No niin. Takana muutama yo Ko Changilla.
Ensimmaisena iltana menin tietysti ihailemaan IHANAA auringonlaskua! Ranta oli ihmeen tyhja, paikalla vain noin parikymmenta ihmista, joten sain otettua ihania kuvia ilman miljoonaa turistia. Tama Klong Praon ranta tuntuu muutenkin olevan aika rauhallinen. Meidan bungalovien vieressa on iso hieno hotelli, jonka asukkaat tuntuvat pysyvan melko tiukasti omien nakymattomien aitojensa sisalla eivatka kavele rannalle edes valokuvia ottamaan. Juttelin yhden hotellin univormussa olleen poitsun kanssa, joka oli rannassa kuvia ottamassa ja ihmettelin, etta miksi han ottaa valokuvia, kun kerran asuu taalla. Han selitti, etta joku turisti oli liian laiska itse kavelemaan rannalle ja oli maksanut talle hotellipoitsulle 500bhatia (=helvetisti paikallisille!!!), etta tama kavisi ottamassa talle kuvia. Voi laiskuuden huippua!! Illalla kaytiin paatiella saksalaisen Katrinin ja thaimaalaisen Tipin kanssa syomassa. Kerattiin matkan varrelta jokainen oma ateriamme thaimaalaiseen tapaan - yhdesta kojusta kanavartaita, toisesta possua, kolmannesta sticky riisia, neljannesta juotavaa ja viidennesta avokadosalaattia. Nami nam.
Toinen paiva Changilla meni rannalla potkotellessa, maatessa ja naatiskellessa. Musta tulee taalla biitsilla ihan sairaan saamaton, en jaksa sit tehda yhtaan mitaan ku sille paalle sattuu. Aamulla kavin vahan kappailemassa tossa paatien varressa etsimassa reittia kuulemma lahella olevalle vesiputoukselle, mutta paatin sitten puolen tunnin hortoilun jalkeen antaa periksi, ku tuli niin pirkutin kuuma. Pida vesiputoukses, prkl! Illalla kaytiin taas Katrinin ja Tipin kanssa syomassa, siina paivan jannittavimmat tapahtumat.
Katrin ja Tip olivat perjantaina jo lahteneet klo 6:30 aikaan jatkamaan matkaansa. Mulla sanoi aamulla vatsa "grrrrrr" ja ennustin tulevaa. Kavin paakadulla ostamassa muovikassillisen tuoremehua, vetta, hedelmia ja sipseja ja menin takaisin huoneeseeni kakkimaan. Kaikki tuli ihan vetena lapi ja vahan ajan paasta kaikki mita olin saanut aamusta alkaen syotya tuli suun kautta ulos. Vahan rupes iltaa kohti jannittamaan, kun lampoa ulkona +35'C ja koko paivan aikana olin saanut alas kaksi perunalastua, pikkuisen banaanin, huikan tuoremehua ja n.puoli litraa vetta - ja oksentanut ja ripuloinut ulos ainakin tuplasti tuon verran. Tuli mieleen kaikki hauskat Afrikan reissun ripulikokemukset ja -vitsit - esim. Timon kommentti pieremisesta ripulin aikaan: "Housut kostuu pelkasta ajatuksesta." Loppuillasta en yrittanytkaan mitaan syoda tai juoda, ajattelin rauhoitella tilannetta aamuun asti ja sain jopa nukuttua ihan ok yon ajan.
Aamulla heratessa olo oli jo parempi. Sain juotua vetta eika se ollut seuraavan tunnin aikana pyrkinyt ulos, kummastakaan paasta. Join siis varovasti lisaa ja parin tunnin paasta soin jopa muutaman perunalastun. Nyt kello on 16:30 enka ole enaa oksentanut ja ripuloinutkin vain kerran, joten eikohan tama tasta! Sain asken syotya vahan hedelmia ja ajattelin nyt kayda vahan kaupassa hakemassa lisaa vetta ja mehua. Ja jos ihan hurjaksi menen, niin kayn tossa hotellin ravintolassa vaikka syomassa toastin!
Suunnitelmaa eteenpain ei ole. Olen nyt maksanut viela yhden yon tassa paikassa ja on ihan omasta olosta kiinni jaanko viela sen jalkeen yhdeksi yoksi. Yksi ajatus oli, etta matkustaisin huomenna mantereelle Tratin kaupunkiin ja ottaisin selvaa mahdollisista jatkojunista yms. maanantaille. Sitten paasisin maanantaina jo hyvissa ajoin liikenteeseen ja olisin perilla minne menenkin jo ajoissa. Saarielama alkaa riittaa mulle, ei jaksa olla paikoillaan!!
lauantai 27. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heippa vaan
VastaaPoistaToivottavasti jalla-jallat antaa periksi ja piereskelykin alkaa sujua entiseen malliin. Hyvää matkan jatkoa ja terkkuja täältä kinosten keskeltä.