Tergui Bangkokin lentokentalta - taas

Dodii. Eilen iltatorilla kuljeskelun ja torikaraokesta nautiskelemisen jalkeen paatin hemmotella itseani ensin Fish Massagella (jalat vesitankkiin, joka on taynna pienia kaloja, jotka tulee syomaan jaloista kuollutta ihoa ym.) ja sen jalkeen Thai-hieronnalla, joka suoritettiin ihan siina torin laidalla nojatuolissa istuen. Siina tatin mua rusikoidessa ohi sattui kulkemaan mun Ko Lantan resortin omistaja, pohjois-irlantilainen Kim, jonka kanssa sitten paadyttiin hotelliemme lahelle pariin pubiin muutamalle huurteiselle. Hyvaa kaljaa, hyvaa ruokaa ja hyvaa seuraa = taydellinen viimeinen ilta Thaimaassa.
Aamulla ulos, ylos ja aamiaiselle. Kavin viela vahan shoppailemassa ja tuhlaamassa viimeisia bhateja, sen jalkeen check-out hotellista ja naapurikauneussalonkiin hemmotteluhoitoihin. Ensin vajaan tunnin kestanyt foot scrub + jalkahieronta, sitten tunnin aloe vera hieronta (hyva palaneelle iholle, talla kertaa ne kaytti jaakylmaa aloe vera-uutetta - jaiks!!!) ja sitten pikainen manikyyri. Manikyyri meni ihan pilalle, kun jouduin lahtemaan ennen lakan kuivumista takas hotellille, mutta ei sen hintakaan kovin paha ollut. Koko setin hinta oli 800bhatia eli n.18euroa. Ei paha, vaikkei mikaan halvinkaan taalla pain.
Klo 13 tuli taksi hakemaan ja heitti mun kentalle. Check-in ja ylakertaan lounastamaan. Lento oli erittain tapahtumakoyha ja saavuin Bangkokiin hyvin levanneena ennen klo 17. Klo 18 maissa kavinn tsekkautumassa illan lennolle ja olisin paassyt business luokkaan (kun olin suostunut sillon pari vkoa sitten vaihtamaan lennon), mutta multa puuttui lentoyhtion kanta-asiakaskortti, joka kuulemma vaaditaan kaikilta business luokassa. Damn.
Taalla kentalla olen nyt hengaillut jo useamman tunnin ja tulen viela tata hengailua myos jatkamaan. Lento taalta Amsterdamiin on ainakin 2h myohassa (lahtee aikaisintaan ko 01:30), joten missaan jatkolennon Damista Helsinkiin. Tupla-damn. Saa nahda kauanko joudun Damissa kentalla hengailemaan, taalla ne ei kuulemma voi vaihtaa mun jatkolentoa seuraavaan. Mutta toivottavasti ja luultavasti paasen kuitenkin Suomeen jossain vaiheessa tiistaita. Peukut pystyyn!!

Krabi

Taisipa iskea viimeisten paivien laiskuus enka ole jaksanut pariin paivaan kirjoitella. Kirjoittelenpas nyt taas asian ajantasalle, nii ei tartte heti kotona asiasta stressata. :)
Eli perjantaina heti aamusta takaisin kokkauskouluun ja taas opimme viisi uutta ruokalajia, joilla sitten bostailla koto-Suomessa. Porukka oli mukavata ja ruoka oli hyvaa - olihan se itsetehtya. Takaisin hotellilla olin joskus yhden maissa, maha aivan pinkeena taynna. Seuraavat pari tuntia kulutin juoksentelemalla ympari Long Beachia etsien jotain joka tietaisi jotain hevostelupaikasta, joka huhun mukaan oli jossain Long Beachilla. Kysyin kahdesta ainoasta aukiolevasta matkatoimistosta eika siella tiedetty mitaan. Etsin netista numeron ja yritin soittaa siihen koko paivan - ei vastausta. Kavin kyselemassa mun ja kolmen muun hotellin respasta ja normaalein vastaus oli, etta he ovat kylla nahneet ihmisten ratsastavan rannalla, mutta kukaan ei tiennyt mista niita saa lainata. Prkl, pitakaa hevosenne. Paadyin siis luovuttamaan ja menin naapuri-resortin okyhierontaan nauttimaan aloe vera hieronnasta, joka on suunnattu palaneelle iholle. Lysti maksoi 400bhatia (8euroa), eli aika suolainen hinta paikalliseen hintatasoon nahden. Ihan sama, hyvaa teki. ;)
Takaisin hotellille pienelle rentoutumishetkelle eli makoilemaan ja lueskelemaan kirjaa. Ulkona alkoi satamaan ja ystavani sammakot aloittivat hillittoman kurnuttelun bajamajan ulkopuolella. AAAARGH!!!! Oli pakko uskaltaa jossain vaiheessa bajamajasta ulos illallistamaan, mutta tiukkaa teki. Tietenkin heti kun oven avasin oli ulkopuolella iso konna tuijottelemassa mua ja selkeasti suunnittelemassa mun erittain hidasta, tuskallista ja limaista kuolemaa. Silman kiinni ja juosten rantaravintolaan! Siella ollessa meni sahkot poikki, joten tunnelmallisessa kynttilanvalossa sain ruokailla kuunnellen meren aaltojen kohinaa (joka kivasti melkein peitti tappajasammakoiden kurnutuksen). Ukkonen jylisi ja iski kertaalleen johonkin tosi lahelle - maa tarisi ja pullot kilisi baarissa. Komiata!
Sitten olikin edessa maailman vaarallisin ja urheutta vaativin matka - rantaravintolasta resortin puutarhan lapi pienelle hiekkatielle ja sita 150m nettikahvilaan. Matkalla oli ainakin kymmenen (jos ei satatuhatta) sammakkoa, jotka kaikki yritti hyokata mun kimppuun (sen tietaa siita, kun ne istuu maassa hiljaa ja tuijottaa, tai pomppii toiseen suuntaan kovaa vauhtia - juonikkaita penteleita!). Puolijuoksua sydan kurkussa ja pissat housussa paasin elossa nettikahvilaan, jossa vietin tovin jos toisenkin (kun en uskaltanut lahtea takaisin hotellille). Lopulta kerasin tarpeeksi rohkeutta ja vilistin takaisin pieneen turvalliseen ja sammakkovapaaseen bajamajaani. Korvatulpat korviin (ettei kurnutus kuulu) ja unten maille.
Eilen eli lauantaina (eli vappupaivana) lahdin heti aamusta snorklausreissulle - "4 Islands Tour". Selan punoitus oli jo paljon parempi ja halusin ehdottomasti viela kerran snorklata ennen kotiinlahtoa. Kyyti poimi mut hotellilta ja matkalla haettiin mukaan mukava haamatkallaan ollut englantilaispariskunta. Vanhan kaupungin satamasta pitkahantaveneeseen ja merelle. Snorklaus ei ollut taalla laheskaan niin hienoa kuin Phi Philla. Suurin osa koralleista oli kuolleita eika kaloja tai muutakaan merielamaa ollut nakyvissa laheskaan niin paljoa. Heti veteen mennessa meidan kaikkien ihoa alkoi poltella ja luultiin aluksi, etta ollaan huomaamattamme tormatty meduusoihin. Myohemmin saatiin kuitenkin tietaa, etta kyseessa on joku vedessa asusteleva pikkuorkki, joka tykkaa syoda ihmista. Ei ollut kovin kivaa, iholle nousi nokkosrokkoa ja polttelu oli aika inhoittavaa.
Parin snorklauspysahdyksen jalkeen vuorossa oli Emerald Cave. Aivan uskomaton mesta!!! Pelastusliivit paalla uiskenneltiin pieneen luolamaiseen tunneliin, jossa merivesi nousi ja laski aaltojen mukana - valilla matkaa luolan kattoon oli 1m, valilla 20cm. Vesi myos kulki koko ajan luolasta ulos ja sisaan, joten tuntui kuin mentais siina uidessa letkajenkkaa: kaksi eteen ja yksi taakse. Lopulta reilun 5minuutin ahkimisen jalkeen paastiin perille (matka ei ollut kuin 80m, mutta veden liike teki matkan aika vaikeaksi) oli nakyma aika mahtava! Oli kuin oltais seistyn tulivuoren kraaterissa, pienessa poukamassa, joka oli taysin korkean kallion ymparoima. Ainoa kulku sinne ja pois oli luolan kautta. Aikoinaan merirosvot olivat kayttaneet paikkaa saaliidensa katkemiseen. Aivan mahtava paikka! Uinti takaisin oli aivan mahtava, kun vahitellen turkoosissa merivedessa alkoi hahmottamaan auringonvaloa (itse luolassa oli aivan pilkkopimeaa, oppaalla oli mukana taskulamppu), joka oli ihanan vihreaa siilautuessaan veden lapi. Aivan upeaa!!
Emerald Cavelta matka jatkui upeiden tippukivisaarten lapi ja ohi viela yhdelle snorklauspaikalle ja sitten ihanaan saareen parin tunnin paussia varten. Kaytiin vahan viela snorklaamassa saaren edustan koralleilla, sitten lounasta ja ma kavin viela vahan snorklailemassa ennenkuin lahdettiin takaisin Ko Lantaan. Takaisin hotellilla olin joskus kolmen-neljan maissa. Mahtava paiva takana!
Aurinkolaskukavely rannalla, illallinen hotellin ravintolassa ja sitten lahdettiin yhden hollantilaistyton kanssa parille laheiseen Opium-baariin. Sinne oli juuri saatu satsi Magnersin omenasiideria, joten sita oli pakko ottaa - vaikka maksoi 250bhatia/pullo (pullo paikallista Changia 50bhatia/pullo). Ja oli kylla hyvvee!!! Siella meni jutustellessa vaille yhteentoista ja sitten olikin jo nukkumaanmenoaika.
Aamulla kamat kasaan ja minibussi haki mut joskus puoli kymmenen maissa. Kahden autolautan ja parin tunnin ajamisen jalkeen oltiin perilla Krabin kaupungissa. Loysin kivan hotellin, josta sain ilmastoidun huoneen telkkarilla 400bhatilla ja jain vahaksi aikaa vetkuilemaan sinne. Sitten pieni kavelykierros kaupungilla, jossa kavin lounaalla ja varaamassa huomiseksi taksin lentokentalle. Sataman lahella nain myos kuuden apinan porukan ja niita piti hetkeksi jaada seurailemaan.
Joskus puoli neljan jalkeen paatin lahtea katsomaan paikallista nahtavyytta - Tiger Cave Temple. Pick-upin lavalle kymmenen paikallisen sekaan ja menoks. Matkaa kaupungista n.10km. Itse Tiger Cave Temple ei ollut kovin ihmeellinen - pieni luola, jossa pari tiikeripatsasta ja pari buddhaa. Jollain asteella se on kuitenkin paikallisille iso pyhiinvaelluskohde, en jaksanut perehtya historiaan sen tarkemmin. Mahdollisuutena olis ollut kiiveta 1200 porrasta vuoren huipulle katsomaan maisemia, mutta valitsin rennomman 300 porrasta ja viilea vaellus viidakon lapi katsomaan isoa puuta (joka oli iso) ja pienta luolaa, jossa oli muutamia buddha-patsaita. Matkalla sinne nain myos pienia munkkien asumuksia, joissa he asuvat jossain vaiheessa koulutustaan, vahan niinku mietiskelemassa omillaan tai jotain sellasta. En tiia, sellasia pikku kopperoita siella oli monta. Anyways, vaellus viidakossa kesti n.tunnin enka nahnyt yhtaan muuta ihmista koko reissun aikana. Nice. Pihalta bongasin mopotaksin takaisin kaupunkiin ja tulin tahan nettiin istumaan hetkeksi aikaa. Kohta olis tarkotus viela kavasta paikallisella iltatorilla ihmettelemassa ja illallistamassa, sitten hotellille nauttimaan viimeisesta yosta Thaimaassa. :)

Kokkailua ja kikkailua

Dodii! Yo nukuttu madottomassa bungalovissa ja myohemmin paivalla saatiin tahan nykyiseen bungaloviin ihan uus lukkokin, etta nyt passaa olla. :)
Aamu meni erittain hitaasti, tehden ei juuri mitaan. Varasin itelleni heti aamusta iltapaivaksi Thai-kokkauskurssin ja sitten vaan palloilin ja luin kirjaa. Niin ja kavin parissa matkatoimistossa kyselemassa maanantaille lentoa Bangkokiin. No tottahan toki maanantai sattuu olemaan taas joku thaimaalainen pyhapaiva, joten kaikki on viettamassa taalla etelassa pitkaa viikonloppua ja haluaa juuri maanantaina lentaa takaisin Bangkokiin. Ei muuten haittaa mitaan, mutta hinnat on tuplat normiin verrattuna. Mrrr. Halvin lento matkatoimistossa 4500-5000bhatia, netista sain Air Asian lennon hintaan 4100bh (melkein 100euroa). Pah. Mutta onpahan sekin nyt hommattuna, maanantaina iltapaivalla siis lento Krabista Bangkokiin (Bangkokissa klo 16 jalkeen) ja sielta sitten illemmalla (klo 23 jalkeen) Amsterdamin kautta Helsinkiin. Hiphei!!
Klo 13 tuli kyyti hakemaan kokkailukurssia varten ja kurssikaverina oli nelja englantilaista, yksi (arsyttava) ranskalainen ja yksi italialainen. Opettajana mukava thai-mies Moon. Ensin valittiin ryhman kanssa kymmenen ruoan listasta mita haluttiin kokata ja sitten valmistelemaan. Ensin tutustuttiin erilaisiin thaimaalaisessa ruuassa kaytettyihin mausteisiin ja sitten alettiin ateria kerrallaan leikkelemaan vihanneksia ja mausteita palasiksi. Moon oli poydan paassa ja jakoi yksi kerrallaan meille aineksia ja naytti miten ja minkalaiseksi ne pitaa leikata. Jokaiselle eri ruokalajille oli jokaisella kokilla oma korinsa, johon valmiiksi pilkotut ainekset laitettiin odottelemaan kokkausta.
Sitten paatettiin missa jarjestyksessa mitakin tehtaisiin. Jokaisella oli oma pieni keittolevy ja pannu/kattila. Ensin kaytiin yhdessa lapi missa jarjestyksessa mikakin aine lisataan ja miten pitkaan annetaan sen kypsya ja sitten aloitettiin kokkaamaan. Ruokalistalla oli ainakin kookosmaito-kana-keittoa, paistettua riisia ja kanaa (tai kalaa tai lihaa mita kukakin halusi), inkivaari-kanaa/lihaa/kalaa, jotain muuta (en muista) ja viimeiseksi tehtiin oma punainen chilitahna. Valmistaminen oli nopeata ja helppoa, joten ohjeita tulee varmaan kaytettya myos kotona. Jokaisen annoksen nauttimisen jalkeen kaytiin lapi taas seuraavan ohjeet ja valmistettiin se. Mukavata!! JA herrrrkullista, vaikka itse sanonkin. Innostuin varaamaan huomiselle aamulle viela toisen kokkauskurssin samassa paikassa - eri ruokalajein toki. Joten kokkailu jatkuu huomenna klo 8.30-13. On sitten kunnon ruokalista, mita tarjoilla tutuille Suomessa. ;)
Olin takaisin hotlalla joskus kuuden maissa ja menin rantabaariin ihailemaan auringonlaskua. Sitten tanne nettiin ja kohtahan se on jo aika menna nukkumaan - kello on jo 20. :)
Huomiselle suunnitelmissa aamuksi kokkauskurssia ja iltapaivalla yritan paasta biitsille ratsastelemaan heposella, mutta siita lisaa huomenna tai joskus...

Ko Lanta

Paratiisisaarelta palattu vahan aktiivisempaan ymparistoon, joten ehka nyt on taas aika kirjoitella vahan kuulumisia.
Ensimmainen iltapaiva Ko Phi Philla meni ihan vaan oman mokin kuistilla riippumatossa makoillen, kirjaa lukien ja valilla vahan torkkuen. Illalla kavin ravintelissa illallisella, sitten takas omaan mokkiin nukkumaan. Saaren paakaupungin baareista kuuluva musiikinjytke hieman heikensi younen laatua, mutta eipa se mitaan haittaa, kun muuten kaikki on niin taydellista.
Aamulla nukuin pitkaan, kavin ravintelissa aamiaisella ja parkkeerasin itseni resortin toiselle, pienemmalle biitsille rantatuoliin. En ehtinyt siina olla paria tuntia pidempaan (jos sitakaan), kun alkoi vahan ripauttelemaan vetta. No ei se mitaan, siirtyminen oman mokin kuistille riippukeinuun ja rentoutuminen sai jatkua. Siina se kummasti yhtakkia olikin mennyt koko paiva. Kaksi kirjaa luettuna, kun oli taas aika illallisen ja sitten nukkumaan.
Flunssa meinasi taas vahan kiusoitella, mutta annoin sille turpiin ja olinkin ihan ok voinneissa tiistai-aamuna. Aamiaisen jalkeen klo 11 lahdettiin kahden englantilaisen siskoksen Helenin ja Nancian kanssa 6 tunnin snorklaus- ja saarikierrosreissulle. Kulkuvalineena meilla oli yksi resortin omista pitkahantaveneista ja kuskina n.viisi sanaa englantia puhuva paikallinen heppu. Kolmesta mukanaolijasta vain yksi oli joskus snorklannut tai sukeltanut, joten Nancia paatyi meita vahan aluksi neuvomaan. Nopeasti sita tajus idean ja kokemus oli aivan alyttoman uskomattoman MAHTAVA!!! Korallit oli aivan sairaan makeita, kaloja ja kaikenmaailman pohjaolliaisia (meritahtia, merisiileja, eels=ankeriaita puoliksi hiekkaan hautautuneena odottelemassa saalistaan) oli satoja ja kaikki oli ihan kuin satua! Varit oli aivan mahtavia - kirkaan turkoosi merivesi, kalat ja korallit kaikissa sateenkaaren vareissa - aivan uskomatonta!!! Pari aavemaisen nakoista vaaleanpunaista meduusaakin nahtiin lilluskelemassa vedessa. Kaikki oli vaan NIIN upeeta, ettei oikein tajunnutkaan. Pysahdyttiin kolmella eri koralliriutalla snorklaamassa ja jokaisessa oli vaan toistaan hienompia merenelavia. Ei voi sanoa muuta kuin etta suosittelen ihan jokaiselle! Varusteisiin kuului maskin ja snorkkelin lisaksi myos rapylat, joiden kanssa oli vedessa niin ihanaa liikkua. Hirvea hinku tuli sukelluskurssille, mutta taitaa jaada ajan- ja rahanpuutteen takia talla reissulla valiin. Ensi kerralla sitten... :)
Lounastauolle pysahdyttiin aivan mahtavalle, satumaiselle, upealle rannalle Bamboo Islandilla. Valkeaa hiekkaa, kirkkaan turkoosia vetta, ei mitaan rakennuksia tai rakennelmia ja vain kourallinen ihmisia. Resortilta mukana tuotu lounas naamaan, vahan valokuvaamista ja ihmettelya ja takaisin laivaan. Ajeltiin paatilla muutamien todella upeannakoisten saarten ohi, joissa nakyi luonnon ihmeellisia muodostelmia - luolia, tippukivi-muodostelmia(?) jne. Ainoa huono puoli oli, etta englanninkielen taidoton tulkkimme ei oikein koskaan informoinut meita missa oltiin, mutta ei se mitaan. Oli niin hienoa, ettei valitetty.
Viela yksi snorklaus-stoppi ja sitten pysahdys The Island-elokuvasta tutulle saarelle. Saaren sisalla, kallioiden ymparoimana oli aivan ihana poukama, jossa valkoista rantaa ja aivan uskomattoman turkoosia vetta. Ihmisia oli kuitenkin ihan liikaa, joten lahdettiin pian pois. Poukamaan paastakseen kuljettiin saaren toisella puolella kahden pienen kallion sisaan muodostuneen tunnelin lapi. Oli laskuvesi, joten sielta paasi lapi. Kallion sisapuolella oli myos toinen, pienempi vesipoukama, joka oli ikava kylla laskuveden takia tyhja. Mutta hienoa maisemaa, anyways.
Viimeinen pysahdys ennen paluuta resortille oli taas aivan paivan kohokohta - Monkey Island. Meilla oli veneessa mukana vahan ruokaa apinoille ja ajettiin pitkahantaveneella pienelle rannalle, joka oli ymparoity erittain jyrkilla kallioilla. Kun paastiin veneella lahemmas kallioita pitkin alkoi ilmestya apinoita!! Ihania, seisaallaan sellaisia puoleen reiteen asti kokoisia aappoja. Kun tultiin veneesta rannalle pain uskaliaimmat apinoista kaveli vastaan ja mullakin oli yks apina oikeasti paidanhelmassa kiinni vaatimassa lisaa herkkuja. Joillain apinoilla oli mukana pienia poikasia, pienimmat roikkui viela aidin mahan alla kiinni. Aivan ihania! Kun ruoat oli annettu jaatiin viela hetkeksi katselemaan apinoiden pienimuotoista tappelua ja kisailua kunnes ne lahti jonossa jyrkkaa kallionkieleketta kiipeamaan kohti kotiaan. Aivan upea kokemus!!
Takaisin resortilla oltiin joskus kuuden maissa. Suihku ja sen jalkeen illalliselle ravinteliin. Olin paivan aikana polttanut selkani aika lahjakkaasti, vaikka kuinka lisailin aurinkorasvaa paivan aikana. Snorklatessa selka vaan on niin paljaana suoraan auringolle, ettei voi mitaan. Viimeiset hituset vanhasta Afer Sunista meni sinne, tanaan ostin lisaa.
Tanaan aamulla ylos, suihkuun, pakkaus ja aamiaiselle. Rinkan kantaminen selassa ei ollut palaneen selan kanssa mitaan ihan mun mielihommaa, mutta onnistui kuitenkin suhteellisen hyvin. Ainakaan olkapaat ei olleet palaneet, se helpotti. Aamiaista ravintelissa ja klo 11 maissa taksivene heitti saaren paasatamaan ja sielta toisella, isommalla paatilla tanne Ko Lantaan. Lippu maksoi taksiveneineen 400bhatia (reilu 8 euroa) ja matka kesti n.1,5h. Ko Lantan satamasta pick-upin lavalla Long Beachille ja Thai House-nimiseen paikkaan, jota Ko Phi Philla yksi tytto suositteli. Sain bungalovin hintaan 250bhatia yo (normaalihinta 600bhatia), koska toukokuun alusta taalla alkaa low season eika vieraita ole enaa kovin paljon. Tietenkin he yrittivat saada mut maksamaan sen 600bh, mutta pienoisella tinkaamisella paastiin yhteisymmarrykseen. Bajamaja vitonen (vai kutonen?) oli siis hommattu. Resort on aivan meren rannalla, bungalovilta biitsille matkaa n.150m. Rannalla IHANA ravintola, jossa aivan mahtavia rantatuoleja ja kaikki rakennettu bambusta. N.200m bungalovista toiseen suuntaan on pieni, mutta kattava 7-11, josta sain ostettua lisaa After Sunia ja meninkin heti suihkuun ja rasvaamaan itteani ennen paivan muita koitoksia. Pieni valikuolema siina samassa (=paikkarit) ja sitten rannan ihanaan ravinteliin syopottelemaan. Tilasin paistettua riisia katkaravuilla ja ananaksella ja se oli ehka parasta ruokaa mita olen koko reissun aikana syonyt! Annos tarjoiltiin ananaksen puolikkaasta ja oli NIIN hyvaa!!! Syomisen jalkeen olikin auringonlaskun aika ja kaveleskelin pitkin rantaa reilun tunnin ihailemassa taivaanrannan varimuutoksia ja kerailemassa aivan mahtavan varisia simpukankuoria.
Kun tulin takaisin huoneeseen rupesin jotain touhuamaan ja tonaisin parisangyn toista tyynya vahan syrjemmalle. Sen alla oli vaikka kuinka paljon pienia toukkia!! YOK!!! Samoja toukkia naytti tyytyvaisena ryomiskelevan pitkin bambusangyn runkoa ja sinne sisaan. Nam. Kavin respassa ja muutin viereiseen bungaloviin. (Toukot oli jotain wood wormseja) No siina bungalovissa ei nyt toimi oven lukko, joten sita pitaa huomenna vahan fiksata. Siella ei olekaan mitaan arvokasta, kun kamera ja kanny mulla on melkein aina mukana ja nyt otin luottokortinkin mukaan. Ja passin annoin respaan sailytykseen. Respan tati oli tosi pahoillaan ja meinas laittaa mut taas muuttamaan, mutta sanoin etta katsellaan asiaa huomenna uudestaan. Huomenna joku tulee katsomaan jos sais lukon korjattua, jos ei, niin muutan taas. :)

Patong Beach ja Ko Phi Phi

Eilinen paiva Patongilla meni ihan vaan rannalla maaten. Tulin ottaneeksi rannalla halvan pedikyyrin (100bh=2euroa) ja paivan lopuksi viela tunnin thai-hieronnan (200bhatia=4euroa). Hieronta oli aivan taivaallinen, kaksi vanhempaa rouvaa runttasi menemaan niin etta oikein tuntui. Ei oikein tiennyt mihin sattui ja mika tuntui hyvalta, kun kaksi katta on kiinni ylakropassa ja kaksi jaloissa. Mutta jalkeenpain olo oli mahtava!
Rantsulta tullessa kavin ostamassa lipun botskiin Ko Phi Phille ja tulin ostaneeksi tyhmyyttani meno-paluun, kun "sai niin halvalla" - pelkka meno olis ollu 400bh, meno-paluu 650bh. Myohemmin pahkaillessani paatin kuitenkin etten ehka palaa Phuketiin ollenkaan vaan jatkan matkaa toisen/toisten saarien kautta Krabille. Anyways, pieni internet-pyshdys, hotellille suihkuun ja ruoan hakuun. Paadyin illan paatteeksi menemaan laheiseen ostoskeskukseen leffaan ja ainoa mika sillon just meni oli Disneyn uus animaatio Princess and the Frog, joka oli ihan ok. Hotellilla ei syysta tai toisesta meinannut tulla uni ja herailin koko yon pienimpaankin aaneen. Mutta ei se mitaan, ku on paivalla aikaa rentoutua.
Aamulla aikaisin ylos ja minibussi tuli hakemaan klo 7 jalkeen hotellilta. Suunta Phuketin kaupunkiin ja satamaan ja sielta japanilaisturisteilla lastatulla laivalla tanne Ko Phi Phille. Matka kesti laivalla 1,5h ja se meni lahinna nukkuen. Satamasta bongasin heti ilmaisen kuljetuslaivan resortille, jota olin jo Lonely Planetista kattellu ja kun he lupasivat bungalovin 800bhatia/yo (16-17euroa), niin lahdin pitkahanta veneella kohti Viking Resortia. Lonely Planetissa sanottiin, etta se on lahella palveluita, mutta kuitenkin rauhallinen paikka. Aivan paratiisi!!!! Sain oman pikku bajamaja nelosen, joka ei kylla ole mikaan bajamaja, vaan oikein hieno ja siisti bungalovi tuulettimen kera. Saarella saastetaan sahkoa, joten sahkot on poikki mokeista klo 10-18 valisena aikana, mutta silloin voi tulla tanna ravinteliin kayttamaan sahkovehkeita yms. jos on tarvis. Resort on rakennettu kahden yksityisen pienen biitsin rannalle - aivan ihana paikka!! Bungalovin kuistilla on oma riippumatto, jota lahden ihan kohta kokeilemaan. Maksoin saman tien tullessani kolme yota, joten olen taalla ainakin keskiviikkoon saakka. Tassa ravintolassa on ilmainen netti, joten aina valilla paasen tannekin katselemaan.
Etta sellaista tanne talla kertaa.

Phuket

Yo lentokentalla meni mukavahkossa kenttamajoituksessa lattialla ja kylla siina muutama tunti tuli nukuttuakin. Aamulla aamupesut vessassa, check-inniin ja aamiainen lahtoterminaalin puolella. Lento lahti ajallaan ja reilun tunnin lento meni ihan vaan nukkuessa.
Saavuttiin Phuketin lentokentalle, joka on saaren pohjoispaassa. Sielta hyppasin minibussiin ja kohti saaren etelaosaa ja rantaa nimelta Kata Beach. Katselin Lonely Planetista, etta se olis vahan rauhallisempi ja kohtuuhintainen paikka - Phuket on kuulemma Thaimaan kallein paikka. Meinas vahan aluksi hinnat hirvittaa, kun on juuri tullut erittain paljon halvemmasta pohjois-Thaimaasta. Internetti maksaa 60bhatia/tunti, kun muualla 20-30bhatia/tunti, pyykit maksaa taalla 70bhatia/kg, kun muualla 20-50bhatia/kg. Satuin loytamaan halvahkon guest housen, jossa ihan perus huone parisangylla, kylpparilla ja tuulettimella hintaan 400bhatia/yo. Rannalle kavelymatkaa viitisen minuuttia, ravintolat ym. ihan "ovensuussa". Paivan kaytin poukkoilemalla ympariinsa ja tutustuen ymparistoon. Loysin kivan nettikahvilan ja istuskelin siella hetken jos toisenkin. Vahan shoppailua, ruokaa ja ajoissa nukkumaan. Skippasin poikien ehdottaman baari-illan, uni painoi simmuun (olen tullut vanhaksi).
Aamulla nukuin pitkaan, pakkasin kassiin rantsukamat ja aamiaisen kautta biitsille. Vuokrasin aurinkotuolin+varjon kohtuulliseen 100bhatin (2euroa) paivahintaan ja aloitin makoilun. Valilla mereen virkistaytymaan (vaikka vesi olisi voinut olla viileampaakin siihen tarkoitukseen), valilla kylmaa juomaa rantabaarista, vahan kirjan lukemista jne. Ja hups, yhtakkia huomasin, etta olinkin viettanyt koko paivan rantatuolissa makoillen! Ekaa kertaa ikina! No okei, tulin rannalle joskus yhdentoista pintaan ja lahdin neljan jalkeen, mutta aika hyvin mun mielesta kuitenkin. Pieni valikuolema ja suihku hotlalla ja sitten takas rannalle nauttimaan auringonlaskusta. Nettia, ruokaa ja nukkumaan.
Tanaan aamiaisen ja postireissun jalkeen pakkasin kamat ja suuntasin kohti pohjoista eli Patong Beachia. Matkaa Katalta n.15km, hintaa autokyydille 300bhatia (en jaksanu lahtea Phuketin kaupungin kautta sumplimaan julkisilla). Loysin kivan hotlan, jossa huone ilmastoinnilla ja telkkarilla (hemmotteluhuone :)) 500bhatia. Hotelli on ihan ison ostoskeskuksen ja kylan kiireisimman ravintelikadun varrella, matkaa rannalle taas se n.5min. Tanaan en itseasiassa edes kaynyt viela biitsilla, kun oli sen verran pilvista. Paadyin ostoskeskukseen shoppailemaan ja loysinkin jotain pienta ostettavaa. Illan makasin hotlalla telkkaria katsoen (pitkasta, pitkasta aikaa telkkari, jossa enemman kuin kaksi englanninkielista kanavaa!!) ja nyt iltamyohaan tulin viela nettiin ja etsimaan jotain ruokaa. Jaan varmaan tanne Patongiin viela toiseksikin yoksi ja yritan mietiskella, etta mihin sita seuraavaksi suuntaisi. Johonkin saarille varmaan, mutten viela ollenkaan ole varma minne - etelaan, pohjoiseen vai itaan. Pitaa huomenna ottaa asiakseen ja kysella vahan hintoja yms. ja sitten paattaa...
Nyt syomaan. Moikkeli!

Terveisia Bangkokin lentokentalta!

Dodii, eli miten tahan on paasty. Kavin eilen illalla maailman parhaassa hieronnassa. Tati niksautteli ja naksautteli oikein tosissaan eika lopettanu ennenku sai ton mun rintarangan taas johonkin kondikseen. Se oli taas ollut pari paivaa enemman kuin normaalin vahan kipee, rupes taas olemaan aika tuskanen olo, mutta ei enaa! Hieronnan jalkeen pieni shoppailukiertue, illallista naamaan ja koisimaan. Mahdollisesti viimeinen yo Thaimaassa edessa, hiphei! Niin ja loysin paikan, josta sain minibussi-lipun lentokentalle 350bhatilla (n.7euroa). Lahto klo 12 ja lentokentalla pitais olla klo 15.
Aamulla aikaisin ylos, pienta pakkailua ja tavaroitten lapikayntia, aamiaiselle ja kylille viimeisia shoppailuja hoitelemaan. Eksyin pieneen kynsistudioon ja tuli laitettua akryylikynnet. :D Meinas tulla vahan kiire, mutta kavin valilla heivaamassa itseni hotellista ulos, sopimassa minibussia tunnin myohemmaksi ja takas kynsien laittoon. Tuli aika kivat, vaikka itse sanonkin! :) Sitten minibussille kamojen kanssa ja kohti Bangkokia siis. Minibussi meni eka Bangkokiin Victory Monumentille, sielta toisella minibussilla lentokentalle. Kentalla olin neljan pintaan ja pitkan kyselyn ja ihmettelyn jalkeen sain kuulla, ettei kentalla ole ketaan minkaan eurooppalaisen lentoyhtion edustajaa paikalla ennen klo 19! Uskomatonta, monta asiaa saisi hoidettua jo paivasaikaan ennen check-innia, mutta taalla kaikki hoidetaan vasta check-innissa. Hengailin ja poukkoilin ympariinsa puoli seitsemaan saakka ja sitten jonottelemaan check-in-tiskien luo. Oli aivan taysi sekasorto, ihmisia satamaarin, osa jo neljatta tai viidetta paivaa odottamassa lentoa Eurooppaan. Ihmiset itkivat ja homma oli niin huonosti organisoitu, etta ihme ettei useammalla mennyt hermo. Tiskeja ei suostuttu avaamaan ennenkuin kaikki pari sataa ihmista peruuttaa 10m - helpommin sanottu kuin tehty, kun kaskyn kuulee vain ensimmaiset pari ihmista ja muut pakkipaana eivat suostu liikkumaan mihinkaan. No anyways, kysaisin yhdelta virkailijalta, etta jos vapaaehtoisesti haluaisin vaihtaa lentoni paivamaaraa, niin missakohan voisin sen tehda. Han oli asiasta kovin iloinen ja ohjasi mut vapaalle tiskille vahan kauemmas muista. Yritin kovasti tingata jotain rahaa lipun vaihdosta tai ilmaista yota hotellista, mutta ei onnistunut. Kysyttiin ihan pomon pomon pomolta asti, mutta ei. Ihan sama, mulla ei oo niin kiire takas Eurooppaan kuin monilla muilla joitten kanssa kentalla juttelin. Harmittaahan se, etta jaa laivareissu entisten tyokamujen kanssa valiin, mutta kuitenkin.
Sain asiani hoidettua nopeasti ja lahdin poukkoilemaan ja miettimaan seuraavaa siirtoa. Idea oli, etta lahtisin Bangkokiin ja etsisin paikan taksi yoksi ja huomenna sitten suunta kohti etela-Thaimaata. Kysaisin kuitenkin ohimennen yhdelta vapaana olevalta tiskilta lentojen hintoja etelaan ja sain lennon Phuketiin huomisaamuksi 50 eurolla. Ostin sen saman tien, joten sinne siis seuraavaksi matka. Paatin jaada kentalle yoksi, kuten monet monet muutkin tanne jaaneet.
Kaveleskelin ympari kenttaa ja sattumalta paadyin ihan alimmaiseen, maanalaiseen kerrokseen, jonne oli paasy vain Euroopan tulivuorikatastrofin "uhreille" eli ihmisille, jotka on taalla jumissa. Vahanko siistia!! Joku oli rakentanut lentokenttakarryjen ja jonkun levyn paalle pingispoydan, toiset pelas korttia, toiset nukkui, luki, oli tietokoneillaan (ilmainen Wi-Fi), tarjolla oli muutama kymmenen patjaa ja kasapain viltteja, oli kymmenisen konetta netin kayttoa varten, ruokaa (pikanuudeleita), juotavaa, kannykanlatureita yms. - ja kaikki ilmaiseksi! On suihku ja muut pesutilat, kaikkea mahdollista! Ihmiset olivat tehneet leirejaan rullaportaiden alle jaaviin pieniin koloihin yms., osa nukkui lattialla, osa tuoleista ja karryista tekemillaan tasoilla jne. Aika mahtavaa! Sinne siis yoksi, jos vaikka loytyisi vapaa huopa. :)
Mun lento lahtee jo klo 8 aamulla, joten aikainen heratys (jos saan nukuttua), mahdollisesti suihku/muuta peseytymista ja sit menox. Taa nettipaikka (maksullinen, en jaksanu jonottaa ilmaisia koneita) on auki 24h, samoin osa ruokapaikoista. Aivan mahtava meininki!
Eli Eurooppa saa viela odottaa ja reissu jatkuu! Pysyhan mukana! :)

Raunioita ja helletta!!!

Eilen lahdin aamiaisen jalkeen hotellilta suuntana kaupungin raunioituneet, historialliset temppelit. Vuokrasin guest housen naapurista polkupyoran (30bhatia) ja lahdin polkemaan vesipullon ja turistikartan kanssa kohti temppeleita. Otin ensimmaiseksi etapiksi kolme kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa temppelia ja lahdin polkemaan kohti kartan osoittamaa siltaa. Tama kaupungin keskusta on kolmen joen ymparoima saari. Kartalla silta ja tie naytti ihan tavalliselta, mutta kun paasin lahemmas se olikin kuusi kaistainen autotie! Sinne vaan Lissu pyoran kanssa kikkailemaan! Ihan turvallisesti paasin perille, vaikka valilla vahan jannittikin!
Ensimmaisena Wat Maheyong, jossa ensin vahingossa eksyin paikallisen luostarin alueelle pallistelemaan. Oli menossa jonkunlainen juhla, nunnat (meditoijat?) valkoisissa kaavuissaan hengailivat alueella ja kymmenet oransseihin vaatteisiin pukeutuneet munkit valmistautuivat juhla-aterialle pienessa puistossa. Hipsin hissuksiin juhlatilaisuudesta muualle ja loysin oikean paikan ja temppelin rauniot. Wat Maheyongin jalkeen laheiset Wat Kudidao ja Wat Ayouthaya, ja sitten taas takaisin kaupunkiin alyttoman liikennesolmun lapi. Hui!
Kaupungissa Wat Phra Ram, Khun Phaenin thaimaalainen talo (perinteinen thai-talo, jossa naki miten ne on rakennettu ja miten nukutaan jne.), pieni vahinkopyorahdys paikallisella torilla, Wihan Phra Mongkhon Bophit (edelleen kaytossa oleva temppeli, jossa hurjan iso kullitettu buddha-patsas), Wat Phra Si Sanphet ja raunioitunut vanha kuninkaan palatsi. Pienen eksymisen jalkeen Wat Thammikarat ja sitten taas joen yli kaupungin ulkopuolelle Wat Na Phra Menia katsomaan. Kello oli jo yli kolme, joten ajattelin kayda viela yhden temppelin talle paivalle ja lahdin kohti Wat Phu Khao Thongia, joka kartan mukaan naytti olevan muutaman korttelin paassa edellisesta temppelista. Paskan marjat, temppeli oli ainakin 3-4km kaupungin ulkopuolella. Loysin kuitenkin perille, kiipesin isoon torniin katselemaan maisemia, syotin temppelin edessa olevan lammikon kaloja ja polkaisin takaisin kaupunkiin. Olin aivan hiesta marka, kun paasin takaisin ja kivasti punertavan varinen kasivarsista (kivat paidanhihan rajat...) ja varsinkin nenasta. Ja tietenkin aurinkolaseista aivan hillittomat panda-silmat. Kiva. Hotellin ilmastointi tuntui taivaalliselta hillittoman kuuman paivan jalkeen (+39'C) ja kylma suihku vilvoitti ihanasti. After sun-rasvan ja parin tunnin makoilun jalkeen sain vihdoin aikaiseksi lahdettya syomaan laheiseen ravinteliin ja sitten pieni internet-pysahdys ennen paluuta hotellille.
Tanaan taas sama aamurutiini, kuin eilen - aamiainen, polkupyoran vuokraus ja on the road! Ensin Wat Suwan Dararam, joka oli suljettu kunnostustoiden takia. Sitten halusin kayda yhdessa kehutussa museossa, joka oli tanaan kiinni. Pah. Sitten Wat Ratchaburana ja Wat Maha That, jotka oli ehka hienoimpia koko kaupungin temppeleista, ja sitten eksyin jotain takakautta takaisin jo eilen vierailemani Wihan Phra Mongkhon Bophitin pihalle. Menossa oli joku ihme rituaali, jota jain katselemaan. Ihmiset menivat isossa kulkueessa temppelin ympari pitaen paansa paalla suurta oranssia kangasta - kangas oli varmaan 20m pitka ja metrin levea, joten sita pitelemassa oli paljon ihmisia. Edessa kulki bandi, joka soitti musiikkia ja ihmiset, joiden naama oli sotkettu valkoisella maalilla ja joiden paalle heitettiin vetta, jorasivat perassa kangasta ylhaalla paidensa ylla pitaen. Jain seuraamaan tapahtumaa hetkeksi aikaa ja sina aikana kulkue oli kiertanyt temppelin jo kolme kertaa. Ilmeisesti tama liittyi jotenkin thai-uuteen vuoteen, mutta en oikein saanut selkoa mita oli tekeilla. Hauskaa tuntui olevan ja kovasti ne minuakin kutsuivat kulkueeseen mukaan. Olin tylsa ja jatin valiin.
Sitten oli minun osaltani taman kaupungin watit nahty! Pyoralla takaisin tanne guest housen tuntumaan ja internettiin. Chattailin pitkat tovit Heidin kanssa Facessa ja sitten jonkun tanskalaisen kanssa, jonka pitaisi tanaan lentaa Bangkokista kotiin. Tulivuori on taalla kaikkien lempi keskustelun aihe ja paikallisetkin jo tietavat sanat "volcano" ja "Island" erittainkin hyvin. Mun lento pitaisi siis olla huomenna, lahto taalta myohaan illalla, saapuminen Amsterdamiin aikaisin keskiviikko-aamuna ja lento Suomeen aamupaivalla. Saas nahda miten kay...
Kello on nyt taalla puoli nelja iltapaivalla. Taman paivan ohjelmassa polkupyoran palautus, lounas, mahdollisesti hieronta ja sitten vain oleilua ja ihmettelya. Kayn viela parissa paikassa kyselemassa hintoja huomiselle lentokenttareissulle, nyt jo taksin hinta on pudonnut pari sataa bhatia ja jos joku muu on menossa minibussilla, niin hinta olisi viela halvempi. Bussihassakkaa en nyt jaksa, vaikka se paljon halvempi olisikin.
Mutta nyt syomaan! Peukut pystyyn huomenna, etta paasen takaisin Eurooppaan!
Ai niin, taman paivan lampotila +40'C. Nam.

Sukhothain rauniot, kaarme ja matka Ayutthayaan

Eilen aamulla aikaisin ylos, aamiaiselle ja nettiin. Pirskuta, Islannin tulivuori nayttaa parastaan, joten vahan jannittaa paaseeko lentamaan tiistaina kuten suunniteltu. Kahtellaan...
Pieni kavelymatka pysakille ja pick-upin kyytiin ja matka kohti Sukhothain historiallista kaupunkia sai alkaa. Kaupunki on reilu 10km uuden Sukhothain ulkopuolella, vanha Thaimaan paakaupunki vuodelta nakki ja kukkaro. Nykyaan jaljella on enaa vanhoja raunioita, kymmenia jos ei satoja vanhoja temppeleita, buddhapatsaita jne. Portilta vuokralle polkupyora (30bhatia) ja ensimmainen pysahdys museossa, jossa oli paljon paikalta loytynytta keramiikkaa, buddha-patsaita, pienoismalli alueesta jne. Parasta museossa oli kuitenkin ehdottomasti ilmastointi!
Sitten taas pyoran selkaan ja tajuttoman kuumassa ilmassa kohti Sukhothain raunioita. Temppeleita on todella isolla alueella, ma kavin vain ns. keskustan alueen temppeleita ihmettelemassa. Jokaiselle alueelle (keskusta, pohjoinen, ita, lansi) pitaa ostaa erikseen lippu, keskustan lippu maksoi 100bhatia (2 euroa) ja 10bhatia piti maksaa pyoran sisaanpaasysta. Rauniot oli hienoja ja tuli otettua paljon kuvia, mutta pakko myontaa, ettei Angkor Watin jalkeen oikein mikaan enaa savayta samalla tavalla. Oli aivan JARJETTOMAN kuuma (Bangkokissa +38'C), joten puolenpaivan maissa keskikaupungin rauniot nahtyani luovutin, kavin palauttamassa pyoran ja hyppasin pick-upin lavalle ja kohti uutta kaupunkia.
Pienen valikuoleman ja suihkun jalkeen kaupungille. Kavin ensin postilla, joka oli tietty kiinni, sen jalkeen yhdessa Lonely Planetin suosittelemassa ravintolassa joka oli sekin kiinni ja sitten paikalliselle torille, jossa suurin osa kojuista oli kiinni. Ilmeisesti viela pyhia uuden vuoden jalkeen - virallinen krapulapaiva tms. Palailin vahitellen hotellille lounastamaan ja sen jalkeen naapuriin thai-hierontaan. Nam. Teki gutaa, vaikka nyt jalkeenpain onkin ollut paikat jumissa. Illalla kattelin guest housen ravintolassa leffan, juttelin muiden asukkaiden kanssa (meita vieraita oli siella yht.3) ja hengailin. Kymmenen aikaan olin ihan valmis suihkuun ja nukkumaan, mutta eipa kaynyt niin. Menin bungalovilleni guest housen takapihalle (muut kaksi vierasta nukkui hotellin huoneissa, joten olin siella takana ihan yksin) ja avasin bungalovin lukon. Rupesin avaamaan ovea, kun huomasin katossa, bungalovin oven kulkumatkalla ison kaarmeen. Nice! Se oli keralla siina kattoparrun paalla, sellanen mun ranteen paksunen kaveri. Nice! Kavelin takaisin ravinteliin, revin guest housen henkilokuntaan kuuluvan miekkosen irti tietokoneesta ja katsomaan mun kaveria. Toiset vieraat lahti kans mukaan ja siella oltiin kaikki tyyni. Hotellipoju kavi hakemassa jonkun pitkan kepin, jonka paassa oli joku pieni haka ja yritti silla saada kaveria alas sielta katosta. Siina vaiheessa ma olin jo paattanyt, etten jaa sinne yksinaiseen bungaloviin keskelle isoa pihaa yksin kaarmeiden kanssa yoksi ja olin akkia pakannu kamat. Kaarme pisti tosi kovin hanttiin, kun sita yritettiin saada katosta alas, kaveri sai vetaa oikein kunnolla kaikin voimin sita sielta alas. HYI HYI HYI!!! Se oli pituudeltaan sellanen vajaa 2m ja kun se tippui kaverin kepin paasta nurmikolle, ma lahdin menemaan. Odottelin ravintelin puolella, kun kaverit oli saaneet kaarmeen hatistettya. En kuitenkaan halunnut jaada bungaloviin yoksi, vaan muutin hotellin huoneeseen paarakennukseen. Sitten vihdoin suihkuun ja nukkumaan, tai oikeammin ihailemaan mahtavaa ukkosen valoshowta yotaivaalla. Salamat valahteli aivan alyttomasti, en ole varmaan koskaan sellaista salamointia nahnyt! Ukkonen ei kuitenkaan jyrissyt eika satanut, eli ihan pelkka valoshow oli kyseessa. Joskus puolenyon aikaan varmaan sain vihdoin unenpaasta kiinni...
Aamulla aikaisin ylos ja tuktukilla bussiasemalle. Enpas tullut ajatelleeksi, etta tanaan myos kaikki paikalliset haluavat takaisin Bangkokin seudulle uuden vuoden juhlinnan jalkeen ja ensimmainen bussi (klo 07:50) oli jo klo 7 loppuunmyyty. Sain lipun klo 8:40 bussiin ja erittain tylsan ja tapahtumakoyhan matkan jalkeen bussi tiputti mut Ayutthayan kohdalla motarilla tienposkeen klo 15 maissa. Luvattu 4-5h:n bussimatka oli siis taas hieman enemman, mutta se on taalla ihan normi. Siita sikahintainen pick-up (ei paljon valinnanvaraa, kun paikalla ei ole ketaan muuta kuin samaa hintaa tarjoavat kaverit) keskustaan ja huone guest housesta. Paatin vahan hemmotella itseani ja otin ensimmaista kertaa Bangkokin (eli reissun alun) jalkeen huoneen ilmaistoinnilla! Ja telkkarilla, mutta telkkarissa on vain pari englanninkielista kanavaa - fashion tv ja urheilukanava. Just mun lempparit - NOT! Samalla buukkasin itselleni vajaan tunnin paasta lahtevan jokiristeilyn hintaan 200bhatia (4 euroa).
Kamat siis huoneeseen, pieni puhdistautuminen (=lisaa deodoranttia kainaloon ja menoksi) ja alakerran ravintolaan lounastamaan. Klo 16 pick-upin lavalle, lyhyt matka joen rantaan ja sielta pitkahanta veneeseen ja risteilemaan. Reissuun kuului pysahdys kolmella temppelilla, joista kaksi ensimmaista oli aika uusia ja edelleen toiminnassa olevia ja kolmas aivan upea iso temppelinraunio paattomine buddha-patsaineen jne. Oltiin siella rauniolla juuri auringonlaskun aikaan ja vaikka olikin pilvista oli naky aika mahtava. Kuuden pintaan oltiin takaisin satamassa lahella iltatoria, jossa piti tietenkin pyorahtaa. Sielta 10min kavely tahan hotellin viereen nettikahvilaan ja taalla on nyt tullut istuttua melkein kaksi tuntia. Tuli chattailtya Hetan kanssa pitkat jutut, kuunneltua YouTubesta suomalaista musaa jne. Nyt rupeaa vatsa taas vaatimaan ruokaa, joten eikohan tasta suunnitelmana ole syomaan ja nukkumaan (ja nauttimaan ilmastoinnista ja telkkarista). Huomenna lisaa sight seeingia taalla Ayutthayassa eli lisaa temppeleita ja raunioita tiedossa. Olen taalla varmaan tiistaihin asti, sitten taksilla lentokentalle (hinta 1200bhatia eli 24euroa, toinen vaihtoehto olisi bussi Bangkokiin ja sielta toisella bussilla kentalle - pitaa kattoa kumpaan paadyn) ihmettelemaan josko paastaan lentamaan Eurooppaan vai ei. Lento Bangkokista on siis Amsterdamiin ja sielta Helsinkiin, joten sita jannittaessa...

Sukhothai

Yo meni kuunnellessa, kun erikanniset turistit palaili yksi kerrallaan uuden vuoden vietosta ja etsivat oviaan ympari guest housea. Argh! Heratys klo 5:30, suihku, kamat kasaan ja menoksi! Tuktukilla bussiasemalle ja sielta klo 7 bussiin kohti Sukhothaita. Matkan piti kestaa 4-5 tuntia, joten perilla oltiin klo 13, kuten oletinkin. :) Asemalta pickupilla kohti keskustaa ja taasen kerran vetta amparikaupalla paalle hyvan uuden vuoden toivottajilta. Prkl! Onneksi olin saastanyt Eddyn etsiman jatesakin, joka suojasi reppua niin, ettei kamat kastuneet. Loysin kivan ja halvan guest housen ihan keskustasta, josta otin itselleni bungalovin hintaan 300bhatia/yo (6euroa). Huoneet olis ollu halvempia, mutta on tossa bungalovissa nyt vahan enemman tunnelmaa. Bajamaja nro 3 siis. :)
Lounasta guest housella, pieni nettitauko ja pieni valikuolema huoneessa. Iltapaivemmalla lahdin pallistelemaan kylille ja kastuin tietenkin aivan litimaraksi alusvaatteita myoten ja naama oli taas valkoisen talkkitahman peitossa. Varsinkin paikalliset miehet tuntui olevan innoissaan valkonaamasta, joka ei valita kastumisesta ja tarjosivat mulle viskia, kaljaa ym. Mukavaa porukkaa, vaikkei yhteista kielta olekaan. :) Kavin vahan shoppailemassa ja takaisin guest houselle. Suihku, kuivat vaatteet paalle ja nettiin. Tassa guest housella on dvd ja telkkari tassa ravintolan puolella, joten seuraavaksi meinasin katsoa jonku leffan. Eli siina tama paiva. Huomenna sitten ihastelemaan paikallisia nahtavyyksia, eli vanhoja temppeliraunioita kaupungni ulkopuolelle. Siita lisaa huomenna!
Toivottavasti lennot toimii ens viikolla. Islannin tulivuorenpurkauksen takia moni maa on sulkenut lentotilojaan, joten enpa tieda. Sita jannittaessa...

Ronsuja, tiikereita ja vesisotaa

No niin, vihdoinkin jos saisin kirjoiteltua taas viimeisten paivien tapahtumia ylos. Pari paivaa on mennyt aika pitkalti loysaillessa, ei ole jaksanut edes taalla nettikahvilassa istuskella. Mutta nyt parannan tapani ja paivitan teidatkin ajan tasalle...
Eli siis lauantai-aamulla kyyti tuli hakemaan kahdeksan maissa ja suunta kohti ronsuleiria (Chang Siam Elephant Camp). Noutamassa minua oli ihanainen oppaani Eddy ja englantilainen pariskunta, jotka olivat tulossa elefantteja moikkaamaan ihan vaan paivareissulle, seka kaksi thaimaalaista turismiopiskelijaa, jotka olivat leirilla koko mun siella olo ajan. Aluksi pysahdys markkinoilla hakemassa ronsuille banaaneja ja sitten n.tunnin ajomatka ronsujen luo. Aluksi mentiin talon puolelle vaihtamaan paalle mahout-vaatteet (mahout= elefanttiohjaaja) ja sitten saatiin vahan tietoa elefanteista, siita mita paivan aikana tehtaisiin ja opittiin yksinkertaisia kaskyja, joilla elefantteja kasketaan. Paikassa on vain kahdeksan norsua, joista seitseman naarasta ja yksi uros (urokset ovat vahan hankalampia kontrolloitavia ja arvaamattomampia). Kaikki norsut ovat taysikasvuisia, yksi talla hetkella viidennella kuulla raskaana, joten vauvaronsu odotettavissa 17 kuukauden kuluttua (norsujen kantoaika on 22kuukautta!!!). Jokaisella norsulla on oma mahout, joka toimii yksi yhteen oman norsunsa kanssa mahdollisuuksien mukaan koko elinikansa. Norsut tottelevat myos muita, mutta varmemmin juuri omia mahoutejaan.
Keskustelutuokion jalkeen paastiin katsomaan efelantteja. On ne vaan ISOJA!!! Ensin syotettiin ronsuille banaaneja ja opittiin siina samassa yksi kasky - "Bon suung" eli suu auki. Norsu avasi suun ja saatiin laittaa banaanit suoraan niiden hurrrjan kokoisen kielen paalle. Yksi norsuista osasi myos sanoa thaiksi "Moi" ja toinen sanoi (joskus enemman ja joskus vahemman selvasti) "Thank you". Ronsut kurotteli karsillaan banaaneita kohti, etta valilla tuntui etta on ihan solmussa kaikkien karsien kanssa jotka tuli suunnasta sun toisesta. Kolme norsuista esitti meille naytoksen - yksi soitti tamburiinia, yksi huuliharppua (oikeesti!!) ja kolmas tanssi. Palkaksi tietenkin banaaneja. Sitten paastiin istumaan norsujen polville valokuvaa varten (norsut istui takapuolellaan maassa ja me istuttiin etujalkojen paalla) ja sitten yksi leirin isoimmista norsuista Cristina nosti meidat kaikki yksi kerrallaan karsansa varassa ilmaan - ote vyotaron kohdalta ja nosto! Aika hurjaa!!
Sitten alkoi itse koulutus. Cristina oli koulutusnorsuna meille kaikille. Ensin meille esiteltiin mahout-sauva, joka on bambukeppi, jonka paassa rautainen koukku. Koukku on tylsa eika aiheuta norsuille minkaanlaista kipua - silla lahinna ohjaillaan norsua tehostamaan sanallisia kaskyja. Kepilla ei norsuja lyoda, vaan ohjaillaan pienin painalluksin ja vedoin tietyista kohdista. Ensimmainen oppi oli jalan nosto - norsu nosti toisen etujalan koukkuun ja sita pitkin sitten kiivettiin jalkaa "portaina" kayttaen norsun selkaan. Koska norsut olivat aivan julmetun kokoisia, ei homma ollut mitenkaan helppo... Mahoutit istuvat elefantin selassa aivan korvien juuressa, niin etta mahoutin jalat on heti elefantin korvien takana - enemmankin elefantin niskan paalla kuin oikeasti selassa. Sielta sitten mahout-sauvalla ja sanoin kaskyja antaen opeteltiin muutamia kaskyja: "Yut"=Seis (painetaan kahvan rautakoukulla tiettyyn kohtaan norsun otsassa, samalla molemmilla jaloilla taaksepain painaen), "Khwaa"=oikea/"Rai"=vasen (koukulla vedetaan tietysta kohdasta ronsun korvan edesta vastakkaiselta puolelta mihin halutaan kaantya ja samalla heilutetaan jalalla tonien ronsun korvaa), "Pai"=eteenpain (keppi lappeellaan norsun paan paalla ja molemmilla jaloilla heilutetaan ronsun korvia - ja yritetaan samalla pysya jotenkin kyydissa!!), "Thoi"-taaksepain (keppi ronsun paan paalla lappeellaan, molemmat jalat tonii norsun jalkoja taaksepain ja pylly heiluu "tyontaen" norsua taaksepain). Ja sitten alas ronsun selasta kaskyttaen taas jalka ylos ja liukuen selasta yrittaen jaloilla etsia tukiportaita ronsun jaloista. Aikamoista touhua!!!
Sitten olikin aika lounastauon ja opetusten sulattelun. Leirin asumukset olivat entisessa viiden tahden resortissa pienen puron varrella. Resort on ollut hieno 20 vuotta sitten, nyt huonon huolessapidon takia jo aika rahjainen. Mun huone oli aivan mahtava lukaali, pelkka kylpyhuone pienen yksion kokoinen. Pienta rakkautta ja huolenpitoa olisi kylla tarvittu, mutta silti aivan loistopaikka! Ruoka oli hyvaa ja kohta olikin aika lahtea mahoutteilemaan norsujen selkaan!
Ma sain norsukseni meidan harjoitusnorsun, yhden leirin suurimmista norsuista eli Cristinan. Eikun selkaan siis! Meidan seuraan liittyi toiselta elefanttileirilta (joilla on nykyaan enaa vain kaksi omaa elefanttia, joten he kayttavat taman meidan leirin elefantteja) kolme toista paivan mahout-kurssilla olevaa tyttoa. Elefanttien omat majoutit kulkivat elefanttien vieressa ja oikeasti meidan kaskytyksesta ei elefantit juuri muuta kuin hieman lopsauttivat korviaan - omat mahoutit olivat ne jotka antoivat oikeasti kaskyt. Kaveltiin ronsujen kanssa leirin laheiselle pienelle kukkulalle ja sen paalla olevalle nakoalapaikalle, jossa ronsut saivat taas paljon banaaneja. Matkalla kukkulalle ronsut leyhyttelivat korvillaan ja paristelivat jotain markaa karsistaan helpottaakseen helletta. Oppaamme Eddy kertoi myohemmin mita neste jota ronsut puhaltelivat paallensa (ja samalla myos meidan paallemme) oli: norsut kurkottavat karsallaan suun kautta vatsanesteitaan, vetavat sita karsaansa ja sitten paallensa vilvoitellakseen. Nam. Taukopaikalta lahtiessamme saimme paallemme lahinna jotain banaanimuhennosta muistuttavaa, mutta ei se mitaan haitannut. Oli NIIN siistia istua ronsun selassa ja nautiskella maisemista! Selassapysyminen oli valilla aika vaikeaa, varsinkin tiukoissa alamaissa, joita aina valilla tehtiin. Kukaan ei kuitenkaan tippunut kyydista.
Matka kukkulalta paattyi leirin vieressa olevalle ronsujen uitto- ja juottopaikalle. Me pois ronsujen selasta, ronsut jorpakkoon kyljelleen kollimaan ja me niita vesisankojen ja harjojen kanssa viilentamaan ja pesemaan. Ronsut nautti sydamensa kyllyydesta, parskytellen vetta karsillaan ja vain maatessaan viileassa vedessa silmat kiinni. Me saatiin makoilla ronsujen vatsojen paalla ja nauttia. Vahan ajan paasta ronsujen vierella alkoi kelluskella pienen vesimelonin kokoisia ronsunkakkakokkareita, kun ronsut paastelivat itseaan tyhjiksi. :) Lopuksi oltiin vesisotaa norsujen karsilla - oikeat mahoutit kaskivat norsuja ottamaan vetta karsaansa, me otettiin ote omien norsujemme karsista ja parskytettiin vesi ronsun puhaltaessa toistemme paalle. Oliko aika sairaan siistia!!!! Sitten kavely takaisin leirille, suihku ja paivareissulaiset lahtivat takaisin kaupunkiin.
Leirilla oli samaan aikaan mun kanssa vierailemassa yksi japanilainen mies, joka on kaynyt norsuleirilla jo yli 40 kertaa. Han auttaa leiria taloudellisesti paljon, tekee mainoksia, ottaa kuvia jne. Han oli sopinut leirin pomon kanssa, etta iltapaivalla he menevat laheiselle joelle ottamaan kuvia norsuista. Mukaan lahti kolme norsua mahoutteineen ja mina ja japski kameroinemme. Saatiin aivan mielettomia otoksia, kun norsut ensin tallusteli joessa ja sen jalkeen niille kaivetussa "elefanttien uima-altaassa". Norsut menivat "uima-altaaseen" ilman mahoutteja ja nautiskelivat aivan suunnattomasti sukellellen ja parskytellen vetta ympariinsa. Uintihetken jalkeen he lahtivat viela vuorelle ottamaan auringonlaskukuvia, mutta mulla loppui kunto kesken ja lahdin takaisin leirille suihkuun ja juomaan kylmia juomia. Illalla syotiin Eddyn ja turistikoulutyttojen (joista toinen oli lady-boy eli paikallinen poikatytto) kanssa illallista, otettiin parit oluet ja yhdeksan aikaan ma luovutin ja lahdin nukkumaan. Olin aivan puhki, paivan aikana oli sattunut NIIN paljon kaikkea!!
Aamulla aamiainen klo 8 ja sitten ronsujen luo. Japanilainen mies oli sopinut paikan omistajan kanssa, etta otetaan taas kuvia neljasta norsusta uimassa - mutta talla kertaa han halusi MINUT yhdeksi mahouteista!! Joten eikun menoksi!! Ensin pienempaan jokeen lillumaan, jossa mun ronsu jo hullutellessaan sai mut heitettya selasta (paatti heittaytya yhtakkia kyljelleen) ja mahout tuli auttelemaan mua takaisin selkaan. Ei ollut muuten mikaan ihan helppo homma lapimarkana, taydessa vaatetuksessa ja ilman minkaanlaista ponnistustasoa - joen pohja oli pelkkaa mutaa. Mutta paasin takaisin selkaan ja matka jatkui isoon "uima-altaaseen". Ennen sinne menoa pojat kysyivat osasinko varmasti uida ja tarjosivat pelastusliiveja, mutta sanoin parjaavani. Mahout oli ronsun selassa mun kanssa - ronsut oli NIIN innoissaan ja sukeltelivat ihan hulluna ja menivat ihan minne itse tahtoivat! Meinasin tippua kyydista varmaan sata kertaa, mutta aina paasin takaisin. Ronsu sukelteli aivan innoissaan, valilla oli mulla ja mahoutilla vaan paa veden pinnalla eika isosta norsusta nakynyt yhtaan mitaan. Ma nauroin vaan koko ajan ihan hulluna ja kiljuin, ku oli NIIN siistia!! En ole viela uskaltanut katsoa kuvia mita Eddy musta sen reissun aikana otti. Mutta oli kylla ihan sairaan siisti kokemus!!!
Sitten vaatteiden vaihtoon ja ottamaan vastaan turistiryhmaa, joka oli tullut 45min elefanttiajelulle. Nama lyhyen ajan leirilla viettavat ryhmat ratsastivat norsulla norsun selkaan laitetussa korissa ja mahout edessa norsun niskan paalla istuen. Minut sitten laitettiin mahoutiksi mahoutin paikalle, eli mina "ohjastin" norsua, jolla oli selassaan kaksi japanilaista turistia rautaisessa korissa. Mentiin taas laheisen kukkulan paalle ja takaisin ja kun tultiin takaisin leirille oli paikalla jo sen paivan mahout-kurssilaiset opiskelemassa samoja juttuja joita ma opettelin jo edellisena paivana. Seurasin opetusta jonkun aikaa ja sitten lahdin hetkeksi lepailemaan huoneeseen ennen lounasta uuden ryhman kanssa. Iltapaivalla tehtiin uuden ryhman kanssa sama lenkki laheiselle kukkulalle ja ronsujen pesu- ja vesisotareissu.
Kun palattiin takaisin leirille lahdin oikeiden mahoutien kanssa hakemaan elefanteille ruokaa. He olivat tehneet sopimuksen laheisen maanviljelijan kanssa, etta saivat hakea hanen pelloltaan maissinkorsia (maanviljelija oli jo kerannyt maissintahkat pois) ronsuille ruuaksi. Eikun siis rekan lavan kyytiin ja matkaan. Ajettiin reilu puol tuntia valilla tosi huonojakin teita, pysahdyttiin matkalla ostamaan hieman "tyojuomia" (=vetta ja paikallista kirkasta riisiviskia) ja sitten pellolle hommiin. Minakin siella vahan aikaa jaksoin viidakkoveitsen kanssa heilua, kun pojat sano, etta eikohan se oo turvallisempaa ja nopeempaa, etta me hoidetaan toi homma. :) Aikasta nopeasti oli rekanlava taynna maissin varsia ja paluumatka sai alkaa. Takaisin oltiin just ennen auringonlaskua ja koska leirin pick-up-auto oli rikki otti mahoutit ronsut layttoon ja niiden avulla kantoi ruo'ot oikeisiin paikkoihin eli sinne missa ronsut viettaa yonsa. Mulla oli siina valissa taas aikaa leikkia ja hellia viitta ihanaa kahden kuukauden ikaista koiranpentua, joista tuli ihan mun parhaita kavereita siina parissa paivassa mita siella olin.
Illallinen ja sitten oikeiden mahoutien kanssa viettamaan alkavaa Thai-uutta vuotta. Taalla siis juhlitaan seka joulukuun lopussa olevaa uutta vuotta, etta huhtikuun puolessa valissa olevaa Thai-uutta vuotta. Thai-vuosissa eletaan nyt vuotta 2553 ja uuden vuoden juhlintaan kuuluu paljon olutta, viskia ja VETTA!!!! Siita myohemmin lisaa. Poikain kanssa vietettiin aikaamme poikien omassa snooker-huoneessa, jossa musiikki soi ja kalja virtasi. Hassuja kavereita - kukaan ei puhu sanaakaan englantia, mutta erittain hyvin tultiin juttuun! Kalja loppu joskus kymmenen maissa ja bileet hiipuivat pikkuhiljaa siihen, mika oli ehka ihan hyva - alkoi kaverit olemaan jo sen verran hyvassa hapessa siihen aikaan...
Aamulla taas aamiaiselle kahdeksan maissa, hetken rentoutumis- ja pakkaamisrako ja sitten taas mahouttelemaan turisteille. Talla kertaa kyydissa nuori ranskalainen pariskunta, jotka oli ihan tylsia - oikeesti. Oh well. Eddy oli mulle edellisena paivana ehdottanut elefantteilun sijaan vahan aktiivisempaa paivaa ja meninkin siis naiden kahden tylsan ranskalaisen, Eddyn ja toisen turistiopiskelijan kanssa paivan aktiivikierrokselle lahiseuduille. Ennen lahtoa leirilta mun mahout-kollegat (=oikeat mahoutit) paatti uudenvuoden kunniaksi paikallisen tavan mukaan maalata mun naaman vitivalkoiseksi (talkin ja veden seoksella) ja sen jalkeen kaataa mun paalle amparikaupalla vetta - paikallinen hyvan uuden vuoden toivotus. Vietin hetken poikien kanssa tien vieressa heittamassa vetta ohiajavien niskaan - myos paikallinen tapa. Kastumiselta ei taalla naina viiden paivan (!!!!) uuden vuoden juhlimisen aikana voi valttya!! Lahdin siis leirilta naama valkoisena ja litimarkana, mutta se ei haitannut, silla matkalla saimme pick-upin lavallemme erittain paljon lisaa vetta tien vieressa paivystavien paikallisten toimesta. Erittain raikastavaa!!
Ensimmainen pysahdyksemme oli pieneen paikalliseen hill tribe kylaan - en tietty muista mika tribe oli kyseessa. Siella nahtiin kasityolaisia tyossaan, paikallista pukeutumista ja kuultiin paikallisista tavoista. Sen jalkeen lounas-pysahdys ja sitten 45min vaellus vesiputoukselle. Vesiputouksella raikastava pulahdus ja 45min trekki takaisin autolle.
Sitten mun pelkaama kohta, josta yritin loppuun saakka luistaa - white water rafting eli koskenlaskua!! Niille jotka ei tieda, niin meinasin Afrikassa joskus aikoinaan kuolla raftingissa enka sen jalkeen ole oikein tykanny liikkuvasta vedesta. Eddy sai mut kuitenkin puhuttua mukaan eika se ollutkaan niin kovin kauheeta. Vesi oli niin alhaalla (ja meidan "kapteeni" oli niin perseesta), etta mentiin aina joku 5m eteenpain ja pysahdyttiin johonkin kariin, sit taas 5m ja stop, 5m stop. Se oli oikeastaan enemman arsyttavaa kuin kivaa tai pelottavaa. Paikallisia ihmisia oli paljon joen varrella roiskuttamassa meidan paalle vetta hyvan uuden vuoden toivotuksena ja siita tuli aikamoinen vesisota meidan roiskutellessamme meloillamme heidan paalleen vetta. Loppuvaiheessa vaihdoimme koskenlaskuveneesta bambulautalle ja sen kanssa meno olikin paljon rauhallisempaa ja rentouttavampaa - me vain loikoiltiin lautalla ja kapteeni meloi. :) Oikea meininki!
Lopulta auringon jo laskiessa saavuttiin loppupaikkaan, jossa meidan auto jo meita odotti. Meidan kyytiin tuli seitseman aivan super-arsyttavaa jenkkia ja kanadalaista - pikkupoikia, joiden joka toinen sana oli fuck. Olin jotenkin viela ihan siella elefantti-kampin fiiliksissa enka meinannut kestaa niiden energisyytta ja kouhoamista. PRKL!! Kaikille vesipyssyt ja hilliton vesisota kaikkien tienvarrella olevien ihmisten kanssa - halusi he sita tai ei. Tunnin ajomatka takaisin Chiang Maihin tuntui lahinna viidelta tunnilta. Kaupunkiin tullessa ruuhkat oli aivan kauheat ja joka paikka aivan vedesta marka! Kadut lainehti vetta ja siis kaikki vain ja ainoastaan taman uuden vuoden vesisodan vuoksi!! Ihmiset heittivat vetta amparikaupalla meidankin autoon sisaan ja onneksi mun reppu oli hyvin suojattuna jatesakilla, ettei kaikki mun kamat kastunu aivan puhki.
Paastiin vihdoin kaupunkiin joskus ennen kahdeksaa ja mentiin Eddyn kanssa sen toimistolle, jossa se teki mulle kolme cd:llista kuvia mun ajastani efelanttileirilla. En oo viela niita kattonu, saastan ne varmaan kotiin. :) Sen lisaksi sain t-paidan ja todistuksen mahout-koulutuksesta. Hyvastelin Eddyn ja lahdin etsimaan itselleni sijaa majatalosta. En ollenkaan ollut tajunnut miten iso juttu taa uus vuos taalla Chiang Maissa on, mutta tama on kuulemma se paikka minne suurin osa thaimaalaisistakin haluaa tata festivaalia varten tulla. Jos olisin tajunnut, olisin voinut pitaa mun superhalvan ja hyvan huoneen taalla kaupungissa koko sen ajan, kun olin elefanttikampilla - 3euroa/yo ei olis tosiaan ollut kovin paljon. Mutta enpas tajunnut. Enka tajunnut varata huonetta sielta etukateen. Joten kun paasin sinne vanhaan guest houseeni, se oli taynna. Samoin n. kymmenen seuraavaa guest housea josta kysyin. AAARGH!!! Vihdoin yksi paikka sanoi, etta heilla on viela yksi huone mutta vain yhdeksi yoksi. Ihan sama, otin sen! Hinta 7euroa/yo, mutta ihan sama. Kassi huoneeseen, syomaan ja pikainen internet-stoppi ennen nukkumaanmenoa. Mielessa oli, etta olisin voinut heti seuraavana aamuna lahtea jatkamaan matkaa, mutta paatin jaada tanne viela paivaksi.
Tiistaina aamusta kassin pakkaus ja check-out huoneesta ja ihana seta sanoikin, etta heilla on mulle huone viela toiseksikin yoksi, jos haluan (vahan huonompi huone, mutta ihan sama). Jain samaan paikkaan, eri huoneeseen viela toiseksikin yoksi! Vein pyykit pesuun ja lahdin aamiaiselle ja sitten kenkashoppailemaan. Onnistuin hajottamaan Katilta ilmaiseksi saadut urheilusandaalit ekana paivana ronsukampilla ja viimeisena yona kampilla yksi koiranpennuista oli syonyt mun flip-flopeista narut - joten akuutti kenkashoppailu oli siis paikallaan. Matkalla kenkakaupasta eteenpain sain oman osani edelleen menevasta uuden vuoden juhlinnasta ja kastuin AIVAN TOTAALISESTI!!! Amparilla vetta niskaan, letkulla suoraan pain ja kymmenella super-soakerilla yhta aikaa. Paatin siis oppia tasta ja lahdin ostamaan itsellenikin omaa vesipyssya! Koko kaupunki on yksi iso vesisota - KETAAN ei saasteta!!! Kaikilla on kannykat ja kamerat muovipusseihin kaarittyna, suurin osa firmoista suljettuna, ravintoloiden ja liikkeiden edessa isot vesisaavit ja koko henkilokunta siella ruiskuttamassa vetta ohikulkevien ihmisten paalle. Ja kaikki - vauvasta vaariin ovat hommassa mukana taysin rinnoin, niin kastumassa kuin kastelemassa! Aikamoista meininkia!!
Taysin lapimarkana paatin lahtea kaymaan katselemassa tiikereita kaupungin ulkopuolella Tiger Kingdom-nimisessa paikassa. Kevin ja Kaya kavi siella muutama paiva sitten ja olivat tykanneet todella paljon. Tuktuk-matkalla sinne kastuin (jos mahdollista) entista enemman - tienvierukset olivat TAYNNA ihmisia vesisaaveineen ja -pyssyineen ja -letkuineen ja kaikki olivat uhreja. Mulla loppu pyssysta paukut jo matkan alkuvaiheessa ja pysahdyttiinkin pariin kertaan tuktuk-kuskin kanssa huoltoasemalla tankkaamassa ase. :) Olin siis TAYSIN LITIMARKA, kun paasin perille. Tiger Kingdomissa sain valita minkakokoisten tiikeireiden kanssa haluan hengailla - vaihtoehtoina isot, keskikokoiset, pienet ja vauvat. Vauvat oli aika kalliita, joten paadyin pienten (7kk) ja isojen (19kk) kanssa samaan aitaukseen. Yhteensa hinta naista kahdesta kohtaamisesta 570bhatia eli n.11euroa. Ensin pienet, jotka eivat enaa olleet ihan pienia!! Samassa aitauksessa kaksi siskosta, molemmat 30kg. Erittain leikkisia kaveruksia, koko ajan menossa ja leikkimassa! Sain istua tiikerin takana ja silittaa tikrua - aika hienoa!! Toiselle tiikerille annettiin leikittavaksi kookospahkina ja se juoksenteli sen kanssa ympari hakkia ja melkein mua pain ja vaikka mita. Nama pienetkin on ihan pirun pelottavia otuksia - niiden tassut jo nyt isompia kuin mun kammen! Olin aitauksessa n.15-20min, poijjaat ottivat musta kuvia tikrujen kanssa ja sain seurailla niitten touhuja ja leikkeja.
Sitten oli aika isojen tiikereiden. 19kk vanhoja, painoa n.130kg. Kolme urosta samassa aitauksessa. Naita ei oikeesti voi sanoin kuvata, pitaa jossain vaiheessa laittaa kuvia naytille, niin ymmarratte miten siistia se oli! Olin kaikkien kolmen kanssa tekemisissa ja rapsuttelin niita. Tiikereille oli tuotu isoja jaapaloja leikittavaksi ja ne niita nuoleskeli ja toni suurella innolla. Naiden hanta oli paksumpi kuin mun ranne, tassua ei voi edes verrata mun kammeneen! Yksi uroksista uhitteli viereisen aitauksen naaras-tiikereille ja hyokkaili omasta pikku uima-altaastaan aidan viereen murisemaan ja nayttelemaan hampaitaan. Satuin olemaan n.1,5metrin paasta tikrusta, kun se ekan kerran paatti hyokata, meinasin ihan vahan pelastya... Viimeiseksi sain pistaa paani ruohikolla loikoilevat tikrun mahan paalle. Opas kaski laittaa silmat kiinni ja nautiskella - silmat kiinni 0,5metrin paassa ison tiikerin paasta???? Tein toita kaskettya ja kuvat on aika upeita! Aikamoinen kokemus!!
Viimeiseksi kavin viela katsomassa ISOA ISOA tiikeria, jonka lahelle ei turisteja paasteta. Se oli kylla aivan levottoman suuri!!! Ja sitten viela kurkistus vauva-hakkiin, jossa kolme kolme kuukautta vanhaa tikruvauvaa temmelsi ympariinsa. Ihania!!
Matka takaisin kaupunkiin oli aivan yhta marka kuin menomatkakin. Jaatiin pitkaksi aikaa ruuhkaan jumiin takaisin kaupunkiin tullessa, vesifestivaali sotkee taalla liikenteen ihan taysin. Ihmiset ajelevat pick-upeillaan lava taynna ihmisia ja iso tynnyrillinen vetta ja heittelevat sielta ihmisten paalle. Monet ihmiset lisaavat veteensa myos jaata, joten vesi on aivan hyytavan kylmaa!! Jain kaupunkiin vesisotailemaan hetkeksi aikaa, sitten valikuolema hotellilla. Illalla olin lahdossa hakemaan pyykkeja, kun Kevin ja Kaya sattuivat kavelemaan vastaan ihan sattumalta! He olivat laittaneet mulle sahkopostia, etta treffattais illallista varten, mutten ollut sita viestia saanut, kun en ollut aamun jalkeen kayny netissa. Sattumalta tormattiin siis ja lahdettiin illalliselle. Sielta kiertelemaan festivaaleihin kuuluvia markkinoita ja hotellilla olin joskus yhdeksan maissa. Mietin taas, etta olisin tanaan lahtenyt jatkamaan matkaa, mutten yksinkertaisesti osannut paattaa. Laitoin kellon herattamaan aamulla ja paatin, etta katson aamulla kiinnostaako lahtea vai ei.
Aamulla paatin jatkaa nukkumista ja nukuinkin johonkin kymmeneen. Sen jalkeen aloin lukemaan uutta kirjaa ja iltapaivaan mennessa olin jo lukenut sen loppuun. Lahdin kaupungille vasta joskus viiden jalkeen ja koska vesisota oli viela taydessa kaynnissa enka juuri nyt sita jaksanut menin takaisin hotellille lukemaan uutta kirjaa. Kahdeksan aikaan uusi yritys kaupungilla, paivan ensimmainen ateria, nettiin ja kohta nukkumaan. Huomenna aamulla yritan suunnata heti aamusta kohti bussiasemaa ja toivon, etta paikallisbussit kulkevat nain festivaalienkin aikana. Turrebussit ei kuulemma kulje. Suuntana toivottavasti siis huomenna aamulla aikaisin Sukhotai.
Tilanne Bangkokissa on karjistynyt viime viikonlopun ainana ja jalkeen. Ihmisia on kuollut yhteenotoissa ja tanaan uutisissa sanottiin, etta joukot on tanaan alkaneet muuttamaan paikkaa kohti ostoskeskusaluetta ja viikonlopuksi tiedossa lisaa yhteenottoja ja ongelmia. Mulla lahtee kone tiistaina Bangkokista, jonne sinne olis pakko vahitellen suunntata, mutta kattelen, jos paasisin lentokentalle suoraan Ayethayasta (vai miten se nyt kirjotetaankaan), joka on vain n.1h Bangkokista pohjoiseen. Turistit eivat edelleenkaan ole vaarassa Bangkokin mellakoissa, mutta muuten kaupunki vaikuttaa olevan aika sekaisin juuri nyt.
Sellaista tanne. Nyt muutamaksi tunniksi nukkumaan ja aamulla varhain liikenteeseen!

Elossa edelleen!

Norsureissulta on palattu tanaan ja oli muuten aika mahtava kokemus! Mutta siita ja muusta lisaa huomenna tai joskus, nyt lahden syomaan ja nukkumaan...

Chiang Mai, edelleen...

Eilen jatin hieronnan valiin, ku laiskotti. Kavin lounastamassa ja sitten kohti iltatoria, josta kuulemma lahti ilmainen kyyti Chiang Main Night Safarille. Kyytia ei todellakaan mainosteta missaan, yks matkatoimiston tati puolivahingossa siita mulle lipsautti - kaikki toki mielellaan ottaisi 200-300 bhatia/paa jarjestetysta kyydista... Kyselin parilta polliisilta, jotka osas neuvoa missa mun pitaa odotella ja klo 19:30 maissa paikalle kurvasikin seeprakuvioitu minibussi. Ketaan muuta ei kyytiin tullut ja kyydissa ollut opastati kertoi mulle illan kulusta ja moneltako kyyti takaisin lahtee jne. Tati jatettiin kaupunkiin, joten olin kahdestaan kuskin kanssa minibussissa koko matkan (11km) kaupungin ulkopuolelle.
Noght Safari on Thaimaan valtion alulle panema turistikohde, jossa on erilaisia villielaimia isolla alueella - osa vapaasti hengailemassa (antiloopit, seeprat, kengurut, emut, strutsit ym.) ja osa aitauksissa tien vieressa (leijonat, tiikerit, ronsut ym.). Ensin katsottiin mauton Thai-show (pari keskinkertaista tanssiesitysta), koska alueen yksi vetonauloista eli valo-vesishow oli rikki. Oh well. Sitten pieneen turistijuna-systeemiin ja safarin ensimmainen osa sai alkaa. Ensimmaisessa osassa oli erilaisia petoelaimia, kuten leijonia, tiikereita, hyeenoita, karhuja yms. Ajeltiin ympariinsa pimeassa puistossa ja opas ja kuski osoitteli elaimia aitauksissaan valoilla ja kertoi vahan faktoja eri elukoista. Leijonat murisivat komeasti meidan ajaessamme ohi, mika lie iltainen juttutuokia heilla olikaan meneillaan. Kaikki elaimet olivat melko aktiivisia aitauksissaan, kun ei ollut enaa kuuma kuten paivalla (kiertoajelu alkoi klo 20:30). Sitten vahan aikaa odottelua ja toiselle kierrokselle puiston toiseen paahan. Siella nahtiin paljon erilaisia antilooppeja, jotka kappailivat aivan meidan autojunan vieressa ja yrittivat loytaa meilta jotain syotavaa. Siella oli myos lisaa leijonia, hyeenoita, virtahepoja, seeproja, sikoja (miksi???), kenguruita, emuja ja strutseja. Niin ja gebardi! Petoelaimet oli omissa aitauksissaan, muut hengailivat siina ihan auton tuntumassa. Viimeisena viela kolme elefanttia, joista yksi ruiskutteli karsallaan meita kohti vetta ja toinen nousi takajaloilleen seisomaan ja torytteli karsallaan. IHANIA!! Kyyti takaisin kaupunkiin (edelleen ylhaisessa yksinaisyydessa kuljettajan kanssa) ja hotellille nukkumaan.
Aamulla oli loysa olo enka jaksanut lahtea katsomaan kaupungin laitamille yhta temppelia niinkuin oli tarkoitus. Laiskotti. Kavin yhdessa matkatoimistossa kyselemassa elefantti-reissun hintoja (kyselin niita pari paivaa sitten enemmankin) ja loysin yhden toimiston, jossa reissu oli todella paljon halvempi kuin muualla. Paikka on todella pieni, siella on vain kahdeksan norsua (toisissa on useita kymmenia) ja siella saa viettaa aikaa yksi-yhteen yhden norsun kanssa koko siellaolo ajan. Yleensa paikka ei ota ihmisia kuin kahdeksi paivaksi, mutta suostuttelin ne ottamaan mut kolmeksi paivaksi, joten sellaista on edessa huomenna!! JEEE!!! Hintaa kolmen paivan reissulle 8000bhatia (160euroa). Paljonhan se on rahaa, mutta muut samanlaiset paikat veloittaa melkein tuplahinnan ja siella yhdella norsulla on aina kaksi hoitajaa. Hintaan kuuluu kuljetukset (n.1h Chiang Main pohjoispuolelle), kahden yon yopyminen, kaikki ateriat jne. Sanoin matkatoimiston tatille, etta tulen maksamaan reissun myohemmin tanaan.
Kavin hotellilla hakemassa pankkikortin enka saanutkaan otto-automaatilta rahaa. Prkl. Eiku nettitunnukset hotellilta, nettikahvilaan selvittelemaan asiaa nettipankin, Luottokunnan ja puhelinpankin avulla ja selvisihan se sitten. Nyt pitais olla taas luottoa riittamiin, toivottavasti loppureissun ajan!
Uudelleen pankkiautomaatille ja matkatoimistoon maksamaan reissu. JEEE!!!!! Pieni valikuolema hotellilla, valipalaa ja ensimmaista kertaa elamassa thai-hierontaan. Olipas aika ihanan kamala kokemus! Tati pisti parastaan eika saastellyt nappejaan, ma irvistelin ja nautiskelin. Tunnin setti (kokovartalohieronta) 150bhatia eli 3euroa. Tata lisaa, kun tulen takaisin ronsujen luota!
Klo 18 treffasin kanadalaiset Kayan ja Kevinin ja syotiin illallista mukavia jutustellen. Heilla on hotellilla telkkari ja ovat aika hyvin perilla kaikesta mita taalla Thaimaassa tapahtuu. Hallitusta vastustavat punapaidathan ovat mellakoineet Bangkokissa jo reilun kuukauden ajan. Vaativat uusia vaaleja jne. Kauppakeskuksia on ollut suljettuna, liikenne pysaytettyna jne. Television mukaan taalla Chiang Maissa olisi viime viikonloppuna rajaytetty kaksi autoa (kranaateilla), mutta kukaan taalla (ei edes paikalliset sanomalehdet) tieda asiasta mitaan. Oletetaan, etta nama on armeijan juonia mielenosoittajia vastaan - nailla huhuilla ja juoruilla luodaan ihmisiin usko, etta on ihan ok, etta armeija kohta ottaa kayttoon vahvat aseet ja hajoittaa mellakat vakivalloin. Turisteilla ei taalla ole mitaan pelattavaa - niin punapaidat kuin hallituksen joukotkin tietavat ja ymmartavat, etta turistit ovat maalle tuloa ja etta he ovat taysin ulkopuolisia koko kiistaan. Turistien annetaan kulkea esim. Bangkokissa taysin turvassa, vaikka joitain paikkoja he ovatkin sulkeneet rauhanomaisilla istumamielenosoituksilla. Satuin tanaan lukemaan Iltiksen nettisivuilta Mattiesko Hytosen kirjoituksen, kuinka han ja hanen tyttoystavansa eivat olleet paasseet viikonloppuna haluamaansa baariin bilettamaan mielenosoittajien takia. Voi Mattiesko raukka, maailmassa ehka on isompiakin murheita. Taalla tuntuu suurin osa ihmisista olevan punapaitojen kannalla ja sita mielta, etta ihmisia on riistetty jo tarpeeksi kauan. Monissa autoissa ja tuktukeissa liehuu punaiset liput. Pidan tilannetta silmalla, mutta en usko etta on mitaan syyta huoleen vaikka joudunkin matkustamaan reilun viikon paasta Bangkokiin. Kaikki turistit, jotka sielta ovat nyt tulleet sanovat ettei turisteilla ole siella mitaan vaaraa tai hataa.
Mutta siis - illallisen jalkeen tein pienen ostoskierroksen ja ostin kaikkea pienta kivaa tulevaa ronsuleiria varten (otokkamyrkkya yms. tarpeellista). Nyt pieni nettiseisahdus ja sitten hotellille jannittamaan huomista! Lahto aamulla klo 8 jalkeen, joten taman viestin jalkeen alkaa luultavasti muutaman paivan nettikatkos. Heippa siis ja palataan asiaan norsuleirin jalkeen!

Gibboni-lentelya ja elaintarhaa

Tiistaina tosiaan kiertelin erimoisia palatseja tassa vanhan kaupungin alueella. Oli aivan tajuttoman kuuma, mutta kylmien juomien avustamana jaksoin kayda kaikki lapi mita meinasinkin. Illalla treffasin sattumalta Kevinin ja Kayan keskustassa matkalla illalliselle ja lyottaydyin seuraan. Hauskoja tyyppeja ovat. Illallisen jalkeen kaytiin Kayan kanssa fish massagessa (jalat isoon kala-altaaseen ja ne syovat kuolleen ja kuivan ihon pois) - hinta 2 euroa. Olo oli koko paivan sen verran hyva, etta uskalsin myos varata seuraavalle paivalle tekemista. :)
Keskiviikkona siis erittain aikaisin ylos, kaupasta vahan jotain aamiaisentynkaa ja odottelemaan kyytia. Kadulla oli parhaillaan munkit almunkerayskierroksella ja sita oli kylla taas kiva kattella. Kyyti haki mut klo 6:30 maissa, otettiin joku kanadalainen pariskunta toiselta guest houselta kyytiin ja tunnin ajomatka viidakkoon sai alkaa. Kyseessa oli siis "Flight of the gibbons"-seikkailu ("Lento gibbonien kanssa") eli puusta toiseen vedettyja kaapeleita, joita pitkin flengailtiin puusta toiseen. Meidan porukkaan liittyi myos nelihenkinen perhe Hong Kongista ja kaksi opasta. Ensin valjaat ja kyparat paalle ja sitten metsaan. Ensin pieni infohetki miten metsassa tulee kayttaytya ja mita turva-asioita tulee ottaa huomioon. Ensin toinen opas viiletti kaapelia pitkin seuraavalle "asemalle" (station) ja sitten olikin mun vuoro. Argh! Valjaissa oli kiinni sellanen "runneri" (samantapainen ku esim. verhoklipsussa, etta se paasee liukumaan verhotangossa, jonka opas napsautti kaapeliin kiinni ja sen lisaksi viela kasilenkiturvalukko. Puoli-istuva asento "laiturin" reunalla ja eiku menoks! Oltiin siis puitten latvojen korkeudella, suurin osa asemista oli yli 50m maanpinnasta. Toisella asemalla toinen opas otti vastaan ja kiinnitti kasilenkin aseman turvakaapeliin. Odoteltiin, etta kaikki on tullut yli ja jatkettiin samaan malliin. Osa asemien valeista oli tosi pitkia, toisissa mentiin TODELLA kovaa, yhdessa sai laskea niin etta kaapeli oli kiinnitetty selkaan rinnan sijaan, joten liihoteltiin kuin Supermies asemalta toiselle. Muutamassa puussa laskeuduttiin koysien varassa alaspain (rappelingia), joko normaalisti tai paa alaspain. Kaikkea hullua piti toki kokeilla. ;) Asemilla oppaat kertoivat ymparoivasta viidakosta ja siella kasvavista kasveista (alueella kasvaa paljon esim. kahvia ja teeta). Tehtiin yhteensa joku kymmenen kaapelia ja muutama koysilaskeutuminen, joihin meni yhteensa n.2h aikaa. Lopussa odotti auto, joka vei meidat takaisin toimistolle palauttamaan valineet, sitten ihastelemaan laheista pienta vesiputousta ja taas takaisin toimistolle lounaan pariin. Lounaan jalkeen taas tunnin ajo takaisin kaupunkiin. Mahtava reissu!! Hintaa reissulla (sis.kyydit ja lounaan) oli 35euroa, joten ei ihan ilmaista lystia, mutta hauskaa kylla oli!!
Valikuolema hotellilla, manikyyri+pedikyyri (yht.5euroa), vahan internettia ja sitten kohti iltamarkkinoita vanhan kaupungin ulkopuolelle. En loytanyt juurikaan mitaan ostettavaa, kavin Subissa syomassa (NAM!!!) ja takas hotellille ja pehkuihin. Kotimatkalla onnistuin jotenkin liukastumaan niin, etta toisen jalan juuri lakatut ja leikatut kynnet meni ihan pipariksi - luultavasti jossain vaiheessa ainakin osa isovarpaan ja viereisen varpaan kynsista tulee irtoamaan, mutta onneksi ei kaynyt sen pahemmin.
Tanaan taas aamulla aikaisin ylos (ei ihan niin aikaisin kylla ku eilen), aamiaiselle ja tuktukilla elaintarhaan. Sisaanpaasy 100bhatia eli 2 euroa. Heti ensimmaiseksi vastassa oli pelottavat(!!!) flamingot ja sitten aivan ihanat virtahevot!!! Oli sen verran aikaista ja viileaa, etta elaimet oli viela aivan ihanan virkeita - virtahevot tuli ihan melkein kosketusetaisyydelle poseeraamaan ja mollistelemaan. On ne vaan NIIN ihania elaimia!!! Oli kirahveja, seeproja, strutseja (joista pari harrasti lisaantymistoimintaansa siina ihan eturivissa...), ronsu, leijonia, tiikereita, pantteri, leopaordi, erilaisia pienempia kissaelaimia, erilaisia lintuja (mm.pingviineita), erilaisia matelijoita (krokoja, liskoja, kaarmeita, kilpikonnia, sammakoita), gibboneita (ihan YLIsopoja!!!!) ja muita pikkuapinoita, pari orankia, saukkoja, pari pienta aasialaista karhua, muutama koala, kameleita ja mitakohan viela. Suurin osa elaimista oli hyvissa oloissa - isoissa ja puhtaissa aitauksissa - mutta varsinkin matelijoiden olot kylla jai harmittamaan. Kavin myos Aquariumissa, johon oli erillinen sisaanpaasymaksu (alyton 450bhatia eli 9 euroa) - aivan kohtuuton hinta verrattuna muun elaintarhan sisaanpaasyn hintaan. Siella oli varmasti satoja erilaisia kaloja ja satuin olemaan paikalla juuri, kun kaloja ruokittiin. Paljon oli vilinaa ja vilsketta altaissa, kun mies sukelluspuvussa jakeli kaloille syotavaa. Ison akvaarion poikki meni myos hieno vedenalainen tunneli, jonka yli kalat uivat. Oli aika upean nakoista, kun iso hai ui aivan paan yli! Siella nakyi myos kilpikonnia, rapuja, merihevosia, meritahtia, merimakkaroita, koralleja ja mita kaikkea nyt veden alla yleensa elaakaan. Kylla, myos muutama sammakko - yok.
Elaintarhan suurin vetonaula on pandakarhupariskunta pienen vauvansa kera. Vauva on naytilla vain muutaman kerran paivassa enka jaksanut sen nakemista jaada odottelemaan, joten nain vain aiti- ja isi-pandan. Pandataloonkin oli erillinen sisaanpaasy (100bhatia=2euroa). Aiti ja isa olivat omissa aitauksissaan, jonka erotti muuri, jossa rautainen portti. Aiti-panda istui omalla puolellaan rauhassa massuttelemassa jotain bambun patkaa, kun isa-panda kavi portin takana vahan kolistelemassa ja hyppimassa. Isa-panda oli selkeasti jostain vihainen ja repi omalla puolellaan oksia ja heitteli niita ympariinsa, kiipesi bambusta tehtyyn kiipeilytelineeseen ja yritti repia sita kappaleiksi - ja onnistui! Se linttasi kiipeilytelinetta koko painollaan sauman kohdasta ja se kalahti palasiksi. Tyontekijat houkuttelivat pandan akkia jonkun herkkupalan avulla takana olevaan hakkiin ja rupesivat pahkailemaan isa-pandan tekemia tuhoja. Aikamoista voimaa oli nallella!
Sitten oli koko elaintarha nahty ja kellokin jo pitkalla iltapaivassa, joten lahdin takaisin kaupunkiin. Lounasta, nyt nettia, sitten varmaan hierontaan ja illalla mahdollisesti yosafarille. Mutta siita lisaa seuraavassa jaksossa... :)

Vientiane - Chiang Mai

Lahdin siis Vientianesta aamulla kohti lentokenttaa. Koska lensin ensin Vientianesta Luang Prabangiin sain viettaa aikaani erittain pienessa ja tylsassa kotimaan lentojen terminaalissa, jossa ei ollut yhtaan mitaan tekemista. Meinas tulla aika pitkaksi. Lento itsessaan meni ihan ok ja Luang Prabangissa oli 20min aikaa vaihtaa konetta. Luang Prabangin lentokentta on aivan tajuttoman pieni, joten nou problems. Portilla treffasin konetta odottelemassa kanadalaispariskunnan Kevinin ja Kayan, jotka olivat paattaneet myos lentaa samana paivana Chiang Maihin. Jeee!!
Lento Chiang Maihin meni ihan normaalisti ja lentokentalta otettiin taksit. K&K oli varanneet majapaikan vahan keskustan ulkopuolelta (vahan joku kalliimpi vaihtoehto) ja ma lahdin taksilla keskustaan etsimaan guest housea. Taksikuski osoittautui ihan kusipaaksi (sori vaan), mutta dumppasin sen heti keskustan kulmille paastyani ja jatkoin matkaa pikkukujille reppu selassa majapaikkaa etsien. Kavin kyselemassa muutamassa guest housessa, jotka pyysi ihan alyttomia summia (350bhati huoneesta ilman ilmastointia 7:ssa kerroksessa ilman hissia), kunnes loysin kivan ja halvan guest housen ihan vanhankaupungin sydamesta. Hintaa kahden hengen huoneelle tuulettimella + kylpparilla 180bhatia/yo (=3.5euroa). Henkilokunta on tosi mukavaa ja huolehtivaista ja niitten kanssa on jo jutusteltu pitkat tovit Bangkokin mellakoista, Chiang Main parhaista ravintoloista jne. Jatin kamat huoneeseen ja lahdin etsiskelemaan jotain syotavaa. Tanaan ruokalistalla intialaista ruokaa, sen jalkeen nettipysahdys ja pieni valikuolema hotellilla.
Chiang Main yksi suurista houkutteista on joka sunnuntainen iltatori vanhankaupungin paakadulla. Koko katu tayttyy myyjista, jotka myyvat erilaisia kasitoita, t-paitoja, maalauksia - mita vaan keksia saattaa. Vanhan kaupungin temppelien pihat ovat myos taynna myyjia ja temppelin pihoilla on myos tarjolla kaikenlaista ruokaa erittain halvalla hinnalla. Hinnat olivat todella halvat ja ilta menikin kierrellessa ja ihmetellessa. Klo 18 kovaaanisista soitettiin Thaimaan kansallislaulu ja kaikki tuhannet myyjat ja asiakkaat (myos lapset) pysahtyivat kuin seinaan! Kun kansallislaulu soi ei saa liikkua tai puuhata mitaan, siihen pitaa keskittya taysilla! Kun laulu loppui jatkui kaupankaynti vanhaan tapaan. Pakkohan sita oli jotain pienta ostellakin, mutten vielakaan saanut kunnon shoppailuvaihdetta paalle. Alkaa siis kukaan odotelko mitaan tuliaisia, en vaan saa aikaiseksi ostettua taalta mitaan, jos en loyda jotain erityisen erikoista jollekin tietylle ihmiselle. Tarkoitus oli muutama viimeinen paiva shoppailla Bangkokissa, mutta siella olevien mellakoiden takia en ole ihan varma tuleeko siita mitaan. Pari paivaa sitten kuulemma Bangkokin ostoskeskukset joutuivat sulkemaan, kun mielenosoittajat eivat paastaneet ihmisia sisaan tai ulos. Mielenosoitukset ovat jatkuneet jo useita viikkoja (alkoivat silloin joskus kun olin lahdossa Ko Changilta Kambutseaan pain), joten tuskin ovat loppumassa ihan viela...
ANYWAYS, tulipa shoppailtua ja syotya hyvin ja lopuksi ihan guest housen nurkalla nautin puolen tunnin jalkahieronnasta (hinta 1euro) ennen nukkumaanmenoa. Ilta meni taasen kerran yskiessa keuhkoja pihalle, mutta lopulta se rauhottui ja sain unen paasta kiinni.
Heti aamusta olo oli ihan paska ja otti paahan, kun tiesin, etta koko paiva menee taas sairastellessa. :( Paa taynna rakaa, kauhee yska, kurkku kipee, paata sarki jne. Makoilin pitkaan huoneessa ja luin kirjaa ja lahdin aamiaiselle joskus ennen puoltapaivaa. Aamiaisen jalkeen hengailin pari tuntia nettikahvilassa tehden en mitaan ja sen jalkeen takaisin hotellille vahaksi aikaa makoilemaan. Iltapaivalla takas internettiin ja mietin, etta pitaisko lahtea kaymaan laakarilla vai en. Paatin kuitenkin odottaa huomiseen, etta josko olo parantuisi itsellaan, mutta katsoin siis netista valmiiksi sairaalan missa saan ilmaista hoitoa (laskuttavat suoraan Tapiolalta), jos siihen tulee jossain vaiheessa tarvetta. Netissa chattaily parin Suomi-kaverin kanssa vahan piristi ja olin valmis illan koitoksiin.
Klo 18 treffasin Kayan ja Kevinin vanhan kaupungin porteilla ja mentiin syomaan. En ollut taaskaan huomannut syoda mitaan aamiaisen jalkeen - kuumuus ja sairastelu on vienyt ruokahalun kokonaan. Nyt siis ruoka maistui ja hyva seura sai ajatukset vahan piristymaan. Ruokailun jalkeen lahdettiin hienolle, modernille ostarille leffaan. Valikoima ei ollut kovinkaan suuri, joten paadyttiin katsomaan "The Clash of the Titans" - elokuva antiikin Kreikan jumalten (Zeus ym.) ja ihmisten taisteluista keskenaan. Oli ihan ok leffa, ei mikaan ihmeellinen. Leffan jalkeen parit kylmat juomat ja kymmenen jalkeen olin jo NIIN valmis petiin, ettei oo tosikaan. Hotellille tulon jalkeen sammuin kuin saunalyhty ja nukuin hyvin aamuun saakka.
Tanaan on ollut jo taas paljon parempi olo! Nyt uskallan jo vahan suunnitella jotain kivaa tekemista huomiselle - luultavasti lahden sellaselle Zip-line-reissulle tonne keskelle mettaa. Ja talle illalle suunnittelin night safaria, mutta niista lisaa kun tiedan lisaa. Aamiainen maistui hyvin, nyt tunnin-parin pysahdys tassa nettikahvilassa ja kohta lahden tekemaan pienen sight seeing kierroksen tohon vanhan kaupungin muutamiin temppeleihin. Chiang Maissa on yli 300 temppelia, joista yli 100 keskustan alueella. Osassa kavin jo tutustumassa sunnuntaina iltatorin aikaan, mutta kai niita riittaa viela pienelle paivakavelylle lisaakin katsottavaa.

JALKIHUOMAUTUS!!!
Unohdin muuten mainita kaikista hauskimman osan elokuvareissusta! Ennen elokuvaa tuli muutamia mainoksia tulevista elokuvista (kuten yleensa) ja sen jalkeen Thaimaan kansallislaulu - jonka aikana kaikki nousivat seisomaan ja hiljaa kunnioittaen tuijottivat kankaalla pyorivaa erittain kuningasta ihannoivaa propagandavideota. Sen jalkeen sai jo menna istumaan, mutta kuningas-propaganda jatkui naurettavalla (sori vaan thaimaalaiset) kuningas-ihannointivideolla, jossa valkoiset kyyhkyset lentelivat jne. Ja video loppui isoon kuninkaan kuvaan ja nettilinkkiin www.weloveking.org. Erittain hammentavaa...

Vientiane

Aamulla ulos, ylos, suihkun ja aamupalan kautta minibussia odottelemaan. Minibussi oli uber-hieno ja ilmaistointikin toimi aivan moitteettomasti! WUHUU!!! Lisayllatyksena se, etta oltiin lahes tulkoon oikeasti kolmessa tunnissa Vientianessa, niinkuin luvattiin! Ehka poikkeus vahvistaa saannon, mutta siis puolenpaivan aikaan hyppasin ulos kuumassa ja hiljaisessa Laosin paakaupungissa. Ajattelin, etta ihmiset on jossain karussa koska on lauantai ja kuumin aika paivasta, mutta juteltuani ihmisten kanssa tallaista taalla kuulemma on. Liikenne ja ihmismaara muihin kaakkois-Aasian kaupunkeihin verrattuna pelottavan vahainen ja hiljainen - melkein Helsingin keskustaa vastaava.
Parin korttelin ja parin "ei kiitoksen" jalkeen loysin ihan ok guest housen keskustasta, josta sain pikkuruisen huoneen sangylla ja tuulettimella (muuta sinne ei olisi mahtunutkaan) hintaan 5,5euroa. Kylppari ja vessa pitaa jakaa toisen huoneen kanssa, mutta ainakaan viela ei siina toisessa huoneessa ole asukkaita. Aivan sama, en suite huoneet olisi olleet tuplasti saman hintaisia. Pieni varustusten tarkastus huoneessa ja liikkeelle etsimaan jotain mielenkiintoista.
Kavin aluksi kysymassa parista eri matkatoimistosta lentojen hintoja pohjois-Thaimaaseen Chiang Maihin. Aika samoissa hinnoissa pyori lennot, varsinkin kun taalla ei juuri nayta lentavan (tai lentoja myyvan) kuin Lao Airlines. Suoraan taalta Vientianista ei ole lentoa Chiang Maihin (ainakaan Lao Airlinella), vaan pitaa lentaa Luang Prabangin kautta. Jain viela miettimaan asiaa ja lupasin palata asiaan halvimman hinnan tarjoajan kanssa.
Oli aivan alyttoman kuuma paiva, mutta jotenkin sita nyt kestaa taas paljon paremmin hieman viileamman ilmaston jalkeen. Hiki vaan valui ja juomista kului. Kaupunki oli edelleen pelottavan hiljainen, melkein aavemainen, kun tallustelin katselemaan nahtavyyksia. Ensin That Dam eli musta stupa (sellanen keon muitoinen moykky, buddhistien juttuja), joka oli sattumalta matkan varrella. Sielta postin kautta Talat Saon torille, josta en loytanyt yhtaan mitaan ostettavaa. Aamulla jouduin hylkaamaan Vang Viengiin hyvin palvelleet kolmen euron aitoa tekonahkaa olleet lipolaponi, joten uudet kengat oli hakusessa, mutta ei loytynyt. Oli vaan selkeasti paikallisille suunnattuja bling-bling-puolikorkokenkia yms. ihmetyksia, joten jatin ostamatta. Matkalla takaisin keskustaan satuin ohittamaan Wat Si Saketin - Vientianin vanhimman temppelin - ja paatin poiketa sisaan. Todella upea paikka! Itse temppeli oli muurien sisapuolella. Muureja reunusti (sisapuolelta) koko matkalta sellaiset katokset, jotka olivat TAYNNA buddhapatsaita! Yhteensa alueella on yli 10 000 buddhapatsasta! Suurimmat (n.metrin korkuiset) istuivat niille rakennetuilla lehtereilla, joiden takana oleva seina oli taynna pienia "reikia" (=hyllyja) pienemmille buddhapatsaille. Naytilla oli myos "varastohuone", jonne oli keratty Vientianen kaupungin raunioista loytyneita rikkinaisia buddhapatsaita (suurin osa paattomia). Keskella oleva temppeli oli myos hieno, mutta ainakin minun mielenkiintoni veivat joka puolelle sirotellut pienet buddhapatsaat.
Sielta kappailin takaisin paakadulle ja loysin itseni Scandinavian Bakerysta nautiskelemassa lounaaksi ihanaa taytettya patonkia - NAM!!! Ei kovinkaan skandinaavista, mutta hyvaa silti. Pikaisen lounaan jalkeen kiirehdin vaantamaan katta tuktuk-kuskien kanssa siita, kuka saisi kunnian vieda minut katsomaan Laosin suurinta nahtavyytta Pha That Luangia - englanniksi Great Sacret Stupa - suomeksi suuri, pyha stupa (tai jotain). Se oli menossa kiinni neljalta ja kello oli jo puoli, joten sinne siis. Se oli aivan jarjettoman kokoinen (85m) kullitettu stupa eli sellanen keko-systeemi. Se on Laosin kansallissymboli ja buddhismin symboli, turistikohde monille paikallisille. Ei paljonkaan nahtavaa tallaiselle tavalliselle turistille, paljon kultaa ja kimallusta vaan. Stupan molemmilla puolilla oli hienot temppelit, joista toiseen kavin pikaisesti tutustumassa ja sekin oli aika hieno. Todella erilainen mita muut nakemani temppelit - paljon varikkaampi ja valoisempi, kuin muut. Vaikea selittaa, pitaa joskus laittaa kuvia naytille.
Sielta samaisen tuktukin kanssa seuraavalle nahtavyydelle eli Patuxaille - Vientianen omalle riemukaarelle. Tarina kertoo, etta riemukaari on valmistettu 1969 USA:n lahjoittamasta sementista, joka oli tarkoitettu lentokentan rakentamista varten. Kaverit kuitenkin paattivat, etta riemukaari on tarkeampi ja pykasivat pystyyn taman Patuxain. Pienella sisaanpaasymaksulla paasi kiipeamaan riemukaaren huipulle ja ihastelemaan maisemista kaupungin yli. Tassa vaiheessa keuhkoni rupesivat viimeistaan muistuttelemaan, etteivat ole vielakaan ihan kunnossa, joten piti vahan himmailla portaissa ettei lahde taju. Ei lahtenyt. Jain ylos istuksimaan joksikin aikaa ja kerailemaan keuhkonrippeitani ja paasin kuin paasin yhdessa osassa alas.
Hipsin hissukseen takaisin keskustaan ja koska tassa oli 90%:n Vientianen nahtavyyksista jo nahtyna paatin kayda kysymassa matkatoimistosta, josko saisin jo huomiseksi lennon Chiang Maihin. "Kylla onnistuu!" sanoi matkatoimiston tati ja myyda paukutti mulle lennon huomiseksi aamupaivaksi. Ensin taalta Luang Prabangiin ja sielta Chiang Maihin, jossa pitais olla perilla klo 14 maissa. Jepajee. Hintaa lennolla $160, joten ei ihan ilmainen, mutta eikohan mulla ehka ole siihen varaa. Toinen vaihtoehto olisi VIP-bussi, joka kestaisi n.24h ja maksaisi puolet lennon hinnasta. Syysta tai toisesta lento kuullostaa nyt mielekkaammalta, varsinkin kun tuntuu, etta alkaa aika loppumaan kesken!!!
No joo, kello on jo taas vaikka mita (19:40), joten olisi varmaan aika lahtea etsimaan jotain syotavaa. Illan tavoitteena viela paasta eroon n.30euron summasta Laosin kipeja, niita kun ei kuulemma missaan Laosin ulkopuolella vaihdeta muuksi valuutaksi. Ei siis muuta kuin joko a)shoppailemaan tai b)syomaan oikein kalliiseen ravinteliin. Heipparallaa ja munarikasta paasiaista itse kullekin saadylle!

Sairastelua - tylsaa!!

Makoillessa meni tamakin paiva. HBO:n leffat on tullut jo katottua lapi, Discovery Chanellilta ei tule mitaan mielenkiintoista. Kunto on jo himpun verran parempi, ei enaa yskita ihan niin paljon ja hengittaminenkin on helpompaa. Ja ruokakin maistuu ehka vahan paremmin. Paatin, etten jaa tanne tylsaan tuppukylaan pidemmaksi aikaa sairastelemaan, vaan lahden huomenna aamusta kohti paakaupunkia Vientienia. Taman kaupungin idea tuntuu olevan se, etta paivalla tuubaillaan joella tuhannen kannissa ja tullaan illan pimettya jatkamaan sita tanne kaupungille. Paivalla taalla kaupungilla ei nay ketaan ja illalla kaikki on a) viiden promillen kannissa ja b) alle 22-vuotiaita. Ei ihan sita seuraa, mita kipeana jaksaisi katsella. Tulin muutenkin siihen tulokseen, etta parantumiseen menisi kuitenkin muutama paiva aikaa ennen kuin olisin tuubailu- tai kiipeily- (tai dokailu-) kunnossa, joten jatan suosiolla koko homman valiin.
Ostin siis lipun minibussilla Vientieniin huomisaamuksi. Minibussilla matkan pitaisi taittua n.kolmessa tunnissa, joten enkohan ole siella n.5h:n matkaamisen jalkeen. Siella paiva tai pari ja kunnon mukaan matka jatkunee kohti pohjois-Thaimaata.

Hanoi-Luang Prabang-Vang Vieng

Onpas tosiaan mennyt hetki jos toinenkin siita kun viimeksi on tullut kirjoiteltua. Tanaan vietan vapaapaivaa enka aio tehda yhtaan mitaan, joten paivitan nyt tannekin tilanteen ajan tasalle.
Viimeisena paivana Hanoissa (eli siis su 28.3.) mentiin Lucien kanssa heti aamusta nauttimaan perinteisesta vietnamilaisesta water puppet teatterista (vesi-nukketeatteri). Liput tunnin mittaiseen esitykseen maksoi 80.000dongia eli n.4euroa. Teatteri oli tavallinen teatteri muuten, mutta lavan sijasta oli vesiallas, jonka takana sermi. Esitys alkoi bandin soittamalla perinteisella musiikilla, jonka saestyksella kaksi kertojana toimivaa naista lauloivat vietnamiksi. Esitys koostui kahdestatoista eri laulusta, jotka kaikki kertoivat perinteisista vietnamilaisista jutuista - maanviljelysta, kalastamisesta, lohikaarmeiden tanssista jne. Sermien takaa esittajat heiluttivat keppien paassa nukkeja niin, etta naytti kuin nuket tanssisivat itsekseen veden paalla. Varsinkin paikalliset ihmiset ja lapset olivat yleisossa erittainkin innoissaan, tuntui etteivat ne meinaa penkeillansa pysya. Aikuiset miehet hihkuivat ihan innoissaan, kun lavalla tapahtui jotain yllattavaa. Esitys oli hieno ja lopuksi sermit aukesivat ja yleisolle naytettiin miten esitys tehtiin. Oli todellakin sen muutaman euron arvoinen ja suosittelen kaikille, jotka Vietnamissa joskus kayvat!
Teatterin jalkeen kavin viela kerran selkahieronnassa ja sitten kappailtiin Lucien kanssa katselemassa myyntikojuja ja kuluttaen aikaa. Lounasta syotiin meidan ihan lemppariravintolassa RockBillyssa, jossa kaytiin varmaan viis kertaa Hanoissa ollessamme. Hyvaa, halpaa, siistia ja mukava henkilokunta.
Klo 15 maissa suunta kohti lentokenttaa (ehdittiin kaantya matkalla kertaalleen takaisin, kun Lucie huomasi unohtaneensa ostamansa taideteoksen hotellille) ja kentalla oltiin hyvissa ajoin ennen lennon lahtoa. Check-inin rouvat ilmoittivat, etta kone ei tanaan menekaan suoraan Luang Prabangiin kuten oli tarkoitus vaan etta mennaan Vientienin kautta. Jaahans, mikas siina sit. Lentokentalla oli aivan tajuttoman kallista, jopa Euroopan hintoja kalliimpaa! Onneksi siella ei tarvinnut kovin kauaa homehtua ennen kuin paastiin kivaan pikkukoneeseen ja matka kohti Laosta sai alkaa. Lennon aikana meille ilmoitettiin, etta Vientienissa pitaa vaihtaa konetta (ja ottaa matkalaukut mukaan), mutta ennen laskeutumista kuulutettiinkin, etta kone jatkaa 15min tankkauspysahdyksen jalkeen Luang Prabangiin suoraan. Aikamoista sekoilua...
Luang Prabangiin saavuttiin joskus kymmenen maissa illalla. Ihanat viisumi- ja passisedat oli jaaneet ylitoihin, etta paastiin maahan sisaan ja sen takia (kuulemma) jouduttiin maksamaan $1 ekstraa viisumeista (Suomen kansalaisille viisumi $35+1). Aivan sama. Lucie oli aivan hermo kireella asiasta sun toisesta ja ma yritin sita rauhoitella - ihme stressikohtaus yhdesta lennosta ja viisumista. Treffattiin kentalla canadalainen pariskunta Kaya ja Kevin, joiden kanssa mentiin samalla taksikyydilla kaupunkiin. Heilla oli varattu huone vahan kalliimmasta guest housesta, me lahdettiin Lucien kanssa kiertelemaan kaupunkia etsien paikkaa majatalosta. Loydettiinkin kiva guest house ja saatiin huone $14/yo - aika kallis, mutta tosi kiva paikka ja ihan keskustassa. Ihmeteltiin kuinka jo klo 22:30 maissa oli jo ihan kuollutta ja suurin osa paikoista suljettu, mutta myohemmin selvisi, etta kaupungissa on klo 23:30 jalkeen ulkonaliikkumiskielto! Treffattiin Kevin ja Kaya viela parin kaljan merkeissa ennenkuin se viimeinenkin ravintola meni kiinni klo 23:30. Ei muuta kuin unta palloon siis!
Maanantaina nukuttiin pitkaan ja nautittiin hyva aamiainen Luang Prabangin paakadun varressa. Koko kaupunki on aika pieni, vanhanaikainen ja siella on ihan erilainen fiilis kuin monessa muussa paikassa. Kaupunki halutaan pitaa idyllisena vanhana kaupunkina, joten virkamiehet on asettaneet kovia ukaaseja rakentamisen yms. suhteen. Esim. kaikki kaupungin pankkiautomaatit on tummaan puuseinaan upotettuja huomaamattomia pikkumasiinoita ilman suuria valomainoksia kuten yleensa. Lahdettiin aamiaisen jalkeen Lucien kanssa tutustumaan ihan keskustassa sijaitsevaan entiseen kuninkaalliseen palatsiin, joka on rakennettu 1900-luvun alussa. Joskus 70-luvun lopulla Laosin kuningasperhe syostiin vallasta, joten palatsi on nykyaan vain turistikaytossa. Palatsi oli ulkoapain todella arkisen nakoinen, mutta sisalta upea! Suuri sali palatsin keskella oli aivan mahtavan nakoinen - kirkkaanpunaiset seinat, jotka oli koristeltu lattiasta kattoon erivarisesta lasista ja peilista tehdyista mosaiikki-kuvista. Upea tumma puulattia, lasiset vitriinit taynna arvoesineita jne. Naytilla oli myos kuninkaan ja kuningattaren makuuhuoneet, ruokailutila ja palatsin takapihalla kuninkaallisen perheen kayttamat ajoneuvot hienosti puunattuna autotallissa rivissa. Palatsialueella sijaitsi myos kuninkaallinen teatterirakennus seka talla hetkella kunnostuksessa oleva temppeli.
Palatsin jalkeen lahdettiin kiipeamaan laheiselle kukkulalle, jossa on kolme eri temppelia. Kukkulalta oli myos upeat nakymat koko kaupungin yli, tosin pienoisen hikisen kiipeamisen jalkeen. Yksi temppeleista oli rakennettu paikalle, josta on loydetty buddhan jalanjalki kallioon painuneena - joka on toki suojattu katoksella ja maalattu kultaiseksi. Yksi temppeli oli pienen kallion sisalla. Kaikenkaikkiaan kiipeaminen vuorelle oli upea kokemus eika paikalla ollut juuri muita turistejakaan, joten saatiin nautiskella erilaisista temppeleista ja ihmeellisyyksista ihan omine aikoinemme.
Alas vuorelta tulimme pienen munkkiluostarin lapi. Ymparistossa vilahteli paljon oranssikaapuisia munkkeja paivan puuhissaan. Me palattiin paakadulle, virkistimme itseamme kylmilla juomilla ja jatkoimme matkaa kaupungin "paahan", kahden joen risteykseen joka rajaa kaupunkia. Kaytiin matkalla tutustumassa viela muutamaan eri temppeliin, jotka olivat aivan mahtavia - jokainen omine tyyleineen ja yksityiskohtineen. Lucie lahti hotellille lepailemaan, ma kavin Mekong-joen rannalla vahan vaeltelemassa ja lounastamassa. Pieni valikuolema hotellilla ja illalla oltiin sovittu treffit Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten. Juuri kun paastiin ulos hotellista katua pitkin pyyhkaisi hurja tuulenpuuska, melkein pienimuotoinen tornado. Meidan hotellin luota lahti jokailtainen iltatori, joka on satoja pienia kojuja ja telttoja myyden kaikenlaista paikallista tavaraa (huiveja, vaatteita, maalauksia jne.). Tuulenpuuska riepotti muutamat teltat ihan mullin mallin ja paikalliset alkoivat turistien avustuksella kovaa vauhtia pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Viereisen kuninkaallisen palatsin pihalla kasvavista isoista palmuista irtoili 2-3 metrisia palmunlehvia, jotka alastullessaan tekivat paljon tuhoa telttojen kattoihin. Vaarana oli myos suurien kookospahkinaterttujen tuleminen alas, mutta onneksi ne pysyivat lahinna muurien sisapuolella. Pilvet liikkuivat taivaalla aivan hurjaa vauhtia, palmut olivat melkein 90:n asteen kulmassa tuulen voimasta ja ukkonen pauhasi. Auteltiin ihmisia pakkaamaan tavaroitaan ja kantamaan niita autoihin ja tuktukeihin suojaan ja koko katu oli tyhja sadoista kojuista n.10minuutissa. Sitten alkoi tulla oikein hurjasti vetta. Aikamoinen oli ilma! Paikalliset muuten uskovat viela tanakin paivana, etta kuninnkaallinen perhe kummittelee kuninkaallisessa palatsissa karkoituksensa vuoksi ja nytkin monet paikalliset sanoivat, etta kyseessa oli heidan kostonsa kaupunkilaisille. Tieda hanta sitten...
Mutta kuitenkin, treffattiin siis Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten ja juostiin sateen poikki paakadulle yhteen ravintolaan ruokailemaan. Syotiin, juotiin ja juteltiin monta tuntia ja oli oikein mukavata! Sovittiin seuraavaksi aamuksi treffit uusia seikkailuja varten.
Aamulla kaytiin Lucien kanssa paakadulla taas aamiaisella ja kyseltiin parista matkatoimistosta paivareissujen hintoja. Sitten juteltiin yhden tuktuk-kuskin kanssa, joka lupasi vieda meidat (tinkaamisen jalkeen toki) 65.000kip/hlo (=6,5euroa) koko paivan reissulle 35km:n paassa oleville luolille ja 24km:n paassa oleville vesiputouksille. Ajettiin tuktukilla hakemaan Kevin ja Kaya hotellilta ja matkalla tuktuk-kuski bongas kyytiin viela pari japanilaista turistia kaymaan siella luolilla. Kuulin ohimennen, kun tuktuk-kuski neuvotteli hintaa reissusta naiden japanilaisten kanssa ja he sopivat hinnaksi 200.000kipia (=20euroa!!!)/hlo vain siella luolilla kaymisesta!! Ja nama japanilaiset olivat tyytyvaisia tahan hintaan - uskomatonta!! Samaan hengenvetoon kuski lupasi meille muille 5000kipin alennuksen hinnasta, kun kyytiin tuli kerran enemman ihmisia. Eli me muut maksettiin koko paivan reissusta yhteensa 240.000kipia ja nama japanilaiset pelkastaan muutaman tunnin reissusta 200.000kipia/hlo!!! Huh huh. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa...
Anyways, suunta kohti pienta kylaa pick-up auton lavalla, alkumatka hienoa asfalttitieta ja loput kymmenisen kilometria pienta kuoppaista ja makista hiekkatieta. Kylasta veneella veden yli (10.000kip/hlo) ja kiipeaminen kahteen luolaan rakennettuun temppeliin. Temppelit olivat molemmat taynna pienia ja isoja buddha-patsaita. Jokainen pienikin tasainen alue oli taynna pienia patsaita. Upea paikka! Paluumatkalla kaupunkiin pysahdyttiin pienessa kylassa, jossa valmistetaan paikallista riisiviinaa. Maistiaisten jalkeen ostettiin pienet pullot mukaan ja matka jatkui.
Vietiin huijatut japanilaiset takaisin kaupunkiin ja jatkettiin matkaa painvastaisessa suunnassa oleville vesiputouksille. Ennen vesiputouksia syotiin vahan lounasta ja nautittiin kookospahkinaa ja sitten suunta kohti taas uusia portaita ja kiipeamista. Vesiputouksen alapuolella oli suuria aitauksia, joissa pidettiin paikallisia karhuja. Karhut on pelastettu salametsastajilta eika niita haluta vapauttaa takaisin luontoon sen takia, etta kohta ne olisivat taas salametsastajien kourissa. Karhuilla oli ihania kiipeilytelineita ja -tasoja ja bambusta tehtyja riippumattoja, joissa ne loikoilivat. Oli kuumin aika paivasta, joten nallet vaan makailivat paikoillaan erittain rentoina.
Lisaa kiipeilya ja aivan ihanat vesiputoukset alkoivat! Vesi kirkkaan turkoosia, ihania pienia ja suuria luonnon muokkaamia altaita - IHANAA!! Sinne siis uimaan ja nautiskelemaan ihanan viileasta vedesta. Takaisintulomatkalla nalletkin oli paljon virkeammalla tuulella ja kiipeilivat telineissaan ja leikkivat keskenaan. Ihania otuksia!!
Takaisin kaupunkiin ajellessamme tien varressa oli suloisia pienia lapsia ja ne perkeleet heitti meidan paalle saavikaupalla vetta!!! Ja vahan ajan paasta sama homma uudestaan! Ilmeisesti paikallisten lasten tapa huvitella. Oltiin sen jalkeen valmiina seuraavaan iskuun vesipullot kasissamme, mutta sita iskua ei koskaan tullut. Taalla Laosissa on myos tapana heidan oman ajanlaskunsa uutena vuotena kastella ihmiset vedella lapimariksi, mutta sen aika ei ole vasta kuin myohemmin huhtikuussa.
Pieni valikuolena hotellilla ja treffattiin Kevin ja Kaya illallista varten. Kaytiin syomassa aivan taivaallista intialaista ruokaa ja sen jalkeen pienimuotoinen shoppauskierros iltatorilla ennen aikaista nukkumaanmenoa. Koko paivan reissaaminen oli vetanyt voimat pois ja mulla oli alkanut inhottava yska vaivaamaan. Lisana hirvittava paansarky, ei kivaa. Diagnosoin heti poskiontelontulehduksen (heti sunnuntain lennon jalkeen alkoi vahitellen onteloita painamaan) ja alkavan keuhkoputkentulehduksen. Ei kivaa.
Aamulla ylos ennen auringonnousua ja klo 6 ihmettelemaan paakadun varrelle munkkien almunkerayskierrosta. Jokaisen temppelin ja luostarin munkit kiertavat joka aamu ympari kaupunkia keraamassa almuja, joita paikalliset ihmiset (ja turistit) heille antavat. Kyseessa on uskonnollinen toimitus, joka on hyvin tarkea osa paikallisten ihmisten uskonnollista elamaa. Almujen antajat ovat polvistuneena maahan ja munkit tulevat jonoissa oransseissa kaavuissaan, metalliset almuastiat kainalossaan ihmisten luo keraamaan almuja. Almut ovat yleensa riisia, hedelmia ja rahaa. Tama toistuu joka ikinen paiva. Luang Prabangissa tasta oli selkeasti tullut myos turistitouhua - turisteille oli varattu valmiiksi riisiastiat ja matot, joille polvistua ja he saivat nain ottaa osaa toimitukseen. Osa turisteista oli aivan alyttoman typeria hyppien munkkien keskella ja hairiten toimitusta valokuvaamalla ja videoimalla aivan liian lahella munkkien naamoja. Toiset ihmiset eivat vaan tajua mistaan mitaan.
Aamiaista, pieni valikuolema ja tavarat kasaan. Lucien oli aluksi tarkoitus myos tulla mukaan Vang Viengiin, mutta paatti sitten kuitenkin jaada pidemmaksi aikaa Luang Prabangiin ja lentaa sielta loppuviikolla suoraan Vientieniin. Ma lahdin klo 9 minibussilla kohti Vang Viengia. Matkan piti lupausten mukaan kestaa 5h, mutta kuten odotinkin reissu kesti melkein 7h. Matkalla ei tapahtunut mitaan sellaista mika olisi hidastuttanut matkaa, joten epailen paaseeko mikaan auto ikina tuota valia alle 6,5-7 tunnin. Tie oli ihan ok kunnossa, mutta todellista vuoristoista serpentiinia, jota vaan ei voi ajaa kovaa. Perilla Vang Viengissa siis klo 16 aikaan. Loysin ihan ok yopaikan 40.000kipia/yo (4euroa), kavin suihkussa ja lahdin kylille. Ensin pikainen internet pysahdys, sitten syopottelemaan ja apteekin kautta hotellille makoilemaan. Keuhkoputkentulehdus oli eilen aika pahana, yska ihan hirvea, paassa suhisee ja kurkku kipea. Apteekista sain codeiinia hillitsemaan yskaa, sarkylaaketta alentamaan kuumetta (jota en tieda onko sita, kun ei ole mittaria) ja jotain paikallista nenasumutetta auttamaan painetta poskionteloissa. Ihan hyvin tuntuu tropit auttavan, tanaan aamulla jo melkein hieman ehka ihmismaisempi olo. Antibiootteja en ainakaan viela halua aloittaa, jos huomenna ei ole yhtaan parempi olo, niin sitten ehka. Laakariin ei viela ole tarvetta menna, pohdin asiaa taas huomenna uudestaan. Joten turhan huolestunut ei kannata olla, ihan tavallista flunssaa ja yskaa tama varmasti vaan on.
Sovin hotellin kanssa, etta vaihdan tanaan toiseen huoneeseen missa on telkkari, etta on jotain tekemista sairastaessa. Kavin aamulla syomassa ja tulin tanne nettiin, nyt olisi lounasaika ja sitten lopuksi paivaa makaamaan huoneeseen tekematta mitaan sen kummempaa. Vang Viengin turistivillitykset eli joen laskeminen traktorin sisarenkaalla ja vaeltaminen ihastelemaan luolia ei ihan tassa kunnossa tule onnistumaan, joten saa nahda jaako ne kokonaan valiin vai jumitanko taalla niin kauan, etta olen siina kunnossa, etta jaksan niita tehda. Tarkoituksena oli loppuviikosta siirtya Vientieniin ja sielta lentaen Thaimaan puolelle, mutta nyt sairastan rauhassa ja mietin jatkoa sitten...