Onpas tosiaan mennyt hetki jos toinenkin siita kun viimeksi on tullut kirjoiteltua. Tanaan vietan vapaapaivaa enka aio tehda yhtaan mitaan, joten paivitan nyt tannekin tilanteen ajan tasalle.
Viimeisena paivana Hanoissa (eli siis su 28.3.) mentiin Lucien kanssa heti aamusta nauttimaan perinteisesta vietnamilaisesta water puppet teatterista (vesi-nukketeatteri). Liput tunnin mittaiseen esitykseen maksoi 80.000dongia eli n.4euroa. Teatteri oli tavallinen teatteri muuten, mutta lavan sijasta oli vesiallas, jonka takana sermi. Esitys alkoi bandin soittamalla perinteisella musiikilla, jonka saestyksella kaksi kertojana toimivaa naista lauloivat vietnamiksi. Esitys koostui kahdestatoista eri laulusta, jotka kaikki kertoivat perinteisista vietnamilaisista jutuista - maanviljelysta, kalastamisesta, lohikaarmeiden tanssista jne. Sermien takaa esittajat heiluttivat keppien paassa nukkeja niin, etta naytti kuin nuket tanssisivat itsekseen veden paalla. Varsinkin paikalliset ihmiset ja lapset olivat yleisossa erittainkin innoissaan, tuntui etteivat ne meinaa penkeillansa pysya. Aikuiset miehet hihkuivat ihan innoissaan, kun lavalla tapahtui jotain yllattavaa. Esitys oli hieno ja lopuksi sermit aukesivat ja yleisolle naytettiin miten esitys tehtiin. Oli todellakin sen muutaman euron arvoinen ja suosittelen kaikille, jotka Vietnamissa joskus kayvat!
Teatterin jalkeen kavin viela kerran selkahieronnassa ja sitten kappailtiin Lucien kanssa katselemassa myyntikojuja ja kuluttaen aikaa. Lounasta syotiin meidan ihan lemppariravintolassa RockBillyssa, jossa kaytiin varmaan viis kertaa Hanoissa ollessamme. Hyvaa, halpaa, siistia ja mukava henkilokunta.
Klo 15 maissa suunta kohti lentokenttaa (ehdittiin kaantya matkalla kertaalleen takaisin, kun Lucie huomasi unohtaneensa ostamansa taideteoksen hotellille) ja kentalla oltiin hyvissa ajoin ennen lennon lahtoa. Check-inin rouvat ilmoittivat, etta kone ei tanaan menekaan suoraan Luang Prabangiin kuten oli tarkoitus vaan etta mennaan Vientienin kautta. Jaahans, mikas siina sit. Lentokentalla oli aivan tajuttoman kallista, jopa Euroopan hintoja kalliimpaa! Onneksi siella ei tarvinnut kovin kauaa homehtua ennen kuin paastiin kivaan pikkukoneeseen ja matka kohti Laosta sai alkaa. Lennon aikana meille ilmoitettiin, etta Vientienissa pitaa vaihtaa konetta (ja ottaa matkalaukut mukaan), mutta ennen laskeutumista kuulutettiinkin, etta kone jatkaa 15min tankkauspysahdyksen jalkeen Luang Prabangiin suoraan. Aikamoista sekoilua...
Luang Prabangiin saavuttiin joskus kymmenen maissa illalla. Ihanat viisumi- ja passisedat oli jaaneet ylitoihin, etta paastiin maahan sisaan ja sen takia (kuulemma) jouduttiin maksamaan $1 ekstraa viisumeista (Suomen kansalaisille viisumi $35+1). Aivan sama. Lucie oli aivan hermo kireella asiasta sun toisesta ja ma yritin sita rauhoitella - ihme stressikohtaus yhdesta lennosta ja viisumista. Treffattiin kentalla canadalainen pariskunta Kaya ja Kevin, joiden kanssa mentiin samalla taksikyydilla kaupunkiin. Heilla oli varattu huone vahan kalliimmasta guest housesta, me lahdettiin Lucien kanssa kiertelemaan kaupunkia etsien paikkaa majatalosta. Loydettiinkin kiva guest house ja saatiin huone $14/yo - aika kallis, mutta tosi kiva paikka ja ihan keskustassa. Ihmeteltiin kuinka jo klo 22:30 maissa oli jo ihan kuollutta ja suurin osa paikoista suljettu, mutta myohemmin selvisi, etta kaupungissa on klo 23:30 jalkeen ulkonaliikkumiskielto! Treffattiin Kevin ja Kaya viela parin kaljan merkeissa ennenkuin se viimeinenkin ravintola meni kiinni klo 23:30. Ei muuta kuin unta palloon siis!
Maanantaina nukuttiin pitkaan ja nautittiin hyva aamiainen Luang Prabangin paakadun varressa. Koko kaupunki on aika pieni, vanhanaikainen ja siella on ihan erilainen fiilis kuin monessa muussa paikassa. Kaupunki halutaan pitaa idyllisena vanhana kaupunkina, joten virkamiehet on asettaneet kovia ukaaseja rakentamisen yms. suhteen. Esim. kaikki kaupungin pankkiautomaatit on tummaan puuseinaan upotettuja huomaamattomia pikkumasiinoita ilman suuria valomainoksia kuten yleensa. Lahdettiin aamiaisen jalkeen Lucien kanssa tutustumaan ihan keskustassa sijaitsevaan entiseen kuninkaalliseen palatsiin, joka on rakennettu 1900-luvun alussa. Joskus 70-luvun lopulla Laosin kuningasperhe syostiin vallasta, joten palatsi on nykyaan vain turistikaytossa. Palatsi oli ulkoapain todella arkisen nakoinen, mutta sisalta upea! Suuri sali palatsin keskella oli aivan mahtavan nakoinen - kirkkaanpunaiset seinat, jotka oli koristeltu lattiasta kattoon erivarisesta lasista ja peilista tehdyista mosaiikki-kuvista. Upea tumma puulattia, lasiset vitriinit taynna arvoesineita jne. Naytilla oli myos kuninkaan ja kuningattaren makuuhuoneet, ruokailutila ja palatsin takapihalla kuninkaallisen perheen kayttamat ajoneuvot hienosti puunattuna autotallissa rivissa. Palatsialueella sijaitsi myos kuninkaallinen teatterirakennus seka talla hetkella kunnostuksessa oleva temppeli.
Palatsin jalkeen lahdettiin kiipeamaan laheiselle kukkulalle, jossa on kolme eri temppelia. Kukkulalta oli myos upeat nakymat koko kaupungin yli, tosin pienoisen hikisen kiipeamisen jalkeen. Yksi temppeleista oli rakennettu paikalle, josta on loydetty buddhan jalanjalki kallioon painuneena - joka on toki suojattu katoksella ja maalattu kultaiseksi. Yksi temppeli oli pienen kallion sisalla. Kaikenkaikkiaan kiipeaminen vuorelle oli upea kokemus eika paikalla ollut juuri muita turistejakaan, joten saatiin nautiskella erilaisista temppeleista ja ihmeellisyyksista ihan omine aikoinemme.
Alas vuorelta tulimme pienen munkkiluostarin lapi. Ymparistossa vilahteli paljon oranssikaapuisia munkkeja paivan puuhissaan. Me palattiin paakadulle, virkistimme itseamme kylmilla juomilla ja jatkoimme matkaa kaupungin "paahan", kahden joen risteykseen joka rajaa kaupunkia. Kaytiin matkalla tutustumassa viela muutamaan eri temppeliin, jotka olivat aivan mahtavia - jokainen omine tyyleineen ja yksityiskohtineen. Lucie lahti hotellille lepailemaan, ma kavin Mekong-joen rannalla vahan vaeltelemassa ja lounastamassa. Pieni valikuolema hotellilla ja illalla oltiin sovittu treffit Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten. Juuri kun paastiin ulos hotellista katua pitkin pyyhkaisi hurja tuulenpuuska, melkein pienimuotoinen tornado. Meidan hotellin luota lahti jokailtainen iltatori, joka on satoja pienia kojuja ja telttoja myyden kaikenlaista paikallista tavaraa (huiveja, vaatteita, maalauksia jne.). Tuulenpuuska riepotti muutamat teltat ihan mullin mallin ja paikalliset alkoivat turistien avustuksella kovaa vauhtia pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Viereisen kuninkaallisen palatsin pihalla kasvavista isoista palmuista irtoili 2-3 metrisia palmunlehvia, jotka alastullessaan tekivat paljon tuhoa telttojen kattoihin. Vaarana oli myos suurien kookospahkinaterttujen tuleminen alas, mutta onneksi ne pysyivat lahinna muurien sisapuolella. Pilvet liikkuivat taivaalla aivan hurjaa vauhtia, palmut olivat melkein 90:n asteen kulmassa tuulen voimasta ja ukkonen pauhasi. Auteltiin ihmisia pakkaamaan tavaroitaan ja kantamaan niita autoihin ja tuktukeihin suojaan ja koko katu oli tyhja sadoista kojuista n.10minuutissa. Sitten alkoi tulla oikein hurjasti vetta. Aikamoinen oli ilma! Paikalliset muuten uskovat viela tanakin paivana, etta kuninnkaallinen perhe kummittelee kuninkaallisessa palatsissa karkoituksensa vuoksi ja nytkin monet paikalliset sanoivat, etta kyseessa oli heidan kostonsa kaupunkilaisille. Tieda hanta sitten...
Mutta kuitenkin, treffattiin siis Kayan ja Kevinin kanssa illallista varten ja juostiin sateen poikki paakadulle yhteen ravintolaan ruokailemaan. Syotiin, juotiin ja juteltiin monta tuntia ja oli oikein mukavata! Sovittiin seuraavaksi aamuksi treffit uusia seikkailuja varten.
Aamulla kaytiin Lucien kanssa paakadulla taas aamiaisella ja kyseltiin parista matkatoimistosta paivareissujen hintoja. Sitten juteltiin yhden tuktuk-kuskin kanssa, joka lupasi vieda meidat (tinkaamisen jalkeen toki) 65.000kip/hlo (=6,5euroa) koko paivan reissulle 35km:n paassa oleville luolille ja 24km:n paassa oleville vesiputouksille. Ajettiin tuktukilla hakemaan Kevin ja Kaya hotellilta ja matkalla tuktuk-kuski bongas kyytiin viela pari japanilaista turistia kaymaan siella luolilla. Kuulin ohimennen, kun tuktuk-kuski neuvotteli hintaa reissusta naiden japanilaisten kanssa ja he sopivat hinnaksi 200.000kipia (=20euroa!!!)/hlo vain siella luolilla kaymisesta!! Ja nama japanilaiset olivat tyytyvaisia tahan hintaan - uskomatonta!! Samaan hengenvetoon kuski lupasi meille muille 5000kipin alennuksen hinnasta, kun kyytiin tuli kerran enemman ihmisia. Eli me muut maksettiin koko paivan reissusta yhteensa 240.000kipia ja nama japanilaiset pelkastaan muutaman tunnin reissusta 200.000kipia/hlo!!! Huh huh. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa...
Anyways, suunta kohti pienta kylaa pick-up auton lavalla, alkumatka hienoa asfalttitieta ja loput kymmenisen kilometria pienta kuoppaista ja makista hiekkatieta. Kylasta veneella veden yli (10.000kip/hlo) ja kiipeaminen kahteen luolaan rakennettuun temppeliin. Temppelit olivat molemmat taynna pienia ja isoja buddha-patsaita. Jokainen pienikin tasainen alue oli taynna pienia patsaita. Upea paikka! Paluumatkalla kaupunkiin pysahdyttiin pienessa kylassa, jossa valmistetaan paikallista riisiviinaa. Maistiaisten jalkeen ostettiin pienet pullot mukaan ja matka jatkui.
Vietiin huijatut japanilaiset takaisin kaupunkiin ja jatkettiin matkaa painvastaisessa suunnassa oleville vesiputouksille. Ennen vesiputouksia syotiin vahan lounasta ja nautittiin kookospahkinaa ja sitten suunta kohti taas uusia portaita ja kiipeamista. Vesiputouksen alapuolella oli suuria aitauksia, joissa pidettiin paikallisia karhuja. Karhut on pelastettu salametsastajilta eika niita haluta vapauttaa takaisin luontoon sen takia, etta kohta ne olisivat taas salametsastajien kourissa. Karhuilla oli ihania kiipeilytelineita ja -tasoja ja bambusta tehtyja riippumattoja, joissa ne loikoilivat. Oli kuumin aika paivasta, joten nallet vaan makailivat paikoillaan erittain rentoina.
Lisaa kiipeilya ja aivan ihanat vesiputoukset alkoivat! Vesi kirkkaan turkoosia, ihania pienia ja suuria luonnon muokkaamia altaita - IHANAA!! Sinne siis uimaan ja nautiskelemaan ihanan viileasta vedesta. Takaisintulomatkalla nalletkin oli paljon virkeammalla tuulella ja kiipeilivat telineissaan ja leikkivat keskenaan. Ihania otuksia!!
Takaisin kaupunkiin ajellessamme tien varressa oli suloisia pienia lapsia ja ne perkeleet heitti meidan paalle saavikaupalla vetta!!! Ja vahan ajan paasta sama homma uudestaan! Ilmeisesti paikallisten lasten tapa huvitella. Oltiin sen jalkeen valmiina seuraavaan iskuun vesipullot kasissamme, mutta sita iskua ei koskaan tullut. Taalla Laosissa on myos tapana heidan oman ajanlaskunsa uutena vuotena kastella ihmiset vedella lapimariksi, mutta sen aika ei ole vasta kuin myohemmin huhtikuussa.
Pieni valikuolena hotellilla ja treffattiin Kevin ja Kaya illallista varten. Kaytiin syomassa aivan taivaallista intialaista ruokaa ja sen jalkeen pienimuotoinen shoppauskierros iltatorilla ennen aikaista nukkumaanmenoa. Koko paivan reissaaminen oli vetanyt voimat pois ja mulla oli alkanut inhottava yska vaivaamaan. Lisana hirvittava paansarky, ei kivaa. Diagnosoin heti poskiontelontulehduksen (heti sunnuntain lennon jalkeen alkoi vahitellen onteloita painamaan) ja alkavan keuhkoputkentulehduksen. Ei kivaa.
Aamulla ylos ennen auringonnousua ja klo 6 ihmettelemaan paakadun varrelle munkkien almunkerayskierrosta. Jokaisen temppelin ja luostarin munkit kiertavat joka aamu ympari kaupunkia keraamassa almuja, joita paikalliset ihmiset (ja turistit) heille antavat. Kyseessa on uskonnollinen toimitus, joka on hyvin tarkea osa paikallisten ihmisten uskonnollista elamaa. Almujen antajat ovat polvistuneena maahan ja munkit tulevat jonoissa oransseissa kaavuissaan, metalliset almuastiat kainalossaan ihmisten luo keraamaan almuja. Almut ovat yleensa riisia, hedelmia ja rahaa. Tama toistuu joka ikinen paiva. Luang Prabangissa tasta oli selkeasti tullut myos turistitouhua - turisteille oli varattu valmiiksi riisiastiat ja matot, joille polvistua ja he saivat nain ottaa osaa toimitukseen. Osa turisteista oli aivan alyttoman typeria hyppien munkkien keskella ja hairiten toimitusta valokuvaamalla ja videoimalla aivan liian lahella munkkien naamoja. Toiset ihmiset eivat vaan tajua mistaan mitaan.
Aamiaista, pieni valikuolema ja tavarat kasaan. Lucien oli aluksi tarkoitus myos tulla mukaan Vang Viengiin, mutta paatti sitten kuitenkin jaada pidemmaksi aikaa Luang Prabangiin ja lentaa sielta loppuviikolla suoraan Vientieniin. Ma lahdin klo 9 minibussilla kohti Vang Viengia. Matkan piti lupausten mukaan kestaa 5h, mutta kuten odotinkin reissu kesti melkein 7h. Matkalla ei tapahtunut mitaan sellaista mika olisi hidastuttanut matkaa, joten epailen paaseeko mikaan auto ikina tuota valia alle 6,5-7 tunnin. Tie oli ihan ok kunnossa, mutta todellista vuoristoista serpentiinia, jota vaan ei voi ajaa kovaa. Perilla Vang Viengissa siis klo 16 aikaan. Loysin ihan ok yopaikan 40.000kipia/yo (4euroa), kavin suihkussa ja lahdin kylille. Ensin pikainen internet pysahdys, sitten syopottelemaan ja apteekin kautta hotellille makoilemaan. Keuhkoputkentulehdus oli eilen aika pahana, yska ihan hirvea, paassa suhisee ja kurkku kipea. Apteekista sain codeiinia hillitsemaan yskaa, sarkylaaketta alentamaan kuumetta (jota en tieda onko sita, kun ei ole mittaria) ja jotain paikallista nenasumutetta auttamaan painetta poskionteloissa. Ihan hyvin tuntuu tropit auttavan, tanaan aamulla jo melkein hieman ehka ihmismaisempi olo. Antibiootteja en ainakaan viela halua aloittaa, jos huomenna ei ole yhtaan parempi olo, niin sitten ehka. Laakariin ei viela ole tarvetta menna, pohdin asiaa taas huomenna uudestaan. Joten turhan huolestunut ei kannata olla, ihan tavallista flunssaa ja yskaa tama varmasti vaan on.
Sovin hotellin kanssa, etta vaihdan tanaan toiseen huoneeseen missa on telkkari, etta on jotain tekemista sairastaessa. Kavin aamulla syomassa ja tulin tanne nettiin, nyt olisi lounasaika ja sitten lopuksi paivaa makaamaan huoneeseen tekematta mitaan sen kummempaa. Vang Viengin turistivillitykset eli joen laskeminen traktorin sisarenkaalla ja vaeltaminen ihastelemaan luolia ei ihan tassa kunnossa tule onnistumaan, joten saa nahda jaako ne kokonaan valiin vai jumitanko taalla niin kauan, etta olen siina kunnossa, etta jaksan niita tehda. Tarkoituksena oli loppuviikosta siirtya Vientieniin ja sielta lentaen Thaimaan puolelle, mutta nyt sairastan rauhassa ja mietin jatkoa sitten...
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Kaikki hyvin Laosissa
Kaikki ok taalla Laosissa, on vaan pitanyt niin kiiretta etten ole ehtinyt kirjoittelemaan. Yritan illemmalla tai huomenna kirjotella lisaa, nyt tarvitsen jotain syotavaa!!!
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Viimeista viedaan Hanoissa
Eilen mentiin ensin puolalaispariskunnan kanssa syomaan ja sen jalkeen tavattiin porukoita laivalta irkkupubissa meidan hotellin lahella. Juotiin parit ja heitettiin jaahyvaiset ja mentiin hotellille nukkumaan.
Aamulla kadun meteli heratti kivasti jo klo 5 maissa, kun paikalliset saapuivat ostamaan lihaa ja kalaa ja vihanneksia ja hedelmia. Siina viela pikkuisen yritin torkuskella ja luovutin lopulta ja nousin joskus kahdeksan maissa. Tulin tanne toiselle hotellille nettiin ja yritin paasta nettipankkiin hoitelemaan asioita, mutta enpas onnistunutkaan. Blaah, pitaa yrittaa uudelleen Laosissa, jos siella olis parempi netti jossain. Ei jaksettu lahtea mihinkaan turrekierrokselle, joten hengailtiin vaan hotellin tuntumassa tekematta juuri mitaan jarkevaa. Varattiin huomiselle liput vietnamilaista vesinukketeatteria katsomaan, joka on kuulemma ihan must juttu. Kaytiin Lucien kanssa molemmat manikyyrissa ($3) ja selkahieronnassa (30min/$5) ja sitten kierreltiin paikallisen kenkatorin liepeilla etsiskelemassa Lucielle kenkia. Lounaan jalkeen tulin takaisin hotellille, Lucie lahti kappailemaan lahimaisemiin. Treffasin guest housella jotain uus-seelantilaisia poikia ja kaytiin niitten kanssa tossa vieressa parilla bissella katukeittio-baarissa. Hintaa oluella 2500dongia/iso lasillinen eli 0,10euroa. Ei paha.
Illalliselle Lucie halus lahtea paikalliseen tsekkibaariin, joka olikin aivan jarjettoman kokoinen ravintola, jossa kukaan ei puhunut englantia tai tsekkia ja ainoa tsekkilainen asia oli pari ruokaa ruokalistalla ja Urquell pilsneri - niin ja pari valokuvakopiota Prahasta. Hinnat oli aivan taivaissa, mutta kun sinne asti oltiin tultu syotiin siella ja juotiin kaljat. Takaisin tullessa oli aivan jarjeton liikenneruuhka, jossa tuhannet mopot ja muutama kymmenen autoa yritti paasta eteenpain. Aivan alytonta! Kaikki ajaa milla vaan kaistalla mihin tahansa ja tootti soi. Paastiin kuitenkin takaisin kotiin turvallisesti ja nyt hetki nettia ennen nukkumaanmenoa. Rento paiva takana, huomenna siis teatteria ja lento Laosiin.
Aamulla kadun meteli heratti kivasti jo klo 5 maissa, kun paikalliset saapuivat ostamaan lihaa ja kalaa ja vihanneksia ja hedelmia. Siina viela pikkuisen yritin torkuskella ja luovutin lopulta ja nousin joskus kahdeksan maissa. Tulin tanne toiselle hotellille nettiin ja yritin paasta nettipankkiin hoitelemaan asioita, mutta enpas onnistunutkaan. Blaah, pitaa yrittaa uudelleen Laosissa, jos siella olis parempi netti jossain. Ei jaksettu lahtea mihinkaan turrekierrokselle, joten hengailtiin vaan hotellin tuntumassa tekematta juuri mitaan jarkevaa. Varattiin huomiselle liput vietnamilaista vesinukketeatteria katsomaan, joka on kuulemma ihan must juttu. Kaytiin Lucien kanssa molemmat manikyyrissa ($3) ja selkahieronnassa (30min/$5) ja sitten kierreltiin paikallisen kenkatorin liepeilla etsiskelemassa Lucielle kenkia. Lounaan jalkeen tulin takaisin hotellille, Lucie lahti kappailemaan lahimaisemiin. Treffasin guest housella jotain uus-seelantilaisia poikia ja kaytiin niitten kanssa tossa vieressa parilla bissella katukeittio-baarissa. Hintaa oluella 2500dongia/iso lasillinen eli 0,10euroa. Ei paha.
Illalliselle Lucie halus lahtea paikalliseen tsekkibaariin, joka olikin aivan jarjettoman kokoinen ravintola, jossa kukaan ei puhunut englantia tai tsekkia ja ainoa tsekkilainen asia oli pari ruokaa ruokalistalla ja Urquell pilsneri - niin ja pari valokuvakopiota Prahasta. Hinnat oli aivan taivaissa, mutta kun sinne asti oltiin tultu syotiin siella ja juotiin kaljat. Takaisin tullessa oli aivan jarjeton liikenneruuhka, jossa tuhannet mopot ja muutama kymmenen autoa yritti paasta eteenpain. Aivan alytonta! Kaikki ajaa milla vaan kaistalla mihin tahansa ja tootti soi. Paastiin kuitenkin takaisin kotiin turvallisesti ja nyt hetki nettia ennen nukkumaanmenoa. Rento paiva takana, huomenna siis teatteria ja lento Laosiin.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Hanoi-Halong Bay-Hanoi
Ensimmainen paiva Hanoissa meni vaan hengaillessa lahikulmilla. Mulla oli kauhee paansarky bussimatkan huonojen unien jalkeen, joten otin pienen valikuoleman hotellilla iltapaivalla. Muuten kaytiin syomassa ja katsomassa jotain hurjan isoa (2,1m) kilpikonnan raatoa, joka on taalla jotenkin cool juttu. Tossa keskustassa on sellanen jarvi ja legendan mukaan jarvessa asunut jattilaiskilpikonna on tuonut jollekin jonkun miekan jarven pohjasta, jolla on sitten tehty jotain ihmeita. Anyways, legendan mukaan jarvessa edelleen asuu jattilaiskilpikonnia ja aina silloin talloin ihmiset nakee niita ja asia on suuri ihme. Kaytiin myos hoitamassa itsejamme, Lucie hieronnassa ja ma $2:n manikyyrissa. Illalla kaytiin hotellin naapurissa irkkupubissa parilla ja aikaisin nukkumaan.
Keskiviikko-aamuna aikainen heratys, check-out guest housesta ja odottelemaan kyytia. Mentiin sellaisella pikkubussilla taynna turisteja joku 3-4h Halong Cityyn, josta hypattiin paattiin ja seikkailu Halong Baylla alkoi. Halong Bay on siis lahti, joka on taynna pienia saaria ja saarissa luolia. En osaa selittaa mitenkaan hienosti, kato vaikka googlesta, jos kiinnostaa tietaa lisaa. :) Syotiin laivalla ensin lounasta ja sitten kiivettiin katolle ihailemaan maisemia. Oli todella sumuinen ja pilvinen paiva, mutta saaret oli silti aivan mahtavan nakoisia. Laiva lipui saarien valista ja saaret vain ilmestyi usvasta - oli todella ihanan nakoista! Porukkaa laivalla oli n.20, lahinna nuoria reissaajia. Juttu luisti ja oli mukavata, vaikkakin aika kylmaa. +38'C:n jalkeen +15'C pilvinen paiva merella todella tuntuu kylmalta! Kaytiin tutustumassa yhteen isoon luolaan, jossa tarun mukaan asui lohikaarme, joka auttoi vietnamilaisia taistelemaan sodassa kiinalaisia vastaan. Luolassa oli mahtavia kivimuodostelmia, jotka oli valaistu typerin varivaloin, mutta oli silti hienoja. Opas selitti tarinoitaan huonolla englannilla, jota kukaan muu kuin mina ei tuntunut ymmartavan, joten mina sitten kaansin tekstin ymmarrettavaksi englanniksi kaikille muille. Yksi pojista naureskeli, etta mun opastus tuli varmaan tekstityksilla, kun olin ainoa joka ymmarsi. :)
Laivalla jatkettiin maisemien ihailua ja jutustelua. Sitten saavuttiin Cat Ban saarelle, jonne jatettiin osa porukasta yopymaan. Me jatkettiin matkaa ja pysahdyttiin vahan ajan paasta ihastelemaan pienta luolaa, jonka sisalla olevaa allasta kutsutaan heavenly swimminpooliksi - taivaalliseksi uima-altaaksi. Mentiin sinne pienella moottoriveneella pienesta aukosta, joka oli talla hetkella nakyvissa laskuveden vuoksi. Legendan mukaan altaassa uiskentelu parantaa kaikki vaivat, joten paikalliset kylpevat siella kuukauden tiettyina paivina, kun kuu on oikeassa asennossa. Me ei kylvetty, kun oli niin kylma eika ollut oikea aika kuukaudestakaan. Kaytiin myos toisessa samanlaisessa poukamassa ja oli aika hieno. Luolasta ulostultuamme bongasin apinan istuskelemassa kallionseinustalla, tuijottamassa meita. Ketterasti se lahti kiipeamaan pystysuoraa seinaa ylospain, kun tultiin liian lahelle. Kaytiin myos pyorahtamassa pienen kalastajakylan edustalla - pienia lauttoja, jolla ihmiset asuivat ja kalastelivat.
Laivalle paluun jalkeen saatiin hytit kayttoomme. Meilla Lucien kanssa iso kahden hengen hytti omalla suihkulla ja vessalla, very nice. Parkkeerattiin yoksi poukamaan, joka oli taynna muitakin veneita - luultavasti siella kansallispuisto-alueella ei saa ihan missa vaan yopya, joten kaikki veneet keraantyy samaan paikkaan. Illallinen tarjoiltiin klo 18:30 ja oltiin aika pettyneita. Saatiin ruokaa porukan kokoon nahden (13hloa) todella vahan ja valitettiin asiasta henkilokunnalle. He vain, ettei ruokaa ole lisaa. Valitettiin viela vahan lisaa ja saatiin keitettya riisia ja soijakastiketta. Niita vaan naamaan. Oltiin aika jumissa, koska oltiin veneessa eika paasty mistaan mitaan ruokaa myoskaan ostamaan, joten oltiin aika vihaisia. Muutenkin veneen henkilokunta oli tylya, mutta onneksi meilla oli hyva porukka laivalla ja me pidettiin ihan omaa kivaamme. Illallisen jalkeen koko henkilokunta oli niin kannissa, etta hyva kun pystyssa pysyivat. Ihme tyyppeja. Alettiin sitten Lucien ja puolalaisen pariskunnan kanssa myos kittaamaan kaljaa ja puolalaisten vodkaa ja paadyttiin viettamaan oikein mukavata aikaa iltamyohaan. :)
Matkaohjelmassa oli mainostettu, etta hintaan kuului kanootteilu luonnonpuistossa ja illalla opas ilmoitti, etta ne jotka haluavat meloa tulevat kannelle klo 6:30 aamulla ja saavat meloa ruhtinaalliset puoli tuntia pienessa poukamassa. Me Lucien ja suurimman osan muun porukan kanssa jatettiin melonta suosiolla valiin ja nukuttiin hetki pidempaan. Aamiaisen piti olla klo 7 ja oltiin siella seitseman aikaan odottelemassa ruokaa, mutta mitaan ei nakynyt. Joten istuskeltiin ja odoteltiin, kunnes oppaamme tuli klo 7:20 sanomaan, etta ollaan missattu aamiainen, koska ei oltu ajoissa paikalla. Oltiin siina vaiheessa vahaisesta illallisesta jo niin nalkaisia, etta kaikki hermostuivat ja alkoivat vaatia aamiasta kovaan aaneen. Ja mehan oltiin paikalla klo 7, aamiainen vain ei ollut! Ihan ihme juttu. Vahan aikaa vaannettyamme saatiin lopulta ruhtinaallinen meriaamiainen - paahtamatonta paahtoleipaa, voita, hilloa ja paistettu kananmuna jokaiselle. Samaan aikaan henkilokunta toisessa poydassa soi isoa kattilallista nuudeleita ja katkarapuja. Oltiin tyytyvaisia siihen vahaan mita saatiin ja oltiin hiljaa.
Mun, Lucien ja puolalaisen pariskunnan oli tarkoitus klo 7.30 vaihtaa toiseen veneeseen, joka veisi meidat Cat Ban saarelle. Puol kasin aikaan opas sanoi, etta vene tulisi hakemaan meita kolmen minuutin kuluttua. Siihen aikaan oltiin jo tungettu vahainen aamiaisemme suihimme ja vain odottelimme noutoa. Mitaan ei tapahtunut melkein 1,5 tuntiin ja lopulta Lucie kysyi milloin meita tultaisiin hakemaan. Opas sanoi, etta oltiin myohastytty laivasta, koska soimme aamiasta. Me huuli pyoreana, etta mitah?! Pienen painostuksen jalkeen saatiin opas vakuuttuneeksi, ettei todellakaan olla lahdossa yhden yon jalkeen takaisin Hanoihin, koska oltiin maksettu kaksi yota ja etta ei todellakaan olla missattu mitaan venetta surkean aamiaisemme takia. Lopulta han soitti jollekin toiselle oppaalle ja sopi, etta joku ohikulkeva vene ottaa meidat kyytiin ja paastaan heidan kyydissaan Cat Ban saarelle. Ihan ihme juttu! Lopulta odoteltiin viela puolisen tuntia toista venetta meita hakemaan ja hypattiin veneesta toiseen. Heti parempi fiilis - heidan mukava oppaansa tuli heti morjenstamaan ja kertomaan paivan ohjelmasta. Tutustuttiin heti amerikkalaisiin Joeen ja Bryaniin ja naureskeltiin meidan kauhistuttavalle laivakokemukselle. Kaikki mika ei tapa vahvistaa... :)
Saavuttiin Cat Ban saarelle ja pakkauduttiin pikkubussiin ja ajettiin n.15min. Sitten lahdettiin kiipeamaan viidakkoista vuorta ylospain nakoalatasanteelle. Matkaan oli varattu 2h, joten tiedossa oli aikamoinen vaellus. 90% matkasta erittain jyrkkaa nousua, erittain huonoja portaita, erittain vaarallisia, liukkaita mutaisia kohtia. Ja kaikki tietenkin ilman mitaan etukateisvaroitusta siita, etta kannattaisi laittaa kunnon trekkikengat jalkaan - suurin osa oli lipolapoissa liikenteessa, kuten mina. Selvittiin hengissa ylos, otettiin pari valokuvaa ja lahdettiin laskeutumaan alas - joka oli viela vaarallisempaa ja vaikeampaa. Paastiin kuitenkin kunnialla alas ja odoteltiin muuta porukkaa vuoren juurella jutellen muitten matkaajien kanssa.
Sitten taas pikkubussiin ja n.30min matka saaren kaupunkiin ja hotelliin. Hotellilla nautiskeltiin ihanaa, riittoisa lounas ja sen jalkeen meilla oli vapaa-aikaa hengailla saaressa. Kaytiin Lucien kanssa vahan huoneessa rentoutumassa ja lahdettiin myohemmin iltapaivalla katselemaan kaupungin satamaa ja meininkeja. Kaupunki oli todella pieni ja meidan mukava opas sattui ajamaan mopolla ohi ja vei meidat johonkin paikalliseen ravintolaan, jossa meidan amerikkalaisystavat oli jo hyvassa nousussa. Otettiin siina muutamat oluset ja mentiin takaisin hotellille valmistautumaan iltaan. Illallinen hotellilla klo 18:30 ja meidan matkaopas nimitti mut ryhmanjohtajaksi viemaan koko porukka baariin, koska han lahti meidan syodessamme jonnekin muualle. Hassuinta oli, etta ihmiset oikeesti luuli (kaksi eri ryhmaa laitettiin siina vaiheessa yhteen), etta olen matkaopas ja etta asun saarella, kun kuulemma olin niin elementissani kavellessani kaduilla jne. :) Mentiin samaan baariin, missa oltiin iltapaivalla ja meidat toivotettiin tervetulleeksi ilmaisella riisiviinalla ja happy hour tarjouksilla. Musiikki lahti soimaan ja ihmiset alkoivat viihtymaan. Meita oli paikalla n.20 ihmista Tsekista, Puolasta, Tanskasta, USA:sta, Argentiinasta, Saksasta, Espanjasta jne. ja alettiin soittamaan YouTubesta (joka oli yhdistetty ravintolan aanentoistolaitteisiin) kaikkien maiden omia hittibiiseja. Oli NIIN hauskaa!! Uskaliaat maistoi ravintolan erikoisuutta kaarmeviinia (=vodkaa, johon on lisatty kokonainen kaarme) tai sen muita versioita (esim. skorpioniviinaa, gekkoviinaa, lintuviinaa jne.). Ma maistoin tuota herkkua jo Mekongilla, joten en tuntenut tarvetta siihen nyt.
Ilta eteni, porukka vaheni ja lopulta oli jaljella mina ja viisi muuta (+muutama paikallinen). Yhtakkia sisaan paukas viiden hengen porukka suomalaisia, jotka on saarella pari viikkoa kiipeilemassa kallioilla. Suomi-musaa soimaan ja tanssilattia kayttoon! Paikalliset grillas pihalla jotain yokottavaa sillin makuista kalaa ja munkin oli tottakai pakko menna sita maistamaan. Yok. Lopulta baarissa oli jaljella enaa mina ja paikalliset, joten paatin minakin lahtea kotiin. Yks baarin henkilokunnasta hankki mulle ilmaisen mopokyydin sen jonkun kaverin mopolla ja paasin hotellille joskus kahden maissa.
Aamulla heratys klo 7 ja aamiainen klo 7:30. Bussi tuli meita hakemaan klo 8:15 ja mentiin takaisin satamaan odottelemaan meidan venetta hakemaan meita. Veneessa oli samaa porukkaa mita eilen jatettiin saareen yoksi ja juttu lensi taas erittain vauhdikkaasti. Pienta vasymysta oli ilmassa, mutta ihana, lammin auringonpaiste (ensimmaista kertaa Halong Baylla!) piristi kummasti. Maisemat oli edelleen upeita, otettiin paljon valokuvia ja vaan ihmeteltiin maailman ihmeellisyytta. Joskus klo 11 jalkeen oltiin perilla Halong Cityssa, odoteltiin tunnin verran minibussia viemaan meidat lounaalle ja lounaan jalkeen suunta takaisin kohti Hanoita. Koko reissusta jai puuttumaan aika paljon asioita mita meille luvattiin, mutta ma en jaksa ruveta vaantamaan naiden kanssa mistaan pikkujutuista. Luultavimmin saatais takaisin dollari tai pari, joten en jaksa. En nain vahien unien jalkeen. :)
Hanoissa tultiin samalle hotellille missa oltiin aikaisemminkin ja he olivat taynna. Ihana respan tati oli kuitenkin hommannut meille huoneen samalla hinnalla viereisesta hotellista ja huone oli aivan mahtava! Iso, kaksi isoa sankya, pieni parveke jne. Me likey! Kaytiin hakemassa meidan laukut sailytyksesta (ne oli sellasella pienella guest housella jemmassa) ja Lucie jai hotellille relaamaan ja ma tulin tanne internettiin kirjottelemaan. Tunnin paasta (klo 20) treffataan laivan porukoita tossa kulman takana muutamien drinkkien merkeissa, joten tiedossa taas hauska ilta! Huomenna oli tarkoitus mahdollisesti tehda jotain city touria, mutta taidan jattaa valiin. Sitten jaa kuollut Ho Chi Min lasiarkussa nakematta, mutta oh well. Sunnuntaina siis lento Luang Prapangiin Laosiin, siina suunnitelmat tahan mennessa.
By the way, sisko on valitellut, ettei kommentti-osio tassa blogissa toimi. En ole poistanut kenenkaan kommentteja, joten ainoat kommentit jotka on tulleet perille on ne, jotka blogissa on kaikkien nahtavilla. Jos ette saa kommentoitua, niin laittakaa vaikka sahkopostia - olisi kiva kuulla mita teitille kuuluu. Ja iso kiitos kaikille, jotka ovat minua muistaneet spostilla tai Facebookitse!
Keskiviikko-aamuna aikainen heratys, check-out guest housesta ja odottelemaan kyytia. Mentiin sellaisella pikkubussilla taynna turisteja joku 3-4h Halong Cityyn, josta hypattiin paattiin ja seikkailu Halong Baylla alkoi. Halong Bay on siis lahti, joka on taynna pienia saaria ja saarissa luolia. En osaa selittaa mitenkaan hienosti, kato vaikka googlesta, jos kiinnostaa tietaa lisaa. :) Syotiin laivalla ensin lounasta ja sitten kiivettiin katolle ihailemaan maisemia. Oli todella sumuinen ja pilvinen paiva, mutta saaret oli silti aivan mahtavan nakoisia. Laiva lipui saarien valista ja saaret vain ilmestyi usvasta - oli todella ihanan nakoista! Porukkaa laivalla oli n.20, lahinna nuoria reissaajia. Juttu luisti ja oli mukavata, vaikkakin aika kylmaa. +38'C:n jalkeen +15'C pilvinen paiva merella todella tuntuu kylmalta! Kaytiin tutustumassa yhteen isoon luolaan, jossa tarun mukaan asui lohikaarme, joka auttoi vietnamilaisia taistelemaan sodassa kiinalaisia vastaan. Luolassa oli mahtavia kivimuodostelmia, jotka oli valaistu typerin varivaloin, mutta oli silti hienoja. Opas selitti tarinoitaan huonolla englannilla, jota kukaan muu kuin mina ei tuntunut ymmartavan, joten mina sitten kaansin tekstin ymmarrettavaksi englanniksi kaikille muille. Yksi pojista naureskeli, etta mun opastus tuli varmaan tekstityksilla, kun olin ainoa joka ymmarsi. :)
Laivalla jatkettiin maisemien ihailua ja jutustelua. Sitten saavuttiin Cat Ban saarelle, jonne jatettiin osa porukasta yopymaan. Me jatkettiin matkaa ja pysahdyttiin vahan ajan paasta ihastelemaan pienta luolaa, jonka sisalla olevaa allasta kutsutaan heavenly swimminpooliksi - taivaalliseksi uima-altaaksi. Mentiin sinne pienella moottoriveneella pienesta aukosta, joka oli talla hetkella nakyvissa laskuveden vuoksi. Legendan mukaan altaassa uiskentelu parantaa kaikki vaivat, joten paikalliset kylpevat siella kuukauden tiettyina paivina, kun kuu on oikeassa asennossa. Me ei kylvetty, kun oli niin kylma eika ollut oikea aika kuukaudestakaan. Kaytiin myos toisessa samanlaisessa poukamassa ja oli aika hieno. Luolasta ulostultuamme bongasin apinan istuskelemassa kallionseinustalla, tuijottamassa meita. Ketterasti se lahti kiipeamaan pystysuoraa seinaa ylospain, kun tultiin liian lahelle. Kaytiin myos pyorahtamassa pienen kalastajakylan edustalla - pienia lauttoja, jolla ihmiset asuivat ja kalastelivat.
Laivalle paluun jalkeen saatiin hytit kayttoomme. Meilla Lucien kanssa iso kahden hengen hytti omalla suihkulla ja vessalla, very nice. Parkkeerattiin yoksi poukamaan, joka oli taynna muitakin veneita - luultavasti siella kansallispuisto-alueella ei saa ihan missa vaan yopya, joten kaikki veneet keraantyy samaan paikkaan. Illallinen tarjoiltiin klo 18:30 ja oltiin aika pettyneita. Saatiin ruokaa porukan kokoon nahden (13hloa) todella vahan ja valitettiin asiasta henkilokunnalle. He vain, ettei ruokaa ole lisaa. Valitettiin viela vahan lisaa ja saatiin keitettya riisia ja soijakastiketta. Niita vaan naamaan. Oltiin aika jumissa, koska oltiin veneessa eika paasty mistaan mitaan ruokaa myoskaan ostamaan, joten oltiin aika vihaisia. Muutenkin veneen henkilokunta oli tylya, mutta onneksi meilla oli hyva porukka laivalla ja me pidettiin ihan omaa kivaamme. Illallisen jalkeen koko henkilokunta oli niin kannissa, etta hyva kun pystyssa pysyivat. Ihme tyyppeja. Alettiin sitten Lucien ja puolalaisen pariskunnan kanssa myos kittaamaan kaljaa ja puolalaisten vodkaa ja paadyttiin viettamaan oikein mukavata aikaa iltamyohaan. :)
Matkaohjelmassa oli mainostettu, etta hintaan kuului kanootteilu luonnonpuistossa ja illalla opas ilmoitti, etta ne jotka haluavat meloa tulevat kannelle klo 6:30 aamulla ja saavat meloa ruhtinaalliset puoli tuntia pienessa poukamassa. Me Lucien ja suurimman osan muun porukan kanssa jatettiin melonta suosiolla valiin ja nukuttiin hetki pidempaan. Aamiaisen piti olla klo 7 ja oltiin siella seitseman aikaan odottelemassa ruokaa, mutta mitaan ei nakynyt. Joten istuskeltiin ja odoteltiin, kunnes oppaamme tuli klo 7:20 sanomaan, etta ollaan missattu aamiainen, koska ei oltu ajoissa paikalla. Oltiin siina vaiheessa vahaisesta illallisesta jo niin nalkaisia, etta kaikki hermostuivat ja alkoivat vaatia aamiasta kovaan aaneen. Ja mehan oltiin paikalla klo 7, aamiainen vain ei ollut! Ihan ihme juttu. Vahan aikaa vaannettyamme saatiin lopulta ruhtinaallinen meriaamiainen - paahtamatonta paahtoleipaa, voita, hilloa ja paistettu kananmuna jokaiselle. Samaan aikaan henkilokunta toisessa poydassa soi isoa kattilallista nuudeleita ja katkarapuja. Oltiin tyytyvaisia siihen vahaan mita saatiin ja oltiin hiljaa.
Mun, Lucien ja puolalaisen pariskunnan oli tarkoitus klo 7.30 vaihtaa toiseen veneeseen, joka veisi meidat Cat Ban saarelle. Puol kasin aikaan opas sanoi, etta vene tulisi hakemaan meita kolmen minuutin kuluttua. Siihen aikaan oltiin jo tungettu vahainen aamiaisemme suihimme ja vain odottelimme noutoa. Mitaan ei tapahtunut melkein 1,5 tuntiin ja lopulta Lucie kysyi milloin meita tultaisiin hakemaan. Opas sanoi, etta oltiin myohastytty laivasta, koska soimme aamiasta. Me huuli pyoreana, etta mitah?! Pienen painostuksen jalkeen saatiin opas vakuuttuneeksi, ettei todellakaan olla lahdossa yhden yon jalkeen takaisin Hanoihin, koska oltiin maksettu kaksi yota ja etta ei todellakaan olla missattu mitaan venetta surkean aamiaisemme takia. Lopulta han soitti jollekin toiselle oppaalle ja sopi, etta joku ohikulkeva vene ottaa meidat kyytiin ja paastaan heidan kyydissaan Cat Ban saarelle. Ihan ihme juttu! Lopulta odoteltiin viela puolisen tuntia toista venetta meita hakemaan ja hypattiin veneesta toiseen. Heti parempi fiilis - heidan mukava oppaansa tuli heti morjenstamaan ja kertomaan paivan ohjelmasta. Tutustuttiin heti amerikkalaisiin Joeen ja Bryaniin ja naureskeltiin meidan kauhistuttavalle laivakokemukselle. Kaikki mika ei tapa vahvistaa... :)
Saavuttiin Cat Ban saarelle ja pakkauduttiin pikkubussiin ja ajettiin n.15min. Sitten lahdettiin kiipeamaan viidakkoista vuorta ylospain nakoalatasanteelle. Matkaan oli varattu 2h, joten tiedossa oli aikamoinen vaellus. 90% matkasta erittain jyrkkaa nousua, erittain huonoja portaita, erittain vaarallisia, liukkaita mutaisia kohtia. Ja kaikki tietenkin ilman mitaan etukateisvaroitusta siita, etta kannattaisi laittaa kunnon trekkikengat jalkaan - suurin osa oli lipolapoissa liikenteessa, kuten mina. Selvittiin hengissa ylos, otettiin pari valokuvaa ja lahdettiin laskeutumaan alas - joka oli viela vaarallisempaa ja vaikeampaa. Paastiin kuitenkin kunnialla alas ja odoteltiin muuta porukkaa vuoren juurella jutellen muitten matkaajien kanssa.
Sitten taas pikkubussiin ja n.30min matka saaren kaupunkiin ja hotelliin. Hotellilla nautiskeltiin ihanaa, riittoisa lounas ja sen jalkeen meilla oli vapaa-aikaa hengailla saaressa. Kaytiin Lucien kanssa vahan huoneessa rentoutumassa ja lahdettiin myohemmin iltapaivalla katselemaan kaupungin satamaa ja meininkeja. Kaupunki oli todella pieni ja meidan mukava opas sattui ajamaan mopolla ohi ja vei meidat johonkin paikalliseen ravintolaan, jossa meidan amerikkalaisystavat oli jo hyvassa nousussa. Otettiin siina muutamat oluset ja mentiin takaisin hotellille valmistautumaan iltaan. Illallinen hotellilla klo 18:30 ja meidan matkaopas nimitti mut ryhmanjohtajaksi viemaan koko porukka baariin, koska han lahti meidan syodessamme jonnekin muualle. Hassuinta oli, etta ihmiset oikeesti luuli (kaksi eri ryhmaa laitettiin siina vaiheessa yhteen), etta olen matkaopas ja etta asun saarella, kun kuulemma olin niin elementissani kavellessani kaduilla jne. :) Mentiin samaan baariin, missa oltiin iltapaivalla ja meidat toivotettiin tervetulleeksi ilmaisella riisiviinalla ja happy hour tarjouksilla. Musiikki lahti soimaan ja ihmiset alkoivat viihtymaan. Meita oli paikalla n.20 ihmista Tsekista, Puolasta, Tanskasta, USA:sta, Argentiinasta, Saksasta, Espanjasta jne. ja alettiin soittamaan YouTubesta (joka oli yhdistetty ravintolan aanentoistolaitteisiin) kaikkien maiden omia hittibiiseja. Oli NIIN hauskaa!! Uskaliaat maistoi ravintolan erikoisuutta kaarmeviinia (=vodkaa, johon on lisatty kokonainen kaarme) tai sen muita versioita (esim. skorpioniviinaa, gekkoviinaa, lintuviinaa jne.). Ma maistoin tuota herkkua jo Mekongilla, joten en tuntenut tarvetta siihen nyt.
Ilta eteni, porukka vaheni ja lopulta oli jaljella mina ja viisi muuta (+muutama paikallinen). Yhtakkia sisaan paukas viiden hengen porukka suomalaisia, jotka on saarella pari viikkoa kiipeilemassa kallioilla. Suomi-musaa soimaan ja tanssilattia kayttoon! Paikalliset grillas pihalla jotain yokottavaa sillin makuista kalaa ja munkin oli tottakai pakko menna sita maistamaan. Yok. Lopulta baarissa oli jaljella enaa mina ja paikalliset, joten paatin minakin lahtea kotiin. Yks baarin henkilokunnasta hankki mulle ilmaisen mopokyydin sen jonkun kaverin mopolla ja paasin hotellille joskus kahden maissa.
Aamulla heratys klo 7 ja aamiainen klo 7:30. Bussi tuli meita hakemaan klo 8:15 ja mentiin takaisin satamaan odottelemaan meidan venetta hakemaan meita. Veneessa oli samaa porukkaa mita eilen jatettiin saareen yoksi ja juttu lensi taas erittain vauhdikkaasti. Pienta vasymysta oli ilmassa, mutta ihana, lammin auringonpaiste (ensimmaista kertaa Halong Baylla!) piristi kummasti. Maisemat oli edelleen upeita, otettiin paljon valokuvia ja vaan ihmeteltiin maailman ihmeellisyytta. Joskus klo 11 jalkeen oltiin perilla Halong Cityssa, odoteltiin tunnin verran minibussia viemaan meidat lounaalle ja lounaan jalkeen suunta takaisin kohti Hanoita. Koko reissusta jai puuttumaan aika paljon asioita mita meille luvattiin, mutta ma en jaksa ruveta vaantamaan naiden kanssa mistaan pikkujutuista. Luultavimmin saatais takaisin dollari tai pari, joten en jaksa. En nain vahien unien jalkeen. :)
Hanoissa tultiin samalle hotellille missa oltiin aikaisemminkin ja he olivat taynna. Ihana respan tati oli kuitenkin hommannut meille huoneen samalla hinnalla viereisesta hotellista ja huone oli aivan mahtava! Iso, kaksi isoa sankya, pieni parveke jne. Me likey! Kaytiin hakemassa meidan laukut sailytyksesta (ne oli sellasella pienella guest housella jemmassa) ja Lucie jai hotellille relaamaan ja ma tulin tanne internettiin kirjottelemaan. Tunnin paasta (klo 20) treffataan laivan porukoita tossa kulman takana muutamien drinkkien merkeissa, joten tiedossa taas hauska ilta! Huomenna oli tarkoitus mahdollisesti tehda jotain city touria, mutta taidan jattaa valiin. Sitten jaa kuollut Ho Chi Min lasiarkussa nakematta, mutta oh well. Sunnuntaina siis lento Luang Prapangiin Laosiin, siina suunnitelmat tahan mennessa.
By the way, sisko on valitellut, ettei kommentti-osio tassa blogissa toimi. En ole poistanut kenenkaan kommentteja, joten ainoat kommentit jotka on tulleet perille on ne, jotka blogissa on kaikkien nahtavilla. Jos ette saa kommentoitua, niin laittakaa vaikka sahkopostia - olisi kiva kuulla mita teitille kuuluu. Ja iso kiitos kaikille, jotka ovat minua muistaneet spostilla tai Facebookitse!
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Hue ja matka Hanoihin
Eilen lahdin taas heti aamusta kiertelemaan turrebussilla pitkin Huen kulmia. Aluksi pysahdyttiin kylassa, jossa valmistettiin thai-hattuja (sellasia kolmiohattuja) ja suitsukkeita. Sen jalkeen hautapaikkoja ihastelemaan. Huen Parfyymijoen (en muista oikeata nimea) varrella on kahdentoista Vietnamin kuninkaan hautapaikat (kolmastoista eli viimeinen kuoli Ranskassa ja haudattiin sinne). Jokainen on hyvin erilainen, kuninkaat rakennuttivat ne jo elinaikanaan, joten he saivat paattaa minkalaisen halusivat. Me vierailtiin kolmella eri hautapaikalla.
Ensimmainen hautapaikka oli kuninkaan, joka oli lapsena sairastanut isorokon eika sen takia pystynyt saamaan lapsia. Kuninkaalla oli useita kymmenia (vai satoja) jalkavaimoja, mutta ei yhtaan lasta. Tama paikka oli sinansa erilainen, etta kuningas kaytti sita myos elinaikanaan, joten ymparistossa oli lampia ja pienia saaria metsastysta ja kalastusta varten seka elintiloja kuninkaalle ja palvelijoille. Hautapaikka oli oikeastaan iso palatsi, joka oli koristeltu lohikaarmein ym. hienoin vakkyroin.
Matkalla toiselle haudalle bussi rupesi temppuilemaan ja lopulta syyksi selvisi se, etta meilta loppui bensa. Nice. Ei tullut pojille sitten mieleen tankata ennen lahtoa? Oh well, kuski pysaytti ohiajavan mopon ja lahti sen kyydissa lahimmalle bensa-asemalle. Odoteltiin tien varressa ja vitsailtiin muitten matkaajien kanssa. Kun bensa saapui oli toinen show yrittaa saada bensa linja-auton tankkiin. Ensin yritettiin letkun kanssa - ei toimi. Yksi avustavista paikallisista sai hyvan suullisen dieselia kitusiinsa, muuten hommasta ei tullut mitaan. Sitten pojat napparasti tekaisivat vesipullosta suppilon ja sen avulla liruttivat bensaa tankkiin - varmaan 1/3 oli taman operaation jalkeen maassa, mutta tankissakin sen verran etta paastiin jatkamaan matkaa. Koko operaatioon meni aikaa n.tunti.
Toinen hauta oli homoseksuaalisen kuninkaan, joka naytti ihan naiselta. Hanella oli muutama kymmenen jalkavaimoa, mutta han vietti yonsa miespuolisen palvelijansa kanssa. Tasta syysta tallakaan kuninkaalla ei ollut lapsia. Palatsi=hauta oli hyvin eurooppalaistyylinen ja varikas, kuulemma hyvin taman kuninkaan tyylinen.
Kolmannen kuninkaan hauta oli myos hyvin erilainen kuin kaksi ensimmaista. Kuningas oli halunnut hautapaikkansa rakennettavan niin, etta se muistuttaisi ihmisen kehoa. Paa oli itse hautakumpu, kaulana silta lammen lapi, keuhkoina kaksi pienempaa lampea jne. Aika siisti paikka.
Sitten bussiin ja takaisin kaupunkiin lounaalle. Lounaana seisova poyta kaikkine vietnamilaisine herkkuineen - nami nam! Puolestakaan ei tiennyt mita ne oli, mutta hyvin meni kaikki kurkusta alas. Lounaan jalkeen taas bussiin ja suunta kohti Huen kuuluisaa pagodaa (Thien Mu). Temppeli oli hieno ja siella oli meneillaan munkkioppilaiden messu - pienet pojat harmaissa kaavuissaan lauloi monotonisesti jotain mantraa ja aina valilla joku soitti pari lyontia rummulla tai kongilla. Palatsin takana oli munkkien asuintilat ja puutarhat, jossa naki munkkien touhuavan puutarhahommissa jne. Palatsilta laivaan, jolla sitten kyyti takaisin kaupunkiin.
Kaupungissa oltiin n.40min myohassa aikataulusta, joten hyppasin akkia motskarin taakse ja hurautin hotellille. Pikasuihku hotellilla ja sitten olikin jo aika suunnata kohti yobussia. En ehtinyt syomaan hotellilla mitaan, joten onneksi bussi pysahtyi joskus parin tunnin ajon jalkeen ja sain nuudeleita sisuksiini. Sen jalkeen nukuinkin melko kivasti, vaikka valilla herailin bussin akkijarrutuksiin ja agressiiviseen torven toottailyyn.
Perilla Hanoissa oltiin joskus klo 7 jalkeen aamulla. Muutaman muun matkaajan kanssa ruvettiin tinkaamaan taksikyytia keskustaan ja saatiinkin tingata aika kauan ennenku saatiin edes suhteellisen ok hinta. Yrittivat taas "joo me kaytetaan taksamittaria"-temppua, mutta kun kuski ei ollenkaan osannut arvioida edes sadoissa tuhansissa dongeissa kuinka paljon matkan hinnaksi tulee (matkan, jonka han ajaa varmaan useita kymmenia kertoja paivassa) paadyttiin siihen, etta halutaan tietaa hinta ennen kyytiin nousua. Lopulta oltiin keskustassa ja ma parin korttelin paassa guest housesta missa ystavani Lucie oli sanonnut minua odottavansa. Paadyttiin Lucien kanssa jakamaan huone, hinta $6/hlo. Suihku ja takaisin ihmisten ilmoille ihmettelemaan.
Lucie oli jo varannut meille huomiseksi kolmen paivan, kahden yon matkan Halong Baylle, joten sinne lahto huomenna aamulla. Paatin myos juuri 5min sitten ottaa saman lennon sunnuntaina Lucien kanssa Laosiin, joten matka jatkuu sinne. Meilla on ollut niin hauskaa yhdessa, viikko Laosissa tulee olemaan mukava!
Ensimmainen hautapaikka oli kuninkaan, joka oli lapsena sairastanut isorokon eika sen takia pystynyt saamaan lapsia. Kuninkaalla oli useita kymmenia (vai satoja) jalkavaimoja, mutta ei yhtaan lasta. Tama paikka oli sinansa erilainen, etta kuningas kaytti sita myos elinaikanaan, joten ymparistossa oli lampia ja pienia saaria metsastysta ja kalastusta varten seka elintiloja kuninkaalle ja palvelijoille. Hautapaikka oli oikeastaan iso palatsi, joka oli koristeltu lohikaarmein ym. hienoin vakkyroin.
Matkalla toiselle haudalle bussi rupesi temppuilemaan ja lopulta syyksi selvisi se, etta meilta loppui bensa. Nice. Ei tullut pojille sitten mieleen tankata ennen lahtoa? Oh well, kuski pysaytti ohiajavan mopon ja lahti sen kyydissa lahimmalle bensa-asemalle. Odoteltiin tien varressa ja vitsailtiin muitten matkaajien kanssa. Kun bensa saapui oli toinen show yrittaa saada bensa linja-auton tankkiin. Ensin yritettiin letkun kanssa - ei toimi. Yksi avustavista paikallisista sai hyvan suullisen dieselia kitusiinsa, muuten hommasta ei tullut mitaan. Sitten pojat napparasti tekaisivat vesipullosta suppilon ja sen avulla liruttivat bensaa tankkiin - varmaan 1/3 oli taman operaation jalkeen maassa, mutta tankissakin sen verran etta paastiin jatkamaan matkaa. Koko operaatioon meni aikaa n.tunti.
Toinen hauta oli homoseksuaalisen kuninkaan, joka naytti ihan naiselta. Hanella oli muutama kymmenen jalkavaimoa, mutta han vietti yonsa miespuolisen palvelijansa kanssa. Tasta syysta tallakaan kuninkaalla ei ollut lapsia. Palatsi=hauta oli hyvin eurooppalaistyylinen ja varikas, kuulemma hyvin taman kuninkaan tyylinen.
Kolmannen kuninkaan hauta oli myos hyvin erilainen kuin kaksi ensimmaista. Kuningas oli halunnut hautapaikkansa rakennettavan niin, etta se muistuttaisi ihmisen kehoa. Paa oli itse hautakumpu, kaulana silta lammen lapi, keuhkoina kaksi pienempaa lampea jne. Aika siisti paikka.
Sitten bussiin ja takaisin kaupunkiin lounaalle. Lounaana seisova poyta kaikkine vietnamilaisine herkkuineen - nami nam! Puolestakaan ei tiennyt mita ne oli, mutta hyvin meni kaikki kurkusta alas. Lounaan jalkeen taas bussiin ja suunta kohti Huen kuuluisaa pagodaa (Thien Mu). Temppeli oli hieno ja siella oli meneillaan munkkioppilaiden messu - pienet pojat harmaissa kaavuissaan lauloi monotonisesti jotain mantraa ja aina valilla joku soitti pari lyontia rummulla tai kongilla. Palatsin takana oli munkkien asuintilat ja puutarhat, jossa naki munkkien touhuavan puutarhahommissa jne. Palatsilta laivaan, jolla sitten kyyti takaisin kaupunkiin.
Kaupungissa oltiin n.40min myohassa aikataulusta, joten hyppasin akkia motskarin taakse ja hurautin hotellille. Pikasuihku hotellilla ja sitten olikin jo aika suunnata kohti yobussia. En ehtinyt syomaan hotellilla mitaan, joten onneksi bussi pysahtyi joskus parin tunnin ajon jalkeen ja sain nuudeleita sisuksiini. Sen jalkeen nukuinkin melko kivasti, vaikka valilla herailin bussin akkijarrutuksiin ja agressiiviseen torven toottailyyn.
Perilla Hanoissa oltiin joskus klo 7 jalkeen aamulla. Muutaman muun matkaajan kanssa ruvettiin tinkaamaan taksikyytia keskustaan ja saatiinkin tingata aika kauan ennenku saatiin edes suhteellisen ok hinta. Yrittivat taas "joo me kaytetaan taksamittaria"-temppua, mutta kun kuski ei ollenkaan osannut arvioida edes sadoissa tuhansissa dongeissa kuinka paljon matkan hinnaksi tulee (matkan, jonka han ajaa varmaan useita kymmenia kertoja paivassa) paadyttiin siihen, etta halutaan tietaa hinta ennen kyytiin nousua. Lopulta oltiin keskustassa ja ma parin korttelin paassa guest housesta missa ystavani Lucie oli sanonnut minua odottavansa. Paadyttiin Lucien kanssa jakamaan huone, hinta $6/hlo. Suihku ja takaisin ihmisten ilmoille ihmettelemaan.
Lucie oli jo varannut meille huomiseksi kolmen paivan, kahden yon matkan Halong Baylle, joten sinne lahto huomenna aamulla. Paatin myos juuri 5min sitten ottaa saman lennon sunnuntaina Lucien kanssa Laosiin, joten matka jatkuu sinne. Meilla on ollut niin hauskaa yhdessa, viikko Laosissa tulee olemaan mukava!
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Hoi Anin biitsi ja matka Hueen
Aamulla aikaisin ylos ja aamiaiselle. Vuokrattiin polkupyorat (10.000dongia/kpl eli vajaa 0,5euroa) ja polkaistiin 5km:n paahan ihmettelemaan Hoi Anin merenrantaa. Oli vahan pilvinen paiva, joten saatiin melkein koko biitsi itsellemme. Yritettiin vuokrata aurinkotuoleja, mutta tati yritti kusettaa niin ketterasti, etta paatimme pysya hiekkarannalla ihan omine pyyhkeinemme. Kavin uimassa ja oli aikasta viileeta vetta! Mutta kovin virkistavaa. Lahtiessa jouduttiin viela maksamaan pyorien parkkeerauksesta saman verran kuin oltiin maksettu vuokraamisesta, joten ei ollut ihan tatilla hinnat kohdillaan. Oh well, tulipahan lahdettya. Paluumatkalla pysahdyttiin ottamaan kuvia kauniista maisemista ja mun kamera paatti tiltata ihan totaalisesti. Yritin sita myohemmin hotellilla vekslata, mutta huonolla menestyksella. Prkl, takuuaikaa on viela jaljella, mutta ku ma tartten kameraa taalla nyt ja heti!!!
Takaisin hotellille, suihku, kamojen pakkaus ja uloskirjautuminen hotellista. Sitten ompelimoon sovittamaan mun toisia housuja, jotka oli liian pienet. :/ Housut siis takaisin ompelijalle eli lahetettiin mopolla jonnekin pain kaupunkia korjattavaksi. Luvattiin tulla tunnin paasta takaisin uutta sovitusta varten ja silla valilla kaytiin lounastamassa ja nauttimassa kookosmehua eilen tapaamamme mukavan miehen joenrantakojussa. Takaisin sovittamaan eika housut vielakaan ollut ihan hyvat, joten taas soitettiin mopo niita hakemaan ja me odoteltiin. Siina vaiheessa mun bussin lahtoon oli enaa 15min aikaa, joten vahan epailin ehtiiko housut takaisin korjausten kera - ja kylla vaan ehti! Naille toisille pellava-shortseille pienine kivoine yksityiskohtineen tuli hintaa 10euroa. Me likey!
Pikaisesti hotellilta hakemaan laukku ja bussia odottelemaan. Bussiin tuli myos mukava australialainen Mandy, joten matka meni sujuvasti mukavasti jutellen. Ajeltiin pitkat patkat pitkin kauniita rantoja ja vuoristojen lapi (mm.pitkaa tunnelia pitkin) ja yli ja saavuttiin lahes aikataulun mukaan Hueen. Sain todella kivan ja ison huoneen parvekkeella ja omalla suihkulla ja vessalla, tv:lla ja kolmella sangylla(!!) hintaan $9/yo. Ainoa huono puoli on se, etta se on viidennessa kerroksessa, mutta eihan sinne montaa kertaa tarvitse kiiveta kun on taalla vaan yhden yon. Lahdin kaupungille eksyskelemaan ja tinkaamaan kamerojen hintoja. Monen eri kaupan ja naurettavien hintojen (130euroa ainakin 5vuotta vanhasta tiiliskiven kokoisesta digikamerasta) jalkeen loysin mukavan miehen, joka tinkimisen jalkeen moi mulle vahan kaytetyn Fujin 8.2 megapixelin kameran hintaan 2.000.000dong = n.75euroa. Mukaan sain myos 2gb:n muistikortin, sailytyspussukan, laturin ja uuden akun. Rahaa mulla ei tietenkaan ollut tarpeeksi mukana, joten kaveri kaytti mua mopollaan hotellilla ja pankkiautomaatilla ja palattiin liikkeelle tekemaan kaupat. Mitaan takuita ei tietenkaan ole, mutta onpas ainakin joksikin aikaa (toivottavasti) toimiva kamera. Otin silla heti joenrannasta vahan maisemakuvia ja hyvin toimi. Hortoilin ympariinsa kaupungilla, kavin varaamassa huomiselle tourin ja kavin syomassa. Nyt takaisin taalla hotellilla ja valmiina nukkumaan. Huomenna taas edessa aikainen heratys, kyyti hakee taalta hotellilta klo 8 maissa. Tourin jalkeen yobussilla Hanoihin, jossa treffaan taan Lucien kanssa, joka lensi sinne tanaan suoraan Hoi Anista.
Sellaista tanne pain. Ilmoitelkaahan itsestannekin, pliis!
Takaisin hotellille, suihku, kamojen pakkaus ja uloskirjautuminen hotellista. Sitten ompelimoon sovittamaan mun toisia housuja, jotka oli liian pienet. :/ Housut siis takaisin ompelijalle eli lahetettiin mopolla jonnekin pain kaupunkia korjattavaksi. Luvattiin tulla tunnin paasta takaisin uutta sovitusta varten ja silla valilla kaytiin lounastamassa ja nauttimassa kookosmehua eilen tapaamamme mukavan miehen joenrantakojussa. Takaisin sovittamaan eika housut vielakaan ollut ihan hyvat, joten taas soitettiin mopo niita hakemaan ja me odoteltiin. Siina vaiheessa mun bussin lahtoon oli enaa 15min aikaa, joten vahan epailin ehtiiko housut takaisin korjausten kera - ja kylla vaan ehti! Naille toisille pellava-shortseille pienine kivoine yksityiskohtineen tuli hintaa 10euroa. Me likey!
Pikaisesti hotellilta hakemaan laukku ja bussia odottelemaan. Bussiin tuli myos mukava australialainen Mandy, joten matka meni sujuvasti mukavasti jutellen. Ajeltiin pitkat patkat pitkin kauniita rantoja ja vuoristojen lapi (mm.pitkaa tunnelia pitkin) ja yli ja saavuttiin lahes aikataulun mukaan Hueen. Sain todella kivan ja ison huoneen parvekkeella ja omalla suihkulla ja vessalla, tv:lla ja kolmella sangylla(!!) hintaan $9/yo. Ainoa huono puoli on se, etta se on viidennessa kerroksessa, mutta eihan sinne montaa kertaa tarvitse kiiveta kun on taalla vaan yhden yon. Lahdin kaupungille eksyskelemaan ja tinkaamaan kamerojen hintoja. Monen eri kaupan ja naurettavien hintojen (130euroa ainakin 5vuotta vanhasta tiiliskiven kokoisesta digikamerasta) jalkeen loysin mukavan miehen, joka tinkimisen jalkeen moi mulle vahan kaytetyn Fujin 8.2 megapixelin kameran hintaan 2.000.000dong = n.75euroa. Mukaan sain myos 2gb:n muistikortin, sailytyspussukan, laturin ja uuden akun. Rahaa mulla ei tietenkaan ollut tarpeeksi mukana, joten kaveri kaytti mua mopollaan hotellilla ja pankkiautomaatilla ja palattiin liikkeelle tekemaan kaupat. Mitaan takuita ei tietenkaan ole, mutta onpas ainakin joksikin aikaa (toivottavasti) toimiva kamera. Otin silla heti joenrannasta vahan maisemakuvia ja hyvin toimi. Hortoilin ympariinsa kaupungilla, kavin varaamassa huomiselle tourin ja kavin syomassa. Nyt takaisin taalla hotellilla ja valmiina nukkumaan. Huomenna taas edessa aikainen heratys, kyyti hakee taalta hotellilta klo 8 maissa. Tourin jalkeen yobussilla Hanoihin, jossa treffaan taan Lucien kanssa, joka lensi sinne tanaan suoraan Hoi Anista.
Sellaista tanne pain. Ilmoitelkaahan itsestannekin, pliis!
lauantai 20. maaliskuuta 2010
My Son
Aamulla aikainen heratys ja lahto My Sonin raunioille klo 8:15. Lucie muutti aamulla mun kanssa samaan hotelliin, kun sen edellinen oli tosi kallis. Vein samalla taas pyykkia pestavaksi naapuriin. Se on taalla ihanaa, kun pyykinpesu on niin halpaa ja helppoa - viet vaan ne aamulla joko hotellin respaan tai jos haluat vahan halvemmalla johonkin toiseen paikkaan ja haet puhtaat, kuivat, kauniisti viikatut vaatteet illalla takaisin. Hintaa taalla 20.000dongia/kilo eli vajaa euron. Ei paha.
Bussi siis nappas meidat kyytiin hotellin kulmilta ja ajettiin tunnin verran katsomaan yhta Unescon maailmanperintokohdetta eli My Sonin temppeliraunioita. Rauniot ovat jopa vanhempia kuin Angkor Wat, mutta useat tornit ovat karsineet suuria tuhoja (=tuhoutuneet kokonaan) amerikkalaisten pommitusten takia. Amerikkalaiset luuli, etta alueella piileskelee Viet-Congin sisseja, mutta eipa siella piilekellytkaan. Turhaan siis tuhosivat hienoja temppeliraunioita. Oh well. Temppelit on rakennettu hyvin erikoisella tavalla, jota ei viela tanakaan paivana ole pystytty kopioimaan. Tiilet on hiottu erittain tasaiseksi ja valiin on laitettu puusta saadun oljyn, hunajan ja sokerin risteytysta. Sen jalkeen temppelien paalle on kasattu puiden oksia ja sytytetty ne tuleen - talla tavalla tiilten valissa ollut sekoitus on saatu pitamaan temppelit pystyssa vuosikausia. Tama on siis yksi teoria siita miten temppelit on rakennettu, totuutta ei tieda kukaan tanakaan paivana. Tata metodia on yritetty matkia, mutta uudestaan rakennettuihin temppeleihin on kasvanut heti paalle ruohoa ja sammalta ja viidakkoa, mita vanhojen temppeleiden paalle ei kasva. Eika muutenkaan rakennetta ole saatu pysymaan kasassa, kuten vanhoja raunioita. Very mysterious.
Siella tallailtiin tunti-pari, takaisin bussiin ja puolessa valissa matkaa bussista ulos ja joelle veneeseen. Veneessa oli tarjolla lounasta ja nautimme sita hyvassa seurassa - seuraan liittyi reissulla mukana ollut suomalainen pariskunta. Pysahdyimme jossain vaiheessa pienella saarella, jossa oli "carpenter's village" - kasityolaisten kyla. Lahinna kylassa valmistettiin puutuotteita, mutta myos taalla hyvin suosittuja kiinalaisia lyhtyja ja muuta kraasaa. Saimme nahda miten eri tuotteita valmistetaan ja sitten takaisin paattiin ja lyhyt matka takaisin Hoi Anin kaupunkiin.
Hoi Anissa kaytiin hotellin altaalla vahan virkistaytymassa ja sitten ompelimoon testaamaan meidan teetattamia vaatteita. Lucie oli todella pettynyt pukuunsa, se ei ollut ollenkaan sellainen kuin piti olla. Mun pellavahousut oli muuten aivan mahtavan hyvat, paitsi vahan pitkat, joten ne jai viela lyhennettavaksi. Mekko oli valmistumassa vasta illaksi, joten sovittiin, etta tullaan takaisin sita kokeilemaan myohemmin.
Eilen paikallisella torilla kavellessamme yksi nainen tuli kovasti tarjoamaan hierontapalveluita ja luvattin sille silloin tulevamme huomenna takaisin. Se nainen ei ollut uskoa silmiaan, kun oikeesti mentiin takaisin, niinkuin luvattiin! Se oli aivan innoissaan, halaili ja kiitteli meidat maasta taivaiseen. Ma otin puolen tunnin selkahieronnan (2,3euroa) ja Lucie jalkahieronnan samaan hintaan. Tati oli aivan mahtava kasistaan ja kaytti tiikerisalvaa hieronnan yhteydessa - ME LIKEY!! Oli aika mahtava setti, huomenna takaisin jos on aikaa! Sitten kookosmehua ja illallista ja sitten parin kaupan kautta (ostamatta mitaan, huom. huom.) takaisin vaatturiliikkeeseen. Mun puku oli valmis ja oli aika siisti! Molemmista siis maksoin yhteensa miljoonan (39euroa) ja ovat just sellaset ku pitikin olla. Puku on sellanen perinteinen vietnamilainen kaapu-housu-yhdistelma, tehty vahan lansimaisemmista kankaista, kuin taalla normaalisti ihmisilla on. Menee hyvin juhlamekkona ens kesan juhlissa. Innostuin sitten viela tilaamaan yhdet pellava shorsit (vajaa 10euroa), jotka saan huomenna aamupaivalla takaisin.
Sitten hain pyykit ja tulin tanne nettiin. Luciella oli tanaan koti-ikavapaiva ja oli vahan karttyinen koko paivan, joten han lahti jo hotellille makoilemaan. Mulla ja hanella on molemmilla tanaan matkan puolivalipaiva, otettiin sen kunniaksi ruoan kanssa vahan olusta. Nam.
Huomenna suunnitelmissa tavata aamulla varhain hotellilla aamiaisen merkeissa ja sen jalkeen mahdollisesti lahtea kaymaan biitsilla. Ranta on tasta kaupungista n.5km:n paassa, joten vuokrataan luultavasti pyorat ja lahdetaan sinne. Mulla lahtee paivalla klo 14 maissa bussi Hueen ja Lucie lentaa illalla Hanoihin, joten pitaa tulla biitsilta aikaisin takaisin kaupunkiin. Olen Huessa luultavasti paivan-pari ja sitten taas treffaan Lucien Hanoissa. On ollut tosi mukavaa matkustaa hyvassa seurassa, meilla on ollut NIIN hauskaa pari paivaa, ettei oo tosikaan. Juteltiin tanaan huonotuulisuudestakin, etta kun matkustaa yksin ei voi kenellekaan oikein kiukutella, joten nyt kun meilla on toisemme niin annamme tulla taysia. :) Toivottavasti huomenna on parempi paiva ja parempi tuuli.
Bussi siis nappas meidat kyytiin hotellin kulmilta ja ajettiin tunnin verran katsomaan yhta Unescon maailmanperintokohdetta eli My Sonin temppeliraunioita. Rauniot ovat jopa vanhempia kuin Angkor Wat, mutta useat tornit ovat karsineet suuria tuhoja (=tuhoutuneet kokonaan) amerikkalaisten pommitusten takia. Amerikkalaiset luuli, etta alueella piileskelee Viet-Congin sisseja, mutta eipa siella piilekellytkaan. Turhaan siis tuhosivat hienoja temppeliraunioita. Oh well. Temppelit on rakennettu hyvin erikoisella tavalla, jota ei viela tanakaan paivana ole pystytty kopioimaan. Tiilet on hiottu erittain tasaiseksi ja valiin on laitettu puusta saadun oljyn, hunajan ja sokerin risteytysta. Sen jalkeen temppelien paalle on kasattu puiden oksia ja sytytetty ne tuleen - talla tavalla tiilten valissa ollut sekoitus on saatu pitamaan temppelit pystyssa vuosikausia. Tama on siis yksi teoria siita miten temppelit on rakennettu, totuutta ei tieda kukaan tanakaan paivana. Tata metodia on yritetty matkia, mutta uudestaan rakennettuihin temppeleihin on kasvanut heti paalle ruohoa ja sammalta ja viidakkoa, mita vanhojen temppeleiden paalle ei kasva. Eika muutenkaan rakennetta ole saatu pysymaan kasassa, kuten vanhoja raunioita. Very mysterious.
Siella tallailtiin tunti-pari, takaisin bussiin ja puolessa valissa matkaa bussista ulos ja joelle veneeseen. Veneessa oli tarjolla lounasta ja nautimme sita hyvassa seurassa - seuraan liittyi reissulla mukana ollut suomalainen pariskunta. Pysahdyimme jossain vaiheessa pienella saarella, jossa oli "carpenter's village" - kasityolaisten kyla. Lahinna kylassa valmistettiin puutuotteita, mutta myos taalla hyvin suosittuja kiinalaisia lyhtyja ja muuta kraasaa. Saimme nahda miten eri tuotteita valmistetaan ja sitten takaisin paattiin ja lyhyt matka takaisin Hoi Anin kaupunkiin.
Hoi Anissa kaytiin hotellin altaalla vahan virkistaytymassa ja sitten ompelimoon testaamaan meidan teetattamia vaatteita. Lucie oli todella pettynyt pukuunsa, se ei ollut ollenkaan sellainen kuin piti olla. Mun pellavahousut oli muuten aivan mahtavan hyvat, paitsi vahan pitkat, joten ne jai viela lyhennettavaksi. Mekko oli valmistumassa vasta illaksi, joten sovittiin, etta tullaan takaisin sita kokeilemaan myohemmin.
Eilen paikallisella torilla kavellessamme yksi nainen tuli kovasti tarjoamaan hierontapalveluita ja luvattin sille silloin tulevamme huomenna takaisin. Se nainen ei ollut uskoa silmiaan, kun oikeesti mentiin takaisin, niinkuin luvattiin! Se oli aivan innoissaan, halaili ja kiitteli meidat maasta taivaiseen. Ma otin puolen tunnin selkahieronnan (2,3euroa) ja Lucie jalkahieronnan samaan hintaan. Tati oli aivan mahtava kasistaan ja kaytti tiikerisalvaa hieronnan yhteydessa - ME LIKEY!! Oli aika mahtava setti, huomenna takaisin jos on aikaa! Sitten kookosmehua ja illallista ja sitten parin kaupan kautta (ostamatta mitaan, huom. huom.) takaisin vaatturiliikkeeseen. Mun puku oli valmis ja oli aika siisti! Molemmista siis maksoin yhteensa miljoonan (39euroa) ja ovat just sellaset ku pitikin olla. Puku on sellanen perinteinen vietnamilainen kaapu-housu-yhdistelma, tehty vahan lansimaisemmista kankaista, kuin taalla normaalisti ihmisilla on. Menee hyvin juhlamekkona ens kesan juhlissa. Innostuin sitten viela tilaamaan yhdet pellava shorsit (vajaa 10euroa), jotka saan huomenna aamupaivalla takaisin.
Sitten hain pyykit ja tulin tanne nettiin. Luciella oli tanaan koti-ikavapaiva ja oli vahan karttyinen koko paivan, joten han lahti jo hotellille makoilemaan. Mulla ja hanella on molemmilla tanaan matkan puolivalipaiva, otettiin sen kunniaksi ruoan kanssa vahan olusta. Nam.
Huomenna suunnitelmissa tavata aamulla varhain hotellilla aamiaisen merkeissa ja sen jalkeen mahdollisesti lahtea kaymaan biitsilla. Ranta on tasta kaupungista n.5km:n paassa, joten vuokrataan luultavasti pyorat ja lahdetaan sinne. Mulla lahtee paivalla klo 14 maissa bussi Hueen ja Lucie lentaa illalla Hanoihin, joten pitaa tulla biitsilta aikaisin takaisin kaupunkiin. Olen Huessa luultavasti paivan-pari ja sitten taas treffaan Lucien Hanoissa. On ollut tosi mukavaa matkustaa hyvassa seurassa, meilla on ollut NIIN hauskaa pari paivaa, ettei oo tosikaan. Juteltiin tanaan huonotuulisuudestakin, etta kun matkustaa yksin ei voi kenellekaan oikein kiukutella, joten nyt kun meilla on toisemme niin annamme tulla taysia. :) Toivottavasti huomenna on parempi paiva ja parempi tuuli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)