Vientiane

Aamulla ulos, ylos, suihkun ja aamupalan kautta minibussia odottelemaan. Minibussi oli uber-hieno ja ilmaistointikin toimi aivan moitteettomasti! WUHUU!!! Lisayllatyksena se, etta oltiin lahes tulkoon oikeasti kolmessa tunnissa Vientianessa, niinkuin luvattiin! Ehka poikkeus vahvistaa saannon, mutta siis puolenpaivan aikaan hyppasin ulos kuumassa ja hiljaisessa Laosin paakaupungissa. Ajattelin, etta ihmiset on jossain karussa koska on lauantai ja kuumin aika paivasta, mutta juteltuani ihmisten kanssa tallaista taalla kuulemma on. Liikenne ja ihmismaara muihin kaakkois-Aasian kaupunkeihin verrattuna pelottavan vahainen ja hiljainen - melkein Helsingin keskustaa vastaava.
Parin korttelin ja parin "ei kiitoksen" jalkeen loysin ihan ok guest housen keskustasta, josta sain pikkuruisen huoneen sangylla ja tuulettimella (muuta sinne ei olisi mahtunutkaan) hintaan 5,5euroa. Kylppari ja vessa pitaa jakaa toisen huoneen kanssa, mutta ainakaan viela ei siina toisessa huoneessa ole asukkaita. Aivan sama, en suite huoneet olisi olleet tuplasti saman hintaisia. Pieni varustusten tarkastus huoneessa ja liikkeelle etsimaan jotain mielenkiintoista.
Kavin aluksi kysymassa parista eri matkatoimistosta lentojen hintoja pohjois-Thaimaaseen Chiang Maihin. Aika samoissa hinnoissa pyori lennot, varsinkin kun taalla ei juuri nayta lentavan (tai lentoja myyvan) kuin Lao Airlines. Suoraan taalta Vientianista ei ole lentoa Chiang Maihin (ainakaan Lao Airlinella), vaan pitaa lentaa Luang Prabangin kautta. Jain viela miettimaan asiaa ja lupasin palata asiaan halvimman hinnan tarjoajan kanssa.
Oli aivan alyttoman kuuma paiva, mutta jotenkin sita nyt kestaa taas paljon paremmin hieman viileamman ilmaston jalkeen. Hiki vaan valui ja juomista kului. Kaupunki oli edelleen pelottavan hiljainen, melkein aavemainen, kun tallustelin katselemaan nahtavyyksia. Ensin That Dam eli musta stupa (sellanen keon muitoinen moykky, buddhistien juttuja), joka oli sattumalta matkan varrella. Sielta postin kautta Talat Saon torille, josta en loytanyt yhtaan mitaan ostettavaa. Aamulla jouduin hylkaamaan Vang Viengiin hyvin palvelleet kolmen euron aitoa tekonahkaa olleet lipolaponi, joten uudet kengat oli hakusessa, mutta ei loytynyt. Oli vaan selkeasti paikallisille suunnattuja bling-bling-puolikorkokenkia yms. ihmetyksia, joten jatin ostamatta. Matkalla takaisin keskustaan satuin ohittamaan Wat Si Saketin - Vientianin vanhimman temppelin - ja paatin poiketa sisaan. Todella upea paikka! Itse temppeli oli muurien sisapuolella. Muureja reunusti (sisapuolelta) koko matkalta sellaiset katokset, jotka olivat TAYNNA buddhapatsaita! Yhteensa alueella on yli 10 000 buddhapatsasta! Suurimmat (n.metrin korkuiset) istuivat niille rakennetuilla lehtereilla, joiden takana oleva seina oli taynna pienia "reikia" (=hyllyja) pienemmille buddhapatsaille. Naytilla oli myos "varastohuone", jonne oli keratty Vientianen kaupungin raunioista loytyneita rikkinaisia buddhapatsaita (suurin osa paattomia). Keskella oleva temppeli oli myos hieno, mutta ainakin minun mielenkiintoni veivat joka puolelle sirotellut pienet buddhapatsaat.
Sielta kappailin takaisin paakadulle ja loysin itseni Scandinavian Bakerysta nautiskelemassa lounaaksi ihanaa taytettya patonkia - NAM!!! Ei kovinkaan skandinaavista, mutta hyvaa silti. Pikaisen lounaan jalkeen kiirehdin vaantamaan katta tuktuk-kuskien kanssa siita, kuka saisi kunnian vieda minut katsomaan Laosin suurinta nahtavyytta Pha That Luangia - englanniksi Great Sacret Stupa - suomeksi suuri, pyha stupa (tai jotain). Se oli menossa kiinni neljalta ja kello oli jo puoli, joten sinne siis. Se oli aivan jarjettoman kokoinen (85m) kullitettu stupa eli sellanen keko-systeemi. Se on Laosin kansallissymboli ja buddhismin symboli, turistikohde monille paikallisille. Ei paljonkaan nahtavaa tallaiselle tavalliselle turistille, paljon kultaa ja kimallusta vaan. Stupan molemmilla puolilla oli hienot temppelit, joista toiseen kavin pikaisesti tutustumassa ja sekin oli aika hieno. Todella erilainen mita muut nakemani temppelit - paljon varikkaampi ja valoisempi, kuin muut. Vaikea selittaa, pitaa joskus laittaa kuvia naytille.
Sielta samaisen tuktukin kanssa seuraavalle nahtavyydelle eli Patuxaille - Vientianen omalle riemukaarelle. Tarina kertoo, etta riemukaari on valmistettu 1969 USA:n lahjoittamasta sementista, joka oli tarkoitettu lentokentan rakentamista varten. Kaverit kuitenkin paattivat, etta riemukaari on tarkeampi ja pykasivat pystyyn taman Patuxain. Pienella sisaanpaasymaksulla paasi kiipeamaan riemukaaren huipulle ja ihastelemaan maisemista kaupungin yli. Tassa vaiheessa keuhkoni rupesivat viimeistaan muistuttelemaan, etteivat ole vielakaan ihan kunnossa, joten piti vahan himmailla portaissa ettei lahde taju. Ei lahtenyt. Jain ylos istuksimaan joksikin aikaa ja kerailemaan keuhkonrippeitani ja paasin kuin paasin yhdessa osassa alas.
Hipsin hissukseen takaisin keskustaan ja koska tassa oli 90%:n Vientianen nahtavyyksista jo nahtyna paatin kayda kysymassa matkatoimistosta, josko saisin jo huomiseksi lennon Chiang Maihin. "Kylla onnistuu!" sanoi matkatoimiston tati ja myyda paukutti mulle lennon huomiseksi aamupaivaksi. Ensin taalta Luang Prabangiin ja sielta Chiang Maihin, jossa pitais olla perilla klo 14 maissa. Jepajee. Hintaa lennolla $160, joten ei ihan ilmainen, mutta eikohan mulla ehka ole siihen varaa. Toinen vaihtoehto olisi VIP-bussi, joka kestaisi n.24h ja maksaisi puolet lennon hinnasta. Syysta tai toisesta lento kuullostaa nyt mielekkaammalta, varsinkin kun tuntuu, etta alkaa aika loppumaan kesken!!!
No joo, kello on jo taas vaikka mita (19:40), joten olisi varmaan aika lahtea etsimaan jotain syotavaa. Illan tavoitteena viela paasta eroon n.30euron summasta Laosin kipeja, niita kun ei kuulemma missaan Laosin ulkopuolella vaihdeta muuksi valuutaksi. Ei siis muuta kuin joko a)shoppailemaan tai b)syomaan oikein kalliiseen ravinteliin. Heipparallaa ja munarikasta paasiaista itse kullekin saadylle!