Caodaism-temppeli ja tunnelit

Huh helletta, en muuta sano. Tai siis sanonpas, mikas jarki tata blogia muuten olis kirjottaa? Tuli eilen kirjoitettua sen verran paljon potaskaa, etta pitaa vahan korjata.
Aamulla varhain aamiaista kahvilasta ja suunta kohti matkatoimiston bussia. Bussilla suunta kohti Vietnamin oman uskonnon, caodaismin, temppelia kohti, joka sijaitsee Tay Ninhin kylan liepeilla. Matkalla tietenkin pakollinen aamiaispaussi kuljettajalle ja perilla oltiin joskus klo 11 maissa. Matkalla ihana(!!!!) matkaoppaamme "Slim-Jim" kertoi vahan uskonnon taustoja (joista en tietenkaan nyt puoliakaan muista...). Caodaism on perustettu joskus 1920-luvulla ja muodostuu neljasta uskonnosta - kristinuskosta, buddhismista ja kahdesta muusta, joita en nyt muista. Kirkolla ei ole talla hetkella johtajaa, edellinen paavi kuoli jo vuosikausia sitten. Kirkkoa johtavat arvojarjestyksessa korkeimmalla olevat. Kirkon jasenilla on 9 eri astetta, koko elaman tavoitteena on yhdeksas aste ja nirvana. Joka viides vuosi kirkon korkea-arvoisimmat pitavat neuvottelut, kuka paasee seuraavalle asteelle. Temppelissa oli yhdeksan eri tasoa naille eri tasoisille uskojille, portaat, jotka nousevat kohti alttaria. Alttarin edessa yhdeksannella asteella on tyhjat tuolit kuolleelle paaville ja kuudelle muulle kovalle jatkalle (kuolleita siis kaikki) - talle portaalle ei kukaan koskaan saa menna. Alttarilla on ISO maapallo, jossa symbolina iso silma. Silma on "jumalallinen silma", caodaismin symboli. Kirkkovaki rukoilee alttaria kohti, jokainen arvonsa mukaisella portaalla. Paastiin ylaparvelta seuraamaan kirkonmenoja. 90% caodaisteista oli pukeutunut tavan mukaan koko valkoiseen kaapumaiseen asuun. Paikalla oli myos muutamia ukkeleita erittain varikkaissa kaavuissa (punainen, sininen, keltainen), jotka olivat edustamassa muita uskontoja - silti siis caodaisteja itse, mutta vissiinkin jonkinlaisia toisten uskontojen asiantuntijoita tms. Caodaismiin kuuluu osittainen kasvissyonti - kovat jatkat (=korkeampiarvoiset) ovat 100% kasvissyojia, muut kasvissyojia 10 paivana kuukaudessa. Pieni bandi soitti ja lauloi perinteisilla vietnamilaisilla soittimilla kirkon parvella ja musiikin mukaan ihmiset alhaalla lattialla riveissaan kumarteli ja nousi seisomaan jne. Itse palatsi oli todella varikas ja joka portaan erotti molemmilla puolilla seisovat varikkaat lohikaarmepylvaat. Aikasta hieno kokemus.
Sitten matka jatkui lounastauolle ja siita sitten kohti Cu Chita ja Viet Congin (paikallisen guerilla-armeijan) tunnelijarjestelmaa ihmettelemaan. Sisaanpaasy 75.000 dongia = vajaa 3 euroa. Aluksi meille esiteltiin erilaisia ansoja, joita kaytettiin sodan aikana (puhutaan siis Vietnamin sisallissodasta, johon puuttui myos mm. Ranska ja USA). Sissit olivat kovia poikia peittelemaan ja naamioimaan ansojaan, jotka olivat todella yksinkertaisia kuoppia maassa, joissa teroitettuja bambukeppeja pohjalla (naissa joskus esim. kaarmeenmyrkkya lisamausteena), erilaisia naulavirityksia, joihin upotessaan sotilaan jalka/ruumis lavistettiin erimoisilla naulaviritelmilla. Tarkoituksena ei ollut tappaa sotilaita vaan vahingoittaa heita. Sissit olivat kovia kasityolaisihmeita myos amerikkalaisilta viemillaan pommeilla ja miinoilla - he askartelivat-paskartelivat niista omia versioitaan, joista yksi hyvin tehokas keino amerikkalaisia panssarivaunuja vastaan olivat maamiinat. Nama myos naamioitiin ja piilotettiin niin, ettei niita nakynyt maastossa ollenkaan.
Hienoin sissien aikaansaannos oli yli 200km tunneliverkostoa, joka rakennettiin 20 vuoden kuluessa maan alle pitkin poikin viidakkoa. Tyo tehtiin erittain yksinkertaisilla valineilla, mitaan moottorivoimaa ei ollut heidan kaytossaan. Sisaankaynnit bunkkereihin olivat todella huomaamattomia pienia luukkuja keskella metsaa, luukun paalla tietenkin kuivia lehtia tms. Juoksuhautoja pikkusissit olivat myos kaivaneet useita kilometreja ja naiden pohjalla oli myos pienen pienia sisaankaynteja tunneleihin. Tunnelit olivat 60x80cm:n kokoisia, joten niissa liikuttiin vatsallaan ryomien. Osaan tunneleista rakennettiin myos huoneita, joissa saattoi toimia esim. sairaala tai keittio. Kaverit olivat myos kaivaneet 15metria syvan kaivon tunnelin sisaan - kasivoimin. Tunnelin yksi uloskayntiaukko oli suoraan jokeen ja sita kautta paasi jokea pitkin karkuun, jos tuli oikein kovat paikat. Ilmanvaihto tunneleissa oli turvattu pienilla bambuputkilla, jotka ulottuivat tunnelista maahan saakka. Syvimmat tunnelit olivat 8m:n syvyydessa. Aikamoisia myyria ovat olleet! Amerikkalaiset eivat koskaan paasseet naihin tunneleihin sodan aikana, vaikka epailivatkin niiden olevan olemassa. Enaa ei tunneleita ole paljonkaan jaljella, niita on tuhonneet amerikkalaisten pommien lisaksi aika ja saa. Yksi tunneleista on suurennettu king size-kokoiseksi turistitunneliksi (3xisompi kuin alkuperainen tunneli oli) ja silti siella piti joko kontata ja menna ankka-tyyliin kyykyssa kiikertaen. Tama turistitunneli oli pituudeltaan 100m ja aikamoinen suoritus! Pilkkopimeaa (turistitunnelissa tosin oli uloskaynteja aina n.15m:n valein vasyneille/ahdistuneille/panikoiville turisteille), monia mutkia joten pitkalle ei nahnyt, muutamia "askelmia" (enemmankin reikia ja pystysuoria nousuja) ylos ja alas jne. Mielenkiintoinen kokemus. Halukkaat saivat myos kayda alueeseen kuuluvalla ampumaradalla ampumassa sodanaikaisia pyssyja - mm.AK-47 sai kokeilla. Ampuminen maksoi 25 000dongia (=euro) ekstraa / luoti, joten jatin valiin. Aikamoinen pauke siella kuitenkin kavi, kun poijjaat kavi vahan raiskimassa...
Viimeiseksi katsottiin viela puolen tunnin mittainen erittain puolueellinen dokumentti tunneleista, joissa muunmuassa juhlittiin kolmea eniten amerikkalaisia tappaneita sisseja. Joukon amerikkalaiset olivat hieman vaikeina, mutta onneksi kukaan ei sanonut mitaan. Takaisin bussiin ja kuuden maissa oltiin takaisin Saigonissa. Tulin heti tahan toimistolle varaamaan huomiseksi saman firman Mekong delta-kierroksen (Mekong-joen asutusta ja elamaa ihmettelemaan, koko paivan reissu $9) ja kyselin vahan enemman heidan tarjoamastaan open ticket-bussilipusta. Olen kysellyt ympariinsa sen hintaa ja taman paikan tarjous oli paras - $36 eli n.26 euroa. Lippu on avoin lippu valille Sanghai-Hanoi ja valissa se pysahtyy erinaisissa paikoissa. Ostin itse lipun, joka pysahtyy Nha Trangissa, Hoi Anissa, Huessa ja Hanoissa. Jokainen reissu kestaa 4,5-13h ja valissa saa viettaa niin monta paivaa kuin haluaa kussakin kaupungissa. Bussi on ns.sleeper bus eli penkkien sijaan siella on makuuasentoon menevia penkkeja kahdessa kerroksessa. Muiden matkailijoiden kokemuksen perusteella hyva juttu, joten silla mennaan! Ensimmaisen etapin otin jo huomiseksi illaksi, joten paluu Mekong-deltalta klo 17 maissa ja lahto kohti Nha Trangia yobussissa klo 20. Perilla ollaan Nha Trangissa (Vietnamin rannikolla) klo 06 tiistai-aamuna. Etta sellanen paatos. Saas nahda kaduttaako huomenna illalla, toivottavasti ei. ;)
Nyt syomaan, pakkaamaan ja nukkumaan. Heippati!