maanantai 12. huhtikuuta 2010
Elossa edelleen!
Norsureissulta on palattu tanaan ja oli muuten aika mahtava kokemus! Mutta siita ja muusta lisaa huomenna tai joskus, nyt lahden syomaan ja nukkumaan...
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Chiang Mai, edelleen...
Eilen jatin hieronnan valiin, ku laiskotti. Kavin lounastamassa ja sitten kohti iltatoria, josta kuulemma lahti ilmainen kyyti Chiang Main Night Safarille. Kyytia ei todellakaan mainosteta missaan, yks matkatoimiston tati puolivahingossa siita mulle lipsautti - kaikki toki mielellaan ottaisi 200-300 bhatia/paa jarjestetysta kyydista... Kyselin parilta polliisilta, jotka osas neuvoa missa mun pitaa odotella ja klo 19:30 maissa paikalle kurvasikin seeprakuvioitu minibussi. Ketaan muuta ei kyytiin tullut ja kyydissa ollut opastati kertoi mulle illan kulusta ja moneltako kyyti takaisin lahtee jne. Tati jatettiin kaupunkiin, joten olin kahdestaan kuskin kanssa minibussissa koko matkan (11km) kaupungin ulkopuolelle.
Noght Safari on Thaimaan valtion alulle panema turistikohde, jossa on erilaisia villielaimia isolla alueella - osa vapaasti hengailemassa (antiloopit, seeprat, kengurut, emut, strutsit ym.) ja osa aitauksissa tien vieressa (leijonat, tiikerit, ronsut ym.). Ensin katsottiin mauton Thai-show (pari keskinkertaista tanssiesitysta), koska alueen yksi vetonauloista eli valo-vesishow oli rikki. Oh well. Sitten pieneen turistijuna-systeemiin ja safarin ensimmainen osa sai alkaa. Ensimmaisessa osassa oli erilaisia petoelaimia, kuten leijonia, tiikereita, hyeenoita, karhuja yms. Ajeltiin ympariinsa pimeassa puistossa ja opas ja kuski osoitteli elaimia aitauksissaan valoilla ja kertoi vahan faktoja eri elukoista. Leijonat murisivat komeasti meidan ajaessamme ohi, mika lie iltainen juttutuokia heilla olikaan meneillaan. Kaikki elaimet olivat melko aktiivisia aitauksissaan, kun ei ollut enaa kuuma kuten paivalla (kiertoajelu alkoi klo 20:30). Sitten vahan aikaa odottelua ja toiselle kierrokselle puiston toiseen paahan. Siella nahtiin paljon erilaisia antilooppeja, jotka kappailivat aivan meidan autojunan vieressa ja yrittivat loytaa meilta jotain syotavaa. Siella oli myos lisaa leijonia, hyeenoita, virtahepoja, seeproja, sikoja (miksi???), kenguruita, emuja ja strutseja. Niin ja gebardi! Petoelaimet oli omissa aitauksissaan, muut hengailivat siina ihan auton tuntumassa. Viimeisena viela kolme elefanttia, joista yksi ruiskutteli karsallaan meita kohti vetta ja toinen nousi takajaloilleen seisomaan ja torytteli karsallaan. IHANIA!! Kyyti takaisin kaupunkiin (edelleen ylhaisessa yksinaisyydessa kuljettajan kanssa) ja hotellille nukkumaan.
Aamulla oli loysa olo enka jaksanut lahtea katsomaan kaupungin laitamille yhta temppelia niinkuin oli tarkoitus. Laiskotti. Kavin yhdessa matkatoimistossa kyselemassa elefantti-reissun hintoja (kyselin niita pari paivaa sitten enemmankin) ja loysin yhden toimiston, jossa reissu oli todella paljon halvempi kuin muualla. Paikka on todella pieni, siella on vain kahdeksan norsua (toisissa on useita kymmenia) ja siella saa viettaa aikaa yksi-yhteen yhden norsun kanssa koko siellaolo ajan. Yleensa paikka ei ota ihmisia kuin kahdeksi paivaksi, mutta suostuttelin ne ottamaan mut kolmeksi paivaksi, joten sellaista on edessa huomenna!! JEEE!!! Hintaa kolmen paivan reissulle 8000bhatia (160euroa). Paljonhan se on rahaa, mutta muut samanlaiset paikat veloittaa melkein tuplahinnan ja siella yhdella norsulla on aina kaksi hoitajaa. Hintaan kuuluu kuljetukset (n.1h Chiang Main pohjoispuolelle), kahden yon yopyminen, kaikki ateriat jne. Sanoin matkatoimiston tatille, etta tulen maksamaan reissun myohemmin tanaan.
Kavin hotellilla hakemassa pankkikortin enka saanutkaan otto-automaatilta rahaa. Prkl. Eiku nettitunnukset hotellilta, nettikahvilaan selvittelemaan asiaa nettipankin, Luottokunnan ja puhelinpankin avulla ja selvisihan se sitten. Nyt pitais olla taas luottoa riittamiin, toivottavasti loppureissun ajan!
Uudelleen pankkiautomaatille ja matkatoimistoon maksamaan reissu. JEEE!!!!! Pieni valikuolema hotellilla, valipalaa ja ensimmaista kertaa elamassa thai-hierontaan. Olipas aika ihanan kamala kokemus! Tati pisti parastaan eika saastellyt nappejaan, ma irvistelin ja nautiskelin. Tunnin setti (kokovartalohieronta) 150bhatia eli 3euroa. Tata lisaa, kun tulen takaisin ronsujen luota!
Klo 18 treffasin kanadalaiset Kayan ja Kevinin ja syotiin illallista mukavia jutustellen. Heilla on hotellilla telkkari ja ovat aika hyvin perilla kaikesta mita taalla Thaimaassa tapahtuu. Hallitusta vastustavat punapaidathan ovat mellakoineet Bangkokissa jo reilun kuukauden ajan. Vaativat uusia vaaleja jne. Kauppakeskuksia on ollut suljettuna, liikenne pysaytettyna jne. Television mukaan taalla Chiang Maissa olisi viime viikonloppuna rajaytetty kaksi autoa (kranaateilla), mutta kukaan taalla (ei edes paikalliset sanomalehdet) tieda asiasta mitaan. Oletetaan, etta nama on armeijan juonia mielenosoittajia vastaan - nailla huhuilla ja juoruilla luodaan ihmisiin usko, etta on ihan ok, etta armeija kohta ottaa kayttoon vahvat aseet ja hajoittaa mellakat vakivalloin. Turisteilla ei taalla ole mitaan pelattavaa - niin punapaidat kuin hallituksen joukotkin tietavat ja ymmartavat, etta turistit ovat maalle tuloa ja etta he ovat taysin ulkopuolisia koko kiistaan. Turistien annetaan kulkea esim. Bangkokissa taysin turvassa, vaikka joitain paikkoja he ovatkin sulkeneet rauhanomaisilla istumamielenosoituksilla. Satuin tanaan lukemaan Iltiksen nettisivuilta Mattiesko Hytosen kirjoituksen, kuinka han ja hanen tyttoystavansa eivat olleet paasseet viikonloppuna haluamaansa baariin bilettamaan mielenosoittajien takia. Voi Mattiesko raukka, maailmassa ehka on isompiakin murheita. Taalla tuntuu suurin osa ihmisista olevan punapaitojen kannalla ja sita mielta, etta ihmisia on riistetty jo tarpeeksi kauan. Monissa autoissa ja tuktukeissa liehuu punaiset liput. Pidan tilannetta silmalla, mutta en usko etta on mitaan syyta huoleen vaikka joudunkin matkustamaan reilun viikon paasta Bangkokiin. Kaikki turistit, jotka sielta ovat nyt tulleet sanovat ettei turisteilla ole siella mitaan vaaraa tai hataa.
Mutta siis - illallisen jalkeen tein pienen ostoskierroksen ja ostin kaikkea pienta kivaa tulevaa ronsuleiria varten (otokkamyrkkya yms. tarpeellista). Nyt pieni nettiseisahdus ja sitten hotellille jannittamaan huomista! Lahto aamulla klo 8 jalkeen, joten taman viestin jalkeen alkaa luultavasti muutaman paivan nettikatkos. Heippa siis ja palataan asiaan norsuleirin jalkeen!
Noght Safari on Thaimaan valtion alulle panema turistikohde, jossa on erilaisia villielaimia isolla alueella - osa vapaasti hengailemassa (antiloopit, seeprat, kengurut, emut, strutsit ym.) ja osa aitauksissa tien vieressa (leijonat, tiikerit, ronsut ym.). Ensin katsottiin mauton Thai-show (pari keskinkertaista tanssiesitysta), koska alueen yksi vetonauloista eli valo-vesishow oli rikki. Oh well. Sitten pieneen turistijuna-systeemiin ja safarin ensimmainen osa sai alkaa. Ensimmaisessa osassa oli erilaisia petoelaimia, kuten leijonia, tiikereita, hyeenoita, karhuja yms. Ajeltiin ympariinsa pimeassa puistossa ja opas ja kuski osoitteli elaimia aitauksissaan valoilla ja kertoi vahan faktoja eri elukoista. Leijonat murisivat komeasti meidan ajaessamme ohi, mika lie iltainen juttutuokia heilla olikaan meneillaan. Kaikki elaimet olivat melko aktiivisia aitauksissaan, kun ei ollut enaa kuuma kuten paivalla (kiertoajelu alkoi klo 20:30). Sitten vahan aikaa odottelua ja toiselle kierrokselle puiston toiseen paahan. Siella nahtiin paljon erilaisia antilooppeja, jotka kappailivat aivan meidan autojunan vieressa ja yrittivat loytaa meilta jotain syotavaa. Siella oli myos lisaa leijonia, hyeenoita, virtahepoja, seeproja, sikoja (miksi???), kenguruita, emuja ja strutseja. Niin ja gebardi! Petoelaimet oli omissa aitauksissaan, muut hengailivat siina ihan auton tuntumassa. Viimeisena viela kolme elefanttia, joista yksi ruiskutteli karsallaan meita kohti vetta ja toinen nousi takajaloilleen seisomaan ja torytteli karsallaan. IHANIA!! Kyyti takaisin kaupunkiin (edelleen ylhaisessa yksinaisyydessa kuljettajan kanssa) ja hotellille nukkumaan.
Aamulla oli loysa olo enka jaksanut lahtea katsomaan kaupungin laitamille yhta temppelia niinkuin oli tarkoitus. Laiskotti. Kavin yhdessa matkatoimistossa kyselemassa elefantti-reissun hintoja (kyselin niita pari paivaa sitten enemmankin) ja loysin yhden toimiston, jossa reissu oli todella paljon halvempi kuin muualla. Paikka on todella pieni, siella on vain kahdeksan norsua (toisissa on useita kymmenia) ja siella saa viettaa aikaa yksi-yhteen yhden norsun kanssa koko siellaolo ajan. Yleensa paikka ei ota ihmisia kuin kahdeksi paivaksi, mutta suostuttelin ne ottamaan mut kolmeksi paivaksi, joten sellaista on edessa huomenna!! JEEE!!! Hintaa kolmen paivan reissulle 8000bhatia (160euroa). Paljonhan se on rahaa, mutta muut samanlaiset paikat veloittaa melkein tuplahinnan ja siella yhdella norsulla on aina kaksi hoitajaa. Hintaan kuuluu kuljetukset (n.1h Chiang Main pohjoispuolelle), kahden yon yopyminen, kaikki ateriat jne. Sanoin matkatoimiston tatille, etta tulen maksamaan reissun myohemmin tanaan.
Kavin hotellilla hakemassa pankkikortin enka saanutkaan otto-automaatilta rahaa. Prkl. Eiku nettitunnukset hotellilta, nettikahvilaan selvittelemaan asiaa nettipankin, Luottokunnan ja puhelinpankin avulla ja selvisihan se sitten. Nyt pitais olla taas luottoa riittamiin, toivottavasti loppureissun ajan!
Uudelleen pankkiautomaatille ja matkatoimistoon maksamaan reissu. JEEE!!!!! Pieni valikuolema hotellilla, valipalaa ja ensimmaista kertaa elamassa thai-hierontaan. Olipas aika ihanan kamala kokemus! Tati pisti parastaan eika saastellyt nappejaan, ma irvistelin ja nautiskelin. Tunnin setti (kokovartalohieronta) 150bhatia eli 3euroa. Tata lisaa, kun tulen takaisin ronsujen luota!
Klo 18 treffasin kanadalaiset Kayan ja Kevinin ja syotiin illallista mukavia jutustellen. Heilla on hotellilla telkkari ja ovat aika hyvin perilla kaikesta mita taalla Thaimaassa tapahtuu. Hallitusta vastustavat punapaidathan ovat mellakoineet Bangkokissa jo reilun kuukauden ajan. Vaativat uusia vaaleja jne. Kauppakeskuksia on ollut suljettuna, liikenne pysaytettyna jne. Television mukaan taalla Chiang Maissa olisi viime viikonloppuna rajaytetty kaksi autoa (kranaateilla), mutta kukaan taalla (ei edes paikalliset sanomalehdet) tieda asiasta mitaan. Oletetaan, etta nama on armeijan juonia mielenosoittajia vastaan - nailla huhuilla ja juoruilla luodaan ihmisiin usko, etta on ihan ok, etta armeija kohta ottaa kayttoon vahvat aseet ja hajoittaa mellakat vakivalloin. Turisteilla ei taalla ole mitaan pelattavaa - niin punapaidat kuin hallituksen joukotkin tietavat ja ymmartavat, etta turistit ovat maalle tuloa ja etta he ovat taysin ulkopuolisia koko kiistaan. Turistien annetaan kulkea esim. Bangkokissa taysin turvassa, vaikka joitain paikkoja he ovatkin sulkeneet rauhanomaisilla istumamielenosoituksilla. Satuin tanaan lukemaan Iltiksen nettisivuilta Mattiesko Hytosen kirjoituksen, kuinka han ja hanen tyttoystavansa eivat olleet paasseet viikonloppuna haluamaansa baariin bilettamaan mielenosoittajien takia. Voi Mattiesko raukka, maailmassa ehka on isompiakin murheita. Taalla tuntuu suurin osa ihmisista olevan punapaitojen kannalla ja sita mielta, etta ihmisia on riistetty jo tarpeeksi kauan. Monissa autoissa ja tuktukeissa liehuu punaiset liput. Pidan tilannetta silmalla, mutta en usko etta on mitaan syyta huoleen vaikka joudunkin matkustamaan reilun viikon paasta Bangkokiin. Kaikki turistit, jotka sielta ovat nyt tulleet sanovat ettei turisteilla ole siella mitaan vaaraa tai hataa.
Mutta siis - illallisen jalkeen tein pienen ostoskierroksen ja ostin kaikkea pienta kivaa tulevaa ronsuleiria varten (otokkamyrkkya yms. tarpeellista). Nyt pieni nettiseisahdus ja sitten hotellille jannittamaan huomista! Lahto aamulla klo 8 jalkeen, joten taman viestin jalkeen alkaa luultavasti muutaman paivan nettikatkos. Heippa siis ja palataan asiaan norsuleirin jalkeen!
torstai 8. huhtikuuta 2010
Gibboni-lentelya ja elaintarhaa
Tiistaina tosiaan kiertelin erimoisia palatseja tassa vanhan kaupungin alueella. Oli aivan tajuttoman kuuma, mutta kylmien juomien avustamana jaksoin kayda kaikki lapi mita meinasinkin. Illalla treffasin sattumalta Kevinin ja Kayan keskustassa matkalla illalliselle ja lyottaydyin seuraan. Hauskoja tyyppeja ovat. Illallisen jalkeen kaytiin Kayan kanssa fish massagessa (jalat isoon kala-altaaseen ja ne syovat kuolleen ja kuivan ihon pois) - hinta 2 euroa. Olo oli koko paivan sen verran hyva, etta uskalsin myos varata seuraavalle paivalle tekemista. :)
Keskiviikkona siis erittain aikaisin ylos, kaupasta vahan jotain aamiaisentynkaa ja odottelemaan kyytia. Kadulla oli parhaillaan munkit almunkerayskierroksella ja sita oli kylla taas kiva kattella. Kyyti haki mut klo 6:30 maissa, otettiin joku kanadalainen pariskunta toiselta guest houselta kyytiin ja tunnin ajomatka viidakkoon sai alkaa. Kyseessa oli siis "Flight of the gibbons"-seikkailu ("Lento gibbonien kanssa") eli puusta toiseen vedettyja kaapeleita, joita pitkin flengailtiin puusta toiseen. Meidan porukkaan liittyi myos nelihenkinen perhe Hong Kongista ja kaksi opasta. Ensin valjaat ja kyparat paalle ja sitten metsaan. Ensin pieni infohetki miten metsassa tulee kayttaytya ja mita turva-asioita tulee ottaa huomioon. Ensin toinen opas viiletti kaapelia pitkin seuraavalle "asemalle" (station) ja sitten olikin mun vuoro. Argh! Valjaissa oli kiinni sellanen "runneri" (samantapainen ku esim. verhoklipsussa, etta se paasee liukumaan verhotangossa, jonka opas napsautti kaapeliin kiinni ja sen lisaksi viela kasilenkiturvalukko. Puoli-istuva asento "laiturin" reunalla ja eiku menoks! Oltiin siis puitten latvojen korkeudella, suurin osa asemista oli yli 50m maanpinnasta. Toisella asemalla toinen opas otti vastaan ja kiinnitti kasilenkin aseman turvakaapeliin. Odoteltiin, etta kaikki on tullut yli ja jatkettiin samaan malliin. Osa asemien valeista oli tosi pitkia, toisissa mentiin TODELLA kovaa, yhdessa sai laskea niin etta kaapeli oli kiinnitetty selkaan rinnan sijaan, joten liihoteltiin kuin Supermies asemalta toiselle. Muutamassa puussa laskeuduttiin koysien varassa alaspain (rappelingia), joko normaalisti tai paa alaspain. Kaikkea hullua piti toki kokeilla. ;) Asemilla oppaat kertoivat ymparoivasta viidakosta ja siella kasvavista kasveista (alueella kasvaa paljon esim. kahvia ja teeta). Tehtiin yhteensa joku kymmenen kaapelia ja muutama koysilaskeutuminen, joihin meni yhteensa n.2h aikaa. Lopussa odotti auto, joka vei meidat takaisin toimistolle palauttamaan valineet, sitten ihastelemaan laheista pienta vesiputousta ja taas takaisin toimistolle lounaan pariin. Lounaan jalkeen taas tunnin ajo takaisin kaupunkiin. Mahtava reissu!! Hintaa reissulla (sis.kyydit ja lounaan) oli 35euroa, joten ei ihan ilmaista lystia, mutta hauskaa kylla oli!!
Valikuolema hotellilla, manikyyri+pedikyyri (yht.5euroa), vahan internettia ja sitten kohti iltamarkkinoita vanhan kaupungin ulkopuolelle. En loytanyt juurikaan mitaan ostettavaa, kavin Subissa syomassa (NAM!!!) ja takas hotellille ja pehkuihin. Kotimatkalla onnistuin jotenkin liukastumaan niin, etta toisen jalan juuri lakatut ja leikatut kynnet meni ihan pipariksi - luultavasti jossain vaiheessa ainakin osa isovarpaan ja viereisen varpaan kynsista tulee irtoamaan, mutta onneksi ei kaynyt sen pahemmin.
Tanaan taas aamulla aikaisin ylos (ei ihan niin aikaisin kylla ku eilen), aamiaiselle ja tuktukilla elaintarhaan. Sisaanpaasy 100bhatia eli 2 euroa. Heti ensimmaiseksi vastassa oli pelottavat(!!!) flamingot ja sitten aivan ihanat virtahevot!!! Oli sen verran aikaista ja viileaa, etta elaimet oli viela aivan ihanan virkeita - virtahevot tuli ihan melkein kosketusetaisyydelle poseeraamaan ja mollistelemaan. On ne vaan NIIN ihania elaimia!!! Oli kirahveja, seeproja, strutseja (joista pari harrasti lisaantymistoimintaansa siina ihan eturivissa...), ronsu, leijonia, tiikereita, pantteri, leopaordi, erilaisia pienempia kissaelaimia, erilaisia lintuja (mm.pingviineita), erilaisia matelijoita (krokoja, liskoja, kaarmeita, kilpikonnia, sammakoita), gibboneita (ihan YLIsopoja!!!!) ja muita pikkuapinoita, pari orankia, saukkoja, pari pienta aasialaista karhua, muutama koala, kameleita ja mitakohan viela. Suurin osa elaimista oli hyvissa oloissa - isoissa ja puhtaissa aitauksissa - mutta varsinkin matelijoiden olot kylla jai harmittamaan. Kavin myos Aquariumissa, johon oli erillinen sisaanpaasymaksu (alyton 450bhatia eli 9 euroa) - aivan kohtuuton hinta verrattuna muun elaintarhan sisaanpaasyn hintaan. Siella oli varmasti satoja erilaisia kaloja ja satuin olemaan paikalla juuri, kun kaloja ruokittiin. Paljon oli vilinaa ja vilsketta altaissa, kun mies sukelluspuvussa jakeli kaloille syotavaa. Ison akvaarion poikki meni myos hieno vedenalainen tunneli, jonka yli kalat uivat. Oli aika upean nakoista, kun iso hai ui aivan paan yli! Siella nakyi myos kilpikonnia, rapuja, merihevosia, meritahtia, merimakkaroita, koralleja ja mita kaikkea nyt veden alla yleensa elaakaan. Kylla, myos muutama sammakko - yok.
Elaintarhan suurin vetonaula on pandakarhupariskunta pienen vauvansa kera. Vauva on naytilla vain muutaman kerran paivassa enka jaksanut sen nakemista jaada odottelemaan, joten nain vain aiti- ja isi-pandan. Pandataloonkin oli erillinen sisaanpaasy (100bhatia=2euroa). Aiti ja isa olivat omissa aitauksissaan, jonka erotti muuri, jossa rautainen portti. Aiti-panda istui omalla puolellaan rauhassa massuttelemassa jotain bambun patkaa, kun isa-panda kavi portin takana vahan kolistelemassa ja hyppimassa. Isa-panda oli selkeasti jostain vihainen ja repi omalla puolellaan oksia ja heitteli niita ympariinsa, kiipesi bambusta tehtyyn kiipeilytelineeseen ja yritti repia sita kappaleiksi - ja onnistui! Se linttasi kiipeilytelinetta koko painollaan sauman kohdasta ja se kalahti palasiksi. Tyontekijat houkuttelivat pandan akkia jonkun herkkupalan avulla takana olevaan hakkiin ja rupesivat pahkailemaan isa-pandan tekemia tuhoja. Aikamoista voimaa oli nallella!
Sitten oli koko elaintarha nahty ja kellokin jo pitkalla iltapaivassa, joten lahdin takaisin kaupunkiin. Lounasta, nyt nettia, sitten varmaan hierontaan ja illalla mahdollisesti yosafarille. Mutta siita lisaa seuraavassa jaksossa... :)
Keskiviikkona siis erittain aikaisin ylos, kaupasta vahan jotain aamiaisentynkaa ja odottelemaan kyytia. Kadulla oli parhaillaan munkit almunkerayskierroksella ja sita oli kylla taas kiva kattella. Kyyti haki mut klo 6:30 maissa, otettiin joku kanadalainen pariskunta toiselta guest houselta kyytiin ja tunnin ajomatka viidakkoon sai alkaa. Kyseessa oli siis "Flight of the gibbons"-seikkailu ("Lento gibbonien kanssa") eli puusta toiseen vedettyja kaapeleita, joita pitkin flengailtiin puusta toiseen. Meidan porukkaan liittyi myos nelihenkinen perhe Hong Kongista ja kaksi opasta. Ensin valjaat ja kyparat paalle ja sitten metsaan. Ensin pieni infohetki miten metsassa tulee kayttaytya ja mita turva-asioita tulee ottaa huomioon. Ensin toinen opas viiletti kaapelia pitkin seuraavalle "asemalle" (station) ja sitten olikin mun vuoro. Argh! Valjaissa oli kiinni sellanen "runneri" (samantapainen ku esim. verhoklipsussa, etta se paasee liukumaan verhotangossa, jonka opas napsautti kaapeliin kiinni ja sen lisaksi viela kasilenkiturvalukko. Puoli-istuva asento "laiturin" reunalla ja eiku menoks! Oltiin siis puitten latvojen korkeudella, suurin osa asemista oli yli 50m maanpinnasta. Toisella asemalla toinen opas otti vastaan ja kiinnitti kasilenkin aseman turvakaapeliin. Odoteltiin, etta kaikki on tullut yli ja jatkettiin samaan malliin. Osa asemien valeista oli tosi pitkia, toisissa mentiin TODELLA kovaa, yhdessa sai laskea niin etta kaapeli oli kiinnitetty selkaan rinnan sijaan, joten liihoteltiin kuin Supermies asemalta toiselle. Muutamassa puussa laskeuduttiin koysien varassa alaspain (rappelingia), joko normaalisti tai paa alaspain. Kaikkea hullua piti toki kokeilla. ;) Asemilla oppaat kertoivat ymparoivasta viidakosta ja siella kasvavista kasveista (alueella kasvaa paljon esim. kahvia ja teeta). Tehtiin yhteensa joku kymmenen kaapelia ja muutama koysilaskeutuminen, joihin meni yhteensa n.2h aikaa. Lopussa odotti auto, joka vei meidat takaisin toimistolle palauttamaan valineet, sitten ihastelemaan laheista pienta vesiputousta ja taas takaisin toimistolle lounaan pariin. Lounaan jalkeen taas tunnin ajo takaisin kaupunkiin. Mahtava reissu!! Hintaa reissulla (sis.kyydit ja lounaan) oli 35euroa, joten ei ihan ilmaista lystia, mutta hauskaa kylla oli!!
Valikuolema hotellilla, manikyyri+pedikyyri (yht.5euroa), vahan internettia ja sitten kohti iltamarkkinoita vanhan kaupungin ulkopuolelle. En loytanyt juurikaan mitaan ostettavaa, kavin Subissa syomassa (NAM!!!) ja takas hotellille ja pehkuihin. Kotimatkalla onnistuin jotenkin liukastumaan niin, etta toisen jalan juuri lakatut ja leikatut kynnet meni ihan pipariksi - luultavasti jossain vaiheessa ainakin osa isovarpaan ja viereisen varpaan kynsista tulee irtoamaan, mutta onneksi ei kaynyt sen pahemmin.
Tanaan taas aamulla aikaisin ylos (ei ihan niin aikaisin kylla ku eilen), aamiaiselle ja tuktukilla elaintarhaan. Sisaanpaasy 100bhatia eli 2 euroa. Heti ensimmaiseksi vastassa oli pelottavat(!!!) flamingot ja sitten aivan ihanat virtahevot!!! Oli sen verran aikaista ja viileaa, etta elaimet oli viela aivan ihanan virkeita - virtahevot tuli ihan melkein kosketusetaisyydelle poseeraamaan ja mollistelemaan. On ne vaan NIIN ihania elaimia!!! Oli kirahveja, seeproja, strutseja (joista pari harrasti lisaantymistoimintaansa siina ihan eturivissa...), ronsu, leijonia, tiikereita, pantteri, leopaordi, erilaisia pienempia kissaelaimia, erilaisia lintuja (mm.pingviineita), erilaisia matelijoita (krokoja, liskoja, kaarmeita, kilpikonnia, sammakoita), gibboneita (ihan YLIsopoja!!!!) ja muita pikkuapinoita, pari orankia, saukkoja, pari pienta aasialaista karhua, muutama koala, kameleita ja mitakohan viela. Suurin osa elaimista oli hyvissa oloissa - isoissa ja puhtaissa aitauksissa - mutta varsinkin matelijoiden olot kylla jai harmittamaan. Kavin myos Aquariumissa, johon oli erillinen sisaanpaasymaksu (alyton 450bhatia eli 9 euroa) - aivan kohtuuton hinta verrattuna muun elaintarhan sisaanpaasyn hintaan. Siella oli varmasti satoja erilaisia kaloja ja satuin olemaan paikalla juuri, kun kaloja ruokittiin. Paljon oli vilinaa ja vilsketta altaissa, kun mies sukelluspuvussa jakeli kaloille syotavaa. Ison akvaarion poikki meni myos hieno vedenalainen tunneli, jonka yli kalat uivat. Oli aika upean nakoista, kun iso hai ui aivan paan yli! Siella nakyi myos kilpikonnia, rapuja, merihevosia, meritahtia, merimakkaroita, koralleja ja mita kaikkea nyt veden alla yleensa elaakaan. Kylla, myos muutama sammakko - yok.
Elaintarhan suurin vetonaula on pandakarhupariskunta pienen vauvansa kera. Vauva on naytilla vain muutaman kerran paivassa enka jaksanut sen nakemista jaada odottelemaan, joten nain vain aiti- ja isi-pandan. Pandataloonkin oli erillinen sisaanpaasy (100bhatia=2euroa). Aiti ja isa olivat omissa aitauksissaan, jonka erotti muuri, jossa rautainen portti. Aiti-panda istui omalla puolellaan rauhassa massuttelemassa jotain bambun patkaa, kun isa-panda kavi portin takana vahan kolistelemassa ja hyppimassa. Isa-panda oli selkeasti jostain vihainen ja repi omalla puolellaan oksia ja heitteli niita ympariinsa, kiipesi bambusta tehtyyn kiipeilytelineeseen ja yritti repia sita kappaleiksi - ja onnistui! Se linttasi kiipeilytelinetta koko painollaan sauman kohdasta ja se kalahti palasiksi. Tyontekijat houkuttelivat pandan akkia jonkun herkkupalan avulla takana olevaan hakkiin ja rupesivat pahkailemaan isa-pandan tekemia tuhoja. Aikamoista voimaa oli nallella!
Sitten oli koko elaintarha nahty ja kellokin jo pitkalla iltapaivassa, joten lahdin takaisin kaupunkiin. Lounasta, nyt nettia, sitten varmaan hierontaan ja illalla mahdollisesti yosafarille. Mutta siita lisaa seuraavassa jaksossa... :)
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Vientiane - Chiang Mai
Lahdin siis Vientianesta aamulla kohti lentokenttaa. Koska lensin ensin Vientianesta Luang Prabangiin sain viettaa aikaani erittain pienessa ja tylsassa kotimaan lentojen terminaalissa, jossa ei ollut yhtaan mitaan tekemista. Meinas tulla aika pitkaksi. Lento itsessaan meni ihan ok ja Luang Prabangissa oli 20min aikaa vaihtaa konetta. Luang Prabangin lentokentta on aivan tajuttoman pieni, joten nou problems. Portilla treffasin konetta odottelemassa kanadalaispariskunnan Kevinin ja Kayan, jotka olivat paattaneet myos lentaa samana paivana Chiang Maihin. Jeee!!
Lento Chiang Maihin meni ihan normaalisti ja lentokentalta otettiin taksit. K&K oli varanneet majapaikan vahan keskustan ulkopuolelta (vahan joku kalliimpi vaihtoehto) ja ma lahdin taksilla keskustaan etsimaan guest housea. Taksikuski osoittautui ihan kusipaaksi (sori vaan), mutta dumppasin sen heti keskustan kulmille paastyani ja jatkoin matkaa pikkukujille reppu selassa majapaikkaa etsien. Kavin kyselemassa muutamassa guest housessa, jotka pyysi ihan alyttomia summia (350bhati huoneesta ilman ilmastointia 7:ssa kerroksessa ilman hissia), kunnes loysin kivan ja halvan guest housen ihan vanhankaupungin sydamesta. Hintaa kahden hengen huoneelle tuulettimella + kylpparilla 180bhatia/yo (=3.5euroa). Henkilokunta on tosi mukavaa ja huolehtivaista ja niitten kanssa on jo jutusteltu pitkat tovit Bangkokin mellakoista, Chiang Main parhaista ravintoloista jne. Jatin kamat huoneeseen ja lahdin etsiskelemaan jotain syotavaa. Tanaan ruokalistalla intialaista ruokaa, sen jalkeen nettipysahdys ja pieni valikuolema hotellilla.
Chiang Main yksi suurista houkutteista on joka sunnuntainen iltatori vanhankaupungin paakadulla. Koko katu tayttyy myyjista, jotka myyvat erilaisia kasitoita, t-paitoja, maalauksia - mita vaan keksia saattaa. Vanhan kaupungin temppelien pihat ovat myos taynna myyjia ja temppelin pihoilla on myos tarjolla kaikenlaista ruokaa erittain halvalla hinnalla. Hinnat olivat todella halvat ja ilta menikin kierrellessa ja ihmetellessa. Klo 18 kovaaanisista soitettiin Thaimaan kansallislaulu ja kaikki tuhannet myyjat ja asiakkaat (myos lapset) pysahtyivat kuin seinaan! Kun kansallislaulu soi ei saa liikkua tai puuhata mitaan, siihen pitaa keskittya taysilla! Kun laulu loppui jatkui kaupankaynti vanhaan tapaan. Pakkohan sita oli jotain pienta ostellakin, mutten vielakaan saanut kunnon shoppailuvaihdetta paalle. Alkaa siis kukaan odotelko mitaan tuliaisia, en vaan saa aikaiseksi ostettua taalta mitaan, jos en loyda jotain erityisen erikoista jollekin tietylle ihmiselle. Tarkoitus oli muutama viimeinen paiva shoppailla Bangkokissa, mutta siella olevien mellakoiden takia en ole ihan varma tuleeko siita mitaan. Pari paivaa sitten kuulemma Bangkokin ostoskeskukset joutuivat sulkemaan, kun mielenosoittajat eivat paastaneet ihmisia sisaan tai ulos. Mielenosoitukset ovat jatkuneet jo useita viikkoja (alkoivat silloin joskus kun olin lahdossa Ko Changilta Kambutseaan pain), joten tuskin ovat loppumassa ihan viela...
ANYWAYS, tulipa shoppailtua ja syotya hyvin ja lopuksi ihan guest housen nurkalla nautin puolen tunnin jalkahieronnasta (hinta 1euro) ennen nukkumaanmenoa. Ilta meni taasen kerran yskiessa keuhkoja pihalle, mutta lopulta se rauhottui ja sain unen paasta kiinni.
Heti aamusta olo oli ihan paska ja otti paahan, kun tiesin, etta koko paiva menee taas sairastellessa. :( Paa taynna rakaa, kauhee yska, kurkku kipee, paata sarki jne. Makoilin pitkaan huoneessa ja luin kirjaa ja lahdin aamiaiselle joskus ennen puoltapaivaa. Aamiaisen jalkeen hengailin pari tuntia nettikahvilassa tehden en mitaan ja sen jalkeen takaisin hotellille vahaksi aikaa makoilemaan. Iltapaivalla takas internettiin ja mietin, etta pitaisko lahtea kaymaan laakarilla vai en. Paatin kuitenkin odottaa huomiseen, etta josko olo parantuisi itsellaan, mutta katsoin siis netista valmiiksi sairaalan missa saan ilmaista hoitoa (laskuttavat suoraan Tapiolalta), jos siihen tulee jossain vaiheessa tarvetta. Netissa chattaily parin Suomi-kaverin kanssa vahan piristi ja olin valmis illan koitoksiin.
Klo 18 treffasin Kayan ja Kevinin vanhan kaupungin porteilla ja mentiin syomaan. En ollut taaskaan huomannut syoda mitaan aamiaisen jalkeen - kuumuus ja sairastelu on vienyt ruokahalun kokonaan. Nyt siis ruoka maistui ja hyva seura sai ajatukset vahan piristymaan. Ruokailun jalkeen lahdettiin hienolle, modernille ostarille leffaan. Valikoima ei ollut kovinkaan suuri, joten paadyttiin katsomaan "The Clash of the Titans" - elokuva antiikin Kreikan jumalten (Zeus ym.) ja ihmisten taisteluista keskenaan. Oli ihan ok leffa, ei mikaan ihmeellinen. Leffan jalkeen parit kylmat juomat ja kymmenen jalkeen olin jo NIIN valmis petiin, ettei oo tosikaan. Hotellille tulon jalkeen sammuin kuin saunalyhty ja nukuin hyvin aamuun saakka.
Tanaan on ollut jo taas paljon parempi olo! Nyt uskallan jo vahan suunnitella jotain kivaa tekemista huomiselle - luultavasti lahden sellaselle Zip-line-reissulle tonne keskelle mettaa. Ja talle illalle suunnittelin night safaria, mutta niista lisaa kun tiedan lisaa. Aamiainen maistui hyvin, nyt tunnin-parin pysahdys tassa nettikahvilassa ja kohta lahden tekemaan pienen sight seeing kierroksen tohon vanhan kaupungin muutamiin temppeleihin. Chiang Maissa on yli 300 temppelia, joista yli 100 keskustan alueella. Osassa kavin jo tutustumassa sunnuntaina iltatorin aikaan, mutta kai niita riittaa viela pienelle paivakavelylle lisaakin katsottavaa.
JALKIHUOMAUTUS!!!
Unohdin muuten mainita kaikista hauskimman osan elokuvareissusta! Ennen elokuvaa tuli muutamia mainoksia tulevista elokuvista (kuten yleensa) ja sen jalkeen Thaimaan kansallislaulu - jonka aikana kaikki nousivat seisomaan ja hiljaa kunnioittaen tuijottivat kankaalla pyorivaa erittain kuningasta ihannoivaa propagandavideota. Sen jalkeen sai jo menna istumaan, mutta kuningas-propaganda jatkui naurettavalla (sori vaan thaimaalaiset) kuningas-ihannointivideolla, jossa valkoiset kyyhkyset lentelivat jne. Ja video loppui isoon kuninkaan kuvaan ja nettilinkkiin www.weloveking.org. Erittain hammentavaa...
Lento Chiang Maihin meni ihan normaalisti ja lentokentalta otettiin taksit. K&K oli varanneet majapaikan vahan keskustan ulkopuolelta (vahan joku kalliimpi vaihtoehto) ja ma lahdin taksilla keskustaan etsimaan guest housea. Taksikuski osoittautui ihan kusipaaksi (sori vaan), mutta dumppasin sen heti keskustan kulmille paastyani ja jatkoin matkaa pikkukujille reppu selassa majapaikkaa etsien. Kavin kyselemassa muutamassa guest housessa, jotka pyysi ihan alyttomia summia (350bhati huoneesta ilman ilmastointia 7:ssa kerroksessa ilman hissia), kunnes loysin kivan ja halvan guest housen ihan vanhankaupungin sydamesta. Hintaa kahden hengen huoneelle tuulettimella + kylpparilla 180bhatia/yo (=3.5euroa). Henkilokunta on tosi mukavaa ja huolehtivaista ja niitten kanssa on jo jutusteltu pitkat tovit Bangkokin mellakoista, Chiang Main parhaista ravintoloista jne. Jatin kamat huoneeseen ja lahdin etsiskelemaan jotain syotavaa. Tanaan ruokalistalla intialaista ruokaa, sen jalkeen nettipysahdys ja pieni valikuolema hotellilla.
Chiang Main yksi suurista houkutteista on joka sunnuntainen iltatori vanhankaupungin paakadulla. Koko katu tayttyy myyjista, jotka myyvat erilaisia kasitoita, t-paitoja, maalauksia - mita vaan keksia saattaa. Vanhan kaupungin temppelien pihat ovat myos taynna myyjia ja temppelin pihoilla on myos tarjolla kaikenlaista ruokaa erittain halvalla hinnalla. Hinnat olivat todella halvat ja ilta menikin kierrellessa ja ihmetellessa. Klo 18 kovaaanisista soitettiin Thaimaan kansallislaulu ja kaikki tuhannet myyjat ja asiakkaat (myos lapset) pysahtyivat kuin seinaan! Kun kansallislaulu soi ei saa liikkua tai puuhata mitaan, siihen pitaa keskittya taysilla! Kun laulu loppui jatkui kaupankaynti vanhaan tapaan. Pakkohan sita oli jotain pienta ostellakin, mutten vielakaan saanut kunnon shoppailuvaihdetta paalle. Alkaa siis kukaan odotelko mitaan tuliaisia, en vaan saa aikaiseksi ostettua taalta mitaan, jos en loyda jotain erityisen erikoista jollekin tietylle ihmiselle. Tarkoitus oli muutama viimeinen paiva shoppailla Bangkokissa, mutta siella olevien mellakoiden takia en ole ihan varma tuleeko siita mitaan. Pari paivaa sitten kuulemma Bangkokin ostoskeskukset joutuivat sulkemaan, kun mielenosoittajat eivat paastaneet ihmisia sisaan tai ulos. Mielenosoitukset ovat jatkuneet jo useita viikkoja (alkoivat silloin joskus kun olin lahdossa Ko Changilta Kambutseaan pain), joten tuskin ovat loppumassa ihan viela...
ANYWAYS, tulipa shoppailtua ja syotya hyvin ja lopuksi ihan guest housen nurkalla nautin puolen tunnin jalkahieronnasta (hinta 1euro) ennen nukkumaanmenoa. Ilta meni taasen kerran yskiessa keuhkoja pihalle, mutta lopulta se rauhottui ja sain unen paasta kiinni.
Heti aamusta olo oli ihan paska ja otti paahan, kun tiesin, etta koko paiva menee taas sairastellessa. :( Paa taynna rakaa, kauhee yska, kurkku kipee, paata sarki jne. Makoilin pitkaan huoneessa ja luin kirjaa ja lahdin aamiaiselle joskus ennen puoltapaivaa. Aamiaisen jalkeen hengailin pari tuntia nettikahvilassa tehden en mitaan ja sen jalkeen takaisin hotellille vahaksi aikaa makoilemaan. Iltapaivalla takas internettiin ja mietin, etta pitaisko lahtea kaymaan laakarilla vai en. Paatin kuitenkin odottaa huomiseen, etta josko olo parantuisi itsellaan, mutta katsoin siis netista valmiiksi sairaalan missa saan ilmaista hoitoa (laskuttavat suoraan Tapiolalta), jos siihen tulee jossain vaiheessa tarvetta. Netissa chattaily parin Suomi-kaverin kanssa vahan piristi ja olin valmis illan koitoksiin.
Klo 18 treffasin Kayan ja Kevinin vanhan kaupungin porteilla ja mentiin syomaan. En ollut taaskaan huomannut syoda mitaan aamiaisen jalkeen - kuumuus ja sairastelu on vienyt ruokahalun kokonaan. Nyt siis ruoka maistui ja hyva seura sai ajatukset vahan piristymaan. Ruokailun jalkeen lahdettiin hienolle, modernille ostarille leffaan. Valikoima ei ollut kovinkaan suuri, joten paadyttiin katsomaan "The Clash of the Titans" - elokuva antiikin Kreikan jumalten (Zeus ym.) ja ihmisten taisteluista keskenaan. Oli ihan ok leffa, ei mikaan ihmeellinen. Leffan jalkeen parit kylmat juomat ja kymmenen jalkeen olin jo NIIN valmis petiin, ettei oo tosikaan. Hotellille tulon jalkeen sammuin kuin saunalyhty ja nukuin hyvin aamuun saakka.
Tanaan on ollut jo taas paljon parempi olo! Nyt uskallan jo vahan suunnitella jotain kivaa tekemista huomiselle - luultavasti lahden sellaselle Zip-line-reissulle tonne keskelle mettaa. Ja talle illalle suunnittelin night safaria, mutta niista lisaa kun tiedan lisaa. Aamiainen maistui hyvin, nyt tunnin-parin pysahdys tassa nettikahvilassa ja kohta lahden tekemaan pienen sight seeing kierroksen tohon vanhan kaupungin muutamiin temppeleihin. Chiang Maissa on yli 300 temppelia, joista yli 100 keskustan alueella. Osassa kavin jo tutustumassa sunnuntaina iltatorin aikaan, mutta kai niita riittaa viela pienelle paivakavelylle lisaakin katsottavaa.
JALKIHUOMAUTUS!!!
Unohdin muuten mainita kaikista hauskimman osan elokuvareissusta! Ennen elokuvaa tuli muutamia mainoksia tulevista elokuvista (kuten yleensa) ja sen jalkeen Thaimaan kansallislaulu - jonka aikana kaikki nousivat seisomaan ja hiljaa kunnioittaen tuijottivat kankaalla pyorivaa erittain kuningasta ihannoivaa propagandavideota. Sen jalkeen sai jo menna istumaan, mutta kuningas-propaganda jatkui naurettavalla (sori vaan thaimaalaiset) kuningas-ihannointivideolla, jossa valkoiset kyyhkyset lentelivat jne. Ja video loppui isoon kuninkaan kuvaan ja nettilinkkiin www.weloveking.org. Erittain hammentavaa...
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Vientiane
Aamulla ulos, ylos, suihkun ja aamupalan kautta minibussia odottelemaan. Minibussi oli uber-hieno ja ilmaistointikin toimi aivan moitteettomasti! WUHUU!!! Lisayllatyksena se, etta oltiin lahes tulkoon oikeasti kolmessa tunnissa Vientianessa, niinkuin luvattiin! Ehka poikkeus vahvistaa saannon, mutta siis puolenpaivan aikaan hyppasin ulos kuumassa ja hiljaisessa Laosin paakaupungissa. Ajattelin, etta ihmiset on jossain karussa koska on lauantai ja kuumin aika paivasta, mutta juteltuani ihmisten kanssa tallaista taalla kuulemma on. Liikenne ja ihmismaara muihin kaakkois-Aasian kaupunkeihin verrattuna pelottavan vahainen ja hiljainen - melkein Helsingin keskustaa vastaava.
Parin korttelin ja parin "ei kiitoksen" jalkeen loysin ihan ok guest housen keskustasta, josta sain pikkuruisen huoneen sangylla ja tuulettimella (muuta sinne ei olisi mahtunutkaan) hintaan 5,5euroa. Kylppari ja vessa pitaa jakaa toisen huoneen kanssa, mutta ainakaan viela ei siina toisessa huoneessa ole asukkaita. Aivan sama, en suite huoneet olisi olleet tuplasti saman hintaisia. Pieni varustusten tarkastus huoneessa ja liikkeelle etsimaan jotain mielenkiintoista.
Kavin aluksi kysymassa parista eri matkatoimistosta lentojen hintoja pohjois-Thaimaaseen Chiang Maihin. Aika samoissa hinnoissa pyori lennot, varsinkin kun taalla ei juuri nayta lentavan (tai lentoja myyvan) kuin Lao Airlines. Suoraan taalta Vientianista ei ole lentoa Chiang Maihin (ainakaan Lao Airlinella), vaan pitaa lentaa Luang Prabangin kautta. Jain viela miettimaan asiaa ja lupasin palata asiaan halvimman hinnan tarjoajan kanssa.
Oli aivan alyttoman kuuma paiva, mutta jotenkin sita nyt kestaa taas paljon paremmin hieman viileamman ilmaston jalkeen. Hiki vaan valui ja juomista kului. Kaupunki oli edelleen pelottavan hiljainen, melkein aavemainen, kun tallustelin katselemaan nahtavyyksia. Ensin That Dam eli musta stupa (sellanen keon muitoinen moykky, buddhistien juttuja), joka oli sattumalta matkan varrella. Sielta postin kautta Talat Saon torille, josta en loytanyt yhtaan mitaan ostettavaa. Aamulla jouduin hylkaamaan Vang Viengiin hyvin palvelleet kolmen euron aitoa tekonahkaa olleet lipolaponi, joten uudet kengat oli hakusessa, mutta ei loytynyt. Oli vaan selkeasti paikallisille suunnattuja bling-bling-puolikorkokenkia yms. ihmetyksia, joten jatin ostamatta. Matkalla takaisin keskustaan satuin ohittamaan Wat Si Saketin - Vientianin vanhimman temppelin - ja paatin poiketa sisaan. Todella upea paikka! Itse temppeli oli muurien sisapuolella. Muureja reunusti (sisapuolelta) koko matkalta sellaiset katokset, jotka olivat TAYNNA buddhapatsaita! Yhteensa alueella on yli 10 000 buddhapatsasta! Suurimmat (n.metrin korkuiset) istuivat niille rakennetuilla lehtereilla, joiden takana oleva seina oli taynna pienia "reikia" (=hyllyja) pienemmille buddhapatsaille. Naytilla oli myos "varastohuone", jonne oli keratty Vientianen kaupungin raunioista loytyneita rikkinaisia buddhapatsaita (suurin osa paattomia). Keskella oleva temppeli oli myos hieno, mutta ainakin minun mielenkiintoni veivat joka puolelle sirotellut pienet buddhapatsaat.
Sielta kappailin takaisin paakadulle ja loysin itseni Scandinavian Bakerysta nautiskelemassa lounaaksi ihanaa taytettya patonkia - NAM!!! Ei kovinkaan skandinaavista, mutta hyvaa silti. Pikaisen lounaan jalkeen kiirehdin vaantamaan katta tuktuk-kuskien kanssa siita, kuka saisi kunnian vieda minut katsomaan Laosin suurinta nahtavyytta Pha That Luangia - englanniksi Great Sacret Stupa - suomeksi suuri, pyha stupa (tai jotain). Se oli menossa kiinni neljalta ja kello oli jo puoli, joten sinne siis. Se oli aivan jarjettoman kokoinen (85m) kullitettu stupa eli sellanen keko-systeemi. Se on Laosin kansallissymboli ja buddhismin symboli, turistikohde monille paikallisille. Ei paljonkaan nahtavaa tallaiselle tavalliselle turistille, paljon kultaa ja kimallusta vaan. Stupan molemmilla puolilla oli hienot temppelit, joista toiseen kavin pikaisesti tutustumassa ja sekin oli aika hieno. Todella erilainen mita muut nakemani temppelit - paljon varikkaampi ja valoisempi, kuin muut. Vaikea selittaa, pitaa joskus laittaa kuvia naytille.
Sielta samaisen tuktukin kanssa seuraavalle nahtavyydelle eli Patuxaille - Vientianen omalle riemukaarelle. Tarina kertoo, etta riemukaari on valmistettu 1969 USA:n lahjoittamasta sementista, joka oli tarkoitettu lentokentan rakentamista varten. Kaverit kuitenkin paattivat, etta riemukaari on tarkeampi ja pykasivat pystyyn taman Patuxain. Pienella sisaanpaasymaksulla paasi kiipeamaan riemukaaren huipulle ja ihastelemaan maisemista kaupungin yli. Tassa vaiheessa keuhkoni rupesivat viimeistaan muistuttelemaan, etteivat ole vielakaan ihan kunnossa, joten piti vahan himmailla portaissa ettei lahde taju. Ei lahtenyt. Jain ylos istuksimaan joksikin aikaa ja kerailemaan keuhkonrippeitani ja paasin kuin paasin yhdessa osassa alas.
Hipsin hissukseen takaisin keskustaan ja koska tassa oli 90%:n Vientianen nahtavyyksista jo nahtyna paatin kayda kysymassa matkatoimistosta, josko saisin jo huomiseksi lennon Chiang Maihin. "Kylla onnistuu!" sanoi matkatoimiston tati ja myyda paukutti mulle lennon huomiseksi aamupaivaksi. Ensin taalta Luang Prabangiin ja sielta Chiang Maihin, jossa pitais olla perilla klo 14 maissa. Jepajee. Hintaa lennolla $160, joten ei ihan ilmainen, mutta eikohan mulla ehka ole siihen varaa. Toinen vaihtoehto olisi VIP-bussi, joka kestaisi n.24h ja maksaisi puolet lennon hinnasta. Syysta tai toisesta lento kuullostaa nyt mielekkaammalta, varsinkin kun tuntuu, etta alkaa aika loppumaan kesken!!!
No joo, kello on jo taas vaikka mita (19:40), joten olisi varmaan aika lahtea etsimaan jotain syotavaa. Illan tavoitteena viela paasta eroon n.30euron summasta Laosin kipeja, niita kun ei kuulemma missaan Laosin ulkopuolella vaihdeta muuksi valuutaksi. Ei siis muuta kuin joko a)shoppailemaan tai b)syomaan oikein kalliiseen ravinteliin. Heipparallaa ja munarikasta paasiaista itse kullekin saadylle!
Parin korttelin ja parin "ei kiitoksen" jalkeen loysin ihan ok guest housen keskustasta, josta sain pikkuruisen huoneen sangylla ja tuulettimella (muuta sinne ei olisi mahtunutkaan) hintaan 5,5euroa. Kylppari ja vessa pitaa jakaa toisen huoneen kanssa, mutta ainakaan viela ei siina toisessa huoneessa ole asukkaita. Aivan sama, en suite huoneet olisi olleet tuplasti saman hintaisia. Pieni varustusten tarkastus huoneessa ja liikkeelle etsimaan jotain mielenkiintoista.
Kavin aluksi kysymassa parista eri matkatoimistosta lentojen hintoja pohjois-Thaimaaseen Chiang Maihin. Aika samoissa hinnoissa pyori lennot, varsinkin kun taalla ei juuri nayta lentavan (tai lentoja myyvan) kuin Lao Airlines. Suoraan taalta Vientianista ei ole lentoa Chiang Maihin (ainakaan Lao Airlinella), vaan pitaa lentaa Luang Prabangin kautta. Jain viela miettimaan asiaa ja lupasin palata asiaan halvimman hinnan tarjoajan kanssa.
Oli aivan alyttoman kuuma paiva, mutta jotenkin sita nyt kestaa taas paljon paremmin hieman viileamman ilmaston jalkeen. Hiki vaan valui ja juomista kului. Kaupunki oli edelleen pelottavan hiljainen, melkein aavemainen, kun tallustelin katselemaan nahtavyyksia. Ensin That Dam eli musta stupa (sellanen keon muitoinen moykky, buddhistien juttuja), joka oli sattumalta matkan varrella. Sielta postin kautta Talat Saon torille, josta en loytanyt yhtaan mitaan ostettavaa. Aamulla jouduin hylkaamaan Vang Viengiin hyvin palvelleet kolmen euron aitoa tekonahkaa olleet lipolaponi, joten uudet kengat oli hakusessa, mutta ei loytynyt. Oli vaan selkeasti paikallisille suunnattuja bling-bling-puolikorkokenkia yms. ihmetyksia, joten jatin ostamatta. Matkalla takaisin keskustaan satuin ohittamaan Wat Si Saketin - Vientianin vanhimman temppelin - ja paatin poiketa sisaan. Todella upea paikka! Itse temppeli oli muurien sisapuolella. Muureja reunusti (sisapuolelta) koko matkalta sellaiset katokset, jotka olivat TAYNNA buddhapatsaita! Yhteensa alueella on yli 10 000 buddhapatsasta! Suurimmat (n.metrin korkuiset) istuivat niille rakennetuilla lehtereilla, joiden takana oleva seina oli taynna pienia "reikia" (=hyllyja) pienemmille buddhapatsaille. Naytilla oli myos "varastohuone", jonne oli keratty Vientianen kaupungin raunioista loytyneita rikkinaisia buddhapatsaita (suurin osa paattomia). Keskella oleva temppeli oli myos hieno, mutta ainakin minun mielenkiintoni veivat joka puolelle sirotellut pienet buddhapatsaat.
Sielta kappailin takaisin paakadulle ja loysin itseni Scandinavian Bakerysta nautiskelemassa lounaaksi ihanaa taytettya patonkia - NAM!!! Ei kovinkaan skandinaavista, mutta hyvaa silti. Pikaisen lounaan jalkeen kiirehdin vaantamaan katta tuktuk-kuskien kanssa siita, kuka saisi kunnian vieda minut katsomaan Laosin suurinta nahtavyytta Pha That Luangia - englanniksi Great Sacret Stupa - suomeksi suuri, pyha stupa (tai jotain). Se oli menossa kiinni neljalta ja kello oli jo puoli, joten sinne siis. Se oli aivan jarjettoman kokoinen (85m) kullitettu stupa eli sellanen keko-systeemi. Se on Laosin kansallissymboli ja buddhismin symboli, turistikohde monille paikallisille. Ei paljonkaan nahtavaa tallaiselle tavalliselle turistille, paljon kultaa ja kimallusta vaan. Stupan molemmilla puolilla oli hienot temppelit, joista toiseen kavin pikaisesti tutustumassa ja sekin oli aika hieno. Todella erilainen mita muut nakemani temppelit - paljon varikkaampi ja valoisempi, kuin muut. Vaikea selittaa, pitaa joskus laittaa kuvia naytille.
Sielta samaisen tuktukin kanssa seuraavalle nahtavyydelle eli Patuxaille - Vientianen omalle riemukaarelle. Tarina kertoo, etta riemukaari on valmistettu 1969 USA:n lahjoittamasta sementista, joka oli tarkoitettu lentokentan rakentamista varten. Kaverit kuitenkin paattivat, etta riemukaari on tarkeampi ja pykasivat pystyyn taman Patuxain. Pienella sisaanpaasymaksulla paasi kiipeamaan riemukaaren huipulle ja ihastelemaan maisemista kaupungin yli. Tassa vaiheessa keuhkoni rupesivat viimeistaan muistuttelemaan, etteivat ole vielakaan ihan kunnossa, joten piti vahan himmailla portaissa ettei lahde taju. Ei lahtenyt. Jain ylos istuksimaan joksikin aikaa ja kerailemaan keuhkonrippeitani ja paasin kuin paasin yhdessa osassa alas.
Hipsin hissukseen takaisin keskustaan ja koska tassa oli 90%:n Vientianen nahtavyyksista jo nahtyna paatin kayda kysymassa matkatoimistosta, josko saisin jo huomiseksi lennon Chiang Maihin. "Kylla onnistuu!" sanoi matkatoimiston tati ja myyda paukutti mulle lennon huomiseksi aamupaivaksi. Ensin taalta Luang Prabangiin ja sielta Chiang Maihin, jossa pitais olla perilla klo 14 maissa. Jepajee. Hintaa lennolla $160, joten ei ihan ilmainen, mutta eikohan mulla ehka ole siihen varaa. Toinen vaihtoehto olisi VIP-bussi, joka kestaisi n.24h ja maksaisi puolet lennon hinnasta. Syysta tai toisesta lento kuullostaa nyt mielekkaammalta, varsinkin kun tuntuu, etta alkaa aika loppumaan kesken!!!
No joo, kello on jo taas vaikka mita (19:40), joten olisi varmaan aika lahtea etsimaan jotain syotavaa. Illan tavoitteena viela paasta eroon n.30euron summasta Laosin kipeja, niita kun ei kuulemma missaan Laosin ulkopuolella vaihdeta muuksi valuutaksi. Ei siis muuta kuin joko a)shoppailemaan tai b)syomaan oikein kalliiseen ravinteliin. Heipparallaa ja munarikasta paasiaista itse kullekin saadylle!
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Sairastelua - tylsaa!!
Makoillessa meni tamakin paiva. HBO:n leffat on tullut jo katottua lapi, Discovery Chanellilta ei tule mitaan mielenkiintoista. Kunto on jo himpun verran parempi, ei enaa yskita ihan niin paljon ja hengittaminenkin on helpompaa. Ja ruokakin maistuu ehka vahan paremmin. Paatin, etten jaa tanne tylsaan tuppukylaan pidemmaksi aikaa sairastelemaan, vaan lahden huomenna aamusta kohti paakaupunkia Vientienia. Taman kaupungin idea tuntuu olevan se, etta paivalla tuubaillaan joella tuhannen kannissa ja tullaan illan pimettya jatkamaan sita tanne kaupungille. Paivalla taalla kaupungilla ei nay ketaan ja illalla kaikki on a) viiden promillen kannissa ja b) alle 22-vuotiaita. Ei ihan sita seuraa, mita kipeana jaksaisi katsella. Tulin muutenkin siihen tulokseen, etta parantumiseen menisi kuitenkin muutama paiva aikaa ennen kuin olisin tuubailu- tai kiipeily- (tai dokailu-) kunnossa, joten jatan suosiolla koko homman valiin.
Ostin siis lipun minibussilla Vientieniin huomisaamuksi. Minibussilla matkan pitaisi taittua n.kolmessa tunnissa, joten enkohan ole siella n.5h:n matkaamisen jalkeen. Siella paiva tai pari ja kunnon mukaan matka jatkunee kohti pohjois-Thaimaata.
Ostin siis lipun minibussilla Vientieniin huomisaamuksi. Minibussilla matkan pitaisi taittua n.kolmessa tunnissa, joten enkohan ole siella n.5h:n matkaamisen jalkeen. Siella paiva tai pari ja kunnon mukaan matka jatkunee kohti pohjois-Thaimaata.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Hanoi-Luang Prabang-Vang Vieng
Onpas tosiaan mennyt hetki jos toinenkin siita kun viimeksi on tullut kirjoiteltua. Tanaan vietan vapaapaivaa enka aio tehda yhtaan mitaan, joten paivitan nyt tannekin tilanteen ajan tasalle.
Viimeisena paivana Hanoissa (eli siis su 28.3.) mentiin Lucien kanssa heti aamusta nauttimaan perinteisesta vietnamilaisesta water puppet teatterista (vesi-nukketeatteri). Liput tunnin mittaiseen esitykseen maksoi 80.000dongia eli n.4euroa. Teatteri oli tavallinen teatteri muuten, mutta lavan sijasta oli vesiallas, jonka takana sermi. Esitys alkoi bandin soittamalla perinteisella musiikilla, jonka saestyksella kaksi kertojana toimivaa naista lauloivat vietnamiksi. Esitys koostui kahdestatoista eri laulusta, jotka kaikki kertoivat perinteisista vietnamilaisista jutuista - maanviljelysta, kalastamisesta, lohikaarmeiden tanssista jne. Sermien takaa esittajat heiluttivat keppien paassa nukkeja niin, etta naytti kuin nuket tanssisivat itsekseen veden paalla. Varsinkin paikalliset ihmiset ja lapset olivat yleisossa erittainkin innoissaan, tuntui etteivat ne meinaa penkeillansa pysya. Aikuiset miehet hihkuivat ihan innoissaan, kun lavalla tapahtui jotain yllattavaa. Esitys oli hieno ja lopuksi sermit aukesivat ja yleisolle naytettiin miten esitys tehtiin. Oli todellakin sen muutaman euron arvoinen ja suosittelen kaikille, jotka Vietnamissa joskus kayvat!
Teatterin jalkeen kavin viela kerran selkahieronnassa ja sitten kappailtiin Lucien kanssa katselemassa myyntikojuja ja kuluttaen aikaa. Lounasta syotiin meidan ihan lemppariravintolassa RockBillyssa, jossa kaytiin varmaan viis kertaa Hanoissa ollessamme. Hyvaa, halpaa, siistia ja mukava henkilokunta.
Klo 15 maissa suunta kohti lentokenttaa (ehdittiin kaantya matkalla kertaalleen takaisin, kun Lucie huomasi unohtaneensa ostamansa taideteoksen hotellille) ja kentalla oltiin hyvissa ajoin ennen lennon lahtoa. Check-inin rouvat ilmoittivat, etta kone ei tanaan menekaan suoraan Luang Prabangiin kuten oli tarkoitus vaan etta mennaan Vientienin kautta. Jaahans, mikas siina sit. Lentokentalla oli aivan tajuttoman kallista, jopa Euroopan hintoja kalliimpaa! Onneksi siella ei tarvinnut kovin kauaa homehtua ennen kuin paastiin kivaan pikkukoneeseen ja matka kohti Laosta sai alkaa. Lennon aikana meille ilmoitettiin, etta Vientienissa pitaa vaihtaa konetta (ja ottaa matkalaukut mukaan), mutta ennen laskeutumista kuulutettiinkin, etta kone jatkaa 15min tankkauspysahdyksen jalkeen Luang Prabangiin suoraan. Aikamoista sekoilua...
Luang Prabangiin saavuttiin joskus kymmenen maissa illalla. Ihanat viisumi- ja passisedat oli jaaneet ylitoihin, etta paastiin maahan sisaan ja sen takia (kuulemma) jouduttiin maksamaan $1 ekstraa viisumeista (Suomen kansalaisille viisumi $35+1). Aivan sama. Lucie oli aivan hermo kireella asiasta sun toisesta ja ma yritin sita rauhoitella - ihme stressikohtaus yhdesta lennosta ja viisumista. Treffattiin kentalla canadalainen pariskunta Kaya ja Kevin, joiden kanssa mentiin samalla taksikyydilla kaupunkiin. Heilla oli varattu huone vahan kalliimmasta guest housesta, me lahdettiin Lucien kanssa kiertelemaan kaupunkia etsien paikkaa majatalosta. Loydettiinkin kiva guest house ja saatiin huone $14/yo - aika kallis, mutta tosi kiva paikka ja ihan keskustassa. Ihmeteltiin kuinka jo klo 22:30 maissa oli jo ihan kuollutta ja suurin osa paikoista suljettu, mutta myohemmin selvisi, etta kaupungissa on klo 23:30 jalkeen ulkonaliikkumiskielto! Treffattiin Kevin ja Kaya viela parin kaljan merkeissa ennenkuin se viimeinenkin ravintola meni kiinni klo 23:30. Ei muuta kuin unta palloon siis!
Maanantaina nukuttiin pitkaan ja nautittiin hyva aamiainen Luang Prabangin paakadun varressa. Koko kaupunki on aika pieni, vanhanaikainen ja siella on ihan erilainen fiilis kuin monessa muussa paikassa. Kaupunki halutaan pitaa idyllisena vanhana kaupunkina, joten virkamiehet on asettaneet kovia ukaaseja rakentamisen yms. suhteen. Esim. kaikki kaupungin pankkiautomaatit on tummaan puuseinaan upotettuja huomaamattomia pikkumasiinoita ilman suuria valomainoksia kuten yleensa. Lahdettiin aamiaisen jalkeen Lucien kanssa tutustumaan ihan keskustassa sijaitsevaan entiseen kuninkaalliseen palatsiin, joka on rakennettu 1900-luvun alussa. Joskus 70-luvun lopulla Laosin kuningasperhe syostiin vallasta, joten palatsi on nykyaan vain turistikaytossa. Palatsi oli ulkoapain todella arkisen nakoinen, mutta sisalta upea! Suuri sali palatsin keskella oli aivan mahtavan nakoinen - kirkkaanpunaiset seinat, jotka oli koristeltu lattiasta kattoon erivarisesta lasista ja peilista tehdyista mosaiikki-kuvista. Upea tumma puulattia, lasiset vitriinit taynna arvoesineita jne. Naytilla oli myos kuninkaan ja kuningattaren makuuhuoneet, ruokailutila ja palatsin takapihalla kuninkaallisen perheen kayttamat ajoneuvot hienosti puunattuna autotallissa rivissa. Palatsialueella sijaitsi myos kuninkaallinen teatterirakennus seka talla hetkella kunnostuksessa oleva temppeli.
Palatsin jalkeen lahdettiin kiipeamaan laheiselle kukkulalle, jossa on kolme eri temppelia. Kukkulalta oli myos upeat nakymat koko kaupungin yli, tosin pienoisen hikisen kiipeamisen jalkeen. Yksi temppeleista oli rakennettu paikalle, josta on loydetty buddhan jalanjalki kallioon painuneena - joka on toki suojattu katoksella ja maalattu kultaiseksi. Yksi temppeli oli pienen kallion sisalla. Kaikenkaikkiaan kiipeaminen vuorelle oli upea kokemus eika paikalla ollut juuri muita turistejakaan, joten saatiin nautiskella erilaisista temppeleista ja ihmeellisyyksista ihan omine aikoinemme.
Alas vuorelta tulimme pienen munkkiluostarin lapi. Ymparistossa vilahteli paljon oranssikaapuisia munkkeja paivan puuhissaan. Me palattiin paakadulle, virkistimme itseamme kylmilla juomilla ja jatkoimme matkaa kaupungin "paahan", kahden joen risteykseen joka rajaa kaupunkia. Kaytiin matkalla tutustumassa viela muutamaan eri temppeliin, jotka olivat aivan mahtavia - jokainen omine tyyleineen ja yksityiskohtineen. Lucie lahti hotellille lepailemaan, ma kavin Mekong-joen rannalla vahan vaeltelemassa ja lounastamassa. Pieni valikuolema hotellilla ja illalla oltiin sovittu treffit Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten. Juuri kun paastiin ulos hotellista katua pitkin pyyhkaisi hurja tuulenpuuska, melkein pienimuotoinen tornado. Meidan hotellin luota lahti jokailtainen iltatori, joka on satoja pienia kojuja ja telttoja myyden kaikenlaista paikallista tavaraa (huiveja, vaatteita, maalauksia jne.). Tuulenpuuska riepotti muutamat teltat ihan mullin mallin ja paikalliset alkoivat turistien avustuksella kovaa vauhtia pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Viereisen kuninkaallisen palatsin pihalla kasvavista isoista palmuista irtoili 2-3 metrisia palmunlehvia, jotka alastullessaan tekivat paljon tuhoa telttojen kattoihin. Vaarana oli myos suurien kookospahkinaterttujen tuleminen alas, mutta onneksi ne pysyivat lahinna muurien sisapuolella. Pilvet liikkuivat taivaalla aivan hurjaa vauhtia, palmut olivat melkein 90:n asteen kulmassa tuulen voimasta ja ukkonen pauhasi. Auteltiin ihmisia pakkaamaan tavaroitaan ja kantamaan niita autoihin ja tuktukeihin suojaan ja koko katu oli tyhja sadoista kojuista n.10minuutissa. Sitten alkoi tulla oikein hurjasti vetta. Aikamoinen oli ilma! Paikalliset muuten uskovat viela tanakin paivana, etta kuninnkaallinen perhe kummittelee kuninkaallisessa palatsissa karkoituksensa vuoksi ja nytkin monet paikalliset sanoivat, etta kyseessa oli heidan kostonsa kaupunkilaisille. Tieda hanta sitten...
Mutta kuitenkin, treffattiin siis Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten ja juostiin sateen poikki paakadulle yhteen ravintolaan ruokailemaan. Syotiin, juotiin ja juteltiin monta tuntia ja oli oikein mukavata! Sovittiin seuraavaksi aamuksi treffit uusia seikkailuja varten.
Aamulla kaytiin Lucien kanssa paakadulla taas aamiaisella ja kyseltiin parista matkatoimistosta paivareissujen hintoja. Sitten juteltiin yhden tuktuk-kuskin kanssa, joka lupasi vieda meidat (tinkaamisen jalkeen toki) 65.000kip/hlo (=6,5euroa) koko paivan reissulle 35km:n paassa oleville luolille ja 24km:n paassa oleville vesiputouksille. Ajettiin tuktukilla hakemaan Kevin ja Kaya hotellilta ja matkalla tuktuk-kuski bongas kyytiin viela pari japanilaista turistia kaymaan siella luolilla. Kuulin ohimennen, kun tuktuk-kuski neuvotteli hintaa reissusta naiden japanilaisten kanssa ja he sopivat hinnaksi 200.000kipia (=20euroa!!!)/hlo vain siella luolilla kaymisesta!! Ja nama japanilaiset olivat tyytyvaisia tahan hintaan - uskomatonta!! Samaan hengenvetoon kuski lupasi meille muille 5000kipin alennuksen hinnasta, kun kyytiin tuli kerran enemman ihmisia. Eli me muut maksettiin koko paivan reissusta yhteensa 240.000kipia ja nama japanilaiset pelkastaan muutaman tunnin reissusta 200.000kipia/hlo!!! Huh huh. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa...
Anyways, suunta kohti pienta kylaa pick-up auton lavalla, alkumatka hienoa asfalttitieta ja loput kymmenisen kilometria pienta kuoppaista ja makista hiekkatieta. Kylasta veneella veden yli (10.000kip/hlo) ja kiipeaminen kahteen luolaan rakennettuun temppeliin. Temppelit olivat molemmat taynna pienia ja isoja buddha-patsaita. Jokainen pienikin tasainen alue oli taynna pienia patsaita. Upea paikka! Paluumatkalla kaupunkiin pysahdyttiin pienessa kylassa, jossa valmistetaan paikallista riisiviinaa. Maistiaisten jalkeen ostettiin pienet pullot mukaan ja matka jatkui.
Vietiin huijatut japanilaiset takaisin kaupunkiin ja jatkettiin matkaa painvastaisessa suunnassa oleville vesiputouksille. Ennen vesiputouksia syotiin vahan lounasta ja nautittiin kookospahkinaa ja sitten suunta kohti taas uusia portaita ja kiipeamista. Vesiputouksen alapuolella oli suuria aitauksia, joissa pidettiin paikallisia karhuja. Karhut on pelastettu salametsastajilta eika niita haluta vapauttaa takaisin luontoon sen takia, etta kohta ne olisivat taas salametsastajien kourissa. Karhuilla oli ihania kiipeilytelineita ja -tasoja ja bambusta tehtyja riippumattoja, joissa ne loikoilivat. Oli kuumin aika paivasta, joten nallet vaan makailivat paikoillaan erittain rentoina.
Lisaa kiipeilya ja aivan ihanat vesiputoukset alkoivat! Vesi kirkkaan turkoosia, ihania pienia ja suuria luonnon muokkaamia altaita - IHANAA!! Sinne siis uimaan ja nautiskelemaan ihanan viileasta vedesta. Takaisintulomatkalla nalletkin oli paljon virkeammalla tuulella ja kiipeilivat telineissaan ja leikkivat keskenaan. Ihania otuksia!!
Takaisin kaupunkiin ajellessamme tien varressa oli suloisia pienia lapsia ja ne perkeleet heitti meidan paalle saavikaupalla vetta!!! Ja vahan ajan paasta sama homma uudestaan! Ilmeisesti paikallisten lasten tapa huvitella. Oltiin sen jalkeen valmiina seuraavaan iskuun vesipullot kasissamme, mutta sita iskua ei koskaan tullut. Taalla Laosissa on myos tapana heidan oman ajanlaskunsa uutena vuotena kastella ihmiset vedella lapimariksi, mutta sen aika ei ole vasta kuin myohemmin huhtikuussa.
Pieni valikuolena hotellilla ja treffattiin Kevin ja Kaya illallista varten. Kaytiin syomassa aivan taivaallista intialaista ruokaa ja sen jalkeen pienimuotoinen shoppauskierros iltatorilla ennen aikaista nukkumaanmenoa. Koko paivan reissaaminen oli vetanyt voimat pois ja mulla oli alkanut inhottava yska vaivaamaan. Lisana hirvittava paansarky, ei kivaa. Diagnosoin heti poskiontelontulehduksen (heti sunnuntain lennon jalkeen alkoi vahitellen onteloita painamaan) ja alkavan keuhkoputkentulehduksen. Ei kivaa.
Aamulla ylos ennen auringonnousua ja klo 6 ihmettelemaan paakadun varrelle munkkien almunkerayskierrosta. Jokaisen temppelin ja luostarin munkit kiertavat joka aamu ympari kaupunkia keraamassa almuja, joita paikalliset ihmiset (ja turistit) heille antavat. Kyseessa on uskonnollinen toimitus, joka on hyvin tarkea osa paikallisten ihmisten uskonnollista elamaa. Almujen antajat ovat polvistuneena maahan ja munkit tulevat jonoissa oransseissa kaavuissaan, metalliset almuastiat kainalossaan ihmisten luo keraamaan almuja. Almut ovat yleensa riisia, hedelmia ja rahaa. Tama toistuu joka ikinen paiva. Luang Prabangissa tasta oli selkeasti tullut myos turistitouhua - turisteille oli varattu valmiiksi riisiastiat ja matot, joille polvistua ja he saivat nain ottaa osaa toimitukseen. Osa turisteista oli aivan alyttoman typeria hyppien munkkien keskella ja hairiten toimitusta valokuvaamalla ja videoimalla aivan liian lahella munkkien naamoja. Toiset ihmiset eivat vaan tajua mistaan mitaan.
Aamiaista, pieni valikuolema ja tavarat kasaan. Lucien oli aluksi tarkoitus myos tulla mukaan Vang Viengiin, mutta paatti sitten kuitenkin jaada pidemmaksi aikaa Luang Prabangiin ja lentaa sielta loppuviikolla suoraan Vientieniin. Ma lahdin klo 9 minibussilla kohti Vang Viengia. Matkan piti lupausten mukaan kestaa 5h, mutta kuten odotinkin reissu kesti melkein 7h. Matkalla ei tapahtunut mitaan sellaista mika olisi hidastuttanut matkaa, joten epailen paaseeko mikaan auto ikina tuota valia alle 6,5-7 tunnin. Tie oli ihan ok kunnossa, mutta todellista vuoristoista serpentiinia, jota vaan ei voi ajaa kovaa. Perilla Vang Viengissa siis klo 16 aikaan. Loysin ihan ok yopaikan 40.000kipia/yo (4euroa), kavin suihkussa ja lahdin kylille. Ensin pikainen internet pysahdys, sitten syopottelemaan ja apteekin kautta hotellille makoilemaan. Keuhkoputkentulehdus oli eilen aika pahana, yska ihan hirvea, paassa suhisee ja kurkku kipea. Apteekista sain codeiinia hillitsemaan yskaa, sarkylaaketta alentamaan kuumetta (jota en tieda onko sita, kun ei ole mittaria) ja jotain paikallista nenasumutetta auttamaan painetta poskionteloissa. Ihan hyvin tuntuu tropit auttavan, tanaan aamulla jo melkein hieman ehka ihmismaisempi olo. Antibiootteja en ainakaan viela halua aloittaa, jos huomenna ei ole yhtaan parempi olo, niin sitten ehka. Laakariin ei viela ole tarvetta menna, pohdin asiaa taas huomenna uudestaan. Joten turhan huolestunut ei kannata olla, ihan tavallista flunssaa ja yskaa tama varmasti vaan on.
Sovin hotellin kanssa, etta vaihdan tanaan toiseen huoneeseen missa on telkkari, etta on jotain tekemista sairastaessa. Kavin aamulla syomassa ja tulin tanne nettiin, nyt olisi lounasaika ja sitten lopuksi paivaa makaamaan huoneeseen tekematta mitaan sen kummempaa. Vang Viengin turistivillitykset eli joen laskeminen traktorin sisarenkaalla ja vaeltaminen ihastelemaan luolia ei ihan tassa kunnossa tule onnistumaan, joten saa nahda jaako ne kokonaan valiin vai jumitanko taalla niin kauan, etta olen siina kunnossa, etta jaksan niita tehda. Tarkoituksena oli loppuviikosta siirtya Vientieniin ja sielta lentaen Thaimaan puolelle, mutta nyt sairastan rauhassa ja mietin jatkoa sitten...
Viimeisena paivana Hanoissa (eli siis su 28.3.) mentiin Lucien kanssa heti aamusta nauttimaan perinteisesta vietnamilaisesta water puppet teatterista (vesi-nukketeatteri). Liput tunnin mittaiseen esitykseen maksoi 80.000dongia eli n.4euroa. Teatteri oli tavallinen teatteri muuten, mutta lavan sijasta oli vesiallas, jonka takana sermi. Esitys alkoi bandin soittamalla perinteisella musiikilla, jonka saestyksella kaksi kertojana toimivaa naista lauloivat vietnamiksi. Esitys koostui kahdestatoista eri laulusta, jotka kaikki kertoivat perinteisista vietnamilaisista jutuista - maanviljelysta, kalastamisesta, lohikaarmeiden tanssista jne. Sermien takaa esittajat heiluttivat keppien paassa nukkeja niin, etta naytti kuin nuket tanssisivat itsekseen veden paalla. Varsinkin paikalliset ihmiset ja lapset olivat yleisossa erittainkin innoissaan, tuntui etteivat ne meinaa penkeillansa pysya. Aikuiset miehet hihkuivat ihan innoissaan, kun lavalla tapahtui jotain yllattavaa. Esitys oli hieno ja lopuksi sermit aukesivat ja yleisolle naytettiin miten esitys tehtiin. Oli todellakin sen muutaman euron arvoinen ja suosittelen kaikille, jotka Vietnamissa joskus kayvat!
Teatterin jalkeen kavin viela kerran selkahieronnassa ja sitten kappailtiin Lucien kanssa katselemassa myyntikojuja ja kuluttaen aikaa. Lounasta syotiin meidan ihan lemppariravintolassa RockBillyssa, jossa kaytiin varmaan viis kertaa Hanoissa ollessamme. Hyvaa, halpaa, siistia ja mukava henkilokunta.
Klo 15 maissa suunta kohti lentokenttaa (ehdittiin kaantya matkalla kertaalleen takaisin, kun Lucie huomasi unohtaneensa ostamansa taideteoksen hotellille) ja kentalla oltiin hyvissa ajoin ennen lennon lahtoa. Check-inin rouvat ilmoittivat, etta kone ei tanaan menekaan suoraan Luang Prabangiin kuten oli tarkoitus vaan etta mennaan Vientienin kautta. Jaahans, mikas siina sit. Lentokentalla oli aivan tajuttoman kallista, jopa Euroopan hintoja kalliimpaa! Onneksi siella ei tarvinnut kovin kauaa homehtua ennen kuin paastiin kivaan pikkukoneeseen ja matka kohti Laosta sai alkaa. Lennon aikana meille ilmoitettiin, etta Vientienissa pitaa vaihtaa konetta (ja ottaa matkalaukut mukaan), mutta ennen laskeutumista kuulutettiinkin, etta kone jatkaa 15min tankkauspysahdyksen jalkeen Luang Prabangiin suoraan. Aikamoista sekoilua...
Luang Prabangiin saavuttiin joskus kymmenen maissa illalla. Ihanat viisumi- ja passisedat oli jaaneet ylitoihin, etta paastiin maahan sisaan ja sen takia (kuulemma) jouduttiin maksamaan $1 ekstraa viisumeista (Suomen kansalaisille viisumi $35+1). Aivan sama. Lucie oli aivan hermo kireella asiasta sun toisesta ja ma yritin sita rauhoitella - ihme stressikohtaus yhdesta lennosta ja viisumista. Treffattiin kentalla canadalainen pariskunta Kaya ja Kevin, joiden kanssa mentiin samalla taksikyydilla kaupunkiin. Heilla oli varattu huone vahan kalliimmasta guest housesta, me lahdettiin Lucien kanssa kiertelemaan kaupunkia etsien paikkaa majatalosta. Loydettiinkin kiva guest house ja saatiin huone $14/yo - aika kallis, mutta tosi kiva paikka ja ihan keskustassa. Ihmeteltiin kuinka jo klo 22:30 maissa oli jo ihan kuollutta ja suurin osa paikoista suljettu, mutta myohemmin selvisi, etta kaupungissa on klo 23:30 jalkeen ulkonaliikkumiskielto! Treffattiin Kevin ja Kaya viela parin kaljan merkeissa ennenkuin se viimeinenkin ravintola meni kiinni klo 23:30. Ei muuta kuin unta palloon siis!
Maanantaina nukuttiin pitkaan ja nautittiin hyva aamiainen Luang Prabangin paakadun varressa. Koko kaupunki on aika pieni, vanhanaikainen ja siella on ihan erilainen fiilis kuin monessa muussa paikassa. Kaupunki halutaan pitaa idyllisena vanhana kaupunkina, joten virkamiehet on asettaneet kovia ukaaseja rakentamisen yms. suhteen. Esim. kaikki kaupungin pankkiautomaatit on tummaan puuseinaan upotettuja huomaamattomia pikkumasiinoita ilman suuria valomainoksia kuten yleensa. Lahdettiin aamiaisen jalkeen Lucien kanssa tutustumaan ihan keskustassa sijaitsevaan entiseen kuninkaalliseen palatsiin, joka on rakennettu 1900-luvun alussa. Joskus 70-luvun lopulla Laosin kuningasperhe syostiin vallasta, joten palatsi on nykyaan vain turistikaytossa. Palatsi oli ulkoapain todella arkisen nakoinen, mutta sisalta upea! Suuri sali palatsin keskella oli aivan mahtavan nakoinen - kirkkaanpunaiset seinat, jotka oli koristeltu lattiasta kattoon erivarisesta lasista ja peilista tehdyista mosaiikki-kuvista. Upea tumma puulattia, lasiset vitriinit taynna arvoesineita jne. Naytilla oli myos kuninkaan ja kuningattaren makuuhuoneet, ruokailutila ja palatsin takapihalla kuninkaallisen perheen kayttamat ajoneuvot hienosti puunattuna autotallissa rivissa. Palatsialueella sijaitsi myos kuninkaallinen teatterirakennus seka talla hetkella kunnostuksessa oleva temppeli.
Palatsin jalkeen lahdettiin kiipeamaan laheiselle kukkulalle, jossa on kolme eri temppelia. Kukkulalta oli myos upeat nakymat koko kaupungin yli, tosin pienoisen hikisen kiipeamisen jalkeen. Yksi temppeleista oli rakennettu paikalle, josta on loydetty buddhan jalanjalki kallioon painuneena - joka on toki suojattu katoksella ja maalattu kultaiseksi. Yksi temppeli oli pienen kallion sisalla. Kaikenkaikkiaan kiipeaminen vuorelle oli upea kokemus eika paikalla ollut juuri muita turistejakaan, joten saatiin nautiskella erilaisista temppeleista ja ihmeellisyyksista ihan omine aikoinemme.
Alas vuorelta tulimme pienen munkkiluostarin lapi. Ymparistossa vilahteli paljon oranssikaapuisia munkkeja paivan puuhissaan. Me palattiin paakadulle, virkistimme itseamme kylmilla juomilla ja jatkoimme matkaa kaupungin "paahan", kahden joen risteykseen joka rajaa kaupunkia. Kaytiin matkalla tutustumassa viela muutamaan eri temppeliin, jotka olivat aivan mahtavia - jokainen omine tyyleineen ja yksityiskohtineen. Lucie lahti hotellille lepailemaan, ma kavin Mekong-joen rannalla vahan vaeltelemassa ja lounastamassa. Pieni valikuolema hotellilla ja illalla oltiin sovittu treffit Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten. Juuri kun paastiin ulos hotellista katua pitkin pyyhkaisi hurja tuulenpuuska, melkein pienimuotoinen tornado. Meidan hotellin luota lahti jokailtainen iltatori, joka on satoja pienia kojuja ja telttoja myyden kaikenlaista paikallista tavaraa (huiveja, vaatteita, maalauksia jne.). Tuulenpuuska riepotti muutamat teltat ihan mullin mallin ja paikalliset alkoivat turistien avustuksella kovaa vauhtia pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Viereisen kuninkaallisen palatsin pihalla kasvavista isoista palmuista irtoili 2-3 metrisia palmunlehvia, jotka alastullessaan tekivat paljon tuhoa telttojen kattoihin. Vaarana oli myos suurien kookospahkinaterttujen tuleminen alas, mutta onneksi ne pysyivat lahinna muurien sisapuolella. Pilvet liikkuivat taivaalla aivan hurjaa vauhtia, palmut olivat melkein 90:n asteen kulmassa tuulen voimasta ja ukkonen pauhasi. Auteltiin ihmisia pakkaamaan tavaroitaan ja kantamaan niita autoihin ja tuktukeihin suojaan ja koko katu oli tyhja sadoista kojuista n.10minuutissa. Sitten alkoi tulla oikein hurjasti vetta. Aikamoinen oli ilma! Paikalliset muuten uskovat viela tanakin paivana, etta kuninnkaallinen perhe kummittelee kuninkaallisessa palatsissa karkoituksensa vuoksi ja nytkin monet paikalliset sanoivat, etta kyseessa oli heidan kostonsa kaupunkilaisille. Tieda hanta sitten...
Mutta kuitenkin, treffattiin siis Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten ja juostiin sateen poikki paakadulle yhteen ravintolaan ruokailemaan. Syotiin, juotiin ja juteltiin monta tuntia ja oli oikein mukavata! Sovittiin seuraavaksi aamuksi treffit uusia seikkailuja varten.
Aamulla kaytiin Lucien kanssa paakadulla taas aamiaisella ja kyseltiin parista matkatoimistosta paivareissujen hintoja. Sitten juteltiin yhden tuktuk-kuskin kanssa, joka lupasi vieda meidat (tinkaamisen jalkeen toki) 65.000kip/hlo (=6,5euroa) koko paivan reissulle 35km:n paassa oleville luolille ja 24km:n paassa oleville vesiputouksille. Ajettiin tuktukilla hakemaan Kevin ja Kaya hotellilta ja matkalla tuktuk-kuski bongas kyytiin viela pari japanilaista turistia kaymaan siella luolilla. Kuulin ohimennen, kun tuktuk-kuski neuvotteli hintaa reissusta naiden japanilaisten kanssa ja he sopivat hinnaksi 200.000kipia (=20euroa!!!)/hlo vain siella luolilla kaymisesta!! Ja nama japanilaiset olivat tyytyvaisia tahan hintaan - uskomatonta!! Samaan hengenvetoon kuski lupasi meille muille 5000kipin alennuksen hinnasta, kun kyytiin tuli kerran enemman ihmisia. Eli me muut maksettiin koko paivan reissusta yhteensa 240.000kipia ja nama japanilaiset pelkastaan muutaman tunnin reissusta 200.000kipia/hlo!!! Huh huh. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa...
Anyways, suunta kohti pienta kylaa pick-up auton lavalla, alkumatka hienoa asfalttitieta ja loput kymmenisen kilometria pienta kuoppaista ja makista hiekkatieta. Kylasta veneella veden yli (10.000kip/hlo) ja kiipeaminen kahteen luolaan rakennettuun temppeliin. Temppelit olivat molemmat taynna pienia ja isoja buddha-patsaita. Jokainen pienikin tasainen alue oli taynna pienia patsaita. Upea paikka! Paluumatkalla kaupunkiin pysahdyttiin pienessa kylassa, jossa valmistetaan paikallista riisiviinaa. Maistiaisten jalkeen ostettiin pienet pullot mukaan ja matka jatkui.
Vietiin huijatut japanilaiset takaisin kaupunkiin ja jatkettiin matkaa painvastaisessa suunnassa oleville vesiputouksille. Ennen vesiputouksia syotiin vahan lounasta ja nautittiin kookospahkinaa ja sitten suunta kohti taas uusia portaita ja kiipeamista. Vesiputouksen alapuolella oli suuria aitauksia, joissa pidettiin paikallisia karhuja. Karhut on pelastettu salametsastajilta eika niita haluta vapauttaa takaisin luontoon sen takia, etta kohta ne olisivat taas salametsastajien kourissa. Karhuilla oli ihania kiipeilytelineita ja -tasoja ja bambusta tehtyja riippumattoja, joissa ne loikoilivat. Oli kuumin aika paivasta, joten nallet vaan makailivat paikoillaan erittain rentoina.
Lisaa kiipeilya ja aivan ihanat vesiputoukset alkoivat! Vesi kirkkaan turkoosia, ihania pienia ja suuria luonnon muokkaamia altaita - IHANAA!! Sinne siis uimaan ja nautiskelemaan ihanan viileasta vedesta. Takaisintulomatkalla nalletkin oli paljon virkeammalla tuulella ja kiipeilivat telineissaan ja leikkivat keskenaan. Ihania otuksia!!
Takaisin kaupunkiin ajellessamme tien varressa oli suloisia pienia lapsia ja ne perkeleet heitti meidan paalle saavikaupalla vetta!!! Ja vahan ajan paasta sama homma uudestaan! Ilmeisesti paikallisten lasten tapa huvitella. Oltiin sen jalkeen valmiina seuraavaan iskuun vesipullot kasissamme, mutta sita iskua ei koskaan tullut. Taalla Laosissa on myos tapana heidan oman ajanlaskunsa uutena vuotena kastella ihmiset vedella lapimariksi, mutta sen aika ei ole vasta kuin myohemmin huhtikuussa.
Pieni valikuolena hotellilla ja treffattiin Kevin ja Kaya illallista varten. Kaytiin syomassa aivan taivaallista intialaista ruokaa ja sen jalkeen pienimuotoinen shoppauskierros iltatorilla ennen aikaista nukkumaanmenoa. Koko paivan reissaaminen oli vetanyt voimat pois ja mulla oli alkanut inhottava yska vaivaamaan. Lisana hirvittava paansarky, ei kivaa. Diagnosoin heti poskiontelontulehduksen (heti sunnuntain lennon jalkeen alkoi vahitellen onteloita painamaan) ja alkavan keuhkoputkentulehduksen. Ei kivaa.
Aamulla ylos ennen auringonnousua ja klo 6 ihmettelemaan paakadun varrelle munkkien almunkerayskierrosta. Jokaisen temppelin ja luostarin munkit kiertavat joka aamu ympari kaupunkia keraamassa almuja, joita paikalliset ihmiset (ja turistit) heille antavat. Kyseessa on uskonnollinen toimitus, joka on hyvin tarkea osa paikallisten ihmisten uskonnollista elamaa. Almujen antajat ovat polvistuneena maahan ja munkit tulevat jonoissa oransseissa kaavuissaan, metalliset almuastiat kainalossaan ihmisten luo keraamaan almuja. Almut ovat yleensa riisia, hedelmia ja rahaa. Tama toistuu joka ikinen paiva. Luang Prabangissa tasta oli selkeasti tullut myos turistitouhua - turisteille oli varattu valmiiksi riisiastiat ja matot, joille polvistua ja he saivat nain ottaa osaa toimitukseen. Osa turisteista oli aivan alyttoman typeria hyppien munkkien keskella ja hairiten toimitusta valokuvaamalla ja videoimalla aivan liian lahella munkkien naamoja. Toiset ihmiset eivat vaan tajua mistaan mitaan.
Aamiaista, pieni valikuolema ja tavarat kasaan. Lucien oli aluksi tarkoitus myos tulla mukaan Vang Viengiin, mutta paatti sitten kuitenkin jaada pidemmaksi aikaa Luang Prabangiin ja lentaa sielta loppuviikolla suoraan Vientieniin. Ma lahdin klo 9 minibussilla kohti Vang Viengia. Matkan piti lupausten mukaan kestaa 5h, mutta kuten odotinkin reissu kesti melkein 7h. Matkalla ei tapahtunut mitaan sellaista mika olisi hidastuttanut matkaa, joten epailen paaseeko mikaan auto ikina tuota valia alle 6,5-7 tunnin. Tie oli ihan ok kunnossa, mutta todellista vuoristoista serpentiinia, jota vaan ei voi ajaa kovaa. Perilla Vang Viengissa siis klo 16 aikaan. Loysin ihan ok yopaikan 40.000kipia/yo (4euroa), kavin suihkussa ja lahdin kylille. Ensin pikainen internet pysahdys, sitten syopottelemaan ja apteekin kautta hotellille makoilemaan. Keuhkoputkentulehdus oli eilen aika pahana, yska ihan hirvea, paassa suhisee ja kurkku kipea. Apteekista sain codeiinia hillitsemaan yskaa, sarkylaaketta alentamaan kuumetta (jota en tieda onko sita, kun ei ole mittaria) ja jotain paikallista nenasumutetta auttamaan painetta poskionteloissa. Ihan hyvin tuntuu tropit auttavan, tanaan aamulla jo melkein hieman ehka ihmismaisempi olo. Antibiootteja en ainakaan viela halua aloittaa, jos huomenna ei ole yhtaan parempi olo, niin sitten ehka. Laakariin ei viela ole tarvetta menna, pohdin asiaa taas huomenna uudestaan. Joten turhan huolestunut ei kannata olla, ihan tavallista flunssaa ja yskaa tama varmasti vaan on.
Sovin hotellin kanssa, etta vaihdan tanaan toiseen huoneeseen missa on telkkari, etta on jotain tekemista sairastaessa. Kavin aamulla syomassa ja tulin tanne nettiin, nyt olisi lounasaika ja sitten lopuksi paivaa makaamaan huoneeseen tekematta mitaan sen kummempaa. Vang Viengin turistivillitykset eli joen laskeminen traktorin sisarenkaalla ja vaeltaminen ihastelemaan luolia ei ihan tassa kunnossa tule onnistumaan, joten saa nahda jaako ne kokonaan valiin vai jumitanko taalla niin kauan, etta olen siina kunnossa, etta jaksan niita tehda. Tarkoituksena oli loppuviikosta siirtya Vientieniin ja sielta lentaen Thaimaan puolelle, mutta nyt sairastan rauhassa ja mietin jatkoa sitten...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)