Onpas tosiaan mennyt hetki jos toinenkin siita kun viimeksi on tullut kirjoiteltua. Tanaan vietan vapaapaivaa enka aio tehda yhtaan mitaan, joten paivitan nyt tannekin tilanteen ajan tasalle.
Viimeisena paivana Hanoissa (eli siis su 28.3.) mentiin Lucien kanssa heti aamusta nauttimaan perinteisesta vietnamilaisesta water puppet teatterista (vesi-nukketeatteri). Liput tunnin mittaiseen esitykseen maksoi 80.000dongia eli n.4euroa. Teatteri oli tavallinen teatteri muuten, mutta lavan sijasta oli vesiallas, jonka takana sermi. Esitys alkoi bandin soittamalla perinteisella musiikilla, jonka saestyksella kaksi kertojana toimivaa naista lauloivat vietnamiksi. Esitys koostui kahdestatoista eri laulusta, jotka kaikki kertoivat perinteisista vietnamilaisista jutuista - maanviljelysta, kalastamisesta, lohikaarmeiden tanssista jne. Sermien takaa esittajat heiluttivat keppien paassa nukkeja niin, etta naytti kuin nuket tanssisivat itsekseen veden paalla. Varsinkin paikalliset ihmiset ja lapset olivat yleisossa erittainkin innoissaan, tuntui etteivat ne meinaa penkeillansa pysya. Aikuiset miehet hihkuivat ihan innoissaan, kun lavalla tapahtui jotain yllattavaa. Esitys oli hieno ja lopuksi sermit aukesivat ja yleisolle naytettiin miten esitys tehtiin. Oli todellakin sen muutaman euron arvoinen ja suosittelen kaikille, jotka Vietnamissa joskus kayvat!
Teatterin jalkeen kavin viela kerran selkahieronnassa ja sitten kappailtiin Lucien kanssa katselemassa myyntikojuja ja kuluttaen aikaa. Lounasta syotiin meidan ihan lemppariravintolassa RockBillyssa, jossa kaytiin varmaan viis kertaa Hanoissa ollessamme. Hyvaa, halpaa, siistia ja mukava henkilokunta.
Klo 15 maissa suunta kohti lentokenttaa (ehdittiin kaantya matkalla kertaalleen takaisin, kun Lucie huomasi unohtaneensa ostamansa taideteoksen hotellille) ja kentalla oltiin hyvissa ajoin ennen lennon lahtoa. Check-inin rouvat ilmoittivat, etta kone ei tanaan menekaan suoraan Luang Prabangiin kuten oli tarkoitus vaan etta mennaan Vientienin kautta. Jaahans, mikas siina sit. Lentokentalla oli aivan tajuttoman kallista, jopa Euroopan hintoja kalliimpaa! Onneksi siella ei tarvinnut kovin kauaa homehtua ennen kuin paastiin kivaan pikkukoneeseen ja matka kohti Laosta sai alkaa. Lennon aikana meille ilmoitettiin, etta Vientienissa pitaa vaihtaa konetta (ja ottaa matkalaukut mukaan), mutta ennen laskeutumista kuulutettiinkin, etta kone jatkaa 15min tankkauspysahdyksen jalkeen Luang Prabangiin suoraan. Aikamoista sekoilua...
Luang Prabangiin saavuttiin joskus kymmenen maissa illalla. Ihanat viisumi- ja passisedat oli jaaneet ylitoihin, etta paastiin maahan sisaan ja sen takia (kuulemma) jouduttiin maksamaan $1 ekstraa viisumeista (Suomen kansalaisille viisumi $35+1). Aivan sama. Lucie oli aivan hermo kireella asiasta sun toisesta ja ma yritin sita rauhoitella - ihme stressikohtaus yhdesta lennosta ja viisumista. Treffattiin kentalla canadalainen pariskunta Kaya ja Kevin, joiden kanssa mentiin samalla taksikyydilla kaupunkiin. Heilla oli varattu huone vahan kalliimmasta guest housesta, me lahdettiin Lucien kanssa kiertelemaan kaupunkia etsien paikkaa majatalosta. Loydettiinkin kiva guest house ja saatiin huone $14/yo - aika kallis, mutta tosi kiva paikka ja ihan keskustassa. Ihmeteltiin kuinka jo klo 22:30 maissa oli jo ihan kuollutta ja suurin osa paikoista suljettu, mutta myohemmin selvisi, etta kaupungissa on klo 23:30 jalkeen ulkonaliikkumiskielto! Treffattiin Kevin ja Kaya viela parin kaljan merkeissa ennenkuin se viimeinenkin ravintola meni kiinni klo 23:30. Ei muuta kuin unta palloon siis!
Maanantaina nukuttiin pitkaan ja nautittiin hyva aamiainen Luang Prabangin paakadun varressa. Koko kaupunki on aika pieni, vanhanaikainen ja siella on ihan erilainen fiilis kuin monessa muussa paikassa. Kaupunki halutaan pitaa idyllisena vanhana kaupunkina, joten virkamiehet on asettaneet kovia ukaaseja rakentamisen yms. suhteen. Esim. kaikki kaupungin pankkiautomaatit on tummaan puuseinaan upotettuja huomaamattomia pikkumasiinoita ilman suuria valomainoksia kuten yleensa. Lahdettiin aamiaisen jalkeen Lucien kanssa tutustumaan ihan keskustassa sijaitsevaan entiseen kuninkaalliseen palatsiin, joka on rakennettu 1900-luvun alussa. Joskus 70-luvun lopulla Laosin kuningasperhe syostiin vallasta, joten palatsi on nykyaan vain turistikaytossa. Palatsi oli ulkoapain todella arkisen nakoinen, mutta sisalta upea! Suuri sali palatsin keskella oli aivan mahtavan nakoinen - kirkkaanpunaiset seinat, jotka oli koristeltu lattiasta kattoon erivarisesta lasista ja peilista tehdyista mosaiikki-kuvista. Upea tumma puulattia, lasiset vitriinit taynna arvoesineita jne. Naytilla oli myos kuninkaan ja kuningattaren makuuhuoneet, ruokailutila ja palatsin takapihalla kuninkaallisen perheen kayttamat ajoneuvot hienosti puunattuna autotallissa rivissa. Palatsialueella sijaitsi myos kuninkaallinen teatterirakennus seka talla hetkella kunnostuksessa oleva temppeli.
Palatsin jalkeen lahdettiin kiipeamaan laheiselle kukkulalle, jossa on kolme eri temppelia. Kukkulalta oli myos upeat nakymat koko kaupungin yli, tosin pienoisen hikisen kiipeamisen jalkeen. Yksi temppeleista oli rakennettu paikalle, josta on loydetty buddhan jalanjalki kallioon painuneena - joka on toki suojattu katoksella ja maalattu kultaiseksi. Yksi temppeli oli pienen kallion sisalla. Kaikenkaikkiaan kiipeaminen vuorelle oli upea kokemus eika paikalla ollut juuri muita turistejakaan, joten saatiin nautiskella erilaisista temppeleista ja ihmeellisyyksista ihan omine aikoinemme.
Alas vuorelta tulimme pienen munkkiluostarin lapi. Ymparistossa vilahteli paljon oranssikaapuisia munkkeja paivan puuhissaan. Me palattiin paakadulle, virkistimme itseamme kylmilla juomilla ja jatkoimme matkaa kaupungin "paahan", kahden joen risteykseen joka rajaa kaupunkia. Kaytiin matkalla tutustumassa viela muutamaan eri temppeliin, jotka olivat aivan mahtavia - jokainen omine tyyleineen ja yksityiskohtineen. Lucie lahti hotellille lepailemaan, ma kavin Mekong-joen rannalla vahan vaeltelemassa ja lounastamassa. Pieni valikuolema hotellilla ja illalla oltiin sovittu treffit Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten. Juuri kun paastiin ulos hotellista katua pitkin pyyhkaisi hurja tuulenpuuska, melkein pienimuotoinen tornado. Meidan hotellin luota lahti jokailtainen iltatori, joka on satoja pienia kojuja ja telttoja myyden kaikenlaista paikallista tavaraa (huiveja, vaatteita, maalauksia jne.). Tuulenpuuska riepotti muutamat teltat ihan mullin mallin ja paikalliset alkoivat turistien avustuksella kovaa vauhtia pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Viereisen kuninkaallisen palatsin pihalla kasvavista isoista palmuista irtoili 2-3 metrisia palmunlehvia, jotka alastullessaan tekivat paljon tuhoa telttojen kattoihin. Vaarana oli myos suurien kookospahkinaterttujen tuleminen alas, mutta onneksi ne pysyivat lahinna muurien sisapuolella. Pilvet liikkuivat taivaalla aivan hurjaa vauhtia, palmut olivat melkein 90:n asteen kulmassa tuulen voimasta ja ukkonen pauhasi. Auteltiin ihmisia pakkaamaan tavaroitaan ja kantamaan niita autoihin ja tuktukeihin suojaan ja koko katu oli tyhja sadoista kojuista n.10minuutissa. Sitten alkoi tulla oikein hurjasti vetta. Aikamoinen oli ilma! Paikalliset muuten uskovat viela tanakin paivana, etta kuninnkaallinen perhe kummittelee kuninkaallisessa palatsissa karkoituksensa vuoksi ja nytkin monet paikalliset sanoivat, etta kyseessa oli heidan kostonsa kaupunkilaisille. Tieda hanta sitten...
Mutta kuitenkin, treffattiin siis Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten ja juostiin sateen poikki paakadulle yhteen ravintolaan ruokailemaan. Syotiin, juotiin ja juteltiin monta tuntia ja oli oikein mukavata! Sovittiin seuraavaksi aamuksi treffit uusia seikkailuja varten.
Aamulla kaytiin Lucien kanssa paakadulla taas aamiaisella ja kyseltiin parista matkatoimistosta paivareissujen hintoja. Sitten juteltiin yhden tuktuk-kuskin kanssa, joka lupasi vieda meidat (tinkaamisen jalkeen toki) 65.000kip/hlo (=6,5euroa) koko paivan reissulle 35km:n paassa oleville luolille ja 24km:n paassa oleville vesiputouksille. Ajettiin tuktukilla hakemaan Kevin ja Kaya hotellilta ja matkalla tuktuk-kuski bongas kyytiin viela pari japanilaista turistia kaymaan siella luolilla. Kuulin ohimennen, kun tuktuk-kuski neuvotteli hintaa reissusta naiden japanilaisten kanssa ja he sopivat hinnaksi 200.000kipia (=20euroa!!!)/hlo vain siella luolilla kaymisesta!! Ja nama japanilaiset olivat tyytyvaisia tahan hintaan - uskomatonta!! Samaan hengenvetoon kuski lupasi meille muille 5000kipin alennuksen hinnasta, kun kyytiin tuli kerran enemman ihmisia. Eli me muut maksettiin koko paivan reissusta yhteensa 240.000kipia ja nama japanilaiset pelkastaan muutaman tunnin reissusta 200.000kipia/hlo!!! Huh huh. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa...
Anyways, suunta kohti pienta kylaa pick-up auton lavalla, alkumatka hienoa asfalttitieta ja loput kymmenisen kilometria pienta kuoppaista ja makista hiekkatieta. Kylasta veneella veden yli (10.000kip/hlo) ja kiipeaminen kahteen luolaan rakennettuun temppeliin. Temppelit olivat molemmat taynna pienia ja isoja buddha-patsaita. Jokainen pienikin tasainen alue oli taynna pienia patsaita. Upea paikka! Paluumatkalla kaupunkiin pysahdyttiin pienessa kylassa, jossa valmistetaan paikallista riisiviinaa. Maistiaisten jalkeen ostettiin pienet pullot mukaan ja matka jatkui.
Vietiin huijatut japanilaiset takaisin kaupunkiin ja jatkettiin matkaa painvastaisessa suunnassa oleville vesiputouksille. Ennen vesiputouksia syotiin vahan lounasta ja nautittiin kookospahkinaa ja sitten suunta kohti taas uusia portaita ja kiipeamista. Vesiputouksen alapuolella oli suuria aitauksia, joissa pidettiin paikallisia karhuja. Karhut on pelastettu salametsastajilta eika niita haluta vapauttaa takaisin luontoon sen takia, etta kohta ne olisivat taas salametsastajien kourissa. Karhuilla oli ihania kiipeilytelineita ja -tasoja ja bambusta tehtyja riippumattoja, joissa ne loikoilivat. Oli kuumin aika paivasta, joten nallet vaan makailivat paikoillaan erittain rentoina.
Lisaa kiipeilya ja aivan ihanat vesiputoukset alkoivat! Vesi kirkkaan turkoosia, ihania pienia ja suuria luonnon muokkaamia altaita - IHANAA!! Sinne siis uimaan ja nautiskelemaan ihanan viileasta vedesta. Takaisintulomatkalla nalletkin oli paljon virkeammalla tuulella ja kiipeilivat telineissaan ja leikkivat keskenaan. Ihania otuksia!!
Takaisin kaupunkiin ajellessamme tien varressa oli suloisia pienia lapsia ja ne perkeleet heitti meidan paalle saavikaupalla vetta!!! Ja vahan ajan paasta sama homma uudestaan! Ilmeisesti paikallisten lasten tapa huvitella. Oltiin sen jalkeen valmiina seuraavaan iskuun vesipullot kasissamme, mutta sita iskua ei koskaan tullut. Taalla Laosissa on myos tapana heidan oman ajanlaskunsa uutena vuotena kastella ihmiset vedella lapimariksi, mutta sen aika ei ole vasta kuin myohemmin huhtikuussa.
Pieni valikuolena hotellilla ja treffattiin Kevin ja Kaya illallista varten. Kaytiin syomassa aivan taivaallista intialaista ruokaa ja sen jalkeen pienimuotoinen shoppauskierros iltatorilla ennen aikaista nukkumaanmenoa. Koko paivan reissaaminen oli vetanyt voimat pois ja mulla oli alkanut inhottava yska vaivaamaan. Lisana hirvittava paansarky, ei kivaa. Diagnosoin heti poskiontelontulehduksen (heti sunnuntain lennon jalkeen alkoi vahitellen onteloita painamaan) ja alkavan keuhkoputkentulehduksen. Ei kivaa.
Aamulla ylos ennen auringonnousua ja klo 6 ihmettelemaan paakadun varrelle munkkien almunkerayskierrosta. Jokaisen temppelin ja luostarin munkit kiertavat joka aamu ympari kaupunkia keraamassa almuja, joita paikalliset ihmiset (ja turistit) heille antavat. Kyseessa on uskonnollinen toimitus, joka on hyvin tarkea osa paikallisten ihmisten uskonnollista elamaa. Almujen antajat ovat polvistuneena maahan ja munkit tulevat jonoissa oransseissa kaavuissaan, metalliset almuastiat kainalossaan ihmisten luo keraamaan almuja. Almut ovat yleensa riisia, hedelmia ja rahaa. Tama toistuu joka ikinen paiva. Luang Prabangissa tasta oli selkeasti tullut myos turistitouhua - turisteille oli varattu valmiiksi riisiastiat ja matot, joille polvistua ja he saivat nain ottaa osaa toimitukseen. Osa turisteista oli aivan alyttoman typeria hyppien munkkien keskella ja hairiten toimitusta valokuvaamalla ja videoimalla aivan liian lahella munkkien naamoja. Toiset ihmiset eivat vaan tajua mistaan mitaan.
Aamiaista, pieni valikuolema ja tavarat kasaan. Lucien oli aluksi tarkoitus myos tulla mukaan Vang Viengiin, mutta paatti sitten kuitenkin jaada pidemmaksi aikaa Luang Prabangiin ja lentaa sielta loppuviikolla suoraan Vientieniin. Ma lahdin klo 9 minibussilla kohti Vang Viengia. Matkan piti lupausten mukaan kestaa 5h, mutta kuten odotinkin reissu kesti melkein 7h. Matkalla ei tapahtunut mitaan sellaista mika olisi hidastuttanut matkaa, joten epailen paaseeko mikaan auto ikina tuota valia alle 6,5-7 tunnin. Tie oli ihan ok kunnossa, mutta todellista vuoristoista serpentiinia, jota vaan ei voi ajaa kovaa. Perilla Vang Viengissa siis klo 16 aikaan. Loysin ihan ok yopaikan 40.000kipia/yo (4euroa), kavin suihkussa ja lahdin kylille. Ensin pikainen internet pysahdys, sitten syopottelemaan ja apteekin kautta hotellille makoilemaan. Keuhkoputkentulehdus oli eilen aika pahana, yska ihan hirvea, paassa suhisee ja kurkku kipea. Apteekista sain codeiinia hillitsemaan yskaa, sarkylaaketta alentamaan kuumetta (jota en tieda onko sita, kun ei ole mittaria) ja jotain paikallista nenasumutetta auttamaan painetta poskionteloissa. Ihan hyvin tuntuu tropit auttavan, tanaan aamulla jo melkein hieman ehka ihmismaisempi olo. Antibiootteja en ainakaan viela halua aloittaa, jos huomenna ei ole yhtaan parempi olo, niin sitten ehka. Laakariin ei viela ole tarvetta menna, pohdin asiaa taas huomenna uudestaan. Joten turhan huolestunut ei kannata olla, ihan tavallista flunssaa ja yskaa tama varmasti vaan on.
Sovin hotellin kanssa, etta vaihdan tanaan toiseen huoneeseen missa on telkkari, etta on jotain tekemista sairastaessa. Kavin aamulla syomassa ja tulin tanne nettiin, nyt olisi lounasaika ja sitten lopuksi paivaa makaamaan huoneeseen tekematta mitaan sen kummempaa. Vang Viengin turistivillitykset eli joen laskeminen traktorin sisarenkaalla ja vaeltaminen ihastelemaan luolia ei ihan tassa kunnossa tule onnistumaan, joten saa nahda jaako ne kokonaan valiin vai jumitanko taalla niin kauan, etta olen siina kunnossa, etta jaksan niita tehda. Tarkoituksena oli loppuviikosta siirtya Vientieniin ja sielta lentaen Thaimaan puolelle, mutta nyt sairastan rauhassa ja mietin jatkoa sitten...
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Kaikki hyvin Laosissa
Kaikki ok taalla Laosissa, on vaan pitanyt niin kiiretta etten ole ehtinyt kirjoittelemaan. Yritan illemmalla tai huomenna kirjotella lisaa, nyt tarvitsen jotain syotavaa!!!
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Viimeista viedaan Hanoissa
Eilen mentiin ensin puolalaispariskunnan kanssa syomaan ja sen jalkeen tavattiin porukoita laivalta irkkupubissa meidan hotellin lahella. Juotiin parit ja heitettiin jaahyvaiset ja mentiin hotellille nukkumaan.
Aamulla kadun meteli heratti kivasti jo klo 5 maissa, kun paikalliset saapuivat ostamaan lihaa ja kalaa ja vihanneksia ja hedelmia. Siina viela pikkuisen yritin torkuskella ja luovutin lopulta ja nousin joskus kahdeksan maissa. Tulin tanne toiselle hotellille nettiin ja yritin paasta nettipankkiin hoitelemaan asioita, mutta enpas onnistunutkaan. Blaah, pitaa yrittaa uudelleen Laosissa, jos siella olis parempi netti jossain. Ei jaksettu lahtea mihinkaan turrekierrokselle, joten hengailtiin vaan hotellin tuntumassa tekematta juuri mitaan jarkevaa. Varattiin huomiselle liput vietnamilaista vesinukketeatteria katsomaan, joka on kuulemma ihan must juttu. Kaytiin Lucien kanssa molemmat manikyyrissa ($3) ja selkahieronnassa (30min/$5) ja sitten kierreltiin paikallisen kenkatorin liepeilla etsiskelemassa Lucielle kenkia. Lounaan jalkeen tulin takaisin hotellille, Lucie lahti kappailemaan lahimaisemiin. Treffasin guest housella jotain uus-seelantilaisia poikia ja kaytiin niitten kanssa tossa vieressa parilla bissella katukeittio-baarissa. Hintaa oluella 2500dongia/iso lasillinen eli 0,10euroa. Ei paha.
Illalliselle Lucie halus lahtea paikalliseen tsekkibaariin, joka olikin aivan jarjettoman kokoinen ravintola, jossa kukaan ei puhunut englantia tai tsekkia ja ainoa tsekkilainen asia oli pari ruokaa ruokalistalla ja Urquell pilsneri - niin ja pari valokuvakopiota Prahasta. Hinnat oli aivan taivaissa, mutta kun sinne asti oltiin tultu syotiin siella ja juotiin kaljat. Takaisin tullessa oli aivan jarjeton liikenneruuhka, jossa tuhannet mopot ja muutama kymmenen autoa yritti paasta eteenpain. Aivan alytonta! Kaikki ajaa milla vaan kaistalla mihin tahansa ja tootti soi. Paastiin kuitenkin takaisin kotiin turvallisesti ja nyt hetki nettia ennen nukkumaanmenoa. Rento paiva takana, huomenna siis teatteria ja lento Laosiin.
Aamulla kadun meteli heratti kivasti jo klo 5 maissa, kun paikalliset saapuivat ostamaan lihaa ja kalaa ja vihanneksia ja hedelmia. Siina viela pikkuisen yritin torkuskella ja luovutin lopulta ja nousin joskus kahdeksan maissa. Tulin tanne toiselle hotellille nettiin ja yritin paasta nettipankkiin hoitelemaan asioita, mutta enpas onnistunutkaan. Blaah, pitaa yrittaa uudelleen Laosissa, jos siella olis parempi netti jossain. Ei jaksettu lahtea mihinkaan turrekierrokselle, joten hengailtiin vaan hotellin tuntumassa tekematta juuri mitaan jarkevaa. Varattiin huomiselle liput vietnamilaista vesinukketeatteria katsomaan, joka on kuulemma ihan must juttu. Kaytiin Lucien kanssa molemmat manikyyrissa ($3) ja selkahieronnassa (30min/$5) ja sitten kierreltiin paikallisen kenkatorin liepeilla etsiskelemassa Lucielle kenkia. Lounaan jalkeen tulin takaisin hotellille, Lucie lahti kappailemaan lahimaisemiin. Treffasin guest housella jotain uus-seelantilaisia poikia ja kaytiin niitten kanssa tossa vieressa parilla bissella katukeittio-baarissa. Hintaa oluella 2500dongia/iso lasillinen eli 0,10euroa. Ei paha.
Illalliselle Lucie halus lahtea paikalliseen tsekkibaariin, joka olikin aivan jarjettoman kokoinen ravintola, jossa kukaan ei puhunut englantia tai tsekkia ja ainoa tsekkilainen asia oli pari ruokaa ruokalistalla ja Urquell pilsneri - niin ja pari valokuvakopiota Prahasta. Hinnat oli aivan taivaissa, mutta kun sinne asti oltiin tultu syotiin siella ja juotiin kaljat. Takaisin tullessa oli aivan jarjeton liikenneruuhka, jossa tuhannet mopot ja muutama kymmenen autoa yritti paasta eteenpain. Aivan alytonta! Kaikki ajaa milla vaan kaistalla mihin tahansa ja tootti soi. Paastiin kuitenkin takaisin kotiin turvallisesti ja nyt hetki nettia ennen nukkumaanmenoa. Rento paiva takana, huomenna siis teatteria ja lento Laosiin.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Hanoi-Halong Bay-Hanoi
Ensimmainen paiva Hanoissa meni vaan hengaillessa lahikulmilla. Mulla oli kauhee paansarky bussimatkan huonojen unien jalkeen, joten otin pienen valikuoleman hotellilla iltapaivalla. Muuten kaytiin syomassa ja katsomassa jotain hurjan isoa (2,1m) kilpikonnan raatoa, joka on taalla jotenkin cool juttu. Tossa keskustassa on sellanen jarvi ja legendan mukaan jarvessa asunut jattilaiskilpikonna on tuonut jollekin jonkun miekan jarven pohjasta, jolla on sitten tehty jotain ihmeita. Anyways, legendan mukaan jarvessa edelleen asuu jattilaiskilpikonnia ja aina silloin talloin ihmiset nakee niita ja asia on suuri ihme. Kaytiin myos hoitamassa itsejamme, Lucie hieronnassa ja ma $2:n manikyyrissa. Illalla kaytiin hotellin naapurissa irkkupubissa parilla ja aikaisin nukkumaan.
Keskiviikko-aamuna aikainen heratys, check-out guest housesta ja odottelemaan kyytia. Mentiin sellaisella pikkubussilla taynna turisteja joku 3-4h Halong Cityyn, josta hypattiin paattiin ja seikkailu Halong Baylla alkoi. Halong Bay on siis lahti, joka on taynna pienia saaria ja saarissa luolia. En osaa selittaa mitenkaan hienosti, kato vaikka googlesta, jos kiinnostaa tietaa lisaa. :) Syotiin laivalla ensin lounasta ja sitten kiivettiin katolle ihailemaan maisemia. Oli todella sumuinen ja pilvinen paiva, mutta saaret oli silti aivan mahtavan nakoisia. Laiva lipui saarien valista ja saaret vain ilmestyi usvasta - oli todella ihanan nakoista! Porukkaa laivalla oli n.20, lahinna nuoria reissaajia. Juttu luisti ja oli mukavata, vaikkakin aika kylmaa. +38'C:n jalkeen +15'C pilvinen paiva merella todella tuntuu kylmalta! Kaytiin tutustumassa yhteen isoon luolaan, jossa tarun mukaan asui lohikaarme, joka auttoi vietnamilaisia taistelemaan sodassa kiinalaisia vastaan. Luolassa oli mahtavia kivimuodostelmia, jotka oli valaistu typerin varivaloin, mutta oli silti hienoja. Opas selitti tarinoitaan huonolla englannilla, jota kukaan muu kuin mina ei tuntunut ymmartavan, joten mina sitten kaansin tekstin ymmarrettavaksi englanniksi kaikille muille. Yksi pojista naureskeli, etta mun opastus tuli varmaan tekstityksilla, kun olin ainoa joka ymmarsi. :)
Laivalla jatkettiin maisemien ihailua ja jutustelua. Sitten saavuttiin Cat Ban saarelle, jonne jatettiin osa porukasta yopymaan. Me jatkettiin matkaa ja pysahdyttiin vahan ajan paasta ihastelemaan pienta luolaa, jonka sisalla olevaa allasta kutsutaan heavenly swimminpooliksi - taivaalliseksi uima-altaaksi. Mentiin sinne pienella moottoriveneella pienesta aukosta, joka oli talla hetkella nakyvissa laskuveden vuoksi. Legendan mukaan altaassa uiskentelu parantaa kaikki vaivat, joten paikalliset kylpevat siella kuukauden tiettyina paivina, kun kuu on oikeassa asennossa. Me ei kylvetty, kun oli niin kylma eika ollut oikea aika kuukaudestakaan. Kaytiin myos toisessa samanlaisessa poukamassa ja oli aika hieno. Luolasta ulostultuamme bongasin apinan istuskelemassa kallionseinustalla, tuijottamassa meita. Ketterasti se lahti kiipeamaan pystysuoraa seinaa ylospain, kun tultiin liian lahelle. Kaytiin myos pyorahtamassa pienen kalastajakylan edustalla - pienia lauttoja, jolla ihmiset asuivat ja kalastelivat.
Laivalle paluun jalkeen saatiin hytit kayttoomme. Meilla Lucien kanssa iso kahden hengen hytti omalla suihkulla ja vessalla, very nice. Parkkeerattiin yoksi poukamaan, joka oli taynna muitakin veneita - luultavasti siella kansallispuisto-alueella ei saa ihan missa vaan yopya, joten kaikki veneet keraantyy samaan paikkaan. Illallinen tarjoiltiin klo 18:30 ja oltiin aika pettyneita. Saatiin ruokaa porukan kokoon nahden (13hloa) todella vahan ja valitettiin asiasta henkilokunnalle. He vain, ettei ruokaa ole lisaa. Valitettiin viela vahan lisaa ja saatiin keitettya riisia ja soijakastiketta. Niita vaan naamaan. Oltiin aika jumissa, koska oltiin veneessa eika paasty mistaan mitaan ruokaa myoskaan ostamaan, joten oltiin aika vihaisia. Muutenkin veneen henkilokunta oli tylya, mutta onneksi meilla oli hyva porukka laivalla ja me pidettiin ihan omaa kivaamme. Illallisen jalkeen koko henkilokunta oli niin kannissa, etta hyva kun pystyssa pysyivat. Ihme tyyppeja. Alettiin sitten Lucien ja puolalaisen pariskunnan kanssa myos kittaamaan kaljaa ja puolalaisten vodkaa ja paadyttiin viettamaan oikein mukavata aikaa iltamyohaan. :)
Matkaohjelmassa oli mainostettu, etta hintaan kuului kanootteilu luonnonpuistossa ja illalla opas ilmoitti, etta ne jotka haluavat meloa tulevat kannelle klo 6:30 aamulla ja saavat meloa ruhtinaalliset puoli tuntia pienessa poukamassa. Me Lucien ja suurimman osan muun porukan kanssa jatettiin melonta suosiolla valiin ja nukuttiin hetki pidempaan. Aamiaisen piti olla klo 7 ja oltiin siella seitseman aikaan odottelemassa ruokaa, mutta mitaan ei nakynyt. Joten istuskeltiin ja odoteltiin, kunnes oppaamme tuli klo 7:20 sanomaan, etta ollaan missattu aamiainen, koska ei oltu ajoissa paikalla. Oltiin siina vaiheessa vahaisesta illallisesta jo niin nalkaisia, etta kaikki hermostuivat ja alkoivat vaatia aamiasta kovaan aaneen. Ja mehan oltiin paikalla klo 7, aamiainen vain ei ollut! Ihan ihme juttu. Vahan aikaa vaannettyamme saatiin lopulta ruhtinaallinen meriaamiainen - paahtamatonta paahtoleipaa, voita, hilloa ja paistettu kananmuna jokaiselle. Samaan aikaan henkilokunta toisessa poydassa soi isoa kattilallista nuudeleita ja katkarapuja. Oltiin tyytyvaisia siihen vahaan mita saatiin ja oltiin hiljaa.
Mun, Lucien ja puolalaisen pariskunnan oli tarkoitus klo 7.30 vaihtaa toiseen veneeseen, joka veisi meidat Cat Ban saarelle. Puol kasin aikaan opas sanoi, etta vene tulisi hakemaan meita kolmen minuutin kuluttua. Siihen aikaan oltiin jo tungettu vahainen aamiaisemme suihimme ja vain odottelimme noutoa. Mitaan ei tapahtunut melkein 1,5 tuntiin ja lopulta Lucie kysyi milloin meita tultaisiin hakemaan. Opas sanoi, etta oltiin myohastytty laivasta, koska soimme aamiasta. Me huuli pyoreana, etta mitah?! Pienen painostuksen jalkeen saatiin opas vakuuttuneeksi, ettei todellakaan olla lahdossa yhden yon jalkeen takaisin Hanoihin, koska oltiin maksettu kaksi yota ja etta ei todellakaan olla missattu mitaan venetta surkean aamiaisemme takia. Lopulta han soitti jollekin toiselle oppaalle ja sopi, etta joku ohikulkeva vene ottaa meidat kyytiin ja paastaan heidan kyydissaan Cat Ban saarelle. Ihan ihme juttu! Lopulta odoteltiin viela puolisen tuntia toista venetta meita hakemaan ja hypattiin veneesta toiseen. Heti parempi fiilis - heidan mukava oppaansa tuli heti morjenstamaan ja kertomaan paivan ohjelmasta. Tutustuttiin heti amerikkalaisiin Joeen ja Bryaniin ja naureskeltiin meidan kauhistuttavalle laivakokemukselle. Kaikki mika ei tapa vahvistaa... :)
Saavuttiin Cat Ban saarelle ja pakkauduttiin pikkubussiin ja ajettiin n.15min. Sitten lahdettiin kiipeamaan viidakkoista vuorta ylospain nakoalatasanteelle. Matkaan oli varattu 2h, joten tiedossa oli aikamoinen vaellus. 90% matkasta erittain jyrkkaa nousua, erittain huonoja portaita, erittain vaarallisia, liukkaita mutaisia kohtia. Ja kaikki tietenkin ilman mitaan etukateisvaroitusta siita, etta kannattaisi laittaa kunnon trekkikengat jalkaan - suurin osa oli lipolapoissa liikenteessa, kuten mina. Selvittiin hengissa ylos, otettiin pari valokuvaa ja lahdettiin laskeutumaan alas - joka oli viela vaarallisempaa ja vaikeampaa. Paastiin kuitenkin kunnialla alas ja odoteltiin muuta porukkaa vuoren juurella jutellen muitten matkaajien kanssa.
Sitten taas pikkubussiin ja n.30min matka saaren kaupunkiin ja hotelliin. Hotellilla nautiskeltiin ihanaa, riittoisa lounas ja sen jalkeen meilla oli vapaa-aikaa hengailla saaressa. Kaytiin Lucien kanssa vahan huoneessa rentoutumassa ja lahdettiin myohemmin iltapaivalla katselemaan kaupungin satamaa ja meininkeja. Kaupunki oli todella pieni ja meidan mukava opas sattui ajamaan mopolla ohi ja vei meidat johonkin paikalliseen ravintolaan, jossa meidan amerikkalaisystavat oli jo hyvassa nousussa. Otettiin siina muutamat oluset ja mentiin takaisin hotellille valmistautumaan iltaan. Illallinen hotellilla klo 18:30 ja meidan matkaopas nimitti mut ryhmanjohtajaksi viemaan koko porukka baariin, koska han lahti meidan syodessamme jonnekin muualle. Hassuinta oli, etta ihmiset oikeesti luuli (kaksi eri ryhmaa laitettiin siina vaiheessa yhteen), etta olen matkaopas ja etta asun saarella, kun kuulemma olin niin elementissani kavellessani kaduilla jne. :) Mentiin samaan baariin, missa oltiin iltapaivalla ja meidat toivotettiin tervetulleeksi ilmaisella riisiviinalla ja happy hour tarjouksilla. Musiikki lahti soimaan ja ihmiset alkoivat viihtymaan. Meita oli paikalla n.20 ihmista Tsekista, Puolasta, Tanskasta, USA:sta, Argentiinasta, Saksasta, Espanjasta jne. ja alettiin soittamaan YouTubesta (joka oli yhdistetty ravintolan aanentoistolaitteisiin) kaikkien maiden omia hittibiiseja. Oli NIIN hauskaa!! Uskaliaat maistoi ravintolan erikoisuutta kaarmeviinia (=vodkaa, johon on lisatty kokonainen kaarme) tai sen muita versioita (esim. skorpioniviinaa, gekkoviinaa, lintuviinaa jne.). Ma maistoin tuota herkkua jo Mekongilla, joten en tuntenut tarvetta siihen nyt.
Ilta eteni, porukka vaheni ja lopulta oli jaljella mina ja viisi muuta (+muutama paikallinen). Yhtakkia sisaan paukas viiden hengen porukka suomalaisia, jotka on saarella pari viikkoa kiipeilemassa kallioilla. Suomi-musaa soimaan ja tanssilattia kayttoon! Paikalliset grillas pihalla jotain yokottavaa sillin makuista kalaa ja munkin oli tottakai pakko menna sita maistamaan. Yok. Lopulta baarissa oli jaljella enaa mina ja paikalliset, joten paatin minakin lahtea kotiin. Yks baarin henkilokunnasta hankki mulle ilmaisen mopokyydin sen jonkun kaverin mopolla ja paasin hotellille joskus kahden maissa.
Aamulla heratys klo 7 ja aamiainen klo 7:30. Bussi tuli meita hakemaan klo 8:15 ja mentiin takaisin satamaan odottelemaan meidan venetta hakemaan meita. Veneessa oli samaa porukkaa mita eilen jatettiin saareen yoksi ja juttu lensi taas erittain vauhdikkaasti. Pienta vasymysta oli ilmassa, mutta ihana, lammin auringonpaiste (ensimmaista kertaa Halong Baylla!) piristi kummasti. Maisemat oli edelleen upeita, otettiin paljon valokuvia ja vaan ihmeteltiin maailman ihmeellisyytta. Joskus klo 11 jalkeen oltiin perilla Halong Cityssa, odoteltiin tunnin verran minibussia viemaan meidat lounaalle ja lounaan jalkeen suunta takaisin kohti Hanoita. Koko reissusta jai puuttumaan aika paljon asioita mita meille luvattiin, mutta ma en jaksa ruveta vaantamaan naiden kanssa mistaan pikkujutuista. Luultavimmin saatais takaisin dollari tai pari, joten en jaksa. En nain vahien unien jalkeen. :)
Hanoissa tultiin samalle hotellille missa oltiin aikaisemminkin ja he olivat taynna. Ihana respan tati oli kuitenkin hommannut meille huoneen samalla hinnalla viereisesta hotellista ja huone oli aivan mahtava! Iso, kaksi isoa sankya, pieni parveke jne. Me likey! Kaytiin hakemassa meidan laukut sailytyksesta (ne oli sellasella pienella guest housella jemmassa) ja Lucie jai hotellille relaamaan ja ma tulin tanne internettiin kirjottelemaan. Tunnin paasta (klo 20) treffataan laivan porukoita tossa kulman takana muutamien drinkkien merkeissa, joten tiedossa taas hauska ilta! Huomenna oli tarkoitus mahdollisesti tehda jotain city touria, mutta taidan jattaa valiin. Sitten jaa kuollut Ho Chi Min lasiarkussa nakematta, mutta oh well. Sunnuntaina siis lento Luang Prapangiin Laosiin, siina suunnitelmat tahan mennessa.
By the way, sisko on valitellut, ettei kommentti-osio tassa blogissa toimi. En ole poistanut kenenkaan kommentteja, joten ainoat kommentit jotka on tulleet perille on ne, jotka blogissa on kaikkien nahtavilla. Jos ette saa kommentoitua, niin laittakaa vaikka sahkopostia - olisi kiva kuulla mita teitille kuuluu. Ja iso kiitos kaikille, jotka ovat minua muistaneet spostilla tai Facebookitse!
Keskiviikko-aamuna aikainen heratys, check-out guest housesta ja odottelemaan kyytia. Mentiin sellaisella pikkubussilla taynna turisteja joku 3-4h Halong Cityyn, josta hypattiin paattiin ja seikkailu Halong Baylla alkoi. Halong Bay on siis lahti, joka on taynna pienia saaria ja saarissa luolia. En osaa selittaa mitenkaan hienosti, kato vaikka googlesta, jos kiinnostaa tietaa lisaa. :) Syotiin laivalla ensin lounasta ja sitten kiivettiin katolle ihailemaan maisemia. Oli todella sumuinen ja pilvinen paiva, mutta saaret oli silti aivan mahtavan nakoisia. Laiva lipui saarien valista ja saaret vain ilmestyi usvasta - oli todella ihanan nakoista! Porukkaa laivalla oli n.20, lahinna nuoria reissaajia. Juttu luisti ja oli mukavata, vaikkakin aika kylmaa. +38'C:n jalkeen +15'C pilvinen paiva merella todella tuntuu kylmalta! Kaytiin tutustumassa yhteen isoon luolaan, jossa tarun mukaan asui lohikaarme, joka auttoi vietnamilaisia taistelemaan sodassa kiinalaisia vastaan. Luolassa oli mahtavia kivimuodostelmia, jotka oli valaistu typerin varivaloin, mutta oli silti hienoja. Opas selitti tarinoitaan huonolla englannilla, jota kukaan muu kuin mina ei tuntunut ymmartavan, joten mina sitten kaansin tekstin ymmarrettavaksi englanniksi kaikille muille. Yksi pojista naureskeli, etta mun opastus tuli varmaan tekstityksilla, kun olin ainoa joka ymmarsi. :)
Laivalla jatkettiin maisemien ihailua ja jutustelua. Sitten saavuttiin Cat Ban saarelle, jonne jatettiin osa porukasta yopymaan. Me jatkettiin matkaa ja pysahdyttiin vahan ajan paasta ihastelemaan pienta luolaa, jonka sisalla olevaa allasta kutsutaan heavenly swimminpooliksi - taivaalliseksi uima-altaaksi. Mentiin sinne pienella moottoriveneella pienesta aukosta, joka oli talla hetkella nakyvissa laskuveden vuoksi. Legendan mukaan altaassa uiskentelu parantaa kaikki vaivat, joten paikalliset kylpevat siella kuukauden tiettyina paivina, kun kuu on oikeassa asennossa. Me ei kylvetty, kun oli niin kylma eika ollut oikea aika kuukaudestakaan. Kaytiin myos toisessa samanlaisessa poukamassa ja oli aika hieno. Luolasta ulostultuamme bongasin apinan istuskelemassa kallionseinustalla, tuijottamassa meita. Ketterasti se lahti kiipeamaan pystysuoraa seinaa ylospain, kun tultiin liian lahelle. Kaytiin myos pyorahtamassa pienen kalastajakylan edustalla - pienia lauttoja, jolla ihmiset asuivat ja kalastelivat.
Laivalle paluun jalkeen saatiin hytit kayttoomme. Meilla Lucien kanssa iso kahden hengen hytti omalla suihkulla ja vessalla, very nice. Parkkeerattiin yoksi poukamaan, joka oli taynna muitakin veneita - luultavasti siella kansallispuisto-alueella ei saa ihan missa vaan yopya, joten kaikki veneet keraantyy samaan paikkaan. Illallinen tarjoiltiin klo 18:30 ja oltiin aika pettyneita. Saatiin ruokaa porukan kokoon nahden (13hloa) todella vahan ja valitettiin asiasta henkilokunnalle. He vain, ettei ruokaa ole lisaa. Valitettiin viela vahan lisaa ja saatiin keitettya riisia ja soijakastiketta. Niita vaan naamaan. Oltiin aika jumissa, koska oltiin veneessa eika paasty mistaan mitaan ruokaa myoskaan ostamaan, joten oltiin aika vihaisia. Muutenkin veneen henkilokunta oli tylya, mutta onneksi meilla oli hyva porukka laivalla ja me pidettiin ihan omaa kivaamme. Illallisen jalkeen koko henkilokunta oli niin kannissa, etta hyva kun pystyssa pysyivat. Ihme tyyppeja. Alettiin sitten Lucien ja puolalaisen pariskunnan kanssa myos kittaamaan kaljaa ja puolalaisten vodkaa ja paadyttiin viettamaan oikein mukavata aikaa iltamyohaan. :)
Matkaohjelmassa oli mainostettu, etta hintaan kuului kanootteilu luonnonpuistossa ja illalla opas ilmoitti, etta ne jotka haluavat meloa tulevat kannelle klo 6:30 aamulla ja saavat meloa ruhtinaalliset puoli tuntia pienessa poukamassa. Me Lucien ja suurimman osan muun porukan kanssa jatettiin melonta suosiolla valiin ja nukuttiin hetki pidempaan. Aamiaisen piti olla klo 7 ja oltiin siella seitseman aikaan odottelemassa ruokaa, mutta mitaan ei nakynyt. Joten istuskeltiin ja odoteltiin, kunnes oppaamme tuli klo 7:20 sanomaan, etta ollaan missattu aamiainen, koska ei oltu ajoissa paikalla. Oltiin siina vaiheessa vahaisesta illallisesta jo niin nalkaisia, etta kaikki hermostuivat ja alkoivat vaatia aamiasta kovaan aaneen. Ja mehan oltiin paikalla klo 7, aamiainen vain ei ollut! Ihan ihme juttu. Vahan aikaa vaannettyamme saatiin lopulta ruhtinaallinen meriaamiainen - paahtamatonta paahtoleipaa, voita, hilloa ja paistettu kananmuna jokaiselle. Samaan aikaan henkilokunta toisessa poydassa soi isoa kattilallista nuudeleita ja katkarapuja. Oltiin tyytyvaisia siihen vahaan mita saatiin ja oltiin hiljaa.
Mun, Lucien ja puolalaisen pariskunnan oli tarkoitus klo 7.30 vaihtaa toiseen veneeseen, joka veisi meidat Cat Ban saarelle. Puol kasin aikaan opas sanoi, etta vene tulisi hakemaan meita kolmen minuutin kuluttua. Siihen aikaan oltiin jo tungettu vahainen aamiaisemme suihimme ja vain odottelimme noutoa. Mitaan ei tapahtunut melkein 1,5 tuntiin ja lopulta Lucie kysyi milloin meita tultaisiin hakemaan. Opas sanoi, etta oltiin myohastytty laivasta, koska soimme aamiasta. Me huuli pyoreana, etta mitah?! Pienen painostuksen jalkeen saatiin opas vakuuttuneeksi, ettei todellakaan olla lahdossa yhden yon jalkeen takaisin Hanoihin, koska oltiin maksettu kaksi yota ja etta ei todellakaan olla missattu mitaan venetta surkean aamiaisemme takia. Lopulta han soitti jollekin toiselle oppaalle ja sopi, etta joku ohikulkeva vene ottaa meidat kyytiin ja paastaan heidan kyydissaan Cat Ban saarelle. Ihan ihme juttu! Lopulta odoteltiin viela puolisen tuntia toista venetta meita hakemaan ja hypattiin veneesta toiseen. Heti parempi fiilis - heidan mukava oppaansa tuli heti morjenstamaan ja kertomaan paivan ohjelmasta. Tutustuttiin heti amerikkalaisiin Joeen ja Bryaniin ja naureskeltiin meidan kauhistuttavalle laivakokemukselle. Kaikki mika ei tapa vahvistaa... :)
Saavuttiin Cat Ban saarelle ja pakkauduttiin pikkubussiin ja ajettiin n.15min. Sitten lahdettiin kiipeamaan viidakkoista vuorta ylospain nakoalatasanteelle. Matkaan oli varattu 2h, joten tiedossa oli aikamoinen vaellus. 90% matkasta erittain jyrkkaa nousua, erittain huonoja portaita, erittain vaarallisia, liukkaita mutaisia kohtia. Ja kaikki tietenkin ilman mitaan etukateisvaroitusta siita, etta kannattaisi laittaa kunnon trekkikengat jalkaan - suurin osa oli lipolapoissa liikenteessa, kuten mina. Selvittiin hengissa ylos, otettiin pari valokuvaa ja lahdettiin laskeutumaan alas - joka oli viela vaarallisempaa ja vaikeampaa. Paastiin kuitenkin kunnialla alas ja odoteltiin muuta porukkaa vuoren juurella jutellen muitten matkaajien kanssa.
Sitten taas pikkubussiin ja n.30min matka saaren kaupunkiin ja hotelliin. Hotellilla nautiskeltiin ihanaa, riittoisa lounas ja sen jalkeen meilla oli vapaa-aikaa hengailla saaressa. Kaytiin Lucien kanssa vahan huoneessa rentoutumassa ja lahdettiin myohemmin iltapaivalla katselemaan kaupungin satamaa ja meininkeja. Kaupunki oli todella pieni ja meidan mukava opas sattui ajamaan mopolla ohi ja vei meidat johonkin paikalliseen ravintolaan, jossa meidan amerikkalaisystavat oli jo hyvassa nousussa. Otettiin siina muutamat oluset ja mentiin takaisin hotellille valmistautumaan iltaan. Illallinen hotellilla klo 18:30 ja meidan matkaopas nimitti mut ryhmanjohtajaksi viemaan koko porukka baariin, koska han lahti meidan syodessamme jonnekin muualle. Hassuinta oli, etta ihmiset oikeesti luuli (kaksi eri ryhmaa laitettiin siina vaiheessa yhteen), etta olen matkaopas ja etta asun saarella, kun kuulemma olin niin elementissani kavellessani kaduilla jne. :) Mentiin samaan baariin, missa oltiin iltapaivalla ja meidat toivotettiin tervetulleeksi ilmaisella riisiviinalla ja happy hour tarjouksilla. Musiikki lahti soimaan ja ihmiset alkoivat viihtymaan. Meita oli paikalla n.20 ihmista Tsekista, Puolasta, Tanskasta, USA:sta, Argentiinasta, Saksasta, Espanjasta jne. ja alettiin soittamaan YouTubesta (joka oli yhdistetty ravintolan aanentoistolaitteisiin) kaikkien maiden omia hittibiiseja. Oli NIIN hauskaa!! Uskaliaat maistoi ravintolan erikoisuutta kaarmeviinia (=vodkaa, johon on lisatty kokonainen kaarme) tai sen muita versioita (esim. skorpioniviinaa, gekkoviinaa, lintuviinaa jne.). Ma maistoin tuota herkkua jo Mekongilla, joten en tuntenut tarvetta siihen nyt.
Ilta eteni, porukka vaheni ja lopulta oli jaljella mina ja viisi muuta (+muutama paikallinen). Yhtakkia sisaan paukas viiden hengen porukka suomalaisia, jotka on saarella pari viikkoa kiipeilemassa kallioilla. Suomi-musaa soimaan ja tanssilattia kayttoon! Paikalliset grillas pihalla jotain yokottavaa sillin makuista kalaa ja munkin oli tottakai pakko menna sita maistamaan. Yok. Lopulta baarissa oli jaljella enaa mina ja paikalliset, joten paatin minakin lahtea kotiin. Yks baarin henkilokunnasta hankki mulle ilmaisen mopokyydin sen jonkun kaverin mopolla ja paasin hotellille joskus kahden maissa.
Aamulla heratys klo 7 ja aamiainen klo 7:30. Bussi tuli meita hakemaan klo 8:15 ja mentiin takaisin satamaan odottelemaan meidan venetta hakemaan meita. Veneessa oli samaa porukkaa mita eilen jatettiin saareen yoksi ja juttu lensi taas erittain vauhdikkaasti. Pienta vasymysta oli ilmassa, mutta ihana, lammin auringonpaiste (ensimmaista kertaa Halong Baylla!) piristi kummasti. Maisemat oli edelleen upeita, otettiin paljon valokuvia ja vaan ihmeteltiin maailman ihmeellisyytta. Joskus klo 11 jalkeen oltiin perilla Halong Cityssa, odoteltiin tunnin verran minibussia viemaan meidat lounaalle ja lounaan jalkeen suunta takaisin kohti Hanoita. Koko reissusta jai puuttumaan aika paljon asioita mita meille luvattiin, mutta ma en jaksa ruveta vaantamaan naiden kanssa mistaan pikkujutuista. Luultavimmin saatais takaisin dollari tai pari, joten en jaksa. En nain vahien unien jalkeen. :)
Hanoissa tultiin samalle hotellille missa oltiin aikaisemminkin ja he olivat taynna. Ihana respan tati oli kuitenkin hommannut meille huoneen samalla hinnalla viereisesta hotellista ja huone oli aivan mahtava! Iso, kaksi isoa sankya, pieni parveke jne. Me likey! Kaytiin hakemassa meidan laukut sailytyksesta (ne oli sellasella pienella guest housella jemmassa) ja Lucie jai hotellille relaamaan ja ma tulin tanne internettiin kirjottelemaan. Tunnin paasta (klo 20) treffataan laivan porukoita tossa kulman takana muutamien drinkkien merkeissa, joten tiedossa taas hauska ilta! Huomenna oli tarkoitus mahdollisesti tehda jotain city touria, mutta taidan jattaa valiin. Sitten jaa kuollut Ho Chi Min lasiarkussa nakematta, mutta oh well. Sunnuntaina siis lento Luang Prapangiin Laosiin, siina suunnitelmat tahan mennessa.
By the way, sisko on valitellut, ettei kommentti-osio tassa blogissa toimi. En ole poistanut kenenkaan kommentteja, joten ainoat kommentit jotka on tulleet perille on ne, jotka blogissa on kaikkien nahtavilla. Jos ette saa kommentoitua, niin laittakaa vaikka sahkopostia - olisi kiva kuulla mita teitille kuuluu. Ja iso kiitos kaikille, jotka ovat minua muistaneet spostilla tai Facebookitse!
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Hue ja matka Hanoihin
Eilen lahdin taas heti aamusta kiertelemaan turrebussilla pitkin Huen kulmia. Aluksi pysahdyttiin kylassa, jossa valmistettiin thai-hattuja (sellasia kolmiohattuja) ja suitsukkeita. Sen jalkeen hautapaikkoja ihastelemaan. Huen Parfyymijoen (en muista oikeata nimea) varrella on kahdentoista Vietnamin kuninkaan hautapaikat (kolmastoista eli viimeinen kuoli Ranskassa ja haudattiin sinne). Jokainen on hyvin erilainen, kuninkaat rakennuttivat ne jo elinaikanaan, joten he saivat paattaa minkalaisen halusivat. Me vierailtiin kolmella eri hautapaikalla.
Ensimmainen hautapaikka oli kuninkaan, joka oli lapsena sairastanut isorokon eika sen takia pystynyt saamaan lapsia. Kuninkaalla oli useita kymmenia (vai satoja) jalkavaimoja, mutta ei yhtaan lasta. Tama paikka oli sinansa erilainen, etta kuningas kaytti sita myos elinaikanaan, joten ymparistossa oli lampia ja pienia saaria metsastysta ja kalastusta varten seka elintiloja kuninkaalle ja palvelijoille. Hautapaikka oli oikeastaan iso palatsi, joka oli koristeltu lohikaarmein ym. hienoin vakkyroin.
Matkalla toiselle haudalle bussi rupesi temppuilemaan ja lopulta syyksi selvisi se, etta meilta loppui bensa. Nice. Ei tullut pojille sitten mieleen tankata ennen lahtoa? Oh well, kuski pysaytti ohiajavan mopon ja lahti sen kyydissa lahimmalle bensa-asemalle. Odoteltiin tien varressa ja vitsailtiin muitten matkaajien kanssa. Kun bensa saapui oli toinen show yrittaa saada bensa linja-auton tankkiin. Ensin yritettiin letkun kanssa - ei toimi. Yksi avustavista paikallisista sai hyvan suullisen dieselia kitusiinsa, muuten hommasta ei tullut mitaan. Sitten pojat napparasti tekaisivat vesipullosta suppilon ja sen avulla liruttivat bensaa tankkiin - varmaan 1/3 oli taman operaation jalkeen maassa, mutta tankissakin sen verran etta paastiin jatkamaan matkaa. Koko operaatioon meni aikaa n.tunti.
Toinen hauta oli homoseksuaalisen kuninkaan, joka naytti ihan naiselta. Hanella oli muutama kymmenen jalkavaimoa, mutta han vietti yonsa miespuolisen palvelijansa kanssa. Tasta syysta tallakaan kuninkaalla ei ollut lapsia. Palatsi=hauta oli hyvin eurooppalaistyylinen ja varikas, kuulemma hyvin taman kuninkaan tyylinen.
Kolmannen kuninkaan hauta oli myos hyvin erilainen kuin kaksi ensimmaista. Kuningas oli halunnut hautapaikkansa rakennettavan niin, etta se muistuttaisi ihmisen kehoa. Paa oli itse hautakumpu, kaulana silta lammen lapi, keuhkoina kaksi pienempaa lampea jne. Aika siisti paikka.
Sitten bussiin ja takaisin kaupunkiin lounaalle. Lounaana seisova poyta kaikkine vietnamilaisine herkkuineen - nami nam! Puolestakaan ei tiennyt mita ne oli, mutta hyvin meni kaikki kurkusta alas. Lounaan jalkeen taas bussiin ja suunta kohti Huen kuuluisaa pagodaa (Thien Mu). Temppeli oli hieno ja siella oli meneillaan munkkioppilaiden messu - pienet pojat harmaissa kaavuissaan lauloi monotonisesti jotain mantraa ja aina valilla joku soitti pari lyontia rummulla tai kongilla. Palatsin takana oli munkkien asuintilat ja puutarhat, jossa naki munkkien touhuavan puutarhahommissa jne. Palatsilta laivaan, jolla sitten kyyti takaisin kaupunkiin.
Kaupungissa oltiin n.40min myohassa aikataulusta, joten hyppasin akkia motskarin taakse ja hurautin hotellille. Pikasuihku hotellilla ja sitten olikin jo aika suunnata kohti yobussia. En ehtinyt syomaan hotellilla mitaan, joten onneksi bussi pysahtyi joskus parin tunnin ajon jalkeen ja sain nuudeleita sisuksiini. Sen jalkeen nukuinkin melko kivasti, vaikka valilla herailin bussin akkijarrutuksiin ja agressiiviseen torven toottailyyn.
Perilla Hanoissa oltiin joskus klo 7 jalkeen aamulla. Muutaman muun matkaajan kanssa ruvettiin tinkaamaan taksikyytia keskustaan ja saatiinkin tingata aika kauan ennenku saatiin edes suhteellisen ok hinta. Yrittivat taas "joo me kaytetaan taksamittaria"-temppua, mutta kun kuski ei ollenkaan osannut arvioida edes sadoissa tuhansissa dongeissa kuinka paljon matkan hinnaksi tulee (matkan, jonka han ajaa varmaan useita kymmenia kertoja paivassa) paadyttiin siihen, etta halutaan tietaa hinta ennen kyytiin nousua. Lopulta oltiin keskustassa ja ma parin korttelin paassa guest housesta missa ystavani Lucie oli sanonnut minua odottavansa. Paadyttiin Lucien kanssa jakamaan huone, hinta $6/hlo. Suihku ja takaisin ihmisten ilmoille ihmettelemaan.
Lucie oli jo varannut meille huomiseksi kolmen paivan, kahden yon matkan Halong Baylle, joten sinne lahto huomenna aamulla. Paatin myos juuri 5min sitten ottaa saman lennon sunnuntaina Lucien kanssa Laosiin, joten matka jatkuu sinne. Meilla on ollut niin hauskaa yhdessa, viikko Laosissa tulee olemaan mukava!
Ensimmainen hautapaikka oli kuninkaan, joka oli lapsena sairastanut isorokon eika sen takia pystynyt saamaan lapsia. Kuninkaalla oli useita kymmenia (vai satoja) jalkavaimoja, mutta ei yhtaan lasta. Tama paikka oli sinansa erilainen, etta kuningas kaytti sita myos elinaikanaan, joten ymparistossa oli lampia ja pienia saaria metsastysta ja kalastusta varten seka elintiloja kuninkaalle ja palvelijoille. Hautapaikka oli oikeastaan iso palatsi, joka oli koristeltu lohikaarmein ym. hienoin vakkyroin.
Matkalla toiselle haudalle bussi rupesi temppuilemaan ja lopulta syyksi selvisi se, etta meilta loppui bensa. Nice. Ei tullut pojille sitten mieleen tankata ennen lahtoa? Oh well, kuski pysaytti ohiajavan mopon ja lahti sen kyydissa lahimmalle bensa-asemalle. Odoteltiin tien varressa ja vitsailtiin muitten matkaajien kanssa. Kun bensa saapui oli toinen show yrittaa saada bensa linja-auton tankkiin. Ensin yritettiin letkun kanssa - ei toimi. Yksi avustavista paikallisista sai hyvan suullisen dieselia kitusiinsa, muuten hommasta ei tullut mitaan. Sitten pojat napparasti tekaisivat vesipullosta suppilon ja sen avulla liruttivat bensaa tankkiin - varmaan 1/3 oli taman operaation jalkeen maassa, mutta tankissakin sen verran etta paastiin jatkamaan matkaa. Koko operaatioon meni aikaa n.tunti.
Toinen hauta oli homoseksuaalisen kuninkaan, joka naytti ihan naiselta. Hanella oli muutama kymmenen jalkavaimoa, mutta han vietti yonsa miespuolisen palvelijansa kanssa. Tasta syysta tallakaan kuninkaalla ei ollut lapsia. Palatsi=hauta oli hyvin eurooppalaistyylinen ja varikas, kuulemma hyvin taman kuninkaan tyylinen.
Kolmannen kuninkaan hauta oli myos hyvin erilainen kuin kaksi ensimmaista. Kuningas oli halunnut hautapaikkansa rakennettavan niin, etta se muistuttaisi ihmisen kehoa. Paa oli itse hautakumpu, kaulana silta lammen lapi, keuhkoina kaksi pienempaa lampea jne. Aika siisti paikka.
Sitten bussiin ja takaisin kaupunkiin lounaalle. Lounaana seisova poyta kaikkine vietnamilaisine herkkuineen - nami nam! Puolestakaan ei tiennyt mita ne oli, mutta hyvin meni kaikki kurkusta alas. Lounaan jalkeen taas bussiin ja suunta kohti Huen kuuluisaa pagodaa (Thien Mu). Temppeli oli hieno ja siella oli meneillaan munkkioppilaiden messu - pienet pojat harmaissa kaavuissaan lauloi monotonisesti jotain mantraa ja aina valilla joku soitti pari lyontia rummulla tai kongilla. Palatsin takana oli munkkien asuintilat ja puutarhat, jossa naki munkkien touhuavan puutarhahommissa jne. Palatsilta laivaan, jolla sitten kyyti takaisin kaupunkiin.
Kaupungissa oltiin n.40min myohassa aikataulusta, joten hyppasin akkia motskarin taakse ja hurautin hotellille. Pikasuihku hotellilla ja sitten olikin jo aika suunnata kohti yobussia. En ehtinyt syomaan hotellilla mitaan, joten onneksi bussi pysahtyi joskus parin tunnin ajon jalkeen ja sain nuudeleita sisuksiini. Sen jalkeen nukuinkin melko kivasti, vaikka valilla herailin bussin akkijarrutuksiin ja agressiiviseen torven toottailyyn.
Perilla Hanoissa oltiin joskus klo 7 jalkeen aamulla. Muutaman muun matkaajan kanssa ruvettiin tinkaamaan taksikyytia keskustaan ja saatiinkin tingata aika kauan ennenku saatiin edes suhteellisen ok hinta. Yrittivat taas "joo me kaytetaan taksamittaria"-temppua, mutta kun kuski ei ollenkaan osannut arvioida edes sadoissa tuhansissa dongeissa kuinka paljon matkan hinnaksi tulee (matkan, jonka han ajaa varmaan useita kymmenia kertoja paivassa) paadyttiin siihen, etta halutaan tietaa hinta ennen kyytiin nousua. Lopulta oltiin keskustassa ja ma parin korttelin paassa guest housesta missa ystavani Lucie oli sanonnut minua odottavansa. Paadyttiin Lucien kanssa jakamaan huone, hinta $6/hlo. Suihku ja takaisin ihmisten ilmoille ihmettelemaan.
Lucie oli jo varannut meille huomiseksi kolmen paivan, kahden yon matkan Halong Baylle, joten sinne lahto huomenna aamulla. Paatin myos juuri 5min sitten ottaa saman lennon sunnuntaina Lucien kanssa Laosiin, joten matka jatkuu sinne. Meilla on ollut niin hauskaa yhdessa, viikko Laosissa tulee olemaan mukava!
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Hoi Anin biitsi ja matka Hueen
Aamulla aikaisin ylos ja aamiaiselle. Vuokrattiin polkupyorat (10.000dongia/kpl eli vajaa 0,5euroa) ja polkaistiin 5km:n paahan ihmettelemaan Hoi Anin merenrantaa. Oli vahan pilvinen paiva, joten saatiin melkein koko biitsi itsellemme. Yritettiin vuokrata aurinkotuoleja, mutta tati yritti kusettaa niin ketterasti, etta paatimme pysya hiekkarannalla ihan omine pyyhkeinemme. Kavin uimassa ja oli aikasta viileeta vetta! Mutta kovin virkistavaa. Lahtiessa jouduttiin viela maksamaan pyorien parkkeerauksesta saman verran kuin oltiin maksettu vuokraamisesta, joten ei ollut ihan tatilla hinnat kohdillaan. Oh well, tulipahan lahdettya. Paluumatkalla pysahdyttiin ottamaan kuvia kauniista maisemista ja mun kamera paatti tiltata ihan totaalisesti. Yritin sita myohemmin hotellilla vekslata, mutta huonolla menestyksella. Prkl, takuuaikaa on viela jaljella, mutta ku ma tartten kameraa taalla nyt ja heti!!!
Takaisin hotellille, suihku, kamojen pakkaus ja uloskirjautuminen hotellista. Sitten ompelimoon sovittamaan mun toisia housuja, jotka oli liian pienet. :/ Housut siis takaisin ompelijalle eli lahetettiin mopolla jonnekin pain kaupunkia korjattavaksi. Luvattiin tulla tunnin paasta takaisin uutta sovitusta varten ja silla valilla kaytiin lounastamassa ja nauttimassa kookosmehua eilen tapaamamme mukavan miehen joenrantakojussa. Takaisin sovittamaan eika housut vielakaan ollut ihan hyvat, joten taas soitettiin mopo niita hakemaan ja me odoteltiin. Siina vaiheessa mun bussin lahtoon oli enaa 15min aikaa, joten vahan epailin ehtiiko housut takaisin korjausten kera - ja kylla vaan ehti! Naille toisille pellava-shortseille pienine kivoine yksityiskohtineen tuli hintaa 10euroa. Me likey!
Pikaisesti hotellilta hakemaan laukku ja bussia odottelemaan. Bussiin tuli myos mukava australialainen Mandy, joten matka meni sujuvasti mukavasti jutellen. Ajeltiin pitkat patkat pitkin kauniita rantoja ja vuoristojen lapi (mm.pitkaa tunnelia pitkin) ja yli ja saavuttiin lahes aikataulun mukaan Hueen. Sain todella kivan ja ison huoneen parvekkeella ja omalla suihkulla ja vessalla, tv:lla ja kolmella sangylla(!!) hintaan $9/yo. Ainoa huono puoli on se, etta se on viidennessa kerroksessa, mutta eihan sinne montaa kertaa tarvitse kiiveta kun on taalla vaan yhden yon. Lahdin kaupungille eksyskelemaan ja tinkaamaan kamerojen hintoja. Monen eri kaupan ja naurettavien hintojen (130euroa ainakin 5vuotta vanhasta tiiliskiven kokoisesta digikamerasta) jalkeen loysin mukavan miehen, joka tinkimisen jalkeen moi mulle vahan kaytetyn Fujin 8.2 megapixelin kameran hintaan 2.000.000dong = n.75euroa. Mukaan sain myos 2gb:n muistikortin, sailytyspussukan, laturin ja uuden akun. Rahaa mulla ei tietenkaan ollut tarpeeksi mukana, joten kaveri kaytti mua mopollaan hotellilla ja pankkiautomaatilla ja palattiin liikkeelle tekemaan kaupat. Mitaan takuita ei tietenkaan ole, mutta onpas ainakin joksikin aikaa (toivottavasti) toimiva kamera. Otin silla heti joenrannasta vahan maisemakuvia ja hyvin toimi. Hortoilin ympariinsa kaupungilla, kavin varaamassa huomiselle tourin ja kavin syomassa. Nyt takaisin taalla hotellilla ja valmiina nukkumaan. Huomenna taas edessa aikainen heratys, kyyti hakee taalta hotellilta klo 8 maissa. Tourin jalkeen yobussilla Hanoihin, jossa treffaan taan Lucien kanssa, joka lensi sinne tanaan suoraan Hoi Anista.
Sellaista tanne pain. Ilmoitelkaahan itsestannekin, pliis!
Takaisin hotellille, suihku, kamojen pakkaus ja uloskirjautuminen hotellista. Sitten ompelimoon sovittamaan mun toisia housuja, jotka oli liian pienet. :/ Housut siis takaisin ompelijalle eli lahetettiin mopolla jonnekin pain kaupunkia korjattavaksi. Luvattiin tulla tunnin paasta takaisin uutta sovitusta varten ja silla valilla kaytiin lounastamassa ja nauttimassa kookosmehua eilen tapaamamme mukavan miehen joenrantakojussa. Takaisin sovittamaan eika housut vielakaan ollut ihan hyvat, joten taas soitettiin mopo niita hakemaan ja me odoteltiin. Siina vaiheessa mun bussin lahtoon oli enaa 15min aikaa, joten vahan epailin ehtiiko housut takaisin korjausten kera - ja kylla vaan ehti! Naille toisille pellava-shortseille pienine kivoine yksityiskohtineen tuli hintaa 10euroa. Me likey!
Pikaisesti hotellilta hakemaan laukku ja bussia odottelemaan. Bussiin tuli myos mukava australialainen Mandy, joten matka meni sujuvasti mukavasti jutellen. Ajeltiin pitkat patkat pitkin kauniita rantoja ja vuoristojen lapi (mm.pitkaa tunnelia pitkin) ja yli ja saavuttiin lahes aikataulun mukaan Hueen. Sain todella kivan ja ison huoneen parvekkeella ja omalla suihkulla ja vessalla, tv:lla ja kolmella sangylla(!!) hintaan $9/yo. Ainoa huono puoli on se, etta se on viidennessa kerroksessa, mutta eihan sinne montaa kertaa tarvitse kiiveta kun on taalla vaan yhden yon. Lahdin kaupungille eksyskelemaan ja tinkaamaan kamerojen hintoja. Monen eri kaupan ja naurettavien hintojen (130euroa ainakin 5vuotta vanhasta tiiliskiven kokoisesta digikamerasta) jalkeen loysin mukavan miehen, joka tinkimisen jalkeen moi mulle vahan kaytetyn Fujin 8.2 megapixelin kameran hintaan 2.000.000dong = n.75euroa. Mukaan sain myos 2gb:n muistikortin, sailytyspussukan, laturin ja uuden akun. Rahaa mulla ei tietenkaan ollut tarpeeksi mukana, joten kaveri kaytti mua mopollaan hotellilla ja pankkiautomaatilla ja palattiin liikkeelle tekemaan kaupat. Mitaan takuita ei tietenkaan ole, mutta onpas ainakin joksikin aikaa (toivottavasti) toimiva kamera. Otin silla heti joenrannasta vahan maisemakuvia ja hyvin toimi. Hortoilin ympariinsa kaupungilla, kavin varaamassa huomiselle tourin ja kavin syomassa. Nyt takaisin taalla hotellilla ja valmiina nukkumaan. Huomenna taas edessa aikainen heratys, kyyti hakee taalta hotellilta klo 8 maissa. Tourin jalkeen yobussilla Hanoihin, jossa treffaan taan Lucien kanssa, joka lensi sinne tanaan suoraan Hoi Anista.
Sellaista tanne pain. Ilmoitelkaahan itsestannekin, pliis!
lauantai 20. maaliskuuta 2010
My Son
Aamulla aikainen heratys ja lahto My Sonin raunioille klo 8:15. Lucie muutti aamulla mun kanssa samaan hotelliin, kun sen edellinen oli tosi kallis. Vein samalla taas pyykkia pestavaksi naapuriin. Se on taalla ihanaa, kun pyykinpesu on niin halpaa ja helppoa - viet vaan ne aamulla joko hotellin respaan tai jos haluat vahan halvemmalla johonkin toiseen paikkaan ja haet puhtaat, kuivat, kauniisti viikatut vaatteet illalla takaisin. Hintaa taalla 20.000dongia/kilo eli vajaa euron. Ei paha.
Bussi siis nappas meidat kyytiin hotellin kulmilta ja ajettiin tunnin verran katsomaan yhta Unescon maailmanperintokohdetta eli My Sonin temppeliraunioita. Rauniot ovat jopa vanhempia kuin Angkor Wat, mutta useat tornit ovat karsineet suuria tuhoja (=tuhoutuneet kokonaan) amerikkalaisten pommitusten takia. Amerikkalaiset luuli, etta alueella piileskelee Viet-Congin sisseja, mutta eipa siella piilekellytkaan. Turhaan siis tuhosivat hienoja temppeliraunioita. Oh well. Temppelit on rakennettu hyvin erikoisella tavalla, jota ei viela tanakaan paivana ole pystytty kopioimaan. Tiilet on hiottu erittain tasaiseksi ja valiin on laitettu puusta saadun oljyn, hunajan ja sokerin risteytysta. Sen jalkeen temppelien paalle on kasattu puiden oksia ja sytytetty ne tuleen - talla tavalla tiilten valissa ollut sekoitus on saatu pitamaan temppelit pystyssa vuosikausia. Tama on siis yksi teoria siita miten temppelit on rakennettu, totuutta ei tieda kukaan tanakaan paivana. Tata metodia on yritetty matkia, mutta uudestaan rakennettuihin temppeleihin on kasvanut heti paalle ruohoa ja sammalta ja viidakkoa, mita vanhojen temppeleiden paalle ei kasva. Eika muutenkaan rakennetta ole saatu pysymaan kasassa, kuten vanhoja raunioita. Very mysterious.
Siella tallailtiin tunti-pari, takaisin bussiin ja puolessa valissa matkaa bussista ulos ja joelle veneeseen. Veneessa oli tarjolla lounasta ja nautimme sita hyvassa seurassa - seuraan liittyi reissulla mukana ollut suomalainen pariskunta. Pysahdyimme jossain vaiheessa pienella saarella, jossa oli "carpenter's village" - kasityolaisten kyla. Lahinna kylassa valmistettiin puutuotteita, mutta myos taalla hyvin suosittuja kiinalaisia lyhtyja ja muuta kraasaa. Saimme nahda miten eri tuotteita valmistetaan ja sitten takaisin paattiin ja lyhyt matka takaisin Hoi Anin kaupunkiin.
Hoi Anissa kaytiin hotellin altaalla vahan virkistaytymassa ja sitten ompelimoon testaamaan meidan teetattamia vaatteita. Lucie oli todella pettynyt pukuunsa, se ei ollut ollenkaan sellainen kuin piti olla. Mun pellavahousut oli muuten aivan mahtavan hyvat, paitsi vahan pitkat, joten ne jai viela lyhennettavaksi. Mekko oli valmistumassa vasta illaksi, joten sovittiin, etta tullaan takaisin sita kokeilemaan myohemmin.
Eilen paikallisella torilla kavellessamme yksi nainen tuli kovasti tarjoamaan hierontapalveluita ja luvattin sille silloin tulevamme huomenna takaisin. Se nainen ei ollut uskoa silmiaan, kun oikeesti mentiin takaisin, niinkuin luvattiin! Se oli aivan innoissaan, halaili ja kiitteli meidat maasta taivaiseen. Ma otin puolen tunnin selkahieronnan (2,3euroa) ja Lucie jalkahieronnan samaan hintaan. Tati oli aivan mahtava kasistaan ja kaytti tiikerisalvaa hieronnan yhteydessa - ME LIKEY!! Oli aika mahtava setti, huomenna takaisin jos on aikaa! Sitten kookosmehua ja illallista ja sitten parin kaupan kautta (ostamatta mitaan, huom. huom.) takaisin vaatturiliikkeeseen. Mun puku oli valmis ja oli aika siisti! Molemmista siis maksoin yhteensa miljoonan (39euroa) ja ovat just sellaset ku pitikin olla. Puku on sellanen perinteinen vietnamilainen kaapu-housu-yhdistelma, tehty vahan lansimaisemmista kankaista, kuin taalla normaalisti ihmisilla on. Menee hyvin juhlamekkona ens kesan juhlissa. Innostuin sitten viela tilaamaan yhdet pellava shorsit (vajaa 10euroa), jotka saan huomenna aamupaivalla takaisin.
Sitten hain pyykit ja tulin tanne nettiin. Luciella oli tanaan koti-ikavapaiva ja oli vahan karttyinen koko paivan, joten han lahti jo hotellille makoilemaan. Mulla ja hanella on molemmilla tanaan matkan puolivalipaiva, otettiin sen kunniaksi ruoan kanssa vahan olusta. Nam.
Huomenna suunnitelmissa tavata aamulla varhain hotellilla aamiaisen merkeissa ja sen jalkeen mahdollisesti lahtea kaymaan biitsilla. Ranta on tasta kaupungista n.5km:n paassa, joten vuokrataan luultavasti pyorat ja lahdetaan sinne. Mulla lahtee paivalla klo 14 maissa bussi Hueen ja Lucie lentaa illalla Hanoihin, joten pitaa tulla biitsilta aikaisin takaisin kaupunkiin. Olen Huessa luultavasti paivan-pari ja sitten taas treffaan Lucien Hanoissa. On ollut tosi mukavaa matkustaa hyvassa seurassa, meilla on ollut NIIN hauskaa pari paivaa, ettei oo tosikaan. Juteltiin tanaan huonotuulisuudestakin, etta kun matkustaa yksin ei voi kenellekaan oikein kiukutella, joten nyt kun meilla on toisemme niin annamme tulla taysia. :) Toivottavasti huomenna on parempi paiva ja parempi tuuli.
Bussi siis nappas meidat kyytiin hotellin kulmilta ja ajettiin tunnin verran katsomaan yhta Unescon maailmanperintokohdetta eli My Sonin temppeliraunioita. Rauniot ovat jopa vanhempia kuin Angkor Wat, mutta useat tornit ovat karsineet suuria tuhoja (=tuhoutuneet kokonaan) amerikkalaisten pommitusten takia. Amerikkalaiset luuli, etta alueella piileskelee Viet-Congin sisseja, mutta eipa siella piilekellytkaan. Turhaan siis tuhosivat hienoja temppeliraunioita. Oh well. Temppelit on rakennettu hyvin erikoisella tavalla, jota ei viela tanakaan paivana ole pystytty kopioimaan. Tiilet on hiottu erittain tasaiseksi ja valiin on laitettu puusta saadun oljyn, hunajan ja sokerin risteytysta. Sen jalkeen temppelien paalle on kasattu puiden oksia ja sytytetty ne tuleen - talla tavalla tiilten valissa ollut sekoitus on saatu pitamaan temppelit pystyssa vuosikausia. Tama on siis yksi teoria siita miten temppelit on rakennettu, totuutta ei tieda kukaan tanakaan paivana. Tata metodia on yritetty matkia, mutta uudestaan rakennettuihin temppeleihin on kasvanut heti paalle ruohoa ja sammalta ja viidakkoa, mita vanhojen temppeleiden paalle ei kasva. Eika muutenkaan rakennetta ole saatu pysymaan kasassa, kuten vanhoja raunioita. Very mysterious.
Siella tallailtiin tunti-pari, takaisin bussiin ja puolessa valissa matkaa bussista ulos ja joelle veneeseen. Veneessa oli tarjolla lounasta ja nautimme sita hyvassa seurassa - seuraan liittyi reissulla mukana ollut suomalainen pariskunta. Pysahdyimme jossain vaiheessa pienella saarella, jossa oli "carpenter's village" - kasityolaisten kyla. Lahinna kylassa valmistettiin puutuotteita, mutta myos taalla hyvin suosittuja kiinalaisia lyhtyja ja muuta kraasaa. Saimme nahda miten eri tuotteita valmistetaan ja sitten takaisin paattiin ja lyhyt matka takaisin Hoi Anin kaupunkiin.
Hoi Anissa kaytiin hotellin altaalla vahan virkistaytymassa ja sitten ompelimoon testaamaan meidan teetattamia vaatteita. Lucie oli todella pettynyt pukuunsa, se ei ollut ollenkaan sellainen kuin piti olla. Mun pellavahousut oli muuten aivan mahtavan hyvat, paitsi vahan pitkat, joten ne jai viela lyhennettavaksi. Mekko oli valmistumassa vasta illaksi, joten sovittiin, etta tullaan takaisin sita kokeilemaan myohemmin.
Eilen paikallisella torilla kavellessamme yksi nainen tuli kovasti tarjoamaan hierontapalveluita ja luvattin sille silloin tulevamme huomenna takaisin. Se nainen ei ollut uskoa silmiaan, kun oikeesti mentiin takaisin, niinkuin luvattiin! Se oli aivan innoissaan, halaili ja kiitteli meidat maasta taivaiseen. Ma otin puolen tunnin selkahieronnan (2,3euroa) ja Lucie jalkahieronnan samaan hintaan. Tati oli aivan mahtava kasistaan ja kaytti tiikerisalvaa hieronnan yhteydessa - ME LIKEY!! Oli aika mahtava setti, huomenna takaisin jos on aikaa! Sitten kookosmehua ja illallista ja sitten parin kaupan kautta (ostamatta mitaan, huom. huom.) takaisin vaatturiliikkeeseen. Mun puku oli valmis ja oli aika siisti! Molemmista siis maksoin yhteensa miljoonan (39euroa) ja ovat just sellaset ku pitikin olla. Puku on sellanen perinteinen vietnamilainen kaapu-housu-yhdistelma, tehty vahan lansimaisemmista kankaista, kuin taalla normaalisti ihmisilla on. Menee hyvin juhlamekkona ens kesan juhlissa. Innostuin sitten viela tilaamaan yhdet pellava shorsit (vajaa 10euroa), jotka saan huomenna aamupaivalla takaisin.
Sitten hain pyykit ja tulin tanne nettiin. Luciella oli tanaan koti-ikavapaiva ja oli vahan karttyinen koko paivan, joten han lahti jo hotellille makoilemaan. Mulla ja hanella on molemmilla tanaan matkan puolivalipaiva, otettiin sen kunniaksi ruoan kanssa vahan olusta. Nam.
Huomenna suunnitelmissa tavata aamulla varhain hotellilla aamiaisen merkeissa ja sen jalkeen mahdollisesti lahtea kaymaan biitsilla. Ranta on tasta kaupungista n.5km:n paassa, joten vuokrataan luultavasti pyorat ja lahdetaan sinne. Mulla lahtee paivalla klo 14 maissa bussi Hueen ja Lucie lentaa illalla Hanoihin, joten pitaa tulla biitsilta aikaisin takaisin kaupunkiin. Olen Huessa luultavasti paivan-pari ja sitten taas treffaan Lucien Hanoissa. On ollut tosi mukavaa matkustaa hyvassa seurassa, meilla on ollut NIIN hauskaa pari paivaa, ettei oo tosikaan. Juteltiin tanaan huonotuulisuudestakin, etta kun matkustaa yksin ei voi kenellekaan oikein kiukutella, joten nyt kun meilla on toisemme niin annamme tulla taysia. :) Toivottavasti huomenna on parempi paiva ja parempi tuuli.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Saariristeily ja Hoi An
Eilinen saariristeily oli mahtava! Ensin bussilla satamaan, jossa kiivettiin paattiin. Mukana n.20-30 ihmista, lahinna vietin aikaa amerikkalaisen poitsun ja kanadalaisen perheen kanssa. Oppaana mukava Bau, joka piti huolen, etta kaikilla oli hauskaa.
15min paattiajelun ja upeiden maisemien jalkeen pysahdyttiin saarelle (tai oikeastaan saaren edessa olevalle laiturihassakalle) ja hypattiin mereen ihastelemaan koralleja. Saa ei ollut meidan puolellamme, vaan tuuli niin kovaa, etta snorklaaminen oli aika mahdotonta (varsinkin tallaiselle kokemattomalle snorklaajalle). Sen sijaan otin 30.000 dongilla (reilu euro) kayttooni pienen suuren suurta amparia muistuttavan lasipohjaisen veneen (soutajan kera) ja sen kanssa paasin ihailemaan merenpohjan ihmeellisyyksia. Kalat oli kuin suoraan ihanimmasta akvaariosta ja korallit aivan upeita. Meinas vahan tulla merisairaaksi siina paatissa, kun oli sen verran kova aallokko, mutta isommassa paatissa olo parani - onneksi.
Sitten suunta seuraavalle saarelle, jonka ulkopuolelle ankkuroiduttiin. Tarjolla oli lounasta, jonka jalkeen meille esiintyi oppaan mukaan Vietnamin kuuluisin poikabandi - veneen miehisto oppaan kera. Kaverit veti oikein hyvan setin, suurin osa lansimaisia covereita, mutta mukana myos erittain mahtava vietnamilainen biisi cyclokuskin (polkupyorariksa) rankasta elamasta. Sanat meni jotenkin nain: "Every morning I'm driving my cyclo, with my girlfriend, weighing 100 kilo. It is very hard to leave my house, as there is a big hill infront" jne. Aivan mahtava!! Kavereitten soittimet oli parhaat paivansa nahneet ja rumpusetti koostui lahinna erinaisista kansista ja poydankulmasta. Setin jalkeen aukeni "floating bar" eli kelluva baari - traktorin sisarenkaan paalle viritetty verkkohassakka, jossa yksi laivan pojista tarjoili juomia kelluen veneen vierella. Ja taas siis mereen, plumpsis!
Matka jatkui kohti kolmatta saarta, jossa vietettiin pari tuntia rantatuoleilla maaten ja maisemista naatiskellen. Mahdollisuus oli tehda monenmoista, esim. ajaa vesiskootterilla, mutta ne maksoi kaikki ekstraa, joten jatin valiin. Neljannella saarella oli hieno akvaario-paikka eli altaissa kaikenmaailman kaloja, haita, kilpikonnia, koralleja, meritahtia yms. Ulkona oli iso luonnon allas, jossa sai syottaa kaloja ja aivan jarjettoman kokoisia kilpikonnia. Oli upeata nahda yleensa niin kompelot kilpikonnat liukuvan elegantisti vedessa.
Sitten oli jo aika suunnata takaisin kaapunkiin. Hotellilla kavin Lucien huoneessa suihkussa ja sitten lahdettiin syomaan. Siella ollessamme sain Suomesta ihanan viestin - Miia ja Kaitsu olivat saaneet tyttovauvan. Itkemaanhan sita tietenkin piti ruveta ja ravintolan porukka ihan ihmeissaan, etta onko ruoassa jotain vikaa. Syomisen jalkeen olikin jo mun aika menna hotellille odottelemaan yobussia, joka tuli joskus kuuden maissa mua hakemaan. Olin ensimmainen bussissa, joten sain valita paikan ja sain mieleiseni alatason ikkunapaikan. Heti ensimmaiseksi viime kerrasta viisastuneena heitin bussiyhtion huovan menemaan ja suihkutin petini hyttysmyrkylla. :) En tieda oliko siita muuta hyotya, kuin antaa mulle mielenrauha, mutta kuiteskii. Bussi tayttyi vahitellen ja kyytiin tuli myos pari Ruotsissa asuvaa suomalaisnaista, joiden kanssa vaihdettiin sana jos toinenkin.
Yobussissa ei tapahtunut mitaan maailmaa mullistavaa. Pari pysahdysta, paljon torvensoittoa, huonoja teita, paljon hitaita rekkoja ja toinen toistaan hurjempia ohituksia. Lucie oli tulossa Hoi Aniin lennolla seuraavana aamuna, joten oltiin sovittu, etta tavataan taas taalla. Perilla Hoi Anissa olin joskus ennen seitsemaa aamulla ja kiersin mopotaksin kanssa muutaman hotellin ennenkuin loysin mieleisen ihan keskustan kupeesta. Huone $10/yo ja hotellissa on uima-allas, joten ei paha. Soin vahan aamiaista ja menin paikkareille.
Paivalla treffasin Lucien, joka oli naapurihotellissa. Kaytiin lounaalla ja sitten lahdettiin tutustumaan kaupunkiin. Hoi An on yksi maailman kulttuuriperintokohteista vanhan kaupunkinsa johdosta, ihana melko pieni kaupunki, jossa on helppo paasta paikasta toiseen kavellen. Ensin kaytiin varaamassa huomiseksi reissu jonnekin raunioille (en nyt muista mita ne oli, kerron huomenna lisaa) ja sen jalkeen tilaamassa itsellemme vahan vaatteita. Taalla on 500-600 ompelimoa ja on erittain normaalia teetattaa taalla vaatteita - mulle on tulossa pellavahousut ja mekko, jotka saan huomenna tai ylihuomenna itselleni. Jepajee.
Sen jalkeen kappailtiin vanhassa kaupungissa ja vahan shoppailtiin jotain pienta. Pieni valikuolema hotellilla ja sitten illalliselle keskustaan. Mentiin pari korttelia cyclon kyydissa ihan vaan laiskuuttamme ja koska en ollut sellaisen kyydissa ennen ollut. Mielenkiintoista.
Nyt nukkumaan, huomenna aikainen heratys!
15min paattiajelun ja upeiden maisemien jalkeen pysahdyttiin saarelle (tai oikeastaan saaren edessa olevalle laiturihassakalle) ja hypattiin mereen ihastelemaan koralleja. Saa ei ollut meidan puolellamme, vaan tuuli niin kovaa, etta snorklaaminen oli aika mahdotonta (varsinkin tallaiselle kokemattomalle snorklaajalle). Sen sijaan otin 30.000 dongilla (reilu euro) kayttooni pienen suuren suurta amparia muistuttavan lasipohjaisen veneen (soutajan kera) ja sen kanssa paasin ihailemaan merenpohjan ihmeellisyyksia. Kalat oli kuin suoraan ihanimmasta akvaariosta ja korallit aivan upeita. Meinas vahan tulla merisairaaksi siina paatissa, kun oli sen verran kova aallokko, mutta isommassa paatissa olo parani - onneksi.
Sitten suunta seuraavalle saarelle, jonka ulkopuolelle ankkuroiduttiin. Tarjolla oli lounasta, jonka jalkeen meille esiintyi oppaan mukaan Vietnamin kuuluisin poikabandi - veneen miehisto oppaan kera. Kaverit veti oikein hyvan setin, suurin osa lansimaisia covereita, mutta mukana myos erittain mahtava vietnamilainen biisi cyclokuskin (polkupyorariksa) rankasta elamasta. Sanat meni jotenkin nain: "Every morning I'm driving my cyclo, with my girlfriend, weighing 100 kilo. It is very hard to leave my house, as there is a big hill infront" jne. Aivan mahtava!! Kavereitten soittimet oli parhaat paivansa nahneet ja rumpusetti koostui lahinna erinaisista kansista ja poydankulmasta. Setin jalkeen aukeni "floating bar" eli kelluva baari - traktorin sisarenkaan paalle viritetty verkkohassakka, jossa yksi laivan pojista tarjoili juomia kelluen veneen vierella. Ja taas siis mereen, plumpsis!
Matka jatkui kohti kolmatta saarta, jossa vietettiin pari tuntia rantatuoleilla maaten ja maisemista naatiskellen. Mahdollisuus oli tehda monenmoista, esim. ajaa vesiskootterilla, mutta ne maksoi kaikki ekstraa, joten jatin valiin. Neljannella saarella oli hieno akvaario-paikka eli altaissa kaikenmaailman kaloja, haita, kilpikonnia, koralleja, meritahtia yms. Ulkona oli iso luonnon allas, jossa sai syottaa kaloja ja aivan jarjettoman kokoisia kilpikonnia. Oli upeata nahda yleensa niin kompelot kilpikonnat liukuvan elegantisti vedessa.
Sitten oli jo aika suunnata takaisin kaapunkiin. Hotellilla kavin Lucien huoneessa suihkussa ja sitten lahdettiin syomaan. Siella ollessamme sain Suomesta ihanan viestin - Miia ja Kaitsu olivat saaneet tyttovauvan. Itkemaanhan sita tietenkin piti ruveta ja ravintolan porukka ihan ihmeissaan, etta onko ruoassa jotain vikaa. Syomisen jalkeen olikin jo mun aika menna hotellille odottelemaan yobussia, joka tuli joskus kuuden maissa mua hakemaan. Olin ensimmainen bussissa, joten sain valita paikan ja sain mieleiseni alatason ikkunapaikan. Heti ensimmaiseksi viime kerrasta viisastuneena heitin bussiyhtion huovan menemaan ja suihkutin petini hyttysmyrkylla. :) En tieda oliko siita muuta hyotya, kuin antaa mulle mielenrauha, mutta kuiteskii. Bussi tayttyi vahitellen ja kyytiin tuli myos pari Ruotsissa asuvaa suomalaisnaista, joiden kanssa vaihdettiin sana jos toinenkin.
Yobussissa ei tapahtunut mitaan maailmaa mullistavaa. Pari pysahdysta, paljon torvensoittoa, huonoja teita, paljon hitaita rekkoja ja toinen toistaan hurjempia ohituksia. Lucie oli tulossa Hoi Aniin lennolla seuraavana aamuna, joten oltiin sovittu, etta tavataan taas taalla. Perilla Hoi Anissa olin joskus ennen seitsemaa aamulla ja kiersin mopotaksin kanssa muutaman hotellin ennenkuin loysin mieleisen ihan keskustan kupeesta. Huone $10/yo ja hotellissa on uima-allas, joten ei paha. Soin vahan aamiaista ja menin paikkareille.
Paivalla treffasin Lucien, joka oli naapurihotellissa. Kaytiin lounaalla ja sitten lahdettiin tutustumaan kaupunkiin. Hoi An on yksi maailman kulttuuriperintokohteista vanhan kaupunkinsa johdosta, ihana melko pieni kaupunki, jossa on helppo paasta paikasta toiseen kavellen. Ensin kaytiin varaamassa huomiseksi reissu jonnekin raunioille (en nyt muista mita ne oli, kerron huomenna lisaa) ja sen jalkeen tilaamassa itsellemme vahan vaatteita. Taalla on 500-600 ompelimoa ja on erittain normaalia teetattaa taalla vaatteita - mulle on tulossa pellavahousut ja mekko, jotka saan huomenna tai ylihuomenna itselleni. Jepajee.
Sen jalkeen kappailtiin vanhassa kaupungissa ja vahan shoppailtiin jotain pienta. Pieni valikuolema hotellilla ja sitten illalliselle keskustaan. Mentiin pari korttelia cyclon kyydissa ihan vaan laiskuuttamme ja koska en ollut sellaisen kyydissa ennen ollut. Mielenkiintoista.
Nyt nukkumaan, huomenna aikainen heratys!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Mutakylpya, mineraalivesisuihkua ja hyvaa seuraa
Ensimmainen paiva Nha Trangissa meni mukavasti bussissa tapaamani Lucyn kanssa. Otettiin aamu hotellilla iisisti, kaytiin suihkussa, syotiin aamiaista jne. Sitten paatettiin vuokrata hotellilta polkupyorat (25.000dongia/pyora eli 1 euro) ja lahdettiin tutustumaan kaupunkiin. Ensimmainen pysahdys apteekissa, josta sain salvaa syyhypuremiani varten, joita on molemmat jalkapoydat ja nilkat taynna. Kutina on hallinnassa, lahinna suihkun jalkeen vahan kutisee, mutta rasva auttaa. Nyt parin paivan rasvan jalkeen tilanne rupeaa olemaan hallinnassa eika puremia ole enaa tullut lisaa.
Lahdettiin pyorilla ihanaa(!!!!) hiekkarantaa pitkin polkemaan, ihasteltiin maisemia ja nautittiin. Pysahdyttiin kylmalla juomalla yhdessa aika hienossa rantabaarissa ja sitten jatkettiin matkaa kohti kylan kuuluisaa pagodaa eli temppelia/luostaria Long Son Pagodaa. Ajomatkaa sinne pyorilla n.10min ihan alyttomassa liikennesotkussa ja matkalla ainakin viisi liikenneympyraa, joissa on ihan kiva ajella kaikkien mopojen ja autojen seassa, jotka ajaa aivan taysin ilman saantoja ihan minne haluaa. Rauhassa kun menee, niin kaikki hyvin. Temppeli oli hieno ja sen takana oli iso makaava buddha-patsas ja korkealla kukkulalla iso istuva buddha-patsas, jota kiivettiin ihastelemaan. Aika makee paikka. Temppelin vieressa on pieni luostari, jossa asuu edelleen n.80 munkkia, seka pieni koulu, jossa opetetaan englantia, japania ja buddhismia. Jaatiin luostarin ulkopuolelle pieneen ravintolaan lounaalle. Oltiin ainoat lankkarit paikalla ja ruoka oli taivaallisen hyvaa ja aarettoman halpaa. Sitten taas pyoran selkaan ja kauheaan liikennesotkuun ja pienten mutkien kautta takaisin hotellille.
Pieni valikuolema ja sitten taas pyorien selkaan ja kohti Dam market-toria. Sekin oli taysin turistiton ja me nautittiin paikallisten seurasta. Nautittiin ihanaa kylmaa kookosmehua suoraan kookospahkinasta (ne leikkaa vaan "kannen" auki ja tyontaa pillin sisaan) ja sitten takaisin hotellille. Illallispaikka katsottiin suoraan Lonely Planetista ja hypattiin taksiin, joka vei meidan sinne. Kyseessa oli paikallinen kalaravintola ja ruoka oli aivan tajuttoman hyvaa! Naista kolmesta maasta mita olen nyt kaynyt lapi, on vietnamilainen ruoka aivan ehdottomasti eniten mun mieleen. Yksinkertaisia, puhtaita makuja, maukkaita vihanneksia ja yrtteja - NAM! Syyhylaakkeen takia en ikava kylla saa nyt syoda katkarapuja, jotka on taalla aarettoman halpoja ja Lucyn mukaan ihan kipeen hyvia. Laakitys jatkuu viikon, joten sen aikaa pitaa olla ilman katkiksia. :( Illallisen jalkeen rauhallinen kavely takaisin hotellille rantaa pitkin, jossa oli paljon paikallisia perheita ja pariskuntia nauttimassa turistivapaasta rannasta. Ranta oli hyvin valaistu, joten se oli ihan turvallinen kavelymatka. Ihme, ettei ollut muita turisteja liikenteessa, mutta hyva meille. Paikalliset ihmiset oli aivan ihania ja tulivat juttelemaan ja tervehtimaan vaikkeivat osanneet sanaakaan englantia. Yks ihana pikkupoika toi naytille nappaamansa pienen pienen ravun - ihana! Hotellilla pikainen suihku, koko kehon rasvaus syyhyrasvalla ja aikaisin nukkumaan.
Aamulla treffasin Lucyn aamiaisen merkeissa ja paatettiin lahtea viettamaan paivaa paikalliseen mineraalivesikylpylaan. Ilmeisestikin paikka on kuuluisa parantavasta mudasta ja hyvaa tekevasta luonnollisesta mineraalivedesta. Niin ja kuumista lahteista - mineraalivesi oli +38'C. Lucy jai uima-altaalle loikoilemaan, ma lahdin kohti mutakylpya. Hinta 100.000dongia (reilu 4euroa). Ensin mentiin mineraalivesisuihkuun (5min), sen jalkeen altaaseen, johon laskettiin oudon hajuista ruskeaa mutaa (15min), sitten annettiin mudan kuivua auringossa (10min), uudestaan mineraalivesisuihkuun (5min) ja sitten viela mineraalivesipainepesuriin (5min). Paadyin samaan mutakylpyyn vanhemman englantilaisen pariskunnan ja aussiukkelin kanssa ja juttu lensi. Naurettiin mutakylvyssa, etta ymmarretaan nyt miksi vesipuhvelit kylpee mudassa. Koko satsin jalkeen oli aika vasahtanyt olo. Treffasin Lucyn mineraalivesiuima-altaan vierella ja makoiltiin siella vahan aikaa. Sitten taivaallinen kalalounas ja kyydilla takaisin hotellille.
Valikuoleman jalkeen lahdettiin vahan hengailemaan hotellin laitamille ja paadyttiin vahan shoppailemaan. Lucy otti hieronnan (120.000dongia / 1h kokovartalohieronta = 5euroa) ja mina manikyyrin ja pedikyyrin. Nolotti nostaa esille mun pureskellut ja arpiset jalat, mutta tytot sanoi, ettei se mitaan haitannut, joten sinne vaan. Hinta yhteensa molemmista 90.000dongia (3,5 euroa). Sitten vahan lisaa shoppailua, aivan ihana illallinen paikallisessa katukeittiossa (paikallisten ihmisten ymparoimana) ja vatsat pullollaan takaisin hotellille. Ihana paiva, kertakaikkiaan!
Huomiseksi varasin itselleni saarikiertueen, joka lahtee heti aamusta liikenteeseen ja palaa klo 16 maissa. Tiedossa hauskanpitoa, musiikkia, snorklailua jne. Hinta $7 sisaltaen kyydit, ruoat, kaikki. Sen jalkeen klo 18-18:30 lahto yobussilla kohti Hoi Annia, jossa olen sitten perilla anivarhain perjantai-aamuna. Lucy lentaa Hoi Anniin perjantaina, joten treffataan sitten taas siella. Kiva, kun on matkaseuraa, meilla on ollut todella hauskaa yhdessa!
Lahdettiin pyorilla ihanaa(!!!!) hiekkarantaa pitkin polkemaan, ihasteltiin maisemia ja nautittiin. Pysahdyttiin kylmalla juomalla yhdessa aika hienossa rantabaarissa ja sitten jatkettiin matkaa kohti kylan kuuluisaa pagodaa eli temppelia/luostaria Long Son Pagodaa. Ajomatkaa sinne pyorilla n.10min ihan alyttomassa liikennesotkussa ja matkalla ainakin viisi liikenneympyraa, joissa on ihan kiva ajella kaikkien mopojen ja autojen seassa, jotka ajaa aivan taysin ilman saantoja ihan minne haluaa. Rauhassa kun menee, niin kaikki hyvin. Temppeli oli hieno ja sen takana oli iso makaava buddha-patsas ja korkealla kukkulalla iso istuva buddha-patsas, jota kiivettiin ihastelemaan. Aika makee paikka. Temppelin vieressa on pieni luostari, jossa asuu edelleen n.80 munkkia, seka pieni koulu, jossa opetetaan englantia, japania ja buddhismia. Jaatiin luostarin ulkopuolelle pieneen ravintolaan lounaalle. Oltiin ainoat lankkarit paikalla ja ruoka oli taivaallisen hyvaa ja aarettoman halpaa. Sitten taas pyoran selkaan ja kauheaan liikennesotkuun ja pienten mutkien kautta takaisin hotellille.
Pieni valikuolema ja sitten taas pyorien selkaan ja kohti Dam market-toria. Sekin oli taysin turistiton ja me nautittiin paikallisten seurasta. Nautittiin ihanaa kylmaa kookosmehua suoraan kookospahkinasta (ne leikkaa vaan "kannen" auki ja tyontaa pillin sisaan) ja sitten takaisin hotellille. Illallispaikka katsottiin suoraan Lonely Planetista ja hypattiin taksiin, joka vei meidan sinne. Kyseessa oli paikallinen kalaravintola ja ruoka oli aivan tajuttoman hyvaa! Naista kolmesta maasta mita olen nyt kaynyt lapi, on vietnamilainen ruoka aivan ehdottomasti eniten mun mieleen. Yksinkertaisia, puhtaita makuja, maukkaita vihanneksia ja yrtteja - NAM! Syyhylaakkeen takia en ikava kylla saa nyt syoda katkarapuja, jotka on taalla aarettoman halpoja ja Lucyn mukaan ihan kipeen hyvia. Laakitys jatkuu viikon, joten sen aikaa pitaa olla ilman katkiksia. :( Illallisen jalkeen rauhallinen kavely takaisin hotellille rantaa pitkin, jossa oli paljon paikallisia perheita ja pariskuntia nauttimassa turistivapaasta rannasta. Ranta oli hyvin valaistu, joten se oli ihan turvallinen kavelymatka. Ihme, ettei ollut muita turisteja liikenteessa, mutta hyva meille. Paikalliset ihmiset oli aivan ihania ja tulivat juttelemaan ja tervehtimaan vaikkeivat osanneet sanaakaan englantia. Yks ihana pikkupoika toi naytille nappaamansa pienen pienen ravun - ihana! Hotellilla pikainen suihku, koko kehon rasvaus syyhyrasvalla ja aikaisin nukkumaan.
Aamulla treffasin Lucyn aamiaisen merkeissa ja paatettiin lahtea viettamaan paivaa paikalliseen mineraalivesikylpylaan. Ilmeisestikin paikka on kuuluisa parantavasta mudasta ja hyvaa tekevasta luonnollisesta mineraalivedesta. Niin ja kuumista lahteista - mineraalivesi oli +38'C. Lucy jai uima-altaalle loikoilemaan, ma lahdin kohti mutakylpya. Hinta 100.000dongia (reilu 4euroa). Ensin mentiin mineraalivesisuihkuun (5min), sen jalkeen altaaseen, johon laskettiin oudon hajuista ruskeaa mutaa (15min), sitten annettiin mudan kuivua auringossa (10min), uudestaan mineraalivesisuihkuun (5min) ja sitten viela mineraalivesipainepesuriin (5min). Paadyin samaan mutakylpyyn vanhemman englantilaisen pariskunnan ja aussiukkelin kanssa ja juttu lensi. Naurettiin mutakylvyssa, etta ymmarretaan nyt miksi vesipuhvelit kylpee mudassa. Koko satsin jalkeen oli aika vasahtanyt olo. Treffasin Lucyn mineraalivesiuima-altaan vierella ja makoiltiin siella vahan aikaa. Sitten taivaallinen kalalounas ja kyydilla takaisin hotellille.
Valikuoleman jalkeen lahdettiin vahan hengailemaan hotellin laitamille ja paadyttiin vahan shoppailemaan. Lucy otti hieronnan (120.000dongia / 1h kokovartalohieronta = 5euroa) ja mina manikyyrin ja pedikyyrin. Nolotti nostaa esille mun pureskellut ja arpiset jalat, mutta tytot sanoi, ettei se mitaan haitannut, joten sinne vaan. Hinta yhteensa molemmista 90.000dongia (3,5 euroa). Sitten vahan lisaa shoppailua, aivan ihana illallinen paikallisessa katukeittiossa (paikallisten ihmisten ymparoimana) ja vatsat pullollaan takaisin hotellille. Ihana paiva, kertakaikkiaan!
Huomiseksi varasin itselleni saarikiertueen, joka lahtee heti aamusta liikenteeseen ja palaa klo 16 maissa. Tiedossa hauskanpitoa, musiikkia, snorklailua jne. Hinta $7 sisaltaen kyydit, ruoat, kaikki. Sen jalkeen klo 18-18:30 lahto yobussilla kohti Hoi Annia, jossa olen sitten perilla anivarhain perjantai-aamuna. Lucy lentaa Hoi Anniin perjantaina, joten treffataan sitten taas siella. Kiva, kun on matkaseuraa, meilla on ollut todella hauskaa yhdessa!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Matka Nha Trangiin
Taalla ollaan Nha Trangissa. Yobussi oli aivan loistava!! Bussissa oli 20 penkkia, jotka sai kaannettya taysin (no 97%) makuuasentoon. Jokaisen penkin selkanojan alla oli pieni laatikko, jonne mahtui kallisarvoisimmat tavarat, joten kun laitoit penkin makuuasentoon ei sinne kukaan paassyt kopeloimaan. Matkustajat 80% lankkareita, loput paikallisia. Lahto kaupungista kesti ja kesti, pysahdyttiin varmaan 10 paikassa ottamassa ihmisia kyytiin. Ja joka kerta lankkarit valitti, etta "ton jalat haisee" (kengat piti ottaa pois penkille mennessa ja totta oli, etta toisten jaloista lahti aika tainnuttava aromi), "en halua alapetille", "en halua ylapetille" ja vali vali vali. Olin maailmanparantaja ja vaihdoin paikkaa varmaan viis kertaa tyydyttaakseni kaikki valittajat. Lopulta paadyin alkuperaisen paikkani viereen, joten mulle ihan sama. Ikkunapaikka, alarivissa. Nice. Ainoa miinuspuoli oli, etta se oli viimeinen "normaali" sankytuoli ennen takaosan 4-5 hengen yhteispetia, josta jalat tuli kivasti 5cm mun paasta. Mutta uni tuli hyvin, kun hengitteli hetken paikallisen mopokuskin paivan aikana keraamia tuoksuja. Pari pysahdysta yon aikana vessaan ja syomaan ja oltiin perilla klo 6:30 maissa. Otettiin tsekkilaisen Lucyn kanssa huoneet tasta ihan vieresta mihin bussi meidat tiputti ja aamiaisen jalkeen paastiin heti suihkuun virkistaytymaan.
Nha Trang on rantakaupunki Vietnamin itarannikolla. Rantaan on tasta n.100m matkaa. Paivan suunnitelma on vuokrata tasta hotlalta polkupyorat ja lahtea vahan ihmettelemaan mualimaan, kunhan Lucy saa jatkosuunnitelmansa selville (varailee jotain lentoja tuossa). Voi olla, etta pienet paikkarit on poikaa jossain vaiheessa. Matkaa jatkan varmaan huomenna tai ylihuomenna illalla, yobussilla Hoi Anniin (ylospain rannikkoa).
Lisamaininta muutama tunti myohemmin:
Jalkoihin (lahinna nilkkoihin ja jalkapoytiin) alkoi vahitellen ilmestymaan pienia puremajalkia. Kavin viereisessa apteekissa ja se diagnosoitiin syyhyksi eli kapiksi (=scabies). Nice. Nyt vaan kaikki kaytetyt vaatteet pesuun, suihkuun ja rasvaa iholle. Prkl.
Taalta lisaa infoa naista pikkuveijareista: http://www.tartuntatautiliitto.fi/syyhy.html
Nha Trang on rantakaupunki Vietnamin itarannikolla. Rantaan on tasta n.100m matkaa. Paivan suunnitelma on vuokrata tasta hotlalta polkupyorat ja lahtea vahan ihmettelemaan mualimaan, kunhan Lucy saa jatkosuunnitelmansa selville (varailee jotain lentoja tuossa). Voi olla, etta pienet paikkarit on poikaa jossain vaiheessa. Matkaa jatkan varmaan huomenna tai ylihuomenna illalla, yobussilla Hoi Anniin (ylospain rannikkoa).
Lisamaininta muutama tunti myohemmin:
Jalkoihin (lahinna nilkkoihin ja jalkapoytiin) alkoi vahitellen ilmestymaan pienia puremajalkia. Kavin viereisessa apteekissa ja se diagnosoitiin syyhyksi eli kapiksi (=scabies). Nice. Nyt vaan kaikki kaytetyt vaatteet pesuun, suihkuun ja rasvaa iholle. Prkl.
Taalta lisaa infoa naista pikkuveijareista: http://www.tartuntatautiliitto.fi/syyhy.html
Mekongin suisto
Aamulla liikkeelle taas aikaisin, aamiaista naamaan ja turrebussitoimistolle. Ensiksi mut istutettiin vaaraan bussiin, mutta onneksi n.2min ennen lahtoa joku huomasi asian ja ehdin viela vaihtamaan bussia. Huoh. Ajomatkaa taas tunti-pari, se meni kivasti jutellessa muiden matkalaisten kanssa ja pienten unien jalkeen oltiin perilla (toki matkalla taas pysahdyttiin pari kertaa ties sun missa kasityopajoissa, mutta siihen on jo niin tottunut, ettei sita kannata edes mainita). Ensin mentiin isommalla veneella puolisen tuntia ja rantauduttiin jonnekin (oppaamme ei ollut kovin informatiivinen). Siella vierailtiin hunajafarmilla ja juotiin hunajateeta. Saatiin myos maistaa paikallista kirkasta (siis variltaan) viskia ja sitten ostettiin kimppaan pienen porukan kanssa pieni pullo kaarmeviinia = pieni pullo, jonka sisalle ahdettu kaarme ja paalle viinaa. Viina haisi ihan madantyneelta kaarmeelta ja juotiin sita kukin sellanen fingerporillinen - oksettavaa kamaa!! Sitten paikan omistaja toi paikalle ihanan boansa (siis ihan oikean kaarmeen, ei mitaan kaksimielisia ajatuksia nyt!), jota saatiin pitaa kaulassa ja ottaa kuvia. Syysta tai toisesta musta tuli kaarmeen pitelija ja siirtelija, kun omistaja katos jonnekin ja kukaan muu ei halunnut/suostunut/uskaltanut kaarmetta liikutella. Se oli aika lutunen kaveri, nimeltaan Michael Jackson (mutta siis edelleen elossa) ja painoi n.4kg. Ihana veijari.
Matka jatkui paikalliseen ravintolaan, jossa saatiin tuoreita hedelmia ja erittain huonoa paikallista musiikkia. Matka jatkui pienilla kahden ihmisen melomille/soutamilla veneilla pienen pienta kanavaa pitkin, josta sitten taas noustiin isoon veneeseen ja Unicorn-saarelle, jossa nahtiin miten tehtiin kookospalmukarkkia. Sitten pieni matka seuraavaan paikkaan (veneella) ja polkupyoralla pieni kierros pienessa paikallisessa kylassa. Sitten lounaalle, takaisin isoon botskiin, mantereelle ja bussiin. Takaisin Saigonissa klo 17.
Kaytiin viela osan porukan kanssa tossa drinksulla, kavin hakemassa pyykit pesusta ja nyt pitais menna jotain syomaan ja sitten suunta kohti Nha Trangia. Bussi lahtee klo 20 ja on perilla aamulla klo 06 - siis aikataulun mukaan. Bussissa on sangyt kaikille matkustajille, joten pitais pystya nukkumaankin. Tarinaa lisaa seuraavalla kerralla...
Matka jatkui paikalliseen ravintolaan, jossa saatiin tuoreita hedelmia ja erittain huonoa paikallista musiikkia. Matka jatkui pienilla kahden ihmisen melomille/soutamilla veneilla pienen pienta kanavaa pitkin, josta sitten taas noustiin isoon veneeseen ja Unicorn-saarelle, jossa nahtiin miten tehtiin kookospalmukarkkia. Sitten pieni matka seuraavaan paikkaan (veneella) ja polkupyoralla pieni kierros pienessa paikallisessa kylassa. Sitten lounaalle, takaisin isoon botskiin, mantereelle ja bussiin. Takaisin Saigonissa klo 17.
Kaytiin viela osan porukan kanssa tossa drinksulla, kavin hakemassa pyykit pesusta ja nyt pitais menna jotain syomaan ja sitten suunta kohti Nha Trangia. Bussi lahtee klo 20 ja on perilla aamulla klo 06 - siis aikataulun mukaan. Bussissa on sangyt kaikille matkustajille, joten pitais pystya nukkumaankin. Tarinaa lisaa seuraavalla kerralla...
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Caodaism-temppeli ja tunnelit
Huh helletta, en muuta sano. Tai siis sanonpas, mikas jarki tata blogia muuten olis kirjottaa? Tuli eilen kirjoitettua sen verran paljon potaskaa, etta pitaa vahan korjata.
Aamulla varhain aamiaista kahvilasta ja suunta kohti matkatoimiston bussia. Bussilla suunta kohti Vietnamin oman uskonnon, caodaismin, temppelia kohti, joka sijaitsee Tay Ninhin kylan liepeilla. Matkalla tietenkin pakollinen aamiaispaussi kuljettajalle ja perilla oltiin joskus klo 11 maissa. Matkalla ihana(!!!!) matkaoppaamme "Slim-Jim" kertoi vahan uskonnon taustoja (joista en tietenkaan nyt puoliakaan muista...). Caodaism on perustettu joskus 1920-luvulla ja muodostuu neljasta uskonnosta - kristinuskosta, buddhismista ja kahdesta muusta, joita en nyt muista. Kirkolla ei ole talla hetkella johtajaa, edellinen paavi kuoli jo vuosikausia sitten. Kirkkoa johtavat arvojarjestyksessa korkeimmalla olevat. Kirkon jasenilla on 9 eri astetta, koko elaman tavoitteena on yhdeksas aste ja nirvana. Joka viides vuosi kirkon korkea-arvoisimmat pitavat neuvottelut, kuka paasee seuraavalle asteelle. Temppelissa oli yhdeksan eri tasoa naille eri tasoisille uskojille, portaat, jotka nousevat kohti alttaria. Alttarin edessa yhdeksannella asteella on tyhjat tuolit kuolleelle paaville ja kuudelle muulle kovalle jatkalle (kuolleita siis kaikki) - talle portaalle ei kukaan koskaan saa menna. Alttarilla on ISO maapallo, jossa symbolina iso silma. Silma on "jumalallinen silma", caodaismin symboli. Kirkkovaki rukoilee alttaria kohti, jokainen arvonsa mukaisella portaalla. Paastiin ylaparvelta seuraamaan kirkonmenoja. 90% caodaisteista oli pukeutunut tavan mukaan koko valkoiseen kaapumaiseen asuun. Paikalla oli myos muutamia ukkeleita erittain varikkaissa kaavuissa (punainen, sininen, keltainen), jotka olivat edustamassa muita uskontoja - silti siis caodaisteja itse, mutta vissiinkin jonkinlaisia toisten uskontojen asiantuntijoita tms. Caodaismiin kuuluu osittainen kasvissyonti - kovat jatkat (=korkeampiarvoiset) ovat 100% kasvissyojia, muut kasvissyojia 10 paivana kuukaudessa. Pieni bandi soitti ja lauloi perinteisilla vietnamilaisilla soittimilla kirkon parvella ja musiikin mukaan ihmiset alhaalla lattialla riveissaan kumarteli ja nousi seisomaan jne. Itse palatsi oli todella varikas ja joka portaan erotti molemmilla puolilla seisovat varikkaat lohikaarmepylvaat. Aikasta hieno kokemus.
Sitten matka jatkui lounastauolle ja siita sitten kohti Cu Chita ja Viet Congin (paikallisen guerilla-armeijan) tunnelijarjestelmaa ihmettelemaan. Sisaanpaasy 75.000 dongia = vajaa 3 euroa. Aluksi meille esiteltiin erilaisia ansoja, joita kaytettiin sodan aikana (puhutaan siis Vietnamin sisallissodasta, johon puuttui myos mm. Ranska ja USA). Sissit olivat kovia poikia peittelemaan ja naamioimaan ansojaan, jotka olivat todella yksinkertaisia kuoppia maassa, joissa teroitettuja bambukeppeja pohjalla (naissa joskus esim. kaarmeenmyrkkya lisamausteena), erilaisia naulavirityksia, joihin upotessaan sotilaan jalka/ruumis lavistettiin erimoisilla naulaviritelmilla. Tarkoituksena ei ollut tappaa sotilaita vaan vahingoittaa heita. Sissit olivat kovia kasityolaisihmeita myos amerikkalaisilta viemillaan pommeilla ja miinoilla - he askartelivat-paskartelivat niista omia versioitaan, joista yksi hyvin tehokas keino amerikkalaisia panssarivaunuja vastaan olivat maamiinat. Nama myos naamioitiin ja piilotettiin niin, ettei niita nakynyt maastossa ollenkaan.
Hienoin sissien aikaansaannos oli yli 200km tunneliverkostoa, joka rakennettiin 20 vuoden kuluessa maan alle pitkin poikin viidakkoa. Tyo tehtiin erittain yksinkertaisilla valineilla, mitaan moottorivoimaa ei ollut heidan kaytossaan. Sisaankaynnit bunkkereihin olivat todella huomaamattomia pienia luukkuja keskella metsaa, luukun paalla tietenkin kuivia lehtia tms. Juoksuhautoja pikkusissit olivat myos kaivaneet useita kilometreja ja naiden pohjalla oli myos pienen pienia sisaankaynteja tunneleihin. Tunnelit olivat 60x80cm:n kokoisia, joten niissa liikuttiin vatsallaan ryomien. Osaan tunneleista rakennettiin myos huoneita, joissa saattoi toimia esim. sairaala tai keittio. Kaverit olivat myos kaivaneet 15metria syvan kaivon tunnelin sisaan - kasivoimin. Tunnelin yksi uloskayntiaukko oli suoraan jokeen ja sita kautta paasi jokea pitkin karkuun, jos tuli oikein kovat paikat. Ilmanvaihto tunneleissa oli turvattu pienilla bambuputkilla, jotka ulottuivat tunnelista maahan saakka. Syvimmat tunnelit olivat 8m:n syvyydessa. Aikamoisia myyria ovat olleet! Amerikkalaiset eivat koskaan paasseet naihin tunneleihin sodan aikana, vaikka epailivatkin niiden olevan olemassa. Enaa ei tunneleita ole paljonkaan jaljella, niita on tuhonneet amerikkalaisten pommien lisaksi aika ja saa. Yksi tunneleista on suurennettu king size-kokoiseksi turistitunneliksi (3xisompi kuin alkuperainen tunneli oli) ja silti siella piti joko kontata ja menna ankka-tyyliin kyykyssa kiikertaen. Tama turistitunneli oli pituudeltaan 100m ja aikamoinen suoritus! Pilkkopimeaa (turistitunnelissa tosin oli uloskaynteja aina n.15m:n valein vasyneille/ahdistuneille/panikoiville turisteille), monia mutkia joten pitkalle ei nahnyt, muutamia "askelmia" (enemmankin reikia ja pystysuoria nousuja) ylos ja alas jne. Mielenkiintoinen kokemus. Halukkaat saivat myos kayda alueeseen kuuluvalla ampumaradalla ampumassa sodanaikaisia pyssyja - mm.AK-47 sai kokeilla. Ampuminen maksoi 25 000dongia (=euro) ekstraa / luoti, joten jatin valiin. Aikamoinen pauke siella kuitenkin kavi, kun poijjaat kavi vahan raiskimassa...
Viimeiseksi katsottiin viela puolen tunnin mittainen erittain puolueellinen dokumentti tunneleista, joissa muunmuassa juhlittiin kolmea eniten amerikkalaisia tappaneita sisseja. Joukon amerikkalaiset olivat hieman vaikeina, mutta onneksi kukaan ei sanonut mitaan. Takaisin bussiin ja kuuden maissa oltiin takaisin Saigonissa. Tulin heti tahan toimistolle varaamaan huomiseksi saman firman Mekong delta-kierroksen (Mekong-joen asutusta ja elamaa ihmettelemaan, koko paivan reissu $9) ja kyselin vahan enemman heidan tarjoamastaan open ticket-bussilipusta. Olen kysellyt ympariinsa sen hintaa ja taman paikan tarjous oli paras - $36 eli n.26 euroa. Lippu on avoin lippu valille Sanghai-Hanoi ja valissa se pysahtyy erinaisissa paikoissa. Ostin itse lipun, joka pysahtyy Nha Trangissa, Hoi Anissa, Huessa ja Hanoissa. Jokainen reissu kestaa 4,5-13h ja valissa saa viettaa niin monta paivaa kuin haluaa kussakin kaupungissa. Bussi on ns.sleeper bus eli penkkien sijaan siella on makuuasentoon menevia penkkeja kahdessa kerroksessa. Muiden matkailijoiden kokemuksen perusteella hyva juttu, joten silla mennaan! Ensimmaisen etapin otin jo huomiseksi illaksi, joten paluu Mekong-deltalta klo 17 maissa ja lahto kohti Nha Trangia yobussissa klo 20. Perilla ollaan Nha Trangissa (Vietnamin rannikolla) klo 06 tiistai-aamuna. Etta sellanen paatos. Saas nahda kaduttaako huomenna illalla, toivottavasti ei. ;)
Nyt syomaan, pakkaamaan ja nukkumaan. Heippati!
Aamulla varhain aamiaista kahvilasta ja suunta kohti matkatoimiston bussia. Bussilla suunta kohti Vietnamin oman uskonnon, caodaismin, temppelia kohti, joka sijaitsee Tay Ninhin kylan liepeilla. Matkalla tietenkin pakollinen aamiaispaussi kuljettajalle ja perilla oltiin joskus klo 11 maissa. Matkalla ihana(!!!!) matkaoppaamme "Slim-Jim" kertoi vahan uskonnon taustoja (joista en tietenkaan nyt puoliakaan muista...). Caodaism on perustettu joskus 1920-luvulla ja muodostuu neljasta uskonnosta - kristinuskosta, buddhismista ja kahdesta muusta, joita en nyt muista. Kirkolla ei ole talla hetkella johtajaa, edellinen paavi kuoli jo vuosikausia sitten. Kirkkoa johtavat arvojarjestyksessa korkeimmalla olevat. Kirkon jasenilla on 9 eri astetta, koko elaman tavoitteena on yhdeksas aste ja nirvana. Joka viides vuosi kirkon korkea-arvoisimmat pitavat neuvottelut, kuka paasee seuraavalle asteelle. Temppelissa oli yhdeksan eri tasoa naille eri tasoisille uskojille, portaat, jotka nousevat kohti alttaria. Alttarin edessa yhdeksannella asteella on tyhjat tuolit kuolleelle paaville ja kuudelle muulle kovalle jatkalle (kuolleita siis kaikki) - talle portaalle ei kukaan koskaan saa menna. Alttarilla on ISO maapallo, jossa symbolina iso silma. Silma on "jumalallinen silma", caodaismin symboli. Kirkkovaki rukoilee alttaria kohti, jokainen arvonsa mukaisella portaalla. Paastiin ylaparvelta seuraamaan kirkonmenoja. 90% caodaisteista oli pukeutunut tavan mukaan koko valkoiseen kaapumaiseen asuun. Paikalla oli myos muutamia ukkeleita erittain varikkaissa kaavuissa (punainen, sininen, keltainen), jotka olivat edustamassa muita uskontoja - silti siis caodaisteja itse, mutta vissiinkin jonkinlaisia toisten uskontojen asiantuntijoita tms. Caodaismiin kuuluu osittainen kasvissyonti - kovat jatkat (=korkeampiarvoiset) ovat 100% kasvissyojia, muut kasvissyojia 10 paivana kuukaudessa. Pieni bandi soitti ja lauloi perinteisilla vietnamilaisilla soittimilla kirkon parvella ja musiikin mukaan ihmiset alhaalla lattialla riveissaan kumarteli ja nousi seisomaan jne. Itse palatsi oli todella varikas ja joka portaan erotti molemmilla puolilla seisovat varikkaat lohikaarmepylvaat. Aikasta hieno kokemus.
Sitten matka jatkui lounastauolle ja siita sitten kohti Cu Chita ja Viet Congin (paikallisen guerilla-armeijan) tunnelijarjestelmaa ihmettelemaan. Sisaanpaasy 75.000 dongia = vajaa 3 euroa. Aluksi meille esiteltiin erilaisia ansoja, joita kaytettiin sodan aikana (puhutaan siis Vietnamin sisallissodasta, johon puuttui myos mm. Ranska ja USA). Sissit olivat kovia poikia peittelemaan ja naamioimaan ansojaan, jotka olivat todella yksinkertaisia kuoppia maassa, joissa teroitettuja bambukeppeja pohjalla (naissa joskus esim. kaarmeenmyrkkya lisamausteena), erilaisia naulavirityksia, joihin upotessaan sotilaan jalka/ruumis lavistettiin erimoisilla naulaviritelmilla. Tarkoituksena ei ollut tappaa sotilaita vaan vahingoittaa heita. Sissit olivat kovia kasityolaisihmeita myos amerikkalaisilta viemillaan pommeilla ja miinoilla - he askartelivat-paskartelivat niista omia versioitaan, joista yksi hyvin tehokas keino amerikkalaisia panssarivaunuja vastaan olivat maamiinat. Nama myos naamioitiin ja piilotettiin niin, ettei niita nakynyt maastossa ollenkaan.
Hienoin sissien aikaansaannos oli yli 200km tunneliverkostoa, joka rakennettiin 20 vuoden kuluessa maan alle pitkin poikin viidakkoa. Tyo tehtiin erittain yksinkertaisilla valineilla, mitaan moottorivoimaa ei ollut heidan kaytossaan. Sisaankaynnit bunkkereihin olivat todella huomaamattomia pienia luukkuja keskella metsaa, luukun paalla tietenkin kuivia lehtia tms. Juoksuhautoja pikkusissit olivat myos kaivaneet useita kilometreja ja naiden pohjalla oli myos pienen pienia sisaankaynteja tunneleihin. Tunnelit olivat 60x80cm:n kokoisia, joten niissa liikuttiin vatsallaan ryomien. Osaan tunneleista rakennettiin myos huoneita, joissa saattoi toimia esim. sairaala tai keittio. Kaverit olivat myos kaivaneet 15metria syvan kaivon tunnelin sisaan - kasivoimin. Tunnelin yksi uloskayntiaukko oli suoraan jokeen ja sita kautta paasi jokea pitkin karkuun, jos tuli oikein kovat paikat. Ilmanvaihto tunneleissa oli turvattu pienilla bambuputkilla, jotka ulottuivat tunnelista maahan saakka. Syvimmat tunnelit olivat 8m:n syvyydessa. Aikamoisia myyria ovat olleet! Amerikkalaiset eivat koskaan paasseet naihin tunneleihin sodan aikana, vaikka epailivatkin niiden olevan olemassa. Enaa ei tunneleita ole paljonkaan jaljella, niita on tuhonneet amerikkalaisten pommien lisaksi aika ja saa. Yksi tunneleista on suurennettu king size-kokoiseksi turistitunneliksi (3xisompi kuin alkuperainen tunneli oli) ja silti siella piti joko kontata ja menna ankka-tyyliin kyykyssa kiikertaen. Tama turistitunneli oli pituudeltaan 100m ja aikamoinen suoritus! Pilkkopimeaa (turistitunnelissa tosin oli uloskaynteja aina n.15m:n valein vasyneille/ahdistuneille/panikoiville turisteille), monia mutkia joten pitkalle ei nahnyt, muutamia "askelmia" (enemmankin reikia ja pystysuoria nousuja) ylos ja alas jne. Mielenkiintoinen kokemus. Halukkaat saivat myos kayda alueeseen kuuluvalla ampumaradalla ampumassa sodanaikaisia pyssyja - mm.AK-47 sai kokeilla. Ampuminen maksoi 25 000dongia (=euro) ekstraa / luoti, joten jatin valiin. Aikamoinen pauke siella kuitenkin kavi, kun poijjaat kavi vahan raiskimassa...
Viimeiseksi katsottiin viela puolen tunnin mittainen erittain puolueellinen dokumentti tunneleista, joissa muunmuassa juhlittiin kolmea eniten amerikkalaisia tappaneita sisseja. Joukon amerikkalaiset olivat hieman vaikeina, mutta onneksi kukaan ei sanonut mitaan. Takaisin bussiin ja kuuden maissa oltiin takaisin Saigonissa. Tulin heti tahan toimistolle varaamaan huomiseksi saman firman Mekong delta-kierroksen (Mekong-joen asutusta ja elamaa ihmettelemaan, koko paivan reissu $9) ja kyselin vahan enemman heidan tarjoamastaan open ticket-bussilipusta. Olen kysellyt ympariinsa sen hintaa ja taman paikan tarjous oli paras - $36 eli n.26 euroa. Lippu on avoin lippu valille Sanghai-Hanoi ja valissa se pysahtyy erinaisissa paikoissa. Ostin itse lipun, joka pysahtyy Nha Trangissa, Hoi Anissa, Huessa ja Hanoissa. Jokainen reissu kestaa 4,5-13h ja valissa saa viettaa niin monta paivaa kuin haluaa kussakin kaupungissa. Bussi on ns.sleeper bus eli penkkien sijaan siella on makuuasentoon menevia penkkeja kahdessa kerroksessa. Muiden matkailijoiden kokemuksen perusteella hyva juttu, joten silla mennaan! Ensimmaisen etapin otin jo huomiseksi illaksi, joten paluu Mekong-deltalta klo 17 maissa ja lahto kohti Nha Trangia yobussissa klo 20. Perilla ollaan Nha Trangissa (Vietnamin rannikolla) klo 06 tiistai-aamuna. Etta sellanen paatos. Saas nahda kaduttaako huomenna illalla, toivottavasti ei. ;)
Nyt syomaan, pakkaamaan ja nukkumaan. Heippati!
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Elaintarhassa
Nain eilen maailman isoimman rotan. Se oli mun kotiovella eika meinannut vaistaa, kun yritin paasta kotiin. Hetken aikaa tuijotussotaa kaytyamme han onneksi paatti luovuttaa. Huoh.
Illan makasin ja katoin telkkaa, nukuin hyvin ja pitkaan, soin aamiaista ja lahdin seikkailemaan. Kavelin korttelin paahan ja huomasin, etta se oli just se paikka, johon se bussi eilen mut jatti. Eli maksoin siis 100metrin taksimatkasta ihan pikkusen eilen liikaa. PRKL!!! Noh, opinpa taas jotain.
Kavin juomassa kylmaa mehua, otin moottoripyoran alle ja lahdin kaymaan elaintarhassa. Sisaanpaasy vajaan euron, joten ei paha. Siisteimpia oli kaksi valkoista tiikeria, jotka leikki hakissaan lasin takana. Iso urostiikeri kiinnostui yhdesta pikkupojasta ja juoksi koko ajan lasia edestakaisin samaan tahtiin kuin pikkupoika. Poika huusi kuin syotava (mita varmasti olisi ollutkin ilman lasia), mutta sitten taas kikatti. Ihmisilla oli hauskaa. Norsut oli ylisopoja, kuten yleensa ja niita sai pienta maksua vastaan syottaa bambunpalasilla. Leijona karjui tympiintyneena koppinsa paalla maaten ja krokotiilit uiskenteli laiskasti vedessa. Sitten oli liskoja, kilpikonnia, lampaita ja vuohia (ehka toisten elainten ruoaksi?), kaarmeita, villisikoja, peuroja, lintuja, erilaisia apinoita ja kissaelaimia (sivettikissoja ym.), sarvikuono ja pari virtahepoa. Ihan ok paikka, ei mitenkaan ylihieno.
Takaisin hotellikadulle mopon kyydissa ja tanne nettikahvilaan. Varasin huomiselle koko paivan tourin, joka ensin kay tutustumassa Vietnamin oman uskonnon confulisialismin(?) temppeliin (sekoitus kaikkia maailman uskontoja) ja sen jalkeen Vietnamin sodan aikaisiin tunnelijarjestelmiin, joita vietnamilaiset rakensi. Tunneleita on satoja kilometreja sisaltaen sairaalan, koulun jne. Koko reissun hinta $7 ja sen lisaksi 75 000 dongia sisaanpaasya tunneleihin (=3euroa) ja lounas pitaa maksaa ite. Eli ei paha. Huomenna siis taas aikainen lahto...
Juu, kello nakuttaa jo viitta, joten aika varmaan menna jotain syomaan. Sellasta tanne, moi.
Illan makasin ja katoin telkkaa, nukuin hyvin ja pitkaan, soin aamiaista ja lahdin seikkailemaan. Kavelin korttelin paahan ja huomasin, etta se oli just se paikka, johon se bussi eilen mut jatti. Eli maksoin siis 100metrin taksimatkasta ihan pikkusen eilen liikaa. PRKL!!! Noh, opinpa taas jotain.
Kavin juomassa kylmaa mehua, otin moottoripyoran alle ja lahdin kaymaan elaintarhassa. Sisaanpaasy vajaan euron, joten ei paha. Siisteimpia oli kaksi valkoista tiikeria, jotka leikki hakissaan lasin takana. Iso urostiikeri kiinnostui yhdesta pikkupojasta ja juoksi koko ajan lasia edestakaisin samaan tahtiin kuin pikkupoika. Poika huusi kuin syotava (mita varmasti olisi ollutkin ilman lasia), mutta sitten taas kikatti. Ihmisilla oli hauskaa. Norsut oli ylisopoja, kuten yleensa ja niita sai pienta maksua vastaan syottaa bambunpalasilla. Leijona karjui tympiintyneena koppinsa paalla maaten ja krokotiilit uiskenteli laiskasti vedessa. Sitten oli liskoja, kilpikonnia, lampaita ja vuohia (ehka toisten elainten ruoaksi?), kaarmeita, villisikoja, peuroja, lintuja, erilaisia apinoita ja kissaelaimia (sivettikissoja ym.), sarvikuono ja pari virtahepoa. Ihan ok paikka, ei mitenkaan ylihieno.
Takaisin hotellikadulle mopon kyydissa ja tanne nettikahvilaan. Varasin huomiselle koko paivan tourin, joka ensin kay tutustumassa Vietnamin oman uskonnon confulisialismin(?) temppeliin (sekoitus kaikkia maailman uskontoja) ja sen jalkeen Vietnamin sodan aikaisiin tunnelijarjestelmiin, joita vietnamilaiset rakensi. Tunneleita on satoja kilometreja sisaltaen sairaalan, koulun jne. Koko reissun hinta $7 ja sen lisaksi 75 000 dongia sisaanpaasya tunneleihin (=3euroa) ja lounas pitaa maksaa ite. Eli ei paha. Huomenna siis taas aikainen lahto...
Juu, kello nakuttaa jo viitta, joten aika varmaan menna jotain syomaan. Sellasta tanne, moi.
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Ho Chi Min City=Saigon, Vietnam
Eilen illalla tuli viela katottua poikain kanssa uusi Sherlock Holmes-leffa, kun ne oli sen jostain halvalla saaneet. Olihan se ihan ok, ei niin hyva kuin kuvittelin.
Aamulla ylos klo 4, suihkuun, pakkaamaan, aamiaiselle ja on the road. Mua tultiin hakemaan guest houselta minibussilla viiden jalkeen ja sitten ajettiin parin muun pysahdyspaikan kautta bussiasemalle. Bussi lahti ajallaan klo 05:45 ja tilaa oli kivasti ja ilmastointi toimi. Vatsakin kayttaytyi suhteellisen kivasti, joten rukouksiini vastattiin. :) Bussi oli tosi siisti, homma toimi ja taasen kerran hintaan kuului valipala.
Rajalla meni tosi vahan aikaa, ehka yhteensa 45min etta paastiin molempien maitten tarkastukset lapi. Wuhuu! Talla kertaa jatkettiin matkaa samalla bussilla rajan toisellakin puolella, kun yleensa siina on aina sellanen bussista-minibussiin-kavellen rajalle-minibussiin-uuteen bussiin-rulianssi. Nukuin varmaan suurimman osan matkasta, ainakin kohta jo huomasin, etta oltiin Ho Chi Min Cityssa. Kaupungin ruuhkissa madellessamme edessa istunut pikkupoika otti ja oksensi oikein riehakkaasti pitkin poikin bussin lattiaa. Haju oli aika nam ja pari muuta matkustajaa lahti tekemaan samaa bussin peralle. Nice. Onneksi matkaa oli enaa jaljella vahan. Perilla oltiin joskus puolenpvan maissa, joten matkaan meni vaan luvattu 6h - legendaarista!!
Perille paastyamme yritin vahan kysella, etta missakohan me nyt ollaan ja miten paasen sinne minne haluan, mutta ei kukaan oikein osannut sanoa juuta eika jaata. Oli siis pakko ottaa taksi ja koska han lupasi laittaa mittarin paalle, niin lupasin menna kyytiin. Perhana, luultavasti ajeltiin yks iso ympyra (vajaa 5min) ja hintaa matkalle 270 000 dongia - yli 10 euroa! Tuskin oli ihan oikea hinta, mutta eipa auttanut muu kuin maksaa. Prkl. Tuktukeja taalla ei ole enka viitti kaikkien kamojen kanssa menna mopon kyytiin. Sitten lahdin tallaamaan katua ja etsimaan huonetta. Guest houseja on taalla back packer alueella runsaasti, mutta hinnat ihan alyttomat Kambutseaan verrattuna! Kun Kambutseassa sain kahden hengen huoneen omalla suihkulla+vessalla $5, pyytavat ne taalla $7 dorm bedista (=vuoteesta jaetussa huoneessa, jossa on paljon muitakin ihmisia). Kuljeskelin vahan aikaa ja kyselin hintoja ja kavin katsomassa huoneita, kunnes loysin ihan tosi kivan huoneen $8:lla. On seka tuuletin, etta ilmaistointi ja oma suihku+vessa. Me likey!
Valikuolema huoneessa ja sitten ihmettelemaan tata lahialuetta. Vaihdoin vahan rahaa ja olen taas ihan sekaisin paljonko on paljon. Taallakin monia hintoja ilmoitetaan dollareissa, mutta maksu halutaan yleensa dongeissa. $1=n.19 000 dongia ja 1 euro = n.26 000 dongia. Yritan olla ajattelematta noita euroja ollenkaan, ku menen niista vaan enemman sekaisin. Tanaan pitaa taas tehda joku pieni luntti ja opetella vahan mika on mitakin. Kavin syomassa ja syominenkin taalla maksaa melkein tuplat Kambutseaan verrattuna. Nyt tassa netissa ja koska kello on jo puoli kuusi, niin on varmasti aika palata omaan huoneeseen jonkun kivan pienen naposteltavan kanssa ja katsoa telkkaria, josta nakyy monta elokuvakanavaa ja amerikkailaisia sarjoja jne. Ahhhh. Huomenna lahialueiden tutkailua ja sunnuntaina varmaan johonkin vahan pidemmalle touraamaan.
Aamulla ylos klo 4, suihkuun, pakkaamaan, aamiaiselle ja on the road. Mua tultiin hakemaan guest houselta minibussilla viiden jalkeen ja sitten ajettiin parin muun pysahdyspaikan kautta bussiasemalle. Bussi lahti ajallaan klo 05:45 ja tilaa oli kivasti ja ilmastointi toimi. Vatsakin kayttaytyi suhteellisen kivasti, joten rukouksiini vastattiin. :) Bussi oli tosi siisti, homma toimi ja taasen kerran hintaan kuului valipala.
Rajalla meni tosi vahan aikaa, ehka yhteensa 45min etta paastiin molempien maitten tarkastukset lapi. Wuhuu! Talla kertaa jatkettiin matkaa samalla bussilla rajan toisellakin puolella, kun yleensa siina on aina sellanen bussista-minibussiin-kavellen rajalle-minibussiin-uuteen bussiin-rulianssi. Nukuin varmaan suurimman osan matkasta, ainakin kohta jo huomasin, etta oltiin Ho Chi Min Cityssa. Kaupungin ruuhkissa madellessamme edessa istunut pikkupoika otti ja oksensi oikein riehakkaasti pitkin poikin bussin lattiaa. Haju oli aika nam ja pari muuta matkustajaa lahti tekemaan samaa bussin peralle. Nice. Onneksi matkaa oli enaa jaljella vahan. Perilla oltiin joskus puolenpvan maissa, joten matkaan meni vaan luvattu 6h - legendaarista!!
Perille paastyamme yritin vahan kysella, etta missakohan me nyt ollaan ja miten paasen sinne minne haluan, mutta ei kukaan oikein osannut sanoa juuta eika jaata. Oli siis pakko ottaa taksi ja koska han lupasi laittaa mittarin paalle, niin lupasin menna kyytiin. Perhana, luultavasti ajeltiin yks iso ympyra (vajaa 5min) ja hintaa matkalle 270 000 dongia - yli 10 euroa! Tuskin oli ihan oikea hinta, mutta eipa auttanut muu kuin maksaa. Prkl. Tuktukeja taalla ei ole enka viitti kaikkien kamojen kanssa menna mopon kyytiin. Sitten lahdin tallaamaan katua ja etsimaan huonetta. Guest houseja on taalla back packer alueella runsaasti, mutta hinnat ihan alyttomat Kambutseaan verrattuna! Kun Kambutseassa sain kahden hengen huoneen omalla suihkulla+vessalla $5, pyytavat ne taalla $7 dorm bedista (=vuoteesta jaetussa huoneessa, jossa on paljon muitakin ihmisia). Kuljeskelin vahan aikaa ja kyselin hintoja ja kavin katsomassa huoneita, kunnes loysin ihan tosi kivan huoneen $8:lla. On seka tuuletin, etta ilmaistointi ja oma suihku+vessa. Me likey!
Valikuolema huoneessa ja sitten ihmettelemaan tata lahialuetta. Vaihdoin vahan rahaa ja olen taas ihan sekaisin paljonko on paljon. Taallakin monia hintoja ilmoitetaan dollareissa, mutta maksu halutaan yleensa dongeissa. $1=n.19 000 dongia ja 1 euro = n.26 000 dongia. Yritan olla ajattelematta noita euroja ollenkaan, ku menen niista vaan enemman sekaisin. Tanaan pitaa taas tehda joku pieni luntti ja opetella vahan mika on mitakin. Kavin syomassa ja syominenkin taalla maksaa melkein tuplat Kambutseaan verrattuna. Nyt tassa netissa ja koska kello on jo puoli kuusi, niin on varmasti aika palata omaan huoneeseen jonkun kivan pienen naposteltavan kanssa ja katsoa telkkaria, josta nakyy monta elokuvakanavaa ja amerikkailaisia sarjoja jne. Ahhhh. Huomenna lahialueiden tutkailua ja sunnuntaina varmaan johonkin vahan pidemmalle touraamaan.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Sunflower Orphanage ja ISOT lahjoitukset!
Eilen aamulla laskeskelin yhteen kerattyja lahjoituksia ja summaksi tuli uskomaton 241euroa!! Kiitos siita kuuluu (ei missaan erityisessa jarjestyksessa) Tuulalle&Tanelle, veljen perheelle, siskon perheelle, isille&aitille, Leena-tatille, Aijalle, Elinalle, Outille, Heikille&Pauliinalle, Eerolle, Eijalle ja Aiti Teresan peittokerhon mummuille (ja aitille, joka heita rahasti). Erityiskiitos viela entiselle tyokaverilleni Tiaisen Jaanan pienille pojille, jotka lahjoittivat osan viikkorahoistaan hyvaan tarkoitukseen (ja toki kiitos myos Jaanalle). Laitoin itse summaan viela lisaa niin, etta yhteensa kaytettiin shoppailuun ym. n.$430. UPEETA!!
Aamulla siis orpokodin "isa" Len tuli taas hakemaan mua mopollaan ja kassit heiluen suunnattiin kohti orpokotia. Matkalla pysahdyin nostamaan rahat paivan shoppailua varten. Kun saavuttiin perille lapset olivat koulussa, paitsi yksi tytto oli kotona kipean kurkun takia ja pieni poika kuumeen, suukivun ja korvasta valuvan vihrean mommon takia. Varsinkin tama pieni poika oli aivan ihanan liikkis - kiipesi heti syliin ja melkein nukahti siihen saman tien. Toinen oli ihan pipi. :( Selailtiin hanen kanssaan mun tuomia kirjoja, piirrettiin tussitaululle mun tuomilla tusseilla ja vaan syliteltiin. Ihana mussukka! Kotiin jaaneen tyton kanssa katseltiin tuomastani lasten sanakirjasta (englanti-khmer) mita kaikkea halutaan ostaa markkinoilta - varsinkin hedelmia sisaltava sivu tuli selattua hyvin tarkkaan. :)
Sitten lahdettiinkin Lenin kanssa shoppailemaan. Kotona kurkkukivun takia ollut tytto tuli mukaan assistentiksi ja oli aika innoissaan. Mentiin Lenin mopolla laheiselle torille ja siella Len vasta tajusi, kun selitin, etta ihan oikeasti tarvitaan tuktuk tai joku tuomaan kaikki ostokset takaisin orpokodille. Riisiputiikissa Len nieleskeli kyyneileitaan, kun sanoin, etta ihan oikeasti voidaan ostaa vaikka kuusi 50kg:n sakkia riisia ($30/kpl). Siita riittaa orpokodin lapsille syomista kahdeksi kuukaudeksi, joten se on suuri murhe pois Lenin hartijoilta! Han kertoi, etta riisin myyja aina valilla antoi hanelle velaksi riisia, kun ei ole rahaa sita ostaa. Riisi on kuitenkin tarkein osa lasten ravintoa ja he syovat sita PALJON!!
Sen jalkeen kierreltiin ostamassa kaikkea tarpeellista mita Len vain pystyi kuvittelemaan. Se ei millaan meinannut tajuta, etta voidaan oikeasti ostaa iso laatikko pyykinpesuainetta ja monta pulloa shampoota, se oli aivan ymmallaan. Mina vaan, etta joojoo, ostetaan nyt mita tarvitsette. Sen jalkeen viela vihanneksia, hedelmia ja lihaa. Jaakaappia ei tietenkaan ole, joten enempaa ei voi ostaa kuin paivan satsit.
Tassa lista siita mita ostettiin (saattaa olla, etta unohdan jotain...):
-300kg riisia
-vihanneksia ja hedelmia
-lihaa
-anjovista (jota lapset kuulemma syovat aamiaiseksi riisin kanssa)
-maustekastikkeita (soijakastiketta ja taalla hyvin yleisesti kaytettya osterikastiketta)
-Coca-Colaa (jota lapset rakastaa)
-kekseja
-karkkia (pari ihan pienta pussia)
-kaksi moskiittoverkkoa (heille on teetetty kaksi isoa moskiittoverkkoa, mutta niihin tarvittiin viela kaksi pienempaa lisaksi)
-pyykinpesuainetta (jota ilmeisesti kaytetaan myos lattianpesuun)
-tiskiainetta
-shampoota
-2 pesukinnasta (tytoille ja pojille omat)
-kaksi pyykkikoria
-ihonhoitotuotteita (desinfiointiainetta, Bepanthenia, laastareita, kasidesia, pumpulipuikkoja)
-kolme erivarista taulutussia (lapset rakastaa piirrella taululle!)
-paljon paperia, kolmea eri varia (lapsille piirtamiseen ja askarteluun seka lastenkodin varainkeruu flyereitten printtaamiseen)
-kaksi isoa pakettia puuvareja ja teroitin
-kaksi pienta palloa
-vanhimmalle tytolle kaunis perhoshiussolki
-pienemmille tytoille lasiset rannerenkaat (oli tosi halvat, tahan ei mennyt paljon rahaa)
-tytoille kaksi pulloa punaista ja pinkkia kynsilakkaa
-pojille kaksi pienta purkkia hiusgeelia
Lisaksi jatin Lenille rahaa lasten vuosittaista Sihanouksvillen reissua varten. (Sihanouksville on Kambutsean etelapuolella oleva merenrantakaupunki, turistikohde) Len yrittaa joka vuosi vieda lapset jonnekin reissuun, mutta isolla porukalla kuljetukset, majoittuminen, ruoat yms. maksaa paljon. Uskon (ja toivon), etta rahat menevat oikeaan kayttoon. Len oli lapsille kuin isa ja lapset tykkasivat hanesta todella paljon, ja han tekee palkatta toita jarjeston eteen. Toivottavasti raha menee oikeaan kayttoon.
Markkinoilta lahtiessamme oli yksi tuktuk tupaten taynna tavaraa ja ruokaa.
Lahdettiin markkinoilta samoihin aikoihin, kun lapsilla loppui torin vieressa koulu. Len pyysi toista tuktuk kuskia viemaan lapsia kotiin ja lapset halus valttamatta mut heidan kyytiinsa. Ihania ovat. Edellisen illan vesisateen vuoksi (joka siella oli ollut kuulemma paljon pidempi ja rankempi kuin taalla kaupungissa) tiet orpokodille oli aivan surkeassa kunnossa (mutaa), joten tuktuk ei tavaroitten kanssa paassyt perille asti. Lapset ottivat kaikki tavaraa kantaakseen ja Len&tuktuk-kuski kantoivat kaikki kuusi 50kg: riisisakkia orpokodille asti. Huh heijaa, tuli vahan lammin. :)
Lapset olivat aivan ihmeissaan, etta mista kaikki tama tavara on tullut ja oli vaikeaa saada heidat rauhoittumaan lounaan syontiin. Lounaan kanssa he saivat myos Coca-Colaa ja jalkiruoaksi tuoretta mangoa. Lounaan jalkeen he halusivat valttamatta kaikki piirtaa mulle kiitokseksi piirustukset ja tulikin hienoja teoksia!
Lapset piirrustuspuuhissa
Lakkasin samalla tyttojen kynsia uusilla kynsilakoilla ja olivat aika ollakseen.
Kynsilakkaa tytoille! (en saa kaannettya kuvaa, sori)
Yhden aikaan lahdettiin sitten Lenin ja kolmen pojan kanssa kaupunkiin. Mentiin kahden pojan kanssa tuktukilla ja yksi pojista Lenin kyydissa motskarilla. Huomasin tuktukissa, etta pojat oli kayneet vahan laittelemassa tukkaansa uuteen uskoon uudella hiusgeelilla - taisi siis olla mieluinen lahja. :)
Ja kuten kuvasta huomaa hiusgeelia pojille!
Toinen orpokodissa talla hetkella oleva vapaaehtoinen Casey (Kanadasta) oli jo aamusta lahtenyt kaupunkiin asioille, joten tavattiin hanet National Museumin edessa, jossa orpokodilla on melkein paivittain porukkaa keraamassa orpokodille varoja. Paikalla oli kolme orpokodin poikaa, Len, Casey ja amerikkalainen Kate. He juttelevat turisteille ja pyytavat lahjoituksia, kutsuvat ihmisia kaymaan orpokodissa, myyvat t-paitoja (joista orpokoti saa pari dollaria voittoa) ja lasten piirtamia postikortteja tai lasten digitaalikameralla ottamia maisemakuvia, jotka on tehty postikortin malliin. Postikortin hinta on $1 - silla ruokkii yhden lapsen yhden vuorokauden. Paivassa lahjoituksia saadaan kuulemma n.$10-50, joskus harvoin $100, eli silla orpokoti ei pysy pystyssa. Mutta ainakin he yrittavat! Itse en enaa jaksanut jaada sinne hommiin, tuli kuuma ja vatsa taas vahan ilmoittelee olemassaolostaan arsyttavaan tapaan (vatsakramppeja ja ripulia ajoittain). Palasin siis guest houselle ja jatin hyvastit Lenille, Caseylle ja lapsille.
Ilta meni vaan loysaillessa, jonkun leffan taisin ehka katsoa siina meidan guest housen laiturilla. Sama meininkin jatkui tanaan - nukuin pitkaan, kavin tassa nettikahvilassa polttamassa kuvia cd:lle, latasin Facebookkiin muutaman kuvan (5 kuvan lataaminen kesti n.10min) ja sitten pieni valikuolema huoneessa. Oli tarkoitus lahtea rahankeruuhommiin museolle, mutta vatsa ei paastanyt kovin kauas kunnollisesta (=kayttokelpoisesta) vessasta, joten jatin valiin. Sitten postiin ja lahella olevaa Wat Phnomia katsomaan (temppeli pienen kukkulan paalla), guest housen laiturille leffaa katsomaan ja nyt olen taas taalla nettikahvilassa. Niin joo, valissa kavin hakemassa mun passin takaisin Vietnamin viisumeineen ja ostin lipun huomiseen bussiin, joka vie minut (toivottavasti) Ho Chi Min Cityyn eli Saigoniin (Vietnam). Lahto heti anivarhain aamulla klo 5:20, ajomatka n.6h (eli mita luultavimmin 8-10h). Hintaa bussireissulle $8.
Eipa tanne sen kummempaa. Sormet ja varpaat ja kaikki ristiin, etta vatsa kayttaytyy huomisella bussireissulla kunnolla. Vaikka luvattiinkin, etta bussissa on vessa, en mielellaan istuisi siella koko matkaa. :)
Aamulla siis orpokodin "isa" Len tuli taas hakemaan mua mopollaan ja kassit heiluen suunnattiin kohti orpokotia. Matkalla pysahdyin nostamaan rahat paivan shoppailua varten. Kun saavuttiin perille lapset olivat koulussa, paitsi yksi tytto oli kotona kipean kurkun takia ja pieni poika kuumeen, suukivun ja korvasta valuvan vihrean mommon takia. Varsinkin tama pieni poika oli aivan ihanan liikkis - kiipesi heti syliin ja melkein nukahti siihen saman tien. Toinen oli ihan pipi. :( Selailtiin hanen kanssaan mun tuomia kirjoja, piirrettiin tussitaululle mun tuomilla tusseilla ja vaan syliteltiin. Ihana mussukka! Kotiin jaaneen tyton kanssa katseltiin tuomastani lasten sanakirjasta (englanti-khmer) mita kaikkea halutaan ostaa markkinoilta - varsinkin hedelmia sisaltava sivu tuli selattua hyvin tarkkaan. :)
Sitten lahdettiinkin Lenin kanssa shoppailemaan. Kotona kurkkukivun takia ollut tytto tuli mukaan assistentiksi ja oli aika innoissaan. Mentiin Lenin mopolla laheiselle torille ja siella Len vasta tajusi, kun selitin, etta ihan oikeasti tarvitaan tuktuk tai joku tuomaan kaikki ostokset takaisin orpokodille. Riisiputiikissa Len nieleskeli kyyneileitaan, kun sanoin, etta ihan oikeasti voidaan ostaa vaikka kuusi 50kg:n sakkia riisia ($30/kpl). Siita riittaa orpokodin lapsille syomista kahdeksi kuukaudeksi, joten se on suuri murhe pois Lenin hartijoilta! Han kertoi, etta riisin myyja aina valilla antoi hanelle velaksi riisia, kun ei ole rahaa sita ostaa. Riisi on kuitenkin tarkein osa lasten ravintoa ja he syovat sita PALJON!!
Sen jalkeen kierreltiin ostamassa kaikkea tarpeellista mita Len vain pystyi kuvittelemaan. Se ei millaan meinannut tajuta, etta voidaan oikeasti ostaa iso laatikko pyykinpesuainetta ja monta pulloa shampoota, se oli aivan ymmallaan. Mina vaan, etta joojoo, ostetaan nyt mita tarvitsette. Sen jalkeen viela vihanneksia, hedelmia ja lihaa. Jaakaappia ei tietenkaan ole, joten enempaa ei voi ostaa kuin paivan satsit.
Tassa lista siita mita ostettiin (saattaa olla, etta unohdan jotain...):
-300kg riisia
-vihanneksia ja hedelmia
-lihaa
-anjovista (jota lapset kuulemma syovat aamiaiseksi riisin kanssa)
-maustekastikkeita (soijakastiketta ja taalla hyvin yleisesti kaytettya osterikastiketta)
-Coca-Colaa (jota lapset rakastaa)
-kekseja
-karkkia (pari ihan pienta pussia)
-kaksi moskiittoverkkoa (heille on teetetty kaksi isoa moskiittoverkkoa, mutta niihin tarvittiin viela kaksi pienempaa lisaksi)
-pyykinpesuainetta (jota ilmeisesti kaytetaan myos lattianpesuun)
-tiskiainetta
-shampoota
-2 pesukinnasta (tytoille ja pojille omat)
-kaksi pyykkikoria
-ihonhoitotuotteita (desinfiointiainetta, Bepanthenia, laastareita, kasidesia, pumpulipuikkoja)
-kolme erivarista taulutussia (lapset rakastaa piirrella taululle!)
-paljon paperia, kolmea eri varia (lapsille piirtamiseen ja askarteluun seka lastenkodin varainkeruu flyereitten printtaamiseen)
-kaksi isoa pakettia puuvareja ja teroitin
-kaksi pienta palloa
-vanhimmalle tytolle kaunis perhoshiussolki
-pienemmille tytoille lasiset rannerenkaat (oli tosi halvat, tahan ei mennyt paljon rahaa)
-tytoille kaksi pulloa punaista ja pinkkia kynsilakkaa
-pojille kaksi pienta purkkia hiusgeelia
Lisaksi jatin Lenille rahaa lasten vuosittaista Sihanouksvillen reissua varten. (Sihanouksville on Kambutsean etelapuolella oleva merenrantakaupunki, turistikohde) Len yrittaa joka vuosi vieda lapset jonnekin reissuun, mutta isolla porukalla kuljetukset, majoittuminen, ruoat yms. maksaa paljon. Uskon (ja toivon), etta rahat menevat oikeaan kayttoon. Len oli lapsille kuin isa ja lapset tykkasivat hanesta todella paljon, ja han tekee palkatta toita jarjeston eteen. Toivottavasti raha menee oikeaan kayttoon.
Markkinoilta lahtiessamme oli yksi tuktuk tupaten taynna tavaraa ja ruokaa.
Lahdettiin markkinoilta samoihin aikoihin, kun lapsilla loppui torin vieressa koulu. Len pyysi toista tuktuk kuskia viemaan lapsia kotiin ja lapset halus valttamatta mut heidan kyytiinsa. Ihania ovat. Edellisen illan vesisateen vuoksi (joka siella oli ollut kuulemma paljon pidempi ja rankempi kuin taalla kaupungissa) tiet orpokodille oli aivan surkeassa kunnossa (mutaa), joten tuktuk ei tavaroitten kanssa paassyt perille asti. Lapset ottivat kaikki tavaraa kantaakseen ja Len&tuktuk-kuski kantoivat kaikki kuusi 50kg: riisisakkia orpokodille asti. Huh heijaa, tuli vahan lammin. :)
Lapset olivat aivan ihmeissaan, etta mista kaikki tama tavara on tullut ja oli vaikeaa saada heidat rauhoittumaan lounaan syontiin. Lounaan kanssa he saivat myos Coca-Colaa ja jalkiruoaksi tuoretta mangoa. Lounaan jalkeen he halusivat valttamatta kaikki piirtaa mulle kiitokseksi piirustukset ja tulikin hienoja teoksia!
Lapset piirrustuspuuhissa
Lakkasin samalla tyttojen kynsia uusilla kynsilakoilla ja olivat aika ollakseen.
Kynsilakkaa tytoille! (en saa kaannettya kuvaa, sori)
Yhden aikaan lahdettiin sitten Lenin ja kolmen pojan kanssa kaupunkiin. Mentiin kahden pojan kanssa tuktukilla ja yksi pojista Lenin kyydissa motskarilla. Huomasin tuktukissa, etta pojat oli kayneet vahan laittelemassa tukkaansa uuteen uskoon uudella hiusgeelilla - taisi siis olla mieluinen lahja. :)
Ja kuten kuvasta huomaa hiusgeelia pojille!
Toinen orpokodissa talla hetkella oleva vapaaehtoinen Casey (Kanadasta) oli jo aamusta lahtenyt kaupunkiin asioille, joten tavattiin hanet National Museumin edessa, jossa orpokodilla on melkein paivittain porukkaa keraamassa orpokodille varoja. Paikalla oli kolme orpokodin poikaa, Len, Casey ja amerikkalainen Kate. He juttelevat turisteille ja pyytavat lahjoituksia, kutsuvat ihmisia kaymaan orpokodissa, myyvat t-paitoja (joista orpokoti saa pari dollaria voittoa) ja lasten piirtamia postikortteja tai lasten digitaalikameralla ottamia maisemakuvia, jotka on tehty postikortin malliin. Postikortin hinta on $1 - silla ruokkii yhden lapsen yhden vuorokauden. Paivassa lahjoituksia saadaan kuulemma n.$10-50, joskus harvoin $100, eli silla orpokoti ei pysy pystyssa. Mutta ainakin he yrittavat! Itse en enaa jaksanut jaada sinne hommiin, tuli kuuma ja vatsa taas vahan ilmoittelee olemassaolostaan arsyttavaan tapaan (vatsakramppeja ja ripulia ajoittain). Palasin siis guest houselle ja jatin hyvastit Lenille, Caseylle ja lapsille.
Ilta meni vaan loysaillessa, jonkun leffan taisin ehka katsoa siina meidan guest housen laiturilla. Sama meininkin jatkui tanaan - nukuin pitkaan, kavin tassa nettikahvilassa polttamassa kuvia cd:lle, latasin Facebookkiin muutaman kuvan (5 kuvan lataaminen kesti n.10min) ja sitten pieni valikuolema huoneessa. Oli tarkoitus lahtea rahankeruuhommiin museolle, mutta vatsa ei paastanyt kovin kauas kunnollisesta (=kayttokelpoisesta) vessasta, joten jatin valiin. Sitten postiin ja lahella olevaa Wat Phnomia katsomaan (temppeli pienen kukkulan paalla), guest housen laiturille leffaa katsomaan ja nyt olen taas taalla nettikahvilassa. Niin joo, valissa kavin hakemassa mun passin takaisin Vietnamin viisumeineen ja ostin lipun huomiseen bussiin, joka vie minut (toivottavasti) Ho Chi Min Cityyn eli Saigoniin (Vietnam). Lahto heti anivarhain aamulla klo 5:20, ajomatka n.6h (eli mita luultavimmin 8-10h). Hintaa bussireissulle $8.
Eipa tanne sen kummempaa. Sormet ja varpaat ja kaikki ristiin, etta vatsa kayttaytyy huomisella bussireissulla kunnolla. Vaikka luvattiinkin, etta bussissa on vessa, en mielellaan istuisi siella koko matkaa. :)
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Killing fields, S-21 ja shoppailua
Lahdin aamulla heti aikaisin mopon kyydissa kaupungin ulkopuolelle ihmettelemaan yhta todistetta ihmisen idiootteudesta. Kyseessa siis punaisten khmerien aikaan hyvinkin aktiivisesti kaytetty Killing Fields - Tappokentat, jotka sijaitsevat Cheung Ekin kylassa n.15km kaupungin ulkopuolella. Punaiset khmerit kayttivat paikkaa 1975-1979 tappaakseen kaikki omasta mielestaan vaaranlaiset ihmiset. Haaveena oli tehda Kambutseasta ideaali tyovaen maa ja tata yritettiin toteuttaa massamurhaamalla kaikki akateemisesti koulutetut, kaikki ulkomaalaiset tai ulkomaalaistaustaiset, kaikki vaaran hallituksen virkaatekevat, entisen hallituksen alla olleet sotilaat, buddhamunkit jne. Tappolistalla olivat yleensa koko perheet - ihan silta varalta, ettei maahan vaan jaa kenellekaan heita kohtaan mitaan kaunaa. Sen vuoksi tapettiin kaikki sananmukaisesti vauvasta vaariin - osa "syysta" (=olivat oikeasti punaisten khmerien hallitusta vastaan) ja suuri osa vaan sen takia, etta he nayttivat akateemisilta, rikkailta tms. Tai sitten joku oli antanut "vedenpitavan vihjeen" uhrin "vaaranlaisuudesta" - melkein mika vaan riitti paasyyn tappolistalle. Uskomatonta, etta ketaan jai henkiin. Heti portista sisaanpaastya oli vastassa korkea torni - muistomerkki siella tapetuille ja sinne haudatuille. Kun 80-luvulla oli alettu kaivaa paikan 129 joukkohautaa auki ja loydetty n.9000 ihmisen luut. Hautoja avatessa luita oli keratty katoksiin kasoihin - yhteen paakallot, toiseen saariluut jne. 80-luvin lopussa rakennetussa muistomerkissa on 18 kerrosta - alimmaisena haudasta loytyneita vaatteita, sitten muutama kerros paakalloja jne. Osassa paakalloissa edelleen merkkeja kuolinsyysta - luoteja saastaakseen suuri osa uhreista tapettiin lyomalla paahan mita erinaisimmilla astaloilla ja sen jalkeen vedettiin kurkku auki ja uhri heitettiin joukkohautaan oli tama elossa tai ei. Paalle heitettiin kemikaaleja kahdesta syysta: 1) varmistaakseen ehka viela elossa olevien uhrien kuoleman ja 2) poistaakseen ruumiista hetken paasta lahtevaa loyhkaa. Ihan kiva.
Muistomerkin takana oli nakyvissa osa joukkohaudoista. Joukkohaudoista 86kpl on avattu ja jaannokset tutkittu, osa on jatetty avaamatta. Yksi hauta oli ollut taynna paattomia ruumiita, joilla suurimmalla osalla beigen varinen univormu paalla - entisen hallituksen sotilaita. Toinen hauta oli ollut taynna naisten ja lasten ruumiita, lahinna alasti. Taman joukkohaudan vieressa oli puu, jota kaytettiin lasten ja vauvojen tappamiseen. Jatan yksityiskohdat jokaisen mielikuvituksen varaan. :/
Lisaksi alueella oli pieni museo, jossa valokuvia alueen kaivauksista ja historiaa tekijoista, miten tilanteeseen oli paadytty jne. Viimeiseksi kavin viela katsomassa 15min dokumenttielokuvan alueen historiasta. Yok.
Mukava paiva jatkui toiseen erittain iloiseen ja mukavaan paikkaan - Tuol Slengin museoon. Museo sijaitsee entisessa koulussa, jota kaytettiin punaisten khmerien vallan aikana vankilana (nimeltaan S-21) ja kidutuspaikkana tuhansille "epaillyille". Epaillyt tuotiin tanne ympari Kambutseaa epailtyna mita hirveimmista jutuista (esim. akateemisuudesta, liian vaaleasta ihonvarista jne.), heita kuulusteltiin, kidutettiin, orjuutettiin, pidettiin nalassa ja mita muuta hauskaa nyt keksiikaan. Taallakaan ei nahty mitaan eroa miesten, naisten tai lasten suhteen - syyllinen mika syyllinen. Uhreista otettiin kaikista kuva vankilaan saapuessa ja toinen kuva, jos he ikavasti sattuivat kuolemaan erimuotoisen kidutuksen (esim. hakkaamisen, vedessa pitamisen, sahkoshokkien) takia, etta oli todisteita, ettei epailty ole paassyt karkuun vaan on saanut rangaistuksensa. Taysin viattomilta ihmisilta pakotettiin kiduttamalla jopa 1000 sivuisia tunnustuksia paivasta toiseen jatkuvalla kovalla tyolla. Kun oli todettu tarpeeksi syylliseksi voitiin "rikollinen" hyvilla mielin viela esim. ylla mainittuun paikkaan tapettavaksi. Vankilaan kuului nelja isoa, kolmekerroksista koulurakennusta, joissa pienen pienia selleja, kidutushuoneita yms. mukavuuksia. Museoon kuului myos pieni elokuvahuone, jossa naytettiin tunnin pituinen dokumentti paikan kauheuksista. Naytilla oli myos paljon valokuvia paikasta "in action", vangeista (elavina ja kuolleina), kertomuksia vankilan tyontekijoilta ja vankien omaisilta, muutamalta harvalta henkiinjaaneelta vangilta jne. Punaisten khmerien kauhut ovat tosiaankin koskettaneet koko kansaa, tavalla tai toisella. Khmerien johtajien oikeudenkaynnit ovat edelleen kesken(!!!!), joka tuntuu aivan kasittamattomalta. Vankilan ja tappopaikan tyontekijoita ei edes vissiin yriteta laittaa vastuuseen teoistaan, vain ylempi johtoporras - muuthan vain toimivat toisten kaskysta. Juuri nain.
Piristavan aamuisen museokokemuksen jalkeen suuntasin isolle Russian marketille (Ryssatori) etsimaan jotain viemista lastenkodin lapsille. Oli todella vaikeaa loytaa heille mitaan kivaa. Ainoat lelut mita loytyi olivat joko liian lapsellisia tai aivan turhaa halpaa kiinakamaa, joten jatin ne suosiolla ostamatta. Ostin yhdesta kojusta melko halvalla erivarisia papereita ja puuvareja, ja toisesta sille isoimmalle 16-vuotiaalle tytolle kauniin hiusklipsun. Itselleni loysin uuden hiuspannan hajonneen tilalle ja uudet aidot nahkaiset (as if) Timberlandin (as if) sandaalit. Mulla nimittain hajos eilen (vai toissapaivana) mun Katilta muutossa ilmaiseksi saamat ehdottoman parhaat vaellussandaalit, kun niista levahti pohja kahteen osaan. Niitten korjaamista ajatellen ostin myos hassulta setalta animoiden ja kasilla puhuen liimaa enka ole vielakaan ihan varma mita sain. :) Menen kohta askartelemaan-paskartelemaan niitten sandaalien kanssa, saa nahda miten kay.
Kavasin guest housella viemassa kamat takaisin, kavin vahan syomassa ja pienen neuvottelun jalkeen sain kuulla toisesta markkinapaikasta, jossa kay lahinna vain paikallisia. Sielta lahdin etsimaan lapsille jotain lukemista ja loysinkin pari ihan kivaa loytoa. Ostin kaksi paikallista satuvihkosta (sellasia pehmeakantisia siis), joissa on molemmissa pari perinteista kambutsealaista satua kuvituksineen seka englanniksi etta khmeriksi. Kaikki lapset opettelevat koulussa englantia, joten luulisin etta nama ovat heille hyvia. Lapset voivat niita lueskella itse tai vapaaehtoiset voi niita heille lukea. Sen lisaksi loysin lapsille tarkoitetun kuvasanakirjan, jossa on kuvien kanssa monia sanoja englanniksi ja khmeriksi - esim. yksi sivu hedelmia, yksi huonekaluja jne. Luulisin sen olevan ok. Ostin viela riisin valkoista paperia, etta saavat piirtaa piirtamisen ilosta, pari pienta muovista palloa (taallakaan ei oikein ollut mitaan laadukasta lelua), vahan karkkia ja viimeiseksi kavin viereisessa apteekissa ostamassa haavanhoitotuotteita, puhdistusainetta jne. Niin ja sitten loysin tosi halvalla taulutusseja. Kun olin siella lapset piirteli ihan innoissaan toisessa makuuhuoneessa olevalle taululle, mutta tussit olivat jo parhaat paivansa nahneet. Ostinkohan viela jotain muuta? Hmm hmm. Naihin meni rahaa vaan joku $20, ei varmaan ihan edes sita, joten ruokaan jaa viela todella paljon rahaa. Olisin hyvin voinut ostaa noita kivoja juttuja vahan enemmallakin, mutta kun ei oikein loytynyt mitaan kivaa. Niita heti hajoavia kiinalaisia kertakayttoleluja siella orpokodissa tuntui jo olevan eika ne oikein tunnu kovin kivoilta sinne vieda hajoamaan.
Takas guest houselle ja paadyin ameriikan poikien kanssa katsomaan saksaksi dupattua Avatarta erittain huonosta tv:sta. Uskon kylla, etta 3D:na elokuva on varmaan ihan hieno, mutta nain nahtyna ei tehnyt juurikaan vaikutusta. Oh well.
Ihanaa ihmiset, kun olette lahjoittaneet niin paljon rahaa orpokodille! Talla hetkella kasassa on reilu 200euroa (siihen ei ole laskettu se mita itse laitan, joten summa on ainakin 250e!!) ja silla saa ostettua orpokodille PALJON kamaa. Menen huomenna siis heti aamusta sinne orpokodille nyt jo ostettujen lahjusten kanssa ja kaydaan siella pain sitten paikallisella torilla ostamassa ruoka- ja pesutarvikkeita. Rahaa on sen verran paljon, etta yritan sielta viela keksia jotain kivaa lapsille, mutta ainakin varmasti ostan paljon hedelmia, joita he kuulemma hyvin harvoin saavat. Orpokodin ihmiset tietaa varmasti parhaiten mita siella kipeiten tarvitaan, joten kysyn heilta. Iso riisisakki maksaa taalla n.$30 eli n.20euroa, joten riisia ainakin saadaan tosi kivasti. :D :D Ihanaa menna sinne suurten tuomisten kanssa, siita kiitos teille kaikille ihanille!!
NIIN JA VIELA EHTII LAHJOITTAMAAN, KAYN VIELA HUOMENNA ENNEN LAHTOA TARKISTAMASSA SAHKOPOSTIN SILTA VARALTA, JOS JOKU VIELA HALUAA OSALLISTUA. JOS SIIS HALUAT OSALLISTUA, NIIN LAITA MULLE SAHKOPOSTIA (liisalp@gmail.com) JA SIIHEN SUMMA MILLA HALUAT OLLA MUKANA JA RAHAT MUN TILILLE (Sampo 800024-10655830).
Yritan huomenna orpokodilta palaillessani laitella kuvia tanne ja/tai Facebookkiin, joten pysykaa linjoilla! :)
Ai nii - taalla muuten asken tuli ihan kaatamalla vetta!! Sade kesti ehka n.5min jos sitakaan, mutta silti. Hiphei, nyt on ihanan raitis ilma ja kaikki yokottavat otokat ryomii koloistaan. Jess!!
Muistomerkin takana oli nakyvissa osa joukkohaudoista. Joukkohaudoista 86kpl on avattu ja jaannokset tutkittu, osa on jatetty avaamatta. Yksi hauta oli ollut taynna paattomia ruumiita, joilla suurimmalla osalla beigen varinen univormu paalla - entisen hallituksen sotilaita. Toinen hauta oli ollut taynna naisten ja lasten ruumiita, lahinna alasti. Taman joukkohaudan vieressa oli puu, jota kaytettiin lasten ja vauvojen tappamiseen. Jatan yksityiskohdat jokaisen mielikuvituksen varaan. :/
Lisaksi alueella oli pieni museo, jossa valokuvia alueen kaivauksista ja historiaa tekijoista, miten tilanteeseen oli paadytty jne. Viimeiseksi kavin viela katsomassa 15min dokumenttielokuvan alueen historiasta. Yok.
Mukava paiva jatkui toiseen erittain iloiseen ja mukavaan paikkaan - Tuol Slengin museoon. Museo sijaitsee entisessa koulussa, jota kaytettiin punaisten khmerien vallan aikana vankilana (nimeltaan S-21) ja kidutuspaikkana tuhansille "epaillyille". Epaillyt tuotiin tanne ympari Kambutseaa epailtyna mita hirveimmista jutuista (esim. akateemisuudesta, liian vaaleasta ihonvarista jne.), heita kuulusteltiin, kidutettiin, orjuutettiin, pidettiin nalassa ja mita muuta hauskaa nyt keksiikaan. Taallakaan ei nahty mitaan eroa miesten, naisten tai lasten suhteen - syyllinen mika syyllinen. Uhreista otettiin kaikista kuva vankilaan saapuessa ja toinen kuva, jos he ikavasti sattuivat kuolemaan erimuotoisen kidutuksen (esim. hakkaamisen, vedessa pitamisen, sahkoshokkien) takia, etta oli todisteita, ettei epailty ole paassyt karkuun vaan on saanut rangaistuksensa. Taysin viattomilta ihmisilta pakotettiin kiduttamalla jopa 1000 sivuisia tunnustuksia paivasta toiseen jatkuvalla kovalla tyolla. Kun oli todettu tarpeeksi syylliseksi voitiin "rikollinen" hyvilla mielin viela esim. ylla mainittuun paikkaan tapettavaksi. Vankilaan kuului nelja isoa, kolmekerroksista koulurakennusta, joissa pienen pienia selleja, kidutushuoneita yms. mukavuuksia. Museoon kuului myos pieni elokuvahuone, jossa naytettiin tunnin pituinen dokumentti paikan kauheuksista. Naytilla oli myos paljon valokuvia paikasta "in action", vangeista (elavina ja kuolleina), kertomuksia vankilan tyontekijoilta ja vankien omaisilta, muutamalta harvalta henkiinjaaneelta vangilta jne. Punaisten khmerien kauhut ovat tosiaankin koskettaneet koko kansaa, tavalla tai toisella. Khmerien johtajien oikeudenkaynnit ovat edelleen kesken(!!!!), joka tuntuu aivan kasittamattomalta. Vankilan ja tappopaikan tyontekijoita ei edes vissiin yriteta laittaa vastuuseen teoistaan, vain ylempi johtoporras - muuthan vain toimivat toisten kaskysta. Juuri nain.
Piristavan aamuisen museokokemuksen jalkeen suuntasin isolle Russian marketille (Ryssatori) etsimaan jotain viemista lastenkodin lapsille. Oli todella vaikeaa loytaa heille mitaan kivaa. Ainoat lelut mita loytyi olivat joko liian lapsellisia tai aivan turhaa halpaa kiinakamaa, joten jatin ne suosiolla ostamatta. Ostin yhdesta kojusta melko halvalla erivarisia papereita ja puuvareja, ja toisesta sille isoimmalle 16-vuotiaalle tytolle kauniin hiusklipsun. Itselleni loysin uuden hiuspannan hajonneen tilalle ja uudet aidot nahkaiset (as if) Timberlandin (as if) sandaalit. Mulla nimittain hajos eilen (vai toissapaivana) mun Katilta muutossa ilmaiseksi saamat ehdottoman parhaat vaellussandaalit, kun niista levahti pohja kahteen osaan. Niitten korjaamista ajatellen ostin myos hassulta setalta animoiden ja kasilla puhuen liimaa enka ole vielakaan ihan varma mita sain. :) Menen kohta askartelemaan-paskartelemaan niitten sandaalien kanssa, saa nahda miten kay.
Kavasin guest housella viemassa kamat takaisin, kavin vahan syomassa ja pienen neuvottelun jalkeen sain kuulla toisesta markkinapaikasta, jossa kay lahinna vain paikallisia. Sielta lahdin etsimaan lapsille jotain lukemista ja loysinkin pari ihan kivaa loytoa. Ostin kaksi paikallista satuvihkosta (sellasia pehmeakantisia siis), joissa on molemmissa pari perinteista kambutsealaista satua kuvituksineen seka englanniksi etta khmeriksi. Kaikki lapset opettelevat koulussa englantia, joten luulisin etta nama ovat heille hyvia. Lapset voivat niita lueskella itse tai vapaaehtoiset voi niita heille lukea. Sen lisaksi loysin lapsille tarkoitetun kuvasanakirjan, jossa on kuvien kanssa monia sanoja englanniksi ja khmeriksi - esim. yksi sivu hedelmia, yksi huonekaluja jne. Luulisin sen olevan ok. Ostin viela riisin valkoista paperia, etta saavat piirtaa piirtamisen ilosta, pari pienta muovista palloa (taallakaan ei oikein ollut mitaan laadukasta lelua), vahan karkkia ja viimeiseksi kavin viereisessa apteekissa ostamassa haavanhoitotuotteita, puhdistusainetta jne. Niin ja sitten loysin tosi halvalla taulutusseja. Kun olin siella lapset piirteli ihan innoissaan toisessa makuuhuoneessa olevalle taululle, mutta tussit olivat jo parhaat paivansa nahneet. Ostinkohan viela jotain muuta? Hmm hmm. Naihin meni rahaa vaan joku $20, ei varmaan ihan edes sita, joten ruokaan jaa viela todella paljon rahaa. Olisin hyvin voinut ostaa noita kivoja juttuja vahan enemmallakin, mutta kun ei oikein loytynyt mitaan kivaa. Niita heti hajoavia kiinalaisia kertakayttoleluja siella orpokodissa tuntui jo olevan eika ne oikein tunnu kovin kivoilta sinne vieda hajoamaan.
Takas guest houselle ja paadyin ameriikan poikien kanssa katsomaan saksaksi dupattua Avatarta erittain huonosta tv:sta. Uskon kylla, etta 3D:na elokuva on varmaan ihan hieno, mutta nain nahtyna ei tehnyt juurikaan vaikutusta. Oh well.
Ihanaa ihmiset, kun olette lahjoittaneet niin paljon rahaa orpokodille! Talla hetkella kasassa on reilu 200euroa (siihen ei ole laskettu se mita itse laitan, joten summa on ainakin 250e!!) ja silla saa ostettua orpokodille PALJON kamaa. Menen huomenna siis heti aamusta sinne orpokodille nyt jo ostettujen lahjusten kanssa ja kaydaan siella pain sitten paikallisella torilla ostamassa ruoka- ja pesutarvikkeita. Rahaa on sen verran paljon, etta yritan sielta viela keksia jotain kivaa lapsille, mutta ainakin varmasti ostan paljon hedelmia, joita he kuulemma hyvin harvoin saavat. Orpokodin ihmiset tietaa varmasti parhaiten mita siella kipeiten tarvitaan, joten kysyn heilta. Iso riisisakki maksaa taalla n.$30 eli n.20euroa, joten riisia ainakin saadaan tosi kivasti. :D :D Ihanaa menna sinne suurten tuomisten kanssa, siita kiitos teille kaikille ihanille!!
NIIN JA VIELA EHTII LAHJOITTAMAAN, KAYN VIELA HUOMENNA ENNEN LAHTOA TARKISTAMASSA SAHKOPOSTIN SILTA VARALTA, JOS JOKU VIELA HALUAA OSALLISTUA. JOS SIIS HALUAT OSALLISTUA, NIIN LAITA MULLE SAHKOPOSTIA (liisalp@gmail.com) JA SIIHEN SUMMA MILLA HALUAT OLLA MUKANA JA RAHAT MUN TILILLE (Sampo 800024-10655830).
Yritan huomenna orpokodilta palaillessani laitella kuvia tanne ja/tai Facebookkiin, joten pysykaa linjoilla! :)
Ai nii - taalla muuten asken tuli ihan kaatamalla vetta!! Sade kesti ehka n.5min jos sitakaan, mutta silti. Hiphei, nyt on ihanan raitis ilma ja kaikki yokottavat otokat ryomii koloistaan. Jess!!
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Sunflower Orphanage
Lahdin aamulla kaymaan aikaisemmissa teksteissa puhumassani orpokodissa. Yksi orpokodin vapaaehtoistyontekijoista asuu Phnom Penhissa ja haki mut kyytiin "tyomatkalla". Mopolla mentiin n.30min matka kaupungin ulkopuolelle, ohi lentokentan, ohi paikallisten ghettomarkkinoiden jne. Itse orpokoti oli kaksi kerroksinen talo keskella todella koyhaa aluetta. Orpokodilla on kaytossa talon ylakerta suhteellisen hyvakuntoisessa kivitalossa. Lapsien kaytossa kaksi huonetta, jossa lapset nukkuvat (tytot ja pojat eri huoneissa), leikkivat, syovat ja sailyttavat omia vahia tavaroitaan. Yoksi lattialle laitetaan lapsille matot patjoiksi ja paivaksi ne siirretaan pois muitten toimien tielta. Lasten kaytossa on kaksi erittain perustasoa olevaa vessaa, jossa lavuaari toimii suihkuna/kylpyna. Lahjoituksilla on ostettu pesukone, jolla saadaan lasten vaatteet pestya silloin kun on sahkoa. Naiden lisaksi "henkilokunnalla" on kaytossa pieni toimisto ja keittio, jossa tehdaan ruoka naille lapsille.
Kun tulin orpokodin pihaan oli ylakerran "parvekkeella" heti vastassa iso joukko iloisia, hymyilevia lapsia. Lapsia orpokodissa on talla hetkella 14, joista suurin osa on asuneet siella orpokodin aukeamisesta lahtien ja ovat talla hetkella n.9-16-vuotiaita. Kolme alkuperaisista lapsista on joutunut jattamaan orpokodin ja palaamaan "perheidensa" luokse (lahinna kaukaisten sukulaisten, joita lapset eivat tunne), kun "perhe" on tajunnut, etta lapsia voidaan kayttaa tyovoimana, kun ovat jo vahan kasvaneet. Naitakin lapsia orpokoti edelleen yrittaa auttaa mahdollisuuksien mukaan. Lasten lisaksi orpokodissa asuu rouva, joka on lasten "adoptioaiti" (ei virallisesti) ja kokkaa lapsille ruoat ja huolehtii pyykinpesusta ym. Lisaksi siella kay vapaaehtoistyossa paikallisia aikuisia, enimmakseen vissiin tama minutkin sinne kyydinnyt Lee. Talla hetkella orpokodissa asuu myos kanadalainen Casey, joka on siella n.3vko vapaaehtoistyossa (asuu toimiston lattialla matolla nukkuen) seka sveitsilainen Jacqueline, joka on kohta paattamassa kuukauden oleskeluaan orpokodissa (asuu orpokodin alakerrasta vuokraamassaan huoneessa, jossa rotat juoksee yolla pitkin seinia).
Lapset ottivat minut avosylin vastaan ja heti oli monta pienta ihmista nykimassa kasista sinne ja tanne. Paadyimme toiseen makuuhuoneista leikkimaan ja pelaamaan. Lapset vaikuttivat hyvakuntoisilta, iloisilta ja sydamellisilta. Vahan valia joku tuli nayttamaan jotain lahjoituksena saatua aarretta - yhdella isommalla pojalla (13v.) se oli digitaalinen rannekello, jonka nayton varia pystyi muuttamaan nappia painamalla, ja yhdella tytolla loppuun kulutettu ja varitetty Nalle Puh-varityskirja. Lapsilla oli tanaan naistenpaivan takia vapaata koulusta (taalla se on pyhapaiva, hyva me naiset!!), joten meilla oli koko aamupaiva aika leikkia ja touhuta keskenamme. Casey naytti mulle tiloja ja kertoi vahan lisaa paikasta. Koko kierroksen ajan oli vahintaan yksi lapsi koko ajan reppuselassa ja kaksi kummassakin kadessa roikkumassa. Kameraa lapset halusivat itsekin kokeilla ja olivatkin aika taitavia kuvanottajia.
Mama laittoi lapsille ruokaa, perussettia: riisia, vesipohjaista kastiketta ja jotain pinaatinnakoista vihannesta. Lapset soivat lattialla istuen. Aivan uskomattomat maarat niihin pieniin riivioihin mahtui riisia!! Lapset saavat orpokodissa kolme ateriaa paivassa ja niilla pitaa jaksaa - joten silloin kun syodaan niin syodaan kunnolla! Ruokailun jalkeen lapset pesivat ruokailutilan lattian ja osa tiskasi keittiossa astiat. Jacqueline, joka on sairaanhoitaja, on viimeisina viikkoina hoitanut lasten erilaisia ihorikkoja ja haavoja. Oli ihanaa katsoa, kun ruoan ja siivouksen jalkeen kaikki lapset asettuivat natisti jonoon odottamaan Jacquelinen hoitoa. Jacqueline naytti mulle kuvia milta lasten iho oli nayttanyt hanen sinne tullessaan ja todella perus puhdistuksella, rasvauksella ja laastaroinnilla oli saatu aivan uskomattomia tuloksia aikaan. Jacquelinen tullessa suurimmalla osalla lapsista oli myos syyhy, jonka han oli saanut hoidettua pois. Jacqueline on lahdossa jatkamaan matkaansa ensi viikolla ja on yrittanyt opettaa vanhinta lapsista, 16-vuotiasta tyttoa, miten haavoja tulee hoitaa, mutta totuushan on, etta kun tarvikkeet loppuvat loppuu myos haavojen hoito. Samalla Jacquelinen hoitoa odottaessaan toiset lapset kaivoivat toisiltaan paasta taita - ihan ku pikkuapinat jonossa toistensa paiden kimpussa. Ihania!
Ihonhoidon jalkeen oli paivaunien aika. Jain viela hetkeksi juttelemaan Caseyn ja Jacquelinen kanssa, sovin Leen kanssa keskiviikosta ja lahdin takaisin kohti kaupunkia mopon kyydissa. Mietin pitkaan, etta josko jaisin nyt Jacquelinen lahtiessa pois vahaksi aikaa (viikoksi tai pariksi) asumaan orpokotiin, mutta paatin nyt ehka etten jaa. Saa nahda muuttaako keskiviikkoinen kaynti ja lasten tapaaminen uudelleen mielta, oli ne vaan niin ihania. Jokainen oma ihana yksilonsa. Se missa he olisivat ilman tata orpokotia on aika surullista ajateltavaa, joten ihanaa etta heilla on paikka missa asua turvassa.
Kiitos kaikille, jotka ovat halunneet auttaa orpokodin lapsia! Rahaa on kertynyt jo ihan kivasti ja lisaa saa viela laittaa tulemaan tiistai-iltaan saakka. Rahoilla ajattelin ostaa ruokatarvikkeita, pesuvalineita, haavanhoitotuotteita ja lapsille niin harvinaista herkkua eli hedelmia. Sen lisaksi koska kaikki lapset opiskelevat koulussa englantia ajattelin yrittaa etsia heille joitain englanninkielisia lastenkirjoja seka askartelu- ja piirrustusvalineita. Sen lisaksi ajattelin ostaa 16-vuotiaalle tytolle, orpokodin vanhimmalle lapselle, jotain kivaa. Uskon, etta han jaa usein erikoishuomista paitsi ihan sen takia etta on jo niin iso - pienet lapsethan ovat vaan niin mahdottoman suloisia ja tulevat helposti syliin ja leikkiin mukaan. Uskon, etta tama vanhempi tyttokin on ansainnut itselleen jonkun pienen kivan jutun - vaikka jonkun kivan vaatteen tai jonkun. Katsellaan mita loydan.
Juu, se siita. Loppupaiva meni siestaillessa. Kavin viemassa passin jonnekin matkajarjestajalle, joka hoitaa mulle sen Vietnamin viisumin. Paadyin nyt kuitenkin 30pvan viisumiin, joka maksaa vain $1 enemman, mutta kestaa tulla 1pvan kauemmin, joten olen taalla Phnom Penhissa ainakin perjantaihin saakka. Huomenna lahto klo 7 mopokyydilla kaupungin ulkopuolelle katsomaan puna-khmerien tappamiskenttia (Killing Fields) ja aiheeseen kuuluvaa museota (S-21), joka sijaitsee vanhassa kidutusvankilassa punaisten khmerien ajalta. Iltapaivalla kayn vahan shoppailemassa jotain orpokodin lapsille ja keskiviikkona sitten takaisin orpokodille. Kaydaan hakemassa ruokatarvikkeet orpokodille siina lahella olevalta torilta, ettei tarvitse taalta kaupungista asti kuljettaa tuktukin tai auton kanssa.
Mutta siis - VIELA EHTII LAHJOITTAMAAN RAHAA ORPOKODILLE! KAYN KESKIVIIKKONA VIELA AAMULLA PAIKALLISTA AIKAA (=aamuyo Suomen aikaa) TARKISTAMASSA SAHKOPOSTINI, ETTA SIIHEN SAAKKA EHTII MUKAAN!!! Yritan jossain vaiheessa saada ladattua kuviakin tanne sivuille, niin naette kuvia lapsista ja paikasta.
Kun tulin orpokodin pihaan oli ylakerran "parvekkeella" heti vastassa iso joukko iloisia, hymyilevia lapsia. Lapsia orpokodissa on talla hetkella 14, joista suurin osa on asuneet siella orpokodin aukeamisesta lahtien ja ovat talla hetkella n.9-16-vuotiaita. Kolme alkuperaisista lapsista on joutunut jattamaan orpokodin ja palaamaan "perheidensa" luokse (lahinna kaukaisten sukulaisten, joita lapset eivat tunne), kun "perhe" on tajunnut, etta lapsia voidaan kayttaa tyovoimana, kun ovat jo vahan kasvaneet. Naitakin lapsia orpokoti edelleen yrittaa auttaa mahdollisuuksien mukaan. Lasten lisaksi orpokodissa asuu rouva, joka on lasten "adoptioaiti" (ei virallisesti) ja kokkaa lapsille ruoat ja huolehtii pyykinpesusta ym. Lisaksi siella kay vapaaehtoistyossa paikallisia aikuisia, enimmakseen vissiin tama minutkin sinne kyydinnyt Lee. Talla hetkella orpokodissa asuu myos kanadalainen Casey, joka on siella n.3vko vapaaehtoistyossa (asuu toimiston lattialla matolla nukkuen) seka sveitsilainen Jacqueline, joka on kohta paattamassa kuukauden oleskeluaan orpokodissa (asuu orpokodin alakerrasta vuokraamassaan huoneessa, jossa rotat juoksee yolla pitkin seinia).
Lapset ottivat minut avosylin vastaan ja heti oli monta pienta ihmista nykimassa kasista sinne ja tanne. Paadyimme toiseen makuuhuoneista leikkimaan ja pelaamaan. Lapset vaikuttivat hyvakuntoisilta, iloisilta ja sydamellisilta. Vahan valia joku tuli nayttamaan jotain lahjoituksena saatua aarretta - yhdella isommalla pojalla (13v.) se oli digitaalinen rannekello, jonka nayton varia pystyi muuttamaan nappia painamalla, ja yhdella tytolla loppuun kulutettu ja varitetty Nalle Puh-varityskirja. Lapsilla oli tanaan naistenpaivan takia vapaata koulusta (taalla se on pyhapaiva, hyva me naiset!!), joten meilla oli koko aamupaiva aika leikkia ja touhuta keskenamme. Casey naytti mulle tiloja ja kertoi vahan lisaa paikasta. Koko kierroksen ajan oli vahintaan yksi lapsi koko ajan reppuselassa ja kaksi kummassakin kadessa roikkumassa. Kameraa lapset halusivat itsekin kokeilla ja olivatkin aika taitavia kuvanottajia.
Mama laittoi lapsille ruokaa, perussettia: riisia, vesipohjaista kastiketta ja jotain pinaatinnakoista vihannesta. Lapset soivat lattialla istuen. Aivan uskomattomat maarat niihin pieniin riivioihin mahtui riisia!! Lapset saavat orpokodissa kolme ateriaa paivassa ja niilla pitaa jaksaa - joten silloin kun syodaan niin syodaan kunnolla! Ruokailun jalkeen lapset pesivat ruokailutilan lattian ja osa tiskasi keittiossa astiat. Jacqueline, joka on sairaanhoitaja, on viimeisina viikkoina hoitanut lasten erilaisia ihorikkoja ja haavoja. Oli ihanaa katsoa, kun ruoan ja siivouksen jalkeen kaikki lapset asettuivat natisti jonoon odottamaan Jacquelinen hoitoa. Jacqueline naytti mulle kuvia milta lasten iho oli nayttanyt hanen sinne tullessaan ja todella perus puhdistuksella, rasvauksella ja laastaroinnilla oli saatu aivan uskomattomia tuloksia aikaan. Jacquelinen tullessa suurimmalla osalla lapsista oli myos syyhy, jonka han oli saanut hoidettua pois. Jacqueline on lahdossa jatkamaan matkaansa ensi viikolla ja on yrittanyt opettaa vanhinta lapsista, 16-vuotiasta tyttoa, miten haavoja tulee hoitaa, mutta totuushan on, etta kun tarvikkeet loppuvat loppuu myos haavojen hoito. Samalla Jacquelinen hoitoa odottaessaan toiset lapset kaivoivat toisiltaan paasta taita - ihan ku pikkuapinat jonossa toistensa paiden kimpussa. Ihania!
Ihonhoidon jalkeen oli paivaunien aika. Jain viela hetkeksi juttelemaan Caseyn ja Jacquelinen kanssa, sovin Leen kanssa keskiviikosta ja lahdin takaisin kohti kaupunkia mopon kyydissa. Mietin pitkaan, etta josko jaisin nyt Jacquelinen lahtiessa pois vahaksi aikaa (viikoksi tai pariksi) asumaan orpokotiin, mutta paatin nyt ehka etten jaa. Saa nahda muuttaako keskiviikkoinen kaynti ja lasten tapaaminen uudelleen mielta, oli ne vaan niin ihania. Jokainen oma ihana yksilonsa. Se missa he olisivat ilman tata orpokotia on aika surullista ajateltavaa, joten ihanaa etta heilla on paikka missa asua turvassa.
Kiitos kaikille, jotka ovat halunneet auttaa orpokodin lapsia! Rahaa on kertynyt jo ihan kivasti ja lisaa saa viela laittaa tulemaan tiistai-iltaan saakka. Rahoilla ajattelin ostaa ruokatarvikkeita, pesuvalineita, haavanhoitotuotteita ja lapsille niin harvinaista herkkua eli hedelmia. Sen lisaksi koska kaikki lapset opiskelevat koulussa englantia ajattelin yrittaa etsia heille joitain englanninkielisia lastenkirjoja seka askartelu- ja piirrustusvalineita. Sen lisaksi ajattelin ostaa 16-vuotiaalle tytolle, orpokodin vanhimmalle lapselle, jotain kivaa. Uskon, etta han jaa usein erikoishuomista paitsi ihan sen takia etta on jo niin iso - pienet lapsethan ovat vaan niin mahdottoman suloisia ja tulevat helposti syliin ja leikkiin mukaan. Uskon, etta tama vanhempi tyttokin on ansainnut itselleen jonkun pienen kivan jutun - vaikka jonkun kivan vaatteen tai jonkun. Katsellaan mita loydan.
Juu, se siita. Loppupaiva meni siestaillessa. Kavin viemassa passin jonnekin matkajarjestajalle, joka hoitaa mulle sen Vietnamin viisumin. Paadyin nyt kuitenkin 30pvan viisumiin, joka maksaa vain $1 enemman, mutta kestaa tulla 1pvan kauemmin, joten olen taalla Phnom Penhissa ainakin perjantaihin saakka. Huomenna lahto klo 7 mopokyydilla kaupungin ulkopuolelle katsomaan puna-khmerien tappamiskenttia (Killing Fields) ja aiheeseen kuuluvaa museota (S-21), joka sijaitsee vanhassa kidutusvankilassa punaisten khmerien ajalta. Iltapaivalla kayn vahan shoppailemassa jotain orpokodin lapsille ja keskiviikkona sitten takaisin orpokodille. Kaydaan hakemassa ruokatarvikkeet orpokodille siina lahella olevalta torilta, ettei tarvitse taalta kaupungista asti kuljettaa tuktukin tai auton kanssa.
Mutta siis - VIELA EHTII LAHJOITTAMAAN RAHAA ORPOKODILLE! KAYN KESKIVIIKKONA VIELA AAMULLA PAIKALLISTA AIKAA (=aamuyo Suomen aikaa) TARKISTAMASSA SAHKOPOSTINI, ETTA SIIHEN SAAKKA EHTII MUKAAN!!! Yritan jossain vaiheessa saada ladattua kuviakin tanne sivuille, niin naette kuvia lapsista ja paikasta.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Paiva Pelastusarmeijalle, jalleen kerran
Tama paiva meni taas ihan maatessa. Lueskelin, pelasin korttia ja loysailin ja ensimmaista kertaa lahdin syomaankin vasta klo 14 jalkeen. Syomisen jalkeen jumitin guest housen laiturilla kattomassa DVD:ita ja juttelemassa muitten matkalaisten kanssa. Katottiin Jim Carreyn Yes-man ja sit Slumdog Miljonnaire - jalkimmainen oli muuten ihan alyttoman hyva leffa. Tykkasin!!
Ilta alkaa olla jo aika pitkalla, joten ehka viela jotain pienta syotavaa ja sit nukkumaan. Vaihdoin vahan suunnitelmia ja lahdenkin jo huomenna tutustumaan aikaisemmassa tekstissa mainitsemaani orpokotiin. Taalla on huomenna pyhapaiva, joten orpokodin lapset ei ole huomenna koulussa, joten paasen tapaamaan heidat kaikki. Tarkoitus olisi, etta huomenna kayn siella tutustumassa ja vahan kyselemassa mita he tarvitsevat kipeimmin ja keskiviikkona veisin tavarat sitten sinne. Lahjoituksia saa laittaa tulemaan tiistai-iltaan asti. Lahjoituksen ei tarvitse olla mitenkaan iso - taalla jo 5 euroa on todella iso raha, jolla saa ostettua paljon ruokaa, kouluvalineita, vaatteita tai vaikka jokapaivaiseen hygieniaan tarvittavia juttuja. Joten pistakaas rahaa tulemaan, pliis! :D
Ilta alkaa olla jo aika pitkalla, joten ehka viela jotain pienta syotavaa ja sit nukkumaan. Vaihdoin vahan suunnitelmia ja lahdenkin jo huomenna tutustumaan aikaisemmassa tekstissa mainitsemaani orpokotiin. Taalla on huomenna pyhapaiva, joten orpokodin lapset ei ole huomenna koulussa, joten paasen tapaamaan heidat kaikki. Tarkoitus olisi, etta huomenna kayn siella tutustumassa ja vahan kyselemassa mita he tarvitsevat kipeimmin ja keskiviikkona veisin tavarat sitten sinne. Lahjoituksia saa laittaa tulemaan tiistai-iltaan asti. Lahjoituksen ei tarvitse olla mitenkaan iso - taalla jo 5 euroa on todella iso raha, jolla saa ostettua paljon ruokaa, kouluvalineita, vaatteita tai vaikka jokapaivaiseen hygieniaan tarvittavia juttuja. Joten pistakaas rahaa tulemaan, pliis! :D
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Phnom Penhissa ollaan
Eilen aamulla varhain ylos, kun bussin piti lahtea kohti Phnom Penhia klo 7. Arvaahan sen - minibussi tuli hakemaan guest houselta klo 7:10 ja kavi viela ympari kaupunkia viisi muuta paikkaa lapi ja sitten vasta bussiasemalle. Bussi lahti liikenteeseen joskus vahan ennen kahdeksaa. Ihan kiva ilmastoitu bussi, ei valitusta siita. Lippu yli 300km:n matkalle $4,50. Sain vierustoverikseni taskukokoisen mummelin, joka nukkui mun kainalossa suurimman osan matkasta - lampoa ja laheisyytta. <3 Bussi pysahteli tunnin-parin valein tien vieressa oleviin ravintoloihin, joissa sai syoda ja juoda ja sitten taas jatkettiin matkaa. Kuten arvasinkin ei luvattu 4-5h:n bussimatka ollut ihan sita, vaan sain samalla hinnalla 7h mummo kainalossa ajelutusta, jatkuvasti repeatilla soivaa karaokevideota (joka aloitettiin tietenkin alusta joka kerta kun pysahdyttiin, joten loppumatkasta pystyin minakin laulamaan mukana, vaikka tekstit olikin paikallisella ripellyksella kirjoitettu) ja kuskin jatkuvaa toottaysta. Ilmeisesti tapana on varoittaa kaikkia samaan suuntaan menevia, etta taalla nyt tullaan. Ohitettaville rekoille tootattiin kovempaa, henkiloautoille vahan vahemman, mopoille viela vahemman jne. Hyvin sai kuitenkin nukuttua, kun oli tarpeeksi vasynyt.
Phnom Penhissa eli Kambutsean paakaupungissa oltiin perilla joskus klo 14 maissa. Bussin ymparille keraantyi heti n.satabiljoonaa ihmista tarjoamaan kassinkantopalvelua, myymaan mita ihmeellisimpia asioita, tarjoamaan kyyditysta ties sun minne jne. Hyva juttu oli, etta bussia oli pysakilla odottamassa myos aseistetut (ihan kunnon kivaareilla) poliisit ja vartijat, jotka vartioivat, ettei kukaan paase ottamaan meidan laukkuja tavaratilasta. Kassin sai lippua nayttamalla. Hyvahyva. Tuktukilla Lonely Planetin suosittelemaan guest houseen, josta sain ihan kivan huoneen omalla suihkulla+vessalla hintaan $5/yo. Guest house on kivan pienen jarven rannassa (jota kylla viime vuosina on alettu tyhjentamaan, etta saadaan lisaa maata rakentamista varten) ja ravintola on kivasti laiturilla jarven paalla. Myos suurin osa huoneista on jarven paalla, periaatteessa sellaisella laiturilla - myos mun huoneeni. Nice! Illan vaan chillailin guest housella ja kavin tassa naapurissa netissa. Tapasin kolme suomalaista tyttoa, jotka on reissailleet jo pidemman aikaa taalla Aasiassa ja heidan kanssa jubaillessaan meni kivasti ilta.
Tanaan lahdin liikkeelle jo aikaisin ja suuntasin kohti Royal Palacea. Se oli tietenkin mun tuurilla just tana aamuna kiinni klo 10 asti jonkun seremonian takia, joten paadyin aluksi viereiseen kansallismuseoon ihmettelemaan vanhoja eri puolelta Kambutseaa kerattyja veistoksia ja patsaita. Klo 10 olin sitten tikkana palatsilla ja kavin sita ihailemassa. Aika mahtava paikka! Palatsi on oikeastaan aidattu alue, jolla on monia eri temppeleita, ihana puutarha, nayttelyita eri kambutselaisista erikoisuuksista (esim.perinteisesta pukeutumisesta) jne. Palatsin kuuluisimmat jutut on hopeinen pagoda eli iso temppeli, jonka lattia on kokonaan tehty hopeisista laatoista, seka yli 900kg painava kultainen buddha-patsas, jonka tekemiseen on myos kaytetty yli 2000 timangia. Bling bling! Paasin myos soittamaan paikallisen bandin kanssa sellaista ksylofoni-tyyppista soitinta (vai mika se nyt onkaan - ksylofoni, mutta puusta tehty). Kaverit opetti mulle jonkun helpon riffin, jota sitten veivasin niitten saestykseksi. Olisivat kuulemma palkanneet mut bandiin, mutta kieltaydyin kohteliaasti. :)
Sitten kohti Central marketin kojuhelvettia, joka oli kylla aika pettymys. Ei yhtaan mitaan ostamisen arvoista, mutta tulipahan nahtya. Tanaan muuten ekaa kertaa kokeilin suosituinta paikallista kulkuvalinetta moto-taksia eli mopo/moottoripyora kuskilla. Liikenne on taalla ihan yhta sairasta kuin muissakin isoissa kaupungeissa, mutta jotenkin taalla on liikenteessa ihana rauhallisuus. Tarkoitus ei ole kilpailla siita kuka ajaa koviten vaan liikenne soljuu mukavasti, valilla kuka ajaen millakin kaistalla, mutta homma toimii. Motot on puolet halvempia kuin tuktukit, joten silla mennaan.
Kavin asken kyselemassa viisumiasioita matkan jatkoa ajatellen. Pitaakin jumittaa taalla Phnom Penhissa vahan suunniteltua pitempaan, kun Vietnamin viisumin saamiseen menee kaksi arkipaivaa ja maanantai on tietenkin pyha - prkl. Maanantaina on taalla naistenpaiva ja sen vuoksi myos kaikki virastoissa tyoskentelevat miehet saavat vapaapaivan - EPISTA!! Alunperin oli tarkoitus hankkia molemmat Vietnamin ja Laosin viisumit kerralla, mutta siihen menis viela 1-2 paivaa lisaa, joten jatan Laosin viisumin hommaamisen Vietnamin puolelle. Kyselin viisumeita muutamasta eri paikasta ja hinnat vaihteli $38-50. $38:lla saa 15paivan viisumin, jonka saamiseen menee 2 arkipaivaa, $39:lla sais 30pvan viisumin, mutta sen saamiseen menis 3pvaa. Joten otan mita luultavimmin 15pvan viisumin ja paasen taalta lahtemaan eteenpain torstaina. Taalla on siis nyt aikaa tehda ja nahda, joten otan aika iisisti. Nahtavaa ei kuitenkaan ole ihan hirveasti, joten ei kiirusta...
By the way! Laitan asiasta viela sahkopostiakin, mutta laitan nyt tahankin. Loysin ilmoituksen orpokodista, joka mielellaan ottaisi vastaan lahjoituksia (rahaa, ruokaa, vaatteita). Ajattelin menna sinne kaymaan ensi viikolla tiistaina tai keskiviikkona, joten jos joku haluaa lahjoittaa rahaa hyvaan tarkoitukseen, niin let me know! Paikan nimi on Sunflower Orphanage ja lisatietoa loytyy osoitteesta http://sunflowerorphanage.org. Rahaa voi laittaa mun tilille (Sampopankki 800024-10655830), mutta laitattehan mulle kans lahjoituksestanne sahkopostilla viestia, niin tiedan miten paljon rahaa sinne vien. Tarkoituksena olis etten veisi sinne kateista vaan kavisin ostamassa jotain esim. ruokaa/vaatteita/leluja, joten jos haluat rahasi suunnattavan johonkin tiettyyn asiaan, niin let me know!
Phnom Penhissa eli Kambutsean paakaupungissa oltiin perilla joskus klo 14 maissa. Bussin ymparille keraantyi heti n.satabiljoonaa ihmista tarjoamaan kassinkantopalvelua, myymaan mita ihmeellisimpia asioita, tarjoamaan kyyditysta ties sun minne jne. Hyva juttu oli, etta bussia oli pysakilla odottamassa myos aseistetut (ihan kunnon kivaareilla) poliisit ja vartijat, jotka vartioivat, ettei kukaan paase ottamaan meidan laukkuja tavaratilasta. Kassin sai lippua nayttamalla. Hyvahyva. Tuktukilla Lonely Planetin suosittelemaan guest houseen, josta sain ihan kivan huoneen omalla suihkulla+vessalla hintaan $5/yo. Guest house on kivan pienen jarven rannassa (jota kylla viime vuosina on alettu tyhjentamaan, etta saadaan lisaa maata rakentamista varten) ja ravintola on kivasti laiturilla jarven paalla. Myos suurin osa huoneista on jarven paalla, periaatteessa sellaisella laiturilla - myos mun huoneeni. Nice! Illan vaan chillailin guest housella ja kavin tassa naapurissa netissa. Tapasin kolme suomalaista tyttoa, jotka on reissailleet jo pidemman aikaa taalla Aasiassa ja heidan kanssa jubaillessaan meni kivasti ilta.
Tanaan lahdin liikkeelle jo aikaisin ja suuntasin kohti Royal Palacea. Se oli tietenkin mun tuurilla just tana aamuna kiinni klo 10 asti jonkun seremonian takia, joten paadyin aluksi viereiseen kansallismuseoon ihmettelemaan vanhoja eri puolelta Kambutseaa kerattyja veistoksia ja patsaita. Klo 10 olin sitten tikkana palatsilla ja kavin sita ihailemassa. Aika mahtava paikka! Palatsi on oikeastaan aidattu alue, jolla on monia eri temppeleita, ihana puutarha, nayttelyita eri kambutselaisista erikoisuuksista (esim.perinteisesta pukeutumisesta) jne. Palatsin kuuluisimmat jutut on hopeinen pagoda eli iso temppeli, jonka lattia on kokonaan tehty hopeisista laatoista, seka yli 900kg painava kultainen buddha-patsas, jonka tekemiseen on myos kaytetty yli 2000 timangia. Bling bling! Paasin myos soittamaan paikallisen bandin kanssa sellaista ksylofoni-tyyppista soitinta (vai mika se nyt onkaan - ksylofoni, mutta puusta tehty). Kaverit opetti mulle jonkun helpon riffin, jota sitten veivasin niitten saestykseksi. Olisivat kuulemma palkanneet mut bandiin, mutta kieltaydyin kohteliaasti. :)
Sitten kohti Central marketin kojuhelvettia, joka oli kylla aika pettymys. Ei yhtaan mitaan ostamisen arvoista, mutta tulipahan nahtya. Tanaan muuten ekaa kertaa kokeilin suosituinta paikallista kulkuvalinetta moto-taksia eli mopo/moottoripyora kuskilla. Liikenne on taalla ihan yhta sairasta kuin muissakin isoissa kaupungeissa, mutta jotenkin taalla on liikenteessa ihana rauhallisuus. Tarkoitus ei ole kilpailla siita kuka ajaa koviten vaan liikenne soljuu mukavasti, valilla kuka ajaen millakin kaistalla, mutta homma toimii. Motot on puolet halvempia kuin tuktukit, joten silla mennaan.
Kavin asken kyselemassa viisumiasioita matkan jatkoa ajatellen. Pitaakin jumittaa taalla Phnom Penhissa vahan suunniteltua pitempaan, kun Vietnamin viisumin saamiseen menee kaksi arkipaivaa ja maanantai on tietenkin pyha - prkl. Maanantaina on taalla naistenpaiva ja sen vuoksi myos kaikki virastoissa tyoskentelevat miehet saavat vapaapaivan - EPISTA!! Alunperin oli tarkoitus hankkia molemmat Vietnamin ja Laosin viisumit kerralla, mutta siihen menis viela 1-2 paivaa lisaa, joten jatan Laosin viisumin hommaamisen Vietnamin puolelle. Kyselin viisumeita muutamasta eri paikasta ja hinnat vaihteli $38-50. $38:lla saa 15paivan viisumin, jonka saamiseen menee 2 arkipaivaa, $39:lla sais 30pvan viisumin, mutta sen saamiseen menis 3pvaa. Joten otan mita luultavimmin 15pvan viisumin ja paasen taalta lahtemaan eteenpain torstaina. Taalla on siis nyt aikaa tehda ja nahda, joten otan aika iisisti. Nahtavaa ei kuitenkaan ole ihan hirveasti, joten ei kiirusta...
By the way! Laitan asiasta viela sahkopostiakin, mutta laitan nyt tahankin. Loysin ilmoituksen orpokodista, joka mielellaan ottaisi vastaan lahjoituksia (rahaa, ruokaa, vaatteita). Ajattelin menna sinne kaymaan ensi viikolla tiistaina tai keskiviikkona, joten jos joku haluaa lahjoittaa rahaa hyvaan tarkoitukseen, niin let me know! Paikan nimi on Sunflower Orphanage ja lisatietoa loytyy osoitteesta http://sunflowerorphanage.org. Rahaa voi laittaa mun tilille (Sampopankki 800024-10655830), mutta laitattehan mulle kans lahjoituksestanne sahkopostilla viestia, niin tiedan miten paljon rahaa sinne vien. Tarkoituksena olis etten veisi sinne kateista vaan kavisin ostamassa jotain esim. ruokaa/vaatteita/leluja, joten jos haluat rahasi suunnattavan johonkin tiettyyn asiaan, niin let me know!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)