Hanoi-Luang Prabang-Vang Vieng

Onpas tosiaan mennyt hetki jos toinenkin siita kun viimeksi on tullut kirjoiteltua. Tanaan vietan vapaapaivaa enka aio tehda yhtaan mitaan, joten paivitan nyt tannekin tilanteen ajan tasalle.
Viimeisena paivana Hanoissa (eli siis su 28.3.) mentiin Lucien kanssa heti aamusta nauttimaan perinteisesta vietnamilaisesta water puppet teatterista (vesi-nukketeatteri). Liput tunnin mittaiseen esitykseen maksoi 80.000dongia eli n.4euroa. Teatteri oli tavallinen teatteri muuten, mutta lavan sijasta oli vesiallas, jonka takana sermi. Esitys alkoi bandin soittamalla perinteisella musiikilla, jonka saestyksella kaksi kertojana toimivaa naista lauloivat vietnamiksi. Esitys koostui kahdestatoista eri laulusta, jotka kaikki kertoivat perinteisista vietnamilaisista jutuista - maanviljelysta, kalastamisesta, lohikaarmeiden tanssista jne. Sermien takaa esittajat heiluttivat keppien paassa nukkeja niin, etta naytti kuin nuket tanssisivat itsekseen veden paalla. Varsinkin paikalliset ihmiset ja lapset olivat yleisossa erittainkin innoissaan, tuntui etteivat ne meinaa penkeillansa pysya. Aikuiset miehet hihkuivat ihan innoissaan, kun lavalla tapahtui jotain yllattavaa. Esitys oli hieno ja lopuksi sermit aukesivat ja yleisolle naytettiin miten esitys tehtiin. Oli todellakin sen muutaman euron arvoinen ja suosittelen kaikille, jotka Vietnamissa joskus kayvat!
Teatterin jalkeen kavin viela kerran selkahieronnassa ja sitten kappailtiin Lucien kanssa katselemassa myyntikojuja ja kuluttaen aikaa. Lounasta syotiin meidan ihan lemppariravintolassa RockBillyssa, jossa kaytiin varmaan viis kertaa Hanoissa ollessamme. Hyvaa, halpaa, siistia ja mukava henkilokunta.
Klo 15 maissa suunta kohti lentokenttaa (ehdittiin kaantya matkalla kertaalleen takaisin, kun Lucie huomasi unohtaneensa ostamansa taideteoksen hotellille) ja kentalla oltiin hyvissa ajoin ennen lennon lahtoa. Check-inin rouvat ilmoittivat, etta kone ei tanaan menekaan suoraan Luang Prabangiin kuten oli tarkoitus vaan etta mennaan Vientienin kautta. Jaahans, mikas siina sit. Lentokentalla oli aivan tajuttoman kallista, jopa Euroopan hintoja kalliimpaa! Onneksi siella ei tarvinnut kovin kauaa homehtua ennen kuin paastiin kivaan pikkukoneeseen ja matka kohti Laosta sai alkaa. Lennon aikana meille ilmoitettiin, etta Vientienissa pitaa vaihtaa konetta (ja ottaa matkalaukut mukaan), mutta ennen laskeutumista kuulutettiinkin, etta kone jatkaa 15min tankkauspysahdyksen jalkeen Luang Prabangiin suoraan. Aikamoista sekoilua...
Luang Prabangiin saavuttiin joskus kymmenen maissa illalla. Ihanat viisumi- ja passisedat oli jaaneet ylitoihin, etta paastiin maahan sisaan ja sen takia (kuulemma) jouduttiin maksamaan $1 ekstraa viisumeista (Suomen kansalaisille viisumi $35+1). Aivan sama. Lucie oli aivan hermo kireella asiasta sun toisesta ja ma yritin sita rauhoitella - ihme stressikohtaus yhdesta lennosta ja viisumista. Treffattiin kentalla canadalainen pariskunta Kaya ja Kevin, joiden kanssa mentiin samalla taksikyydilla kaupunkiin. Heilla oli varattu huone vahan kalliimmasta guest housesta, me lahdettiin Lucien kanssa kiertelemaan kaupunkia etsien paikkaa majatalosta. Loydettiinkin kiva guest house ja saatiin huone $14/yo - aika kallis, mutta tosi kiva paikka ja ihan keskustassa. Ihmeteltiin kuinka jo klo 22:30 maissa oli jo ihan kuollutta ja suurin osa paikoista suljettu, mutta myohemmin selvisi, etta kaupungissa on klo 23:30 jalkeen ulkonaliikkumiskielto! Treffattiin Kevin ja Kaya viela parin kaljan merkeissa ennenkuin se viimeinenkin ravintola meni kiinni klo 23:30. Ei muuta kuin unta palloon siis!
Maanantaina nukuttiin pitkaan ja nautittiin hyva aamiainen Luang Prabangin paakadun varressa. Koko kaupunki on aika pieni, vanhanaikainen ja siella on ihan erilainen fiilis kuin monessa muussa paikassa. Kaupunki halutaan pitaa idyllisena vanhana kaupunkina, joten virkamiehet on asettaneet kovia ukaaseja rakentamisen yms. suhteen. Esim. kaikki kaupungin pankkiautomaatit on tummaan puuseinaan upotettuja huomaamattomia pikkumasiinoita ilman suuria valomainoksia kuten yleensa. Lahdettiin aamiaisen jalkeen Lucien kanssa tutustumaan ihan keskustassa sijaitsevaan entiseen kuninkaalliseen palatsiin, joka on rakennettu 1900-luvun alussa. Joskus 70-luvun lopulla Laosin kuningasperhe syostiin vallasta, joten palatsi on nykyaan vain turistikaytossa. Palatsi oli ulkoapain todella arkisen nakoinen, mutta sisalta upea! Suuri sali palatsin keskella oli aivan mahtavan nakoinen - kirkkaanpunaiset seinat, jotka oli koristeltu lattiasta kattoon erivarisesta lasista ja peilista tehdyista mosaiikki-kuvista. Upea tumma puulattia, lasiset vitriinit taynna arvoesineita jne. Naytilla oli myos kuninkaan ja kuningattaren makuuhuoneet, ruokailutila ja palatsin takapihalla kuninkaallisen perheen kayttamat ajoneuvot hienosti puunattuna autotallissa rivissa. Palatsialueella sijaitsi myos kuninkaallinen teatterirakennus seka talla hetkella kunnostuksessa oleva temppeli.
Palatsin jalkeen lahdettiin kiipeamaan laheiselle kukkulalle, jossa on kolme eri temppelia. Kukkulalta oli myos upeat nakymat koko kaupungin yli, tosin pienoisen hikisen kiipeamisen jalkeen. Yksi temppeleista oli rakennettu paikalle, josta on loydetty buddhan jalanjalki kallioon painuneena - joka on toki suojattu katoksella ja maalattu kultaiseksi. Yksi temppeli oli pienen kallion sisalla. Kaikenkaikkiaan kiipeaminen vuorelle oli upea kokemus eika paikalla ollut juuri muita turistejakaan, joten saatiin nautiskella erilaisista temppeleista ja ihmeellisyyksista ihan omine aikoinemme.
Alas vuorelta tulimme pienen munkkiluostarin lapi. Ymparistossa vilahteli paljon oranssikaapuisia munkkeja paivan puuhissaan. Me palattiin paakadulle, virkistimme itseamme kylmilla juomilla ja jatkoimme matkaa kaupungin "paahan", kahden joen risteykseen joka rajaa kaupunkia. Kaytiin matkalla tutustumassa viela muutamaan eri temppeliin, jotka olivat aivan mahtavia - jokainen omine tyyleineen ja yksityiskohtineen. Lucie lahti hotellille lepailemaan, ma kavin Mekong-joen rannalla vahan vaeltelemassa ja lounastamassa. Pieni valikuolema hotellilla ja illalla oltiin sovittu treffit Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten. Juuri kun paastiin ulos hotellista katua pitkin pyyhkaisi hurja tuulenpuuska, melkein pienimuotoinen tornado. Meidan hotellin luota lahti jokailtainen iltatori, joka on satoja pienia kojuja ja telttoja myyden kaikenlaista paikallista tavaraa (huiveja, vaatteita, maalauksia jne.). Tuulenpuuska riepotti muutamat teltat ihan mullin mallin ja paikalliset alkoivat turistien avustuksella kovaa vauhtia pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Viereisen kuninkaallisen palatsin pihalla kasvavista isoista palmuista irtoili 2-3 metrisia palmunlehvia, jotka alastullessaan tekivat paljon tuhoa telttojen kattoihin. Vaarana oli myos suurien kookospahkinaterttujen tuleminen alas, mutta onneksi ne pysyivat lahinna muurien sisapuolella. Pilvet liikkuivat taivaalla aivan hurjaa vauhtia, palmut olivat melkein 90:n asteen kulmassa tuulen voimasta ja ukkonen pauhasi. Auteltiin ihmisia pakkaamaan tavaroitaan ja kantamaan niita autoihin ja tuktukeihin suojaan ja koko katu oli tyhja sadoista kojuista n.10minuutissa. Sitten alkoi tulla oikein hurjasti vetta. Aikamoinen oli ilma! Paikalliset muuten uskovat viela tanakin paivana, etta kuninnkaallinen perhe kummittelee kuninkaallisessa palatsissa karkoituksensa vuoksi ja nytkin monet paikalliset sanoivat, etta kyseessa oli heidan kostonsa kaupunkilaisille. Tieda hanta sitten...
Mutta kuitenkin, treffattiin siis Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten ja juostiin sateen poikki paakadulle yhteen ravintolaan ruokailemaan. Syotiin, juotiin ja juteltiin monta tuntia ja oli oikein mukavata! Sovittiin seuraavaksi aamuksi treffit uusia seikkailuja varten.
Aamulla kaytiin Lucien kanssa paakadulla taas aamiaisella ja kyseltiin parista matkatoimistosta paivareissujen hintoja. Sitten juteltiin yhden tuktuk-kuskin kanssa, joka lupasi vieda meidat (tinkaamisen jalkeen toki) 65.000kip/hlo (=6,5euroa) koko paivan reissulle 35km:n paassa oleville luolille ja 24km:n paassa oleville vesiputouksille. Ajettiin tuktukilla hakemaan Kevin ja Kaya hotellilta ja matkalla tuktuk-kuski bongas kyytiin viela pari japanilaista turistia kaymaan siella luolilla. Kuulin ohimennen, kun tuktuk-kuski neuvotteli hintaa reissusta naiden japanilaisten kanssa ja he sopivat hinnaksi 200.000kipia (=20euroa!!!)/hlo vain siella luolilla kaymisesta!! Ja nama japanilaiset olivat tyytyvaisia tahan hintaan - uskomatonta!! Samaan hengenvetoon kuski lupasi meille muille 5000kipin alennuksen hinnasta, kun kyytiin tuli kerran enemman ihmisia. Eli me muut maksettiin koko paivan reissusta yhteensa 240.000kipia ja nama japanilaiset pelkastaan muutaman tunnin reissusta 200.000kipia/hlo!!! Huh huh. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa...
Anyways, suunta kohti pienta kylaa pick-up auton lavalla, alkumatka hienoa asfalttitieta ja loput kymmenisen kilometria pienta kuoppaista ja makista hiekkatieta. Kylasta veneella veden yli (10.000kip/hlo) ja kiipeaminen kahteen luolaan rakennettuun temppeliin. Temppelit olivat molemmat taynna pienia ja isoja buddha-patsaita. Jokainen pienikin tasainen alue oli taynna pienia patsaita. Upea paikka! Paluumatkalla kaupunkiin pysahdyttiin pienessa kylassa, jossa valmistetaan paikallista riisiviinaa. Maistiaisten jalkeen ostettiin pienet pullot mukaan ja matka jatkui.
Vietiin huijatut japanilaiset takaisin kaupunkiin ja jatkettiin matkaa painvastaisessa suunnassa oleville vesiputouksille. Ennen vesiputouksia syotiin vahan lounasta ja nautittiin kookospahkinaa ja sitten suunta kohti taas uusia portaita ja kiipeamista. Vesiputouksen alapuolella oli suuria aitauksia, joissa pidettiin paikallisia karhuja. Karhut on pelastettu salametsastajilta eika niita haluta vapauttaa takaisin luontoon sen takia, etta kohta ne olisivat taas salametsastajien kourissa. Karhuilla oli ihania kiipeilytelineita ja -tasoja ja bambusta tehtyja riippumattoja, joissa ne loikoilivat. Oli kuumin aika paivasta, joten nallet vaan makailivat paikoillaan erittain rentoina.
Lisaa kiipeilya ja aivan ihanat vesiputoukset alkoivat! Vesi kirkkaan turkoosia, ihania pienia ja suuria luonnon muokkaamia altaita - IHANAA!! Sinne siis uimaan ja nautiskelemaan ihanan viileasta vedesta. Takaisintulomatkalla nalletkin oli paljon virkeammalla tuulella ja kiipeilivat telineissaan ja leikkivat keskenaan. Ihania otuksia!!
Takaisin kaupunkiin ajellessamme tien varressa oli suloisia pienia lapsia ja ne perkeleet heitti meidan paalle saavikaupalla vetta!!! Ja vahan ajan paasta sama homma uudestaan! Ilmeisesti paikallisten lasten tapa huvitella. Oltiin sen jalkeen valmiina seuraavaan iskuun vesipullot kasissamme, mutta sita iskua ei koskaan tullut. Taalla Laosissa on myos tapana heidan oman ajanlaskunsa uutena vuotena kastella ihmiset vedella lapimariksi, mutta sen aika ei ole vasta kuin myohemmin huhtikuussa.
Pieni valikuolena hotellilla ja treffattiin Kevin ja Kaya illallista varten. Kaytiin syomassa aivan taivaallista intialaista ruokaa ja sen jalkeen pienimuotoinen shoppauskierros iltatorilla ennen aikaista nukkumaanmenoa. Koko paivan reissaaminen oli vetanyt voimat pois ja mulla oli alkanut inhottava yska vaivaamaan. Lisana hirvittava paansarky, ei kivaa. Diagnosoin heti poskiontelontulehduksen (heti sunnuntain lennon jalkeen alkoi vahitellen onteloita painamaan) ja alkavan keuhkoputkentulehduksen. Ei kivaa.
Aamulla ylos ennen auringonnousua ja klo 6 ihmettelemaan paakadun varrelle munkkien almunkerayskierrosta. Jokaisen temppelin ja luostarin munkit kiertavat joka aamu ympari kaupunkia keraamassa almuja, joita paikalliset ihmiset (ja turistit) heille antavat. Kyseessa on uskonnollinen toimitus, joka on hyvin tarkea osa paikallisten ihmisten uskonnollista elamaa. Almujen antajat ovat polvistuneena maahan ja munkit tulevat jonoissa oransseissa kaavuissaan, metalliset almuastiat kainalossaan ihmisten luo keraamaan almuja. Almut ovat yleensa riisia, hedelmia ja rahaa. Tama toistuu joka ikinen paiva. Luang Prabangissa tasta oli selkeasti tullut myos turistitouhua - turisteille oli varattu valmiiksi riisiastiat ja matot, joille polvistua ja he saivat nain ottaa osaa toimitukseen. Osa turisteista oli aivan alyttoman typeria hyppien munkkien keskella ja hairiten toimitusta valokuvaamalla ja videoimalla aivan liian lahella munkkien naamoja. Toiset ihmiset eivat vaan tajua mistaan mitaan.
Aamiaista, pieni valikuolema ja tavarat kasaan. Lucien oli aluksi tarkoitus myos tulla mukaan Vang Viengiin, mutta paatti sitten kuitenkin jaada pidemmaksi aikaa Luang Prabangiin ja lentaa sielta loppuviikolla suoraan Vientieniin. Ma lahdin klo 9 minibussilla kohti Vang Viengia. Matkan piti lupausten mukaan kestaa 5h, mutta kuten odotinkin reissu kesti melkein 7h. Matkalla ei tapahtunut mitaan sellaista mika olisi hidastuttanut matkaa, joten epailen paaseeko mikaan auto ikina tuota valia alle 6,5-7 tunnin. Tie oli ihan ok kunnossa, mutta todellista vuoristoista serpentiinia, jota vaan ei voi ajaa kovaa. Perilla Vang Viengissa siis klo 16 aikaan. Loysin ihan ok yopaikan 40.000kipia/yo (4euroa), kavin suihkussa ja lahdin kylille. Ensin pikainen internet pysahdys, sitten syopottelemaan ja apteekin kautta hotellille makoilemaan. Keuhkoputkentulehdus oli eilen aika pahana, yska ihan hirvea, paassa suhisee ja kurkku kipea. Apteekista sain codeiinia hillitsemaan yskaa, sarkylaaketta alentamaan kuumetta (jota en tieda onko sita, kun ei ole mittaria) ja jotain paikallista nenasumutetta auttamaan painetta poskionteloissa. Ihan hyvin tuntuu tropit auttavan, tanaan aamulla jo melkein hieman ehka ihmismaisempi olo. Antibiootteja en ainakaan viela halua aloittaa, jos huomenna ei ole yhtaan parempi olo, niin sitten ehka. Laakariin ei viela ole tarvetta menna, pohdin asiaa taas huomenna uudestaan. Joten turhan huolestunut ei kannata olla, ihan tavallista flunssaa ja yskaa tama varmasti vaan on.
Sovin hotellin kanssa, etta vaihdan tanaan toiseen huoneeseen missa on telkkari, etta on jotain tekemista sairastaessa. Kavin aamulla syomassa ja tulin tanne nettiin, nyt olisi lounasaika ja sitten lopuksi paivaa makaamaan huoneeseen tekematta mitaan sen kummempaa. Vang Viengin turistivillitykset eli joen laskeminen traktorin sisarenkaalla ja vaeltaminen ihastelemaan luolia ei ihan tassa kunnossa tule onnistumaan, joten saa nahda jaako ne kokonaan valiin vai jumitanko taalla niin kauan, etta olen siina kunnossa, etta jaksan niita tehda. Tarkoituksena oli loppuviikosta siirtya Vientieniin ja sielta lentaen Thaimaan puolelle, mutta nyt sairastan rauhassa ja mietin jatkoa sitten...