lataaminen kesti n.10min) ja sitten pieni valikuolema huoneessa. Oli tarkoitus lahtea rahankeruuhommiin museolle, mutta vatsa ei paastanyt kovin kauas kunnollisesta (=kayttokelpoisesta) vessasta, joten jatin valiin. Sitten postiin ja lahella olevaa Wat Phnomia katsomaan (temppeli pienen kukkulan paalla), guest housen laiturille leffaa katsomaan ja nyt olen taas taalla nettikahvilassa. Niin joo, valissa kavin hakemassa mun passin takaisin Vietnamin viisumeineen ja ostin lipun huomiseen bussiin, joka vie minut (toivottavasti) Ho Chi Min Cityyn eli Saigoniin (Vietnam). Lahto heti anivarhain aamulla klo 5:20, ajomatka n.6h (eli mita luultavimmin 8-10h). Hintaa bussireissulle $8.
Eipa tanne sen kummempaa. Sormet ja varpaat ja kaikki ristiin, etta vatsa kayttaytyy huomisella bussireissulla kunnolla. Vaikka luvattiinkin, etta bussissa on vessa, en mielellaan istuisi siella koko matkaa. :)